mazdels

mazdels profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Linkit: http://www.yle.fi, http://www.suomi24.fi, http:/www.iltalehti.fi/youtube.com Kotimaa: Ulkomaat Koulutus: Ammatillinen Ammatti: Eläkeläinen Siviilisääty: Naimaton Lapset: Ei lapsia

Liittynyt 18v sitten
25 aloitusta · 2120 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Ainakin Suomessa helluntailaiset ovat perinteisesti olleet hyvin lakihenkisiä (=tiukkapipoisia). Heille ei ole riittänyt se, että soveltavat lakihenkisyyttä omalle kohdalleen, vaan he ovat vaatineet myös samaa muilta. Usein näistä vaatimuksista on ollut seurauksena riita.

Nykyisin, kun Helluntailiike on jakaantunut kymmeniin eri suuntauksiin sekä maallistunut, on myös lakihenkisyys vähentynyt paljon niistä ajoista kun lähes ainoa helluntaiyhteisö oli Helluntaiherätys. Kuitenkin lakihenkisyyttä esiintyy edelleen hyvin yleisesti. Sen voi havaita hyvin helluntailaisille tarkoitetun Netmission -keskustelufoorumin kirjoituksista. Kun kysymys on esimerkiksi luterilaisten ja muiden kristillisten seurakuntien jäsenten "lapsikasteen armossa" tekemistä "synneistä", ne hyvin usein mainitaan siellä kieleteisessä mielessä.

Tosin tänä aikana nuo "lapsikasteen armossa" tehdyt kolttoset ovat myös uskoontulokokemuksen ja uskovien kasteen ottaneille nykyhelluntailaisille arkipäivää.
Luin ketjua ja ymmärsin erään kirjoittajan tekstistä, että Petri Paavola toimisi jossakin hengellisessä yhteisössä. Mikä tämä yhteisö on, josta tuon erään kirjoittajan mukaan "poistetaan" henkilöt, jotka eivät jaa Paavolan mielipiteitä? Mikä on yhteisön nimi ja onko sillä kenties omat nettisivut?

Vai onko kenties kysymys suljetusta raamattupiiristä? Tällaisia suljettuja raamattupiirejä on ainakin Tapani Koivuniemen Maitobaari (millä nimellä nyt toimineekaan?) Espoossa. Tosin Koivuniemi ei ole pyrkinyt opettamaan muiden seurakuntien keskustelufoorumeilla, kuten Paavola.

Joku kirjoittaja taas mainitsi, että Petri Paavola käy puhumassa eri "paikallisseurakunnissa". Kysyn, missä paikallisseurakunnissa hän käy puhumassa? Ovatko ne vapaaseurakuntia, Helluntaiherätykseen kuuluvia seurakuntia vai helluntailiikkeen pääuomaan kuulumattomia helluntailais-karismaattisia seurakuntia?

Olen joskus käynyt Petri Paavolan omilla sivuilla, mutta näihin kysymyksiini en ole löytänyt sieltä vastauksia. Hyvä olisi tietää myös syy, miksi Petri Paavola erosi Vapaaseurakunnasta.
Petri Paavola vaikuttaa kirjoituksiensa perusteella olevan uskonkäsityksiltään helluntailais-karismaattinen. Hän ei jostakin syystä ole kertonut, mihin seurakuntaan hän kuuluu. Vai kuuluneeko mihinkään? Riidanhaluinen kun on, joutunee hän varmaan joka seurakunnassa ongelmiin.

Vaikka Paavola ottaa kantaa esimerkiksi uuskarismaattisuuteen, hän ei kuitenkaan arvioi puhujia tasapuolisesti. Mm Marko Selkomaan uuskarismaattisuuteen hän ei ole ottanut kantaa. Ilmeisesti hän pelkää Selkomaan kannattajien reaktioita, jolloin Paavolan oma uskottavuus kärsii, lähinnä toki helluntaikirkkolaisten joukossa. En tiedä, mitä asemaa Paavola tavoittelee jatkuvilla opetustensa postauksilla eri keskustelupalstoille?
Minä luen itseni myös kristityksi, vaikka en kuulukaan helluntaiseurakuntaan. Harhauttajia ja riidanhaastajia löytyy erittäin paljon Helluntailiikkeen mukaisen uskonratkaisun tehneistä ja "uskovien upotuskasteella" käyneistä helluntailaisista. Tästä on osoituksena oikeaoppisuudesta ja jäsenistä kilpailevat kymmenet erilaiset helluntaisuuntaukset jo pelkästään Suomessa.

