waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Paljon melskettä Suomen ja Venäjän välisestä viisumivapaudesta, mutta siinä suomalaisen median pyörittämässä touhotuksen tuoksinassa on tainnut unohtua muutaman kysymyksen tekeminen:
    - Mitä Venäjä ajattelee asiasta eli ylipäätään Venäjän ja EU:n välisestä viisumivapaudesta? Onko Venäjä valmis laskemaan kaikki EU-kansalaiset viisumitta taaplailemaan laajalle Venäjänmaalle?
    - Miten EU-maissa Suomea laajemmin tarkasteltuna arvioidaan EU:n ja Venäjän välistä viisumivapautta? Ja eikö kyseessä olekin samalla koko Schengen-alueen kattava tarkastelu ja päätöksenteko?

    Viisumivapausasiassa ovat mukana päättämässä täysivaltaisina EU-jäsenmaina myös mm. Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tsekkilä, Slovakia, Unkari, Romania, Bulgaria, jne. Miten mm. nuo EU-valtiot näkevät asetelman? Miksi Suomen media rajoittuu asiassa ainoastaan kotimaiseen juupas-eipäs-kuvioon?
  2. Pundit aloitti tämän keskusteluketjun 22.8.13 ja siinä yhteydessä viittasi ennakointiin, jonka mukaan SDP:n kannatus saattaa pudota alas päin jopa 13 prosenttiin. Nyt tänään 6.9.13 Yle julkaisi mielipidekyselyn tuloksen, jonka mukaan SDP:n kannatus olisi 15 prosenttia. Se tarkoittaisi yksinkertaisen kaavan mukaan laskettuna 30 kansanedustajaa. Kun vielä toteamme Vasemmiston (Vasmemistoliiton) kannatuslukeman 7,7 prosenttia, niin yhteensä perinteisten vasemmistopuolueitten yhteinen kannatus on galupoinnin mukaan 22,7 prosenttia. Se yhteislukema jää jälkeen jo Keskustan (Keskustapuolue/ent. Maalaisliitto) yksinomaisesta suosiosta. Me vanhemman ikäpolven ihmiset muistamme hyvin, kuinka Arvo Salo julisti 1960-luvulla "Tapa talonpoika päivässä". Ilmeisesti hän tarkoitti Keskustapuolueen tuhoamista ja menetelmänä maatalouden ahtaalle ajaminen.

    Kun viime eduskuntavaalien jälkeen Keskustan suosio oli kovasti alamaissa, niin nähtävästi Kataisen kuuden EU-uskovaispuolueen hallituksen yhtenä olennaistarkoituksena oli Keskustan upottaminen kokonaan jo alkaneelta näyttäneeseen supistumiskurimukseen. Toisena olennaistarkoituksena taisi olla Perussuomalaisten leimaaminen marginaali-ilmiöksi puolueen merkittäväksi nousseesta kannatuksesta huolimatta. Ainakin nuo kaksi puoluekentän rakennemuutostavoitetta näyttävät nyt karahtaneen kiville ja itse hallituskuusikon paatti on alkanut vuotaa ja kurimukseen päätyminen uhkaakin nyt hallitusta itseään.
  3. Niinpä niin, luovan ajattelun hedelmiä ei koskaan ole liikaa. Vaikka kumisaapastuotantokin polkaistaisiin uudelleen käyntiin, niin jäisihän sitä Microsoftin rahaa vielä läjäpäin sen jälkeenkin. Joka tapauksessa nyky-Nokian pomot voivat paukutella henkseleitään niin kuin se savolaisisäntä, joka piiipahti päääkaupunkiiin visiteeroomaan ja tuumaili: - Jorroisista ollaan ja rahhoo mukana".
  4. Koko tuo idearakennelma, että Suomen kautta voisi rakentua "valtaväylä" Barentsinmeren/Jäämeren ja Keski-Euroopan välille, koko tuo visio vaikuttaa lähinnä taivaanrannanmaalareitten autereelta. Kun tiedämme, että Venäjällä on jo yhteys Murmanskin ja itäisen Keksi-Euroopan välillä, niin ainakaan minä en rohkene mennä väittämään, etteikö Venäjä hyödyntäisi tuota valmista reittiään. Toinen Venäjän oma reitti on Arkangelin ja Moskovan välillä. Moskovasta avautuu liikenteen monipuolinen viuhka joka taholle. Suomi sijaitsee tuon Murmanskin-reitin vierellä ja meidän olisi erityisen tyhmää olla hyödyntämättä maaväylää Viipurin ja Pietarin kautta itäiseen Keksi-Eurooppaan ja edelleen Berliiniin saakka. Olen ollut välillä havaitsevinani, että Itämeren rikkidirektiiviä on kritisoitu. Se direktiivi on ohitettavissa Viipurin ja Pietarin kautta. Eikä siihen tarvita Suomenlahden alitustunnelia, mikä olisi liki idioottivarma konkurssiprojekti.
  5. Jassoo, jotta silleensäkö? Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemän sanoituksen mukaan "valtiopäivillä on päätetty, että jätkäkin saapi laulaa". Niinpä vallitsee mielipiteen ilmaisemisen vapaus näilläkin palstoilla. Näkemyserojakin löytyy. Meikäläisen vakaa kanta on, että järkevästi ja viisaasti toteutettuna sosiaalinen turvaverkko hyödyttää yhteiskuntaa.

    Toisaalta joudun toteamaan, että julkisvalta eli valtion ja kuntien yhdistelmä nyhtää kansalta liikaa rahaa verojen, maksujen ja monenmoisten taksojen menetelmillä. Mm. tavallisen kansan asumista on ryhdytty rasittamaan jo kohtuuttomasti. Lyhyesti muotoiltuna julkisvallan tarkoituksena ja tehtävänä ei ole yrittää imuroida maksimaalisessa määrin rahaa kaikin mahdollisin keinoin julkisen vallan haltuun.

    Minulle sopii oikein hyvin, että aivan yleisesti verotusta onnistuttaisiin keventämään. Siis mitenkä? Erityisesti valtion budjetin menopuolta olisi karsittava rankasti siltä osin kuin kansalta monin eri tavoin haalittua rahakertymää valuu ulkomaille eli monien miljardien säästöt olisiat täysin mahdolliset jo sillä taholla.

    Toisena säästömenettelynä olisi niin valtion kuin kuntienkin rakentamisen saaminen raiteilleen eli budjettien olisi pidettävä kutinsa sekä kiinteistöjen että liikenneväylien tekemisessä. Olisi rakennettava myös niin kelvollisesti, että vastarakennttua ei tarvitsisi ryhtyä kohta valmistumisen jälkeen korjaamaan eikä vasta korjattua korajaamaan uudestaan kun ei ole osattu korjata kelvollisesti. Jos rakennettaisiin oikein ja rakennuksia käytettäisiin oikein, niin homeongelmatkin vähenisivät merkittävästi. Säästöjä on tehtävissä muutoinkin kuin kurittamalla eläkeläisiä, opiskelijoita ja työttömiä.

    Kun toisaalta puhutaan eläkeläisyyden olevan suuri ongelma ja kun vaaditaan, että työelämässä olisi jatkettava nykyistä ikääntyneemmäksi, niin sen kanssa ei käy yksiin vaatimus, jonka mukaan ikääntyneimmän työvoiman olisi väistyttävä syrjään nuorten tieltä. Kun eläkeläiset tekisivät töitä nykyistä runsaammin, se enentäisi kansallisvarallisuutta ja edesauttaisi uusien työtilaisuuksien syntymistä sekä sitä kautta myös nuoremmille ikäluokille tarjoutui työllistymismahdollisuuksia aikaisempaa ja nykyistä paremmin.
  6. Tervehdys Pundit! Kyllä täällä Kouvolassa ja näillä seuduilla laajemminkin maastoja löytyy ja niillä marjoja ynnä sieniäkin. Omat marjastamiset ja sienestämiset ovat omaan kotikäyttöön liittyviä eli kotipakastimesta löytyy parasta aikaakin esim. puolukoita, mustikoita sekä tatteja ja sitten kuivattuna mm. suppilovahveroita. Myyntiin emme ole luonnonantimia poimineet. Tosin vuodet eivät ole veljeksiä niin kuin vanhan sanonnan mukaan tiedämme. Erityisesti se näkyy sienestämisen mahdollisuuksien kohdalla.
  7. Huomaan olevani ehkä kerettiläinen, kun vierastan suomalaisen eläkekeskustelun tiukkarajaisuutta. Olen itsekin eläkeläinen. Näkisin mielelläni semmoisen uudistuksen, joka mahdollistaisi tilapäisen tai myös säännöllisen työnteon eläkkeellä ollessa. Sitä varten olisi otettava kantaa eläkkeen maksamiseen. Minun kantani on, että eläke olisi maksettava sellaisenaan niin kuin paragrafit ovat perusteena eläkkeen maksamiselle ilman työntekoakin. Miten sitten eläkkeen päälle hankittuun ansiotuloon pitäisi suhtautua eli sen verotukselliseen kohteluun, niin siinäkään asiassa ei olisi paikallaan määrätä niin rankkaa verotusta, että eläkeläisen työnteko kävisi kannattamattomaksi.
  8. Rupean ja kommentoin ruotsin pakollisuuden yhteydessä yleisestikin käytettyä "perustelua": - Vaikka pakkoruotsi poistettaisiin, jäisi jäljelle tiettyihin virkoihin pääsemiseksi vaatimuksia ruotsin kielen riittävästä osaamisesta. Sinänsä koko tasavaltaa kattava virkaruotsin osaamisen vaatimus on sekin kohtuuton ja se vaatimus on aiheellista kumota.

    Kun meillä Suomessa henkilö hakee virkaa, jossa sitten käytännön todellisuudessa tarvitaan ruotsin kielen osaamista, niin jokaisella viranhakijalla on mahdollisuus hankkia riittävän ruotsin kielen taito etukäteen ennen kyseisen viran hakemista. Sen voi tehdä hyvissä ajoin aivan periaatteessakin, jos viranhaltijan tehtävät ovat karriäärinä mielessä. Siis erityiskurssitusta irrallaan varsinaisesta peruskoulujärjestelmästä on oltava tarjolla. Mahdollisia viranhakijoita ei ole koko suomenkielinen kansa. Tietyn kansanosan kiinnostuneisuus ja mahdollisuudet tiettyjen virkojen hakemiseen eivät päde perusteluna sille, että kaiken suomenkielisen väestön on opiskeltava ruotsin kieltä jo peruskoulussa.

    Laajemmin tarkasteltuna kielitaito on myönteinen asia, mutta ei peruskoululaisille voi asettaa vaatimusta, että heidän on opittava riittävästi kielitaitoa maailmalla pärjätäkseen. Kansainvälinen, globaali, vuorovaikutus voi tapahtua niin monilla kielillä, että oikean ja aikuisena itsekullekin tarpeellisen kielen opetteluun on oikea hetki ryhtyä siinä vaiheessa, kun esim. omat työtehtävät niin vaativat. Totta kai ruotsikin mahtuu mukaan siihen monien kielten valikoimaan, josta tarpeen tullen opiskeltava kieli saattaa osua kohdalle.
  9. Sinulla on tilanteesta erilainen arvio kuin minulla. Ehkä ylipäätäänkin saatamme olle eri linjoilla. Tietysti on niinkin, että vauraitten talouteen ja sen balanssiin joku autoveron sen kummemmin kuin muunkaan kulutusveron korotus ei mainittavia vaikuta. Tavallinen kansa ei kuitenkaan ole niin äveriästä, minkä vuoksi tavallisen kansan ostokäyttäytymiseen veronkorotuksilla on vaikutusta. Kaiken kaikkiaan raharikkaita on varsin vähän tavalliseen kansaan verrattuna. Vaikka osamaksullakin saa, niin silti juuri nimen omaan näinä aikoina kansan syvät rivit noteeraavat myös verojen korotukset hintojen korotuksina ja kyllä se vaikuttaa, vaikka vauras väki omalla kohdallaan suhtautuisi tilanteeseen eri tavalla.
  10. Samankaltaisia aprikoimisia on minunkin mielessäni kuin sinulla arvoisa "Pundit". Juuri niin siinä käy, että yhteiskunnallinen kansanliike näivettyy, ellei se kykene pysymää tapahtumien tasolla. Kansalaiset edellyttävät, että asioista huolehditaan. Pelkkä perinteiseen aatteeseen vetoaminen ei auta, jos aate ei tarjoa konkreettista vastausta väestöryhmien tarpeisiin. Keskusta on onnistunut ainakin melkoisessa määrin pysyttelemään ajan tasalla ja osin kantapään kauttakin "opastettuna". Demareilla on parasta aikaa siinä suhteessa ongelma. Perinteiset työväen laulut eivät auta tänä maailman aikana, vaikka komeita kajautettavia ovatkin.

    Yhteiskunnan henkisen ilmapiirin muutos on tosiaan aivan olennainen kiinnekohta sekin, kun tarkastelemme demareitten ja yleensä vasemmiston kannatuksen kuihtumisen syitä. Ajatellaanpa parasta aikaa meneillään olevaa suorastaan hämmentävän näkyvää alkoholipoliittista raittiuskampanjointia. En ryhdy tässä fundeerailemaan kyseisen kampanjoinnin "generattoreita", mutta eipä se kampanjointi taida tarjota vastauksia rahvaan kaipaamiin tarpeisiin. Tosin perinteisen työväen raittiusliikeen taholla saattaa edelleen olla tosi-ideologeja, joitten mielestä viinapirun vastainen kampanjointi on olennaisasia ja muunlainen asennoituminen on hoipertelua.

    Samansorttinen niin demareitten ohjelmalliseen asennoitumiseen kuin koko vasemmistonkin johtaviin "piireihin" pesiytynyt kanta on myös pakkoruotsin puolustus on sekin sisäänlämpiävän ideologisen tason asenne. Ilmeisesti niin Sdp:n kuin Vasemmistoliitonkin johtoporras on niin akatemisoitunut ja kansasta vieraantunut, että molemmat puolueet ovat menneet kyvyttömiksi käsittelemään pakkoruotsista luopumista. "Olennaista" vaikuttaa olevan vallitsevaan tilaan jämähtäminen, jollaista mm. vasemmisto itse on aika ajoin luonnehtinut muutosvastarinnaksi ja pysähtyneisyydeksi. Mielipidemittauksiinkin voisi mm. pakkoruotsin luopumisen kohdalla luottaa ainakin summittaisena todellisuutena. Vai pitäisikö ajatella niin, että demarijohto on valmis sivuuttamaan kannattajiensa enemmistön mielipiteen ja kenties menettämään heidän kannatuksensa, koska suhtautumisen muutos on "mahdotonta".
  11. Sinä arvoisa Pundit raportoit Töölön sosialistinuorten (pitänee lukea "Töölön demarinuorten") arvion oman sdp-puolueensa kannatuksen hiipumisesta 13 prosentin tasolle. Mahtaneeko rotkon pohja jäädä edes siihenkään? Tiedämme jo presidentin vaalien kertoman Lipposen kannatuksen tason reippaasti alle kymmeneksi prosentiksi. Entä jos ensi vuoden EU-parlamentin vaalien ja v:n 2015 eduskuntavaalien tuloslaskentasessioissa sdp-kannatus jääkin tuonne 8-13 prosentin välihaarukkaan? Jospa Töölön sosialistinuoret ovatkin ylioptimistisia?
  12. Aivan aiheellista on todellakin kummastella vallanpitäjien asennetta, jonka mukaan esim. homekoulujen ja liikenneväylien entraamiseen ei toinna satsata, koska kaikki ongelmat eivät sillä tavalla kuitenkaan hoituisi ratkaisuun. On meillä aikoihin eletty. Normaali kunnossapito siis olisi epätarkoituksenmukaista!
  13. Tuota aivan oikeaa analyysiä ja päätelmää täydennän toteamuksella, että suuri vikaraiteelle lähtö tapahtui, kun Suomi liittyi EU-jäseneksi. Ja kaikkein suurin virhe oli luopua omasta valuutasta, Suomen markasta. Sinänsä on inhimillistä, että kansainvälisen työväenliikkeen osaksi itsensä tuntenut ja tunteva suomalainen vasemmisto sdp mukaanlukien lähti EU-systeemiin intoa puhkuen liepeet liehumalla ja näköjään pitää siitä virheratkaisustaan kiinni kuin uskovaiset neitseellisen syntymän ja taivaaseen astumisen opinkappaleista. Siinä hartauden harjoittamisessa Koti-Suomi on jäänyt toissijaiseksi kansainvälisyyden jumaloimisen takia.
  14. Totta kai kansalaisopistojen kielikurssit ovat myönteistä toimintaa. Kuitenkin tarjolla olevien kielten valikoima keskityy muutamiin kieliin ja taso on lähinnä yleissivistyksellistä. Knsalaisopistojen toiminnan kustannuksista vastaa yleensä kuntataso.

    Kun tarvitaan esim. arabin, mandariinikiinan, korean, hindin, ym. ei-indoeurooppalaisten kielten perusteellisia tehokursseja, niin siihen eivät kansalaisopistojen resurssit riitä. Toiminnan pyörittäjillä täytyy olla leveämmät hartiat olkoot ne sitten julkisen vallan hartioita tai vaikka yksityisiäkin taustavoimia eli esim. vientiyrityksiä.
  15. Kiitokset kommentistasi arvoisa "Et-ope"! Erityisesti meikäläisäijän mieltä lämmittää tilanteen sivistyksellisen ja taloudellisen kokonaisuuden esiinnostaminen. Vaikka englantikin on erinomainen apuneuvo kansainvälisessä vuorovaiktuksessa, niin liian yksinomaisesti siihen pitäytyminen ei sekään riitä avaamaan riittävästi ovia globaalissa kontaktoinnissa.

    Kun nykyisessä taloudellisessa ja monenlaisessa muussa toiminnassa ja tekemisessä tarvitaan erilaisien kielten osaamista juuri mm. tuohon HS:n oivallisesti kartoittaman tilanteen mukaisesti, niin sen moninaisen kielitaidollisen tarpeen hoitoa ei ole mahdollista sälyttää peruskoulun eikä oikein lukionkaan tai ammattikoulun tehtäväksi ja niskoille. Tarvitaan uudenlaisia ratkaisuja.

    Jo aikaisemminkin olen hahmotellut uudenlaisen kielten opiskelun systeemiä meille Suomeen. Ensinnäkin peruskoulussa riittäisi yhden vieraan kielen (lasken sellaiseksi myös ruotsin suomenkielisten lasten kohdalla) opettelu ja etusijalle asettaisin englannin kielen sillä kohdalla. Ehkä vappaaehtoisena tai jopa valinnaisena voisi tulla kyseeseen joku muukin kieli eli esim. venäjä, ruotsi, saksa, jne.

    Kaikkein tärkeimpänä asiana peruskoulussa olisi myönteisen asennoitumisen luominen kielten opiskeluun. Se onnistuisi tutustuttamalla peruskoululaiset erilaisiin kulttuureihin ja niitten kieliin. Siihen tutustuttamiseen on nykyään monen monia mahdollisuuksia ja niitä on runsaammin kuin milloinkaan aikaisemmin eli ajatellaanpa netin tarjoamia mahdollisuuksia klikkailla suoraan eri maitten ja kulttuurien sivustoille. Ulkomaalaisten lehtienkin silmäilemiseen tarjoutuu mahdollisuus eli kirjoitetaan haku Frankfurter Allgemeine Zeitung tai Le Monde tai Corriere della Sera tai Chicago Tribune, jne. Tässä eri kieliin ja kulttuureihin kosketuksen saamisessa ei tarvita tosikkomaista arvostelujen jakamista. Olennaisinta on myönteisen asenteen luominen löytöretkeilyhengessä myöhempää motivoitua kielen opiskelua varten.

    Sitten sopivassa elämisen vaiheessa olisi kunkin tietyn kielen opiskelemista varten oltava tarjolla tehokurssikoulutusta. Sitä teho-opiskelua ei tarvitsisi kytkeä yliopistolliseen, akateemiseen opiskeluun, vaan tehokurssitukseen olisi oltava pääsy myös "pitkän linjan" kautta ja vaikkapa ilman ylioppilastutkintoa. Kyllä monet aivan tavalliseen kansaan lukeutuvat ulkomaalaiset ovat oppineet suomeakin tänne muutettuaan ilman ylevää yliopistollista huipputasokoulutusta. Kyllä hyvin motivoitunut suomalainen ammatti-ihminen pystyy hänkin samaan ilman lukion suorittamisen papereitakin. Riittävä kielellinen pätevyys sitten tietysti edellyttää systemaattista opiskelua esim. erityisissä oppilaitoksissa.

    Meille Suomeen olisi perustettava "kieli-instituutteja", jotka toimisivat itsenäisinä yksikköinä. Pitäisiköhän itkeä vai nauraa viime aikojen politiikalle, jonka takia mm. Kouvolan käännöstieteen laitos siirrettiin Helsinkiin yliopiston ydinmanttaalille eli alkuaan nelisen vuosikymmentä sitten perustetusta kieli-instituutista on kysymys. Toki kielikurssi-instituutteja voisi toimia yliopistopaikkakunnillakin. Kouvolan laitoksen lopettamisessa taisi olla kyseessä Helsingin yliopiston pelko kokonaan uuden yliopiston sikiämisestä pohjoiseen Kymenlaaksoon ja semmoinen sivistyksellinen kilpailijahan täytyi "vaarallisena uhkatekijänä" luonnollisesti listiä ja juuria pois.
  16. Miten suuri on eurorahan vaikutus tänä maailman aikana euroraha-alueella vallitsevaan asetelmaan? Paljonko vaikuttaa se, että euroa rahanaan käyttävillä mailla on nyt yhteinen valuutta eli siis paljonko se vaikuttaa tilanteeseen? Toisena olennaisena ja vastausta vaativana kysymyksenä on se, että paljonko vallitsevaan tilanteeseen ajautumiseen on vaikuttanut inhimillinen holtittomuus, mitä "toimintamenettelyä" on noudatettu melkoiset ajat ainakin euroraha-alueen eteläisissä osissa? Onko holtittomuus ja suoranainen vilunki yhteydessä euroon, siis eurorahan olemassaoloon? Tarjosiko euroraha-alue erilaisille säveltäjille ja viheltäjille laajemman pelikentän kuin mitä aikaisemmin oli olemassa? Siinäpä analysoitavaa ja syntetisoitavaa niille, jotka oaavat vastauksia sorvailla.

    Edelleen olen sillä samalla kannalla kuten tuossa edellä (7.3.13) tässä keskusteluketjussa kirjoitin, että kelluvan euron devalvoinnista touhottaminen on turhaa suunpieksäntää eli nyt sanon sen huomattavasti selkeämmin kuin aikaisemmin, vaikka Nalle W. tosin taitaisi olla toisenlaista mieltä.

    Euroraha-alueen ja yleisemminkin Euroopan tilannetta on luonnehdittu niin, että Etelässä olisi ongelma-alue ja Pohjoisessa (Keski-Eurooppa mukaanlukien) "Asiat-Kunnossa"-alue. Mm. tämän meidän oman Koti-Suomemme tämänhetkinen meno ja meininki vie jopa teoreettisen viitekehyksen hahmottelemisen kuitenkin hiukan toisenlaiseen synteesiin. Jospa kysymys onkin "Keskustan" ja reuna-alueitten välisestä suhteesta? Frankfurt a/M:sta katsottuna Suomi on euroraha-alueen reuna-alueetta niin kuin Välimeren maatkin. Suomen omat yhteiskunnalliset vahvuustekijät ovat kuitenkin pitäneet meidän päämme pitempään pinnalla kuin Etelässä. Nyt nuo vahvuustekijät ovat ehtymässä ja myös kotimaamme Suomi saattaa hyvinkin alkaa liukua Etelän tielle nimen omaan reuna-alueen roolin mallin mukaisesti.

    Jo kauan aikaa sitten mm. 1960-luvulla laajojen kansainvälisten talousilmiöiden tarkastelun yhteydessä havaittiin "keskustan" ja "reuna-alueitten" välisen jännitteen syntyminen. Kyseessä ei ole mikään uusi ja ennentietämätön ilmiö. Suomen vallanpitäjät itse Lipposen hallituksen toimesta veivät Suomen tuohon euroraha-alueen systeemiin ja siinä olemme reuna-alueella. Jos meillä olisi oma raha, markka, silloin olisimme itse määrittämässä omaa talouspolitiikkaamme. Toki sanotaan, että me olemme aina syrjässä Euroopan äärillä. Minä toistan jälleen kerran jo aikaisemminkin usein käyttämääni määritelmää, jonka mukaan me olemme oman ympäristömme keskellä ja jos toimimme viisaasti me olemme myönteisessä vuorovaikutuksessa kaikkiin ilmansuuntiin kaikkien naapureittemme kanssa. Oma valuutta antaisi meille myös vapaat kädet toimia globaalissa vuorovaikutuksessa omien etujemme mukaisesti.
  17. Sodan jälkeen alkoi meillä väestön maassamuuton liike. Sen ensimmäisenä aaltona oli rajan taakse jääneiltä alueilta muuanne Suomeen asettunut ja osin liki pakollakin sijoitettu siirtoväki, evakot. Sen seurauksena, mitä on lunnehdittu myös ansioksi, sen seurauksena monille läntisemmän Suomen paikkakunnille ilmaantua tupsahti vahva karjalaisvaikutus ja sitä vaikutusta on tosiaan pidetty myös paikkakunnille uutta virikettä antaneena prosessina. Paljolti karjalainen kansa säilytti oman murteensa osaamisen ja se ilmenee myös sukupolvia myöhemmin, kun karjalaiset kokoontuvat omiin tilaisuuksiinsa.

    Uskallan ennakoida, että itäsuomalainen "mie-sie"-murre tulee säilymään hamaan tulevaisuuteen saakka. Tosin muuan professori arvioi tapahtumien menevän kielen osalta toiseen suuntaan. Hän ennusti, että hämäläisjuurinen kielenkäyttö tulee yleistymään ja vähentämään muitten murteitten jalansijaa.

    Tuo professorin näkemys taisi nojautua siihen, että meidän mediamme ja erityisesti Yleisradio on länsisuomalaisten hallussa, kun Pasila ja Tohloppi ovat tv-kanavien sijaintipaikkoinakin. Väestö on ollut liikkeellä uudestaan tuon sodan jälkeisen aikakauden jälkeen yleisenä muuttoliikkeenä, kun maaltamuutto voimistui noin puoli vuosisataa sitten, siitä alkaen. Ruotsikin on saanut osansa siitä väestöllisestä liikkuvuudesta. Ja vaikuttaahan se muuttoliike myös kieleen. Mm. pääkaupunkiseudusta on muodostunut varsinainen kaiken suomalaisen kansan sulatusuuni. Silti Helsingin seudullakin ihmiset ovat toisaalta myös säilyttäneet omia kulttuurisia juuriaan ja myös omaa murretaustaansa. Karjala-talo sijaitsee sekin Helsingin Käpylässä. Helsingin seutu on muodostunut myös merkittäväksi saamelaisväestön keskittymäksi.
  18. Tämän keskusteluketjun aloittaja nosti esille aivan olennaisen tärkeän asian eli televisiossa käytävien keskustelujen järjestelyn. Aloittajan tarjoama systeemi alustuspuheenvuoroineen olisi ilman muuta kokeilemisen arvoinen. Television politiikkakeskustelujen ongelmana on puhumisen meneminen yleiseksi kalabaliikiksi päällepuhumisineen ja sitä tekevät myös toimittajat eli eivät hekään anna keskustelijoitten esittää asiaansa kunnolla, vaan menevät puhumaan päälle, siis juontajatkin. Ongelma on todella hämmäsytyttävä. Vai onko television tarkoituksenakin saboteerata semmoisen keskustelun syntyminen, jossa keskustelussa asiallisesti ja rauhallisesti tarkasteltaisiin asioita puolelta ja toiselta ja jopa kriittisestikin? Ehkäpä keskustelijat olisi pantava erillisiin koppeihin ja mikrofonit olisivat päällä ainoastaan annettujen puheenvuorojen aikana, jonka järjestelyn ansiosta päällepuhuminen ei onnistuisi. Ja olennaista olisi, että myöskään keskustelujen juontajilta ei sallittaisi päällepuhumista ja puheenvuorojen keskeyttämisiä. Epäilen kyllä, että edes kansan verovaroilla toimiva Yleisradio ei salli semmoista asiallista keskustelujen organisointia.
  19. Kataisen-Urpilaisen hallitus kiristi pörssiin listautuneitten yhtiöitten jakamien osinkojen verotusta viime kevään (nyt v. 2013) "puolivälinriihityksessään". Se "uudistus" meni huonoon suuntaan. Ankaroitus koskee yli 800.000 suomalaista kuten pörssin taholta on todettu. Mahtaakohan olla niin, että SDP:n puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ei ole tietänyt tilannetta eli suomalaisten osakesäästäjien suurta määrää. Perinteisestihän vasemmiston taholla asioita on yleistetty niin, että mm. kaikkea pörssiin liittyvää on pidetty osana riistokapitalismia.

    Lieneekö Ison Rahan edunvalvojana tunnetun Kokoomuksen puheenjohtaja ja pääministeri Jyrki Katainenkaan ymmärtänyt tekemisiään. Siitä huolimatta hänelle sen enempää kuin Urpilaisellekaan ei tarvitse heidän tekosiaan antaa anteeksi ja se nähdään ensi eduskuntavaalien vaaliuurnilla.

    Käytännössä nimen omaan kohtuullisuuteen tyytyvä pieneläjä voi pörssiosakkeiden omistamisella koota myönteistä puskurivaraa "pahan päivän" varalle. Tuossa jo aikaisemmin itse totesin, että kun esim. sijoitusasuntojen, rantatonttien tai metsäpalstojen ostamiseen pieneläjän varallisuus ei riitä, niin pörssiosakkeitten ostamiseen sen sijaan tarjoutuu mahdollisuus.

    Tässäkin keskusteluketjussa on ollut esillä passiivinen ja pitkäaikainen osakesäästäminen. Ja juuri se on minunkin menettelyni omassa osakesijoitamisessani. Kun ajan myötä omaan "osakesalkkuun" on kerääntynyt vaikkapa kymmenen pörssiyhtiön osakkeita, niin yleensä niistä muutaman yhtiön osakkeen arvo on plussan puolella ostohintaan verrattuna. Jos tosiaan sitten tulee kohdalle se "paha päivä" vaikkapa sairastumisen vuoksi, niin silloin ihminen ja kotitalous tarvitsee käteistä. Pörssiosakeista osa noista voiton puolella olevista osakkeista on mahdollista myydä ja muuttaa käteiseksi nopealla aikataululla eli toisin kuin asunto-osakkeet tai rantatontit. Pieneläjällekin osakesäästäminen tarjoaa myönteisen mahdollisuuden myös "pahan päivän" varalle.
  20. Omituiseksi on päässyt menemään Suomen valtion talouspolitiikka. Kun Suomen AAA-luokitus mahdollistaa velan ottamisen edullisella korolla, niin valtio ottaa velkaa ja velkaantuu velkaantumistaan. Se alkoi jo edellisen hallituksen aikana, jolloin valtiovarainministerinä toimi Jyrki Katainen.

    Kun nyt sitten velka-ahdingossa pitää höylätä ja karsia, niin se operointi kohdistetaan kotimaan hyvinvointipalveluihin, joitten ylläpitämisen kerrotaan koituvan liian kalliiksi. Samaan aikaan meiltä valuu valtion toimesta rahaa ulkomaille kuin rännistä.

    Hyvinvointipalvelujen alasajon rinnalla toinen valtion budjetin "korjauskeino" on verojen korottaminen. Kohta suomi on niin ankarasti verotettu, että veronmaksukyky heikentyy eikä valtio saakaan niitä verotuloja, joita se on veronkiristyksillä havitellut - esim. autovero pätee näyttönä. Ja sitten taas pitää ottaa lisää velkaa.

    Vaikuttaa vahvasti siltä, että Kataisen-Urpilaisