Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

27

Kommenttia

5229

  1. Joo,tai sitten ei.Jos olisi tietoa roduista,voisi olla apua ehkä enemmän.

    Yleensä noi tapaukset on sellaisia,ettei helposti voi sanoa,mistä kiikastaa,siis näkemättä.Kun pitäisi nähdä jengi normaalitouhuissa ja missä kärjistyksiä tulee.

    Joskus vaan voi tulla tilanne,että se viimeinen on jostain syystä "liikaa".Ensin saattaa ruveta esim.koirien pomo tai joku karsastaa,ja siitä sitten tilanne jännittyy,että siihen lähtee muitakin.

    Yleensä kun koirat ottaa yhteen,ja siihen liittyy muita,niin useasti ne muut käy nimenomaan se heikomman yksilön päälle myös.
    Koiramaailmassa kun nuo ajatukset on ihan jotain muuta,kuin ihmisten.
    Pentuaikana ei mitään tapahtunut ehkä siksi,että vauva kun ei ole normalisti "uhka",ja sitä kohdellaan toisin.

    Minä en neuvoja voi antaa,en edes yrittää,koska kuten sanoin,näkemättä menisi kikkailuksi pelkästään.

    Jos homma jatkuu,niin se mitä on jouduttu/tehty,syystä tai toisesta,niin joko omistajan otettava/saatava homma niin vahvasti haltuunsa,ettei mitään välienselvittelyjä tai örinöitä sallita ylipäätään (meillä on ollut tuo meininki itse asiassa aina,osaltaan periaatteesta,siis ilman ongelmiakin),koirat joudutaan eroittelemaan,tai joudutaan luopumaan jostain.

    Se,että heikompi alistuu,ei ole mitenkään satavarma,että tilanne laukeaisi aina sillä.Jos homma pääsee pitkälle tulehtumaan,niin koirien normaalikäytös voi muuttua,ja laukasta jotain ei-toivotua.

    Pidemmän päälle myös koira,joka koko ajan on alistetussa asemassa (siis selkeästi)kärsii siitä,joka voi alkaa näkyä niin henkisessä puolessa kuin jopa fyysisesti.

    Parasta olsi ehkä saada joku ulkopuolinen,kokenut,tai "alan" ihminen arvioimaan tilannetta tai sanomaan mielipiteensä ;)
  2. Siis täyssisarukset vanhempia.Ymmärsinkö oikein?
    Noin sitä jotkut tekee.Eikä ole este rekisteröinnille.
    Itse en kannata,enkä näe mitään järkeäkään.

    Uroksella perinnöllinen sairaus (siis tuo wobbler).
    Sekään ei estä rekisteröintiä (ellei rotu ole siitä pevisassa).
    Moraalisesti en näe mitään perusteita käyttää perinnöllistä sairautta sairastavia (muutamaa poikkeamaa lukunottamatta (lievä+perinnöllisyys epävarma).Mutta eikö tuo sairaus lueta myös vakaviin,joten en itse ymmärrä miksi käytettäisiin.

    Oliko taustoja tutkittu,kuinka pitkälle.Jos tehdään noin vahva sisäsiitos,niin mielestäni käytettävien koirien pitäisi olla ehdottoman terveitä,kuin myös koirat joihin kerrattaan tiedettävä tarkoin,oltava ehdottoman terveitä ja vailla perinnöllisiä sairauksia (tutkitut).Ylipäätään taustat erittäin tervettä ja tutkittuja.

    En tiedä mitä tarkoitat vääntyneillä jaloilla.Sitä kun saattaa olla ihan muutenkin (tyypillinen rodun rakennevirhe,väärä ruokinta esim.)

    En tiedä muilta osin Riinasta,mutta jos ilmennyt perinnöllinen sairaus,vakavakin),niin pelkästään siksi ei jalostuskoira.Eikä myöskään,jos ei ole edes rekattu.
    Uroksesta en sano mitään,kun en tiedä onko rodunomainen,riittävän terve,ym.ko.rodun jalostuksen kriteerit täyttävä.Tosin pointteja ei tule siitä,että on käytettävissä myös rekkaamattomalle nartulle...

    Kasvattaja on toiminut edesvastuuttomasti siinä,että on tehnyt rekkaamattomat pennut.Myös siinä,ettei ole kertonut perinnöllisestä sairauksesta yhdistelmässä.Vahvasta sisäsiitoksestakin olisi voinut mainita ainakin,koska ihmisillä on erilaiset suhtautumiset siihen.
    Muusta en voi sanoa mielipidettäni (onko kasvattaja antanut tietoa rodusta riittävästi ym.joka jokainen hyvä kasvattaja tekee).

    Ostaja ei saa myöskään pointteja siitä,että ensinnäkin on ostanut rekkaamattoman pennun,ei ole tutustunut riittävästi rotuun,mm.sen mahdollisiin sairauksiin,jota kautta mm.olisi voinut kysyä vanhemmista.Osto on ollut melkoisen harkitsematonta,ellei edes tiedä vanhemmista mitään.

    1.On,miinus muutamat vaihtoehdot,kuten edellä kerroin.

    2.Ei saa,eikä se ihan noin yksinkertaistakaan ole.

    3.Paras suoja on se,että ostaa rekisteröidyn koiran,tutustuu tarkoin rotuun,ottaa selvää kasvattajasta mm.koiranetistä,tutustuu kasvattajaan,ja kysyy tarkoin häneltä rodusta,yhdistelmästä ym.
    Eli myös ostajille vastuuta.

    4.Jos noilta osin on toimittu hunosti,jkun alussa mainitsin,niin olen melkein samaa mieltä.

    Tässä siis oma mielipiteeni LUETUN perusteella,kasvattajaa,saati rotua tuntematta
  3. Sorry aluksi,ymmärsin tuon koiriin koskemisen ensin vähän toisin.En siis ihan tajunnut,että tarkoitit yllättäviä tilanteita.

    Ensinnäkin,yritän selittää,mutta joskus täytyy sanoa,että kirjallinen puoli tökkii,joten toivottavasti ymmärrät,mitä yritän sanoa :O)

    Koira on siis koira.Se on jalostuksen tuote,mutta elävä olento.Sen käyttäytymistä ei voi kukaan viime kädessä ennustaa.Siksi myös osaltaan vahinkoja sattuu.

    Mutta,jalostuksella vaikutetaan osalti.Nyky-yhteiskunta vaatii,että koiran pitäisi kestää sen asettamat paineet,ja stressin.Yksi siihen auttava tekijä on se,että niiden rotujen,joiden on oletettava elävän "ihmisten ilmoilla" (suurimmat osat) olisi hyvä olla sisäänrakennetusti sellaisia,että ne kestäisi mahdollisimman hyvin paineet ym.Ei liikaa terävyyttä ym.

    Sitten on se toinen puoli.Eli kasvatus (koiran hallinta ja johtajuus).
    Mitä paremmin koira tietää paikkansa (varsinkin kun puhutaan vielä koirista,joilla on vaativiakin piirteitä)niin nuo asiat korostuu.
    Mitä paremmin koira tietää,että ihminen päättää,niin sen turvallisempi sen olo on myös.
    Silloin myös sitä kautta sen ylireagointi vähenee,tilanteessa kuin tilanteessa.Eli kuten mainitsemassasi tilanteessa.Ylireagointia on mielestäni tuo napsaisu,väistäminen ei olisi ollut sitä.

    Toisin sanoen,otan taas esimerkin.Minulla on koirat usein mukana.Monessakin paikassa.kun ollaan oltu markkinoilla,jossa on hyvin ahdasta,niin väkisinkin joskus on saattanut joku törmätä koiraani tai käsi osua siihen ym.Ei ne ole näpsässyt yksikään.Jos se vaara olisi (eli ylireagointi yllättävissä tilanteissa),niin koirat ei kulkisi vaativissa paikoissa.

    Tuossa toivottavasti tuli vastaus.Eli miten voi opettaa.Varsinaisesti ei voi "opettaa",mutta tuon omalla asemalla (koiralle turvallisuudentunne)ja tietenkin se koulutus (koira tietää tarkalleen miten sen toivotaan käyttäytyvän) voidaan pyrkiä toivottavaan.

    Eli sietämisestä,ja sen rakentamisesta, lähinnä puhutaan,koska ne on oleellista,kun/jos liikutaan paljon paikoissa,missä voi niitä yllätyksiä tulla.
    Onneksi koirilla on myös ns.puremisen esto lajissa
    ,joka pitää huolta siitä osaltaan,että koiran kynnys purra yleisesti ottaen madaltuu.

    En tiiä,irtosko tässä mitään,mutta kuten sanoin,vaikea selittää.

    Meillä kävi kerran myös niin,että kioski jonossa edessä olevan miehen vaahtosammuttimen kokoinen ipana kompastui omiin jalkoihinsa (odotti innoissaan jätskiä)ja kaatui suoraan koirani päälle(ison koiran).Isä pelästyi kovasti,taisi kyllä moni muukin...
    Koirani peruutti kylmän rauhallisesti mukulan alta,tuli toiselle puoleelle viereeni,ja sanoisin,että jos koiraa inhimillistäisisi,niin koiran katse sanoi "voi helekutti".Minusta reagointi oli mahtavaa,se pyrki ainoastaan yllättävästä tilanteesta pois,ja jäi odottamaan viereeni,että hoidan loput.
    Sen lisäksi,että ostin jätskin itselleni,sen sai myös koira.Ihan ansaitusti...

    Mutta toisaalta,en lähde hurskastelemaan,koira on aina viimekädessä eläin.Sitä ei voi muuttaa.
    Mutta toivottavasti ymmärsit,mitä edes yritin sanoa ;=)

    Ja toi megafooni voisi ollakin tosi hyvä keino.Minä käyttäisin sitä täällä lähinnä vapaana juoksevien,out of control,olevien koirien hätistämiseen koirieni iholta.Tai niiden omistajien.Enkä viitsi sanoa,missä muodossa niihin :O))))))))
  4. Juu,en unohda.On ihan huomattu kantapään kauttakin,kun on eri rotujakin ollut.Eli on rotueroja,ja vielä tosiaan yksilöeroja.Tylsää olisikin,jos kaikki olisi samanlaisia.
    Ja täytyy sanoa,kun on Nokian renkaat,niin täytyy saada haastetta elämään.Eli omia rotuja,joita olen harrastanut,ei ihan kärkipään lapasiksi voi sanoa ;O))))

    Mutta,samalla lailla ne on koulutuskelpoisia(peruskasvatuksesta puhutaan nyt tässä yhteydessä).Erot tulee vaan siinä,että niiden "vaikeinpien" kanssa voi joutua sananlaskua lainatakseni "vääntämään rautalangasta" enemmän.Mutta ei niille mitään erioikeuksia tarvi/pidä antaa.

    Erikseen voi puhua sitten koirien koulutuksen yhteydessä peruskoulutuksen/tapakasvatuksen lisäksi lajikoulutuksesta ja jo muodostuneiden ongelmien ratkaisusta.

    Ja kyllä se ongelma on pääasiassa kuitenkin siellä narunpäässä.Miinus ne muutamat ihan oikeasti luonnevikaiset (esim.kasvaimen aiheuttamat)koirat.
    Mutta nuo on harvassa.

    Noi tilanteet,mitkä kerroit,on ihan tuttuja.Elän itsekin ihmisten ilmoilla,ja varsinkin tietyillä lenkeillä,jotka suuntautuu vilkkaammile paikoille,nuo erilaiset omistajien sallimat koirien käytökset,on täälläkin ihan arkipäivää.
    Samalla lailla minuakin harmittaa,varsinkin kun nuorta koiraa opettaa tavoille.Olisihan se paljon helpompaa,jos ei tulisi jatkuvasti vääriä ärsykkeitä vastaan.

    Mutta,mikään noista ei oikeuta omieni käyttäytymään "huonosti" tai vastaavanlaisesti.Ei vaikka kuka tulisi eteen röhisemään.Minä "kerron",opetan ja vaadin tekemään asiat niin,kuin itse haluan,ja niiden on sen kaavan mukaan toimittava.Vaikka niitä kuinka "ärsyttäisi" esim.ohi menevä louskuttava koira,niin silti niillä ei ole oikeutta vastata.Se kun kuuluu vaan minun hommiini meijän huushollissa :O)
    Ja korostan,tässä on ihan sama minulle,kuinka puupää koira olisi perusluonteeltaan,samat kuviot niille on.

    Ja viimeiseen kysymykseesi.
    Jos puhuisin omista mopeistani,niin vastaisin,ei kumpikaan.Kun ei niitä sallita ;)

    Jos nyt pitäisi valita sitten muuten jompi kumpi,niin kumpikaan ei ole parempi.Mutta kait se pienempi paha olisi se ensimmäinen,varsinkin jos se äänitorvi olisi sentään edes kiinni.
  5. Ihan samoilla linjoilla olen kanssasi ;)

    Eli sopivasti ja taas kerran mahdollisimman "luonnollisesti".

    Myös muistettava,että ihan vauva-aika on tärkeää.
    Minusta ihan pienelle on jo suotava mahdollisuus liikkua.Itse en harrasta pentulaatikossa mitään höhhöalustoja,vaan pohja tukeva,mistä jo ihan pienet saa jalansijaa.Pennuilla pitää olla myös kunnon liikkumatilaa ja mahdollisuus vaellella.Niitä ei saa sulkea pentuaitauksiin sun muihin koko ajaksi.
    Tuo kasvattajan osuudesta,mikä on mielestäni tärkeää,alkaahan kasvu jo sieltä.

    Ja sitten luovutusiän jälkeen noin kun sanoit.
    Sen verran tarkennan omaa mielipidettäni,että liikuntaa mahdollisemman paljon pehmeillä ja joustavilla maastoissa,ja osaltaan myös epätasasissa,kuten esim.metsä.Silloin ei nivelet rasitu,kuten asfaltilla ja pentu joutuu käyttämään kaikkia lihaksiaan,mikä on tärkeää.Ja tosiaan,aina parempi,mitä enemmän ihan sitä irti olemista,jolloin pentu pystyy enemmän käyttämään eri askellajeja ja nopeuksia,mikä myös on tärkeää.
    Koirien kanssa leikkiminen myös tosi hyvää,mutta kaverin ei olisi hyvä olla liian iso ja/tai raju,koska liian voimakkaat törmäykset painiessa ei ole myöskään hyväksi.
    Ja kaikki sopivasti.Rasitusta pitää olla,mutta tulla oikealla tavakka,eikä liikaa.

    Ja sitten se yksi tärkeä vielä.Koiran pitää kasvaa hoikkana.Ensin kasvu,sitten massa.Eli mahdollisimman hitaasti.Ja tuo koskee omasta mielestäni jo myöskin ihan pikkupentuja.Minusta pentujen kuuluu olla jo luovutusiässä kiinteitä paketteja,ei mitään lihapullia.

    Meillä menty noilla eväillä,koosta riippumatta,saman kaavan mukaan.Kun pelittää,niin ei ole tarvetta edes miettiä muuta ollut :O)
    Niin ja toki se ruuan merkitys on yksi tärkeä myös.
    Mutta se on jo oma asiansa,josta löytyykin sitten melkoisen tingimätön mielipide :O))))

    Mutta jokainen tyylillään,tulokset ne kertoo,meneekö syteen tai saveen.