On erittäin hyvä asia, että tämä Suomen suosituin helluntailaisuus -keskustelupalsta ei ole rajattu vain helluntailaisille kirjoittajille. Tällä palstalla saa näin helluntailaisuudesta oikeamman kuvan kuin esimerkiksi ankaran sensuurin Netmissionissa.
Jätin palstalaisille pohdittavaksi tuon aloitukseni. En ottanut aloituksessani kantaa, pitäisikö "olla vallalla" perinteinen vai kirkollinen helluntailaisuus. Totesin vain eräitä asioita.
"voi pimeyttä"
Luit aivan oikein, mutta et ymmärtänyt, mitä tarkoitin Helluntailiikkeen ulkopuolisilla v i e r a i l i j o i l l a. Tietenkin tarkoitin pelastusta etsiviä ja sanankuuloon tulevia ei-helluntailaisia ihmisiä.

Herzogin tapahtuman järjestäneet tahot lähes kaikki luetaan helluntailais--karismaattiseen liikkeeseen (=helluntailiike) kuuluvia. Helluntailais-karismaattisen liikkeeseen kuuluva Helluntaiherätys ei ollut mukana tapahtuman järjestelyissä.

Mitä mieltä olet itse kirjoitukseni aiheesta: Onko Suomen helluntailaisuus palaamassa perinteiselle linjalle?
Jos edes Suomen Helluntaiherätys saisi muodostettua yhtenäisen opin, se olisi jo suuri saavutus. Helluntailais-karismaattisuus on opillisesti niin hajanainen suuntaus ja tuomiohenkisyys myös muita helluntaiyhteisöjä kohtaan johtuu pääosin tästä. Tuomiohenkisyys ja muiden eksyttäjäksi leimaaminen on tosin ollut aina Helluntailiikkeen helmasyntejä. Aikaisemmin eksyttäjät löydettiin muista kristillisistä kirkoista, nyt ne löytyvät myös oman Helluntailiikkeen sisältä.

Yhteistä helluntailais-karismaattisuudelle ovat uskoontulokokemus, uskovien upotuskaste sekä voimakas karismaattisuuden ja lopunaikojen korostaminen. Mutta näistäkin puuttuu selkeät opetukset ja linjaukset. Jopa kaste voidaan toimittaa toisessa helluntailais-karismaattisessa seurakunnassa uudelleen, mikäli edellisessä kasteessa ei ole käytetty "oikeita" kastesanoja. Karismaattisuudesta puhumattakaan. Jo pelkästään Helluntaiherätyksen sisällä on hyvin kirjavia käsityksiä siitä, mikä on oikeaa karismaattisuutta ja mikä väärää.

Katsoin netin kautta Hertzogin kokouksia viikonloppuna ja mielestäni ne eivät juurikaan eronneet Usko-Tv:n lähettämistä Helluntaikirkon jumalanpalveluksista sanomaltaan eikä kokouksen ohjelman puolesta. Hertzogin Suomen vierailun osalta lienee osittain kysymys eri helluntailaisten ryhmien kateudesta ja kilpailustakin.
Hertzogin pelottelupuheet ovat hyvin tyypillisiä helluntailais-karismaattisuudessa. Niitä kuulee usein myös Helluntaiherätykseen kuuluvilta uskovilta. Nämä uhakilut tulevat yleensä siinä vaiheessa, kun kysenalaistetaan jonkun *tärkeän* julistajan julistus tai tilaisuudessa esiintyvä karismaattinen toiminta.

Kerron tässä yhteydessä tapauksen, josta olen kirjoittanut aikaisemminkin. Olin pari vuotta sitten kuuntelemassa Tulimummoja paikkakuntani helluntaikirkkoseurakunnassa. Seuraavalla viikolla helluntaiseurakunnan rukousillassa keskustelin muutamien uskovien kanssa ja kerroin heille, että Tulimummot eivät toimineet mielestäni raamatullisesti puhuessaan kielillä ilman selittäjää ja lisäksi Vehosmaa karjahteli puhuessaan.

Helluntaipastorisukuun kuuluva, seurakunnassa hyvin näkyvällä paikalla oleva veli sanoi tähän, että "Sinä lähdet aivan väärälle tielle, kun puutut Herran..." Toki olen lukenut raamatusta, mitä tapahtuu sellaiselle henkilölle, joka puuttuu "Herran voideltuihin".

Tämäntyyppiset asiat ovat niin tyypillisiä helluntailaisille ja ovat omiaan aiheuttamaan riitoja helluntaiuskovien välille. Eivätkä tällaiset heitot ole edes raamatunmukaisia. Mutta oikeassa pitää olla hinnalla millä hyvänsä.
Nykyään helluntailais-karismaattisuudessa on selvästi nähtävissä, että vanha heluntailaisuus halutaan hävittää. Näin on Suomen Helluntaiherätyksessäkin. Erityisesti Helluntaikirkon piiristä on tullut opetusta uudesta ja vanhasta viinistä. Siitähän piti kuuluisan puheen Porin Helluntaikirkkoskandaalin yhteydessä itse helluntaipastori Veikko Kokkonen. Nyt Hertzogin tilaisuuksissa on puhuttu myös samasta asiasta. Eräässä tilaisuudessa pyydettiin valitsemaan "kahdesta viinistä" se parempi, eli uushelluntailaisuuden viini.

Kuten Hertzogin tapahtuman järjestäneiden helluntailais-karismaattisten piirien, niin myös Suomen Helluntaiherätyksen piirissä on samaa ajattelua: "uskonnolliset" ja "uskovaiset". Uskovaiset ovat uuskarismaattisten helluntaipiirien (myös Helluntaikirkon) mielestä näitä, jotka ottavat kaiken uuskarismaattisuuden kritiikittä vastaan ja muut ovat "uskonnollisuuden hengen" valtaamia.
Aulikin vetoomukset tuossa viimeisessa tilaisuudessa kaikuivat kuuroille korville. Stadion ei täyttynyt yhtään enempää. Aulikki oli myös sellaisessa mielentilassa puhuessaan, että varmaan karkoitti nekin muutamat kiinnostuneet pois. Ihmiset olivat päättäneet, että eivät tue harhaoppia.
Helluntaiseurakuntien jumalanpalveluksista on tullut nykyisin lähinnä konsertteja. Hyvin suuren osan ajasta vie yksitoikkoinen, samaa toistava ylistysmusiikki. Kauniit helluntailaulut ovat poistuneet jumalanpalveluksista ylistyssession hyväksi. Myöskin saarnat ovat melko lyhyitä. Perustan tämän mielipiteeni Helluntaikirkon UskoTv:n tämän vuoden lähetyksiin ja käynteihini paikkakuntani helluntaikirkkoseurakunnan tilaisuuksissa 2 vuotta sitten.

Helluntailaisten kokoukset, joita nykyisin sanotaan jumalanpalveluksiksi, eivät ole koskaan olleet hiljaisuuden ja rauhallisuuden tyyssijoja. Nämä tilaisuudet ovat aina olleet hyvin levottomia, johtuen kielilläpuhumisista ja helluntailaisten huudoista jumalanpalveluksen aikana. Ylistäminen on mieletty Helluntailiikkeessä juuri kovaääniseksi epäjärjestykseksi. Nykyisin lisäksi jumalanpalveluksissa on mukana ylistystansseja ja rock-disco-heavy -bandejä.

Itse en juuri tuon epäjärjestyksen ja tilaisuuden johtajan käskyttämisen takia ole tuntenut koskaan oloani levolliseksi helluntaikokouksessa. Tunnen Jumalan läsnäoloa paljon enemmän mm luterilaisessa rauhallisessa jumalanpalveluksissa. Virret ovat minun ylistystäni Jumalalle.

Nimimerkki "hellari" tarkoittanee kommentillaan sitä, etten ole Helluntailiikkeen uskonkäsityksen mukaisessa uskossa. Olen käyttänyt tätä ilmaisua jo vuosia kertoessani uskostani helluntailais-karismaattisille henkilöille. Helluntailaisille kun ei riitä se, että sanon uskovani Jumalaan apostolisen uskontunnustuksen mukaan. On hyvä kuitenkin, että on tällainen palsta, jonne saa kirjoittaa helluntailaisuudesta sellaisetkin, joilla ei ole Helluntailiikkeen mukaista "vainua" oikeasta ja väärästä. Eikö niin, "Hellari"?
Viikonlopun Hertzog-tapahtuma ei ole sanomaltaan millään tavalla eronnut Helluntaiherätykseen kuuluvien helluntaiseurakuntien tilaisuuksista. Lipunheiluttelut ja ylistystanssit ovat käytössä Helluntaikirkossakin. Uhripuheet ovat olleet poikkeus. Håkan Westergårdin uhripuhe oli pitkä ja rahasummatkin mainittiin. Sellaisia puheita en ole kuullut Helluntaiherätyksen seurakunnissa.

Aulikin varsin kovin sanoin esittämä "tuomion julistaminen", joka oli selvästi tähdätty tapahtumaan osallistumattomille helluntailaisille oli taas ainakin takavuosina helluntaiseurakunnissa hyvinkin tyypillistä. Tosin se silloin kohdistui lähinnä luterilaisia ja ortodokseja vastaan.

Mietin tänään ohjelmaa katsoessani, miten moni noista tapahtuman helluntailais-karismaattisista julistajista olikaan tullut uskoon Helluntaiherätyksen piirissä. Helluntaiherätystä ei ole osattu johtaa hyvin ja kun liike on aina ollut taipuvainen riitoihin, tässä nähdään tulos.
Aloittajan mainitsema uskova toimi oikein, kun ei alkanut puhumaan uskonasioita tuossa tilanteessa. Toisaalta kenekään ei ole pakko myöskään sairaana kuunnella toisen ihmisen kiroilemista ja sadattelua. Itse en ainakaan jaksaisi.

Olin muutamia vuosia sitten sairaalassa sisätautiosastolla hoidossa. Potilashuoneessa oli 6 potilasta. Paikalle tuli kaksi helluntaiseurakuntaan kuuluvaa naista tervehtimään erästä potilasta. He alkoivat rukoilemaan äänekkäästi tämän potilaan vuoteen äärellä. Tämän jälkeen nämä naiset kiersivät kaikki potilaat läpi ja kysyivät lupaa rukoilla myös näiden puolesta. Kun he tulivat kohdalleni, en antanut lupaa. Kerroin näille helluntaisisarille omat kokemukseni helluntailaisuudesta ja ilmoitin heille, että kovaääninen rukoilu häiritsee minua. Myöhemmin käydessään tervehtimässä tuttavaansa, nämä naiset kunnioittivat minua ja rukoilivat hiljaa.

Tiedän erään helluntainaisen paikkakunnallani, jolla on "todistuspakko". Hän toteuttaa sitä paikkakuntani sairaalassa. Kerroin hänelle joskus yllä olevan tapauksen, mutta tämä nainen ei oikein tykänyt kertomuksestani. Todistuspakko on joillakin helluntailaisilla jäänyt "päälle", ja se oli ainakin takavuosina hyvin tyypillistäkin helluntaiuskoville.
Aulikki antoi aikamoisen ripityksen niille helluntailais-karismaattisille tahoille, jotka eivät ole tukeneet tapahtumaa. Hän varoitti kovin sanoin tapahtumasta (Hertzogista) varoittaneita uskovia . Myös moni muu puhuja otti esille saman asian, tosin lievemmin. Ojares jaksoi kehua, että heillä on nettikatsojia saman verran kuin stadionille mahtuu porukkaa.

Oli mainio seurata Håkan Westergårdin uhripuhetta. Kaksitonnia olisi maksimi ja vain äärimmäisesä tapauksessa voisi antaa viisikymppiä. Håkanin laskupääkään ei ollut oikein terävimmillään, johtuneeko helteestä? Håkanin mukaan stadionilla oli jokin aika sitten 1000-1500 ihmistä. Eilisen kävijämäärän hän mainitsi olleen n. 3 000.

Tapahtuman kassassta puuttuu vielä yli satatuhatta euroa ja sen vuoksi Westergårdin mielestä "olisi suotavaa" antaa 1000 €/hlö. Hän ei tuntunut olevan huolissaan omasta Elämän Sana -seurakunnastakaan. Se saa kaatua vaikka taloudellisiin vaikeuksiin, näin hän antoi hetki sitten ymmärtää puheessaan.
Nyt asia näköjään ilmoitettiin julkisessa tilaisuudessa ja mikä parempi paikka sen esille tuomiseen, kuin Hertzog-kokous. Aulikin ja Veijon avioerot edellisistä puolisoistaan lienevät johtuneet juuri huoruuden takia. Monta vuottahan he ehtivätkin tehdä tiivistä yhteistyötä ennen rengastautumista. Keskenään viettivät aikaa enemmän kuin perheidensä parissa.

Aulikilla oli muuten paljon sanottavaa osanottajien vähyydestä Stadion-tapahtumassa. Hän kehotti kipin kapin tulemaan tukijoitaan paikalle. Aulikilta kumpusivat myös raskaat syytökset niitä tahoja kohtaan, jotka ovat olleet kielteisiä tapahtumalle. Näin sai Suomen Helluntaiherätyskin osansa. Toisaalta tuo Stadion-tapahtuma on täysin helluntailais-karismaattinen ja Helluntaikirkon näkemyksiä tukeva tapahtuma. Helluntaikirkko olisi voinut olla tapahtumassa aivan hyvin edustettuna. Samanlaista hihhulointia heidän tilaisuuksissakin esiintyy.
Eipä siellä todellakaan näkynyt paljon olevan porukkaa päivällä eikä äskenkään, kun vilkaisin Tv7:n lähetystä. Kokoukset vastasivat Helluntaikirkon kokouksia. Alussa pitkä ylistyssessio, kuten UskoTv:n näyttämissä jumalanpalveluksissakin sunnuntaisin. Samanlaista tanssiesitystä lipunheilutuksineen olen nähnyt Helluntaikirkon iltatilaisuudessa. Joten tilaisuus oli täysin helluntailainen, vaikka mitä joku muu väittäisi.

Ajattelin, että tapahtumaan olisi tullut kuitenkin enemmän ihmisiä. Näin ei ollut. Hertzogin alttarikutsuun vastasi vain pieni joukko ihmisiä, ja heistäkin lienee suurin osa ollut jo ennestään uskossa. Muistuu mieleeni vuoden 1987 Billy Grahamin kokoukset, joissa olin itsekin mukana ainakin parina päivänä. Tuolloin stadion oli täynnä ja alttarikutsuun vastasi suuri joukko ihmisiä. Toki Graham sananjulistajana on toista maata, kuin tämä uushelluntailainen Hertzog.
Näitä Selkomaan "takkitemppuja" ym äärikarismaattista toimintaa tuo maahamme yhä enenvässä määrin Suomen Helluntaiherätykseen kuuluva Helluntaikirkko sekä pienet Helluntaiherätykseen kuulumattomat äärikarismaattiset helluntaiseurakunnat. . Helluntaiherätykseen kuuluvat perinteiset helluntaiseurakunnat eivät näytä uskaltavan vastustaa tätä huolestuttavaa kehitystä, ehkä Helluntaikirkon agressiivisten toimintatapojen vuoksi.
Hertzogin voidaan lukea kuuluvan opillisesti hajanaiseen helluntailais-karismaattisuuteen, johon Suomessa suurimpana liikkeenä kuuluu Suomen Helluntaiherätys. Hertzogin suomalaiset kutsuja- ja järjestätahot ovat pääasiassa pienehköjä helluntailais-karismaattisia seurakuntiaja tahoja..

Vaikka Helluntaiherätys koettaa sanoutua kokonaan irti Hertzogin opetuksista, juuri suurin Hertzogin kannattajajoukko tulee Helluntaiherätykseen kuuluvista helluntaiseurakunnista. Helluntaikirkon omalla Netmission -keskustelupalstalla on huippusuosittu Hertzog -keskusteluketju, joka osaltaan todistaa Hertzogin ja helluntailaisuuden tiiviin yhteyden.

Helluntakirkko on suhtautunut myönteisesti Hertzogin oppien karismaattisuuteen. Tästä selkeimpänä osoituksena on äärikarismaattisissa piireissä "voitelunsa" saaneen evankelista Marko Selkomaan palkkaaminen uudeksi "niiloylivainioksi".
Helluntailaisen, joka haluaa olla helluntaiseurakunnan jäsenenä, on varmaan parempi salata asia. Olen tuntenut muutamia helluntailaisia homoseksuaaleja ja heille se oli kipeä asia. Seurakunnan toiminnassa he olivat mukana, mutta kävivät salaa homodiscoissa ja heillä oli partnereita. Eräs heistä meni heteroavioliittoonkin helluntaisuvun ja seurakunnan painostuksesta.

Mielestäni myös helluntaiseurakunnissa pitäisi olla hienotunteisuutta ja lopettaa asiattomat utelemiset näiltä "homoseksuaalisiksi epäillyiltä". Vaikeaahan se tietysti on helluntailaisille, koska heiltä ei löydy hienotunteisuutta edes toisten uskonelämän arvioimisessa.
Minun lapsuuskodissani pohdiskeltiin juuri "tuttavanaisen" tavalla. Kun helluntaikokuksessa oli paljon meteliä ja kielilläpuhumista, kokousta pidettiin "väkevänä" ja hyvänä kokouksena, jossa oli "Herran henki". Joskus kävi kuitenkin niin, että kielilläpuhumisesta ja metelöinnistä ei kokouksessa tahtonut tullut mitään. Sellainen kokous oli "vaisu" ja sanottiin jopa suoraan, että oli huono kokous. Kovasti kaivattiin aina näitä "väkeviä" kokouksia. "Hengen virtaan" pääsemisessä auttoi monesti rukousasento; käytiin polvirukoukseen.
4 / 106
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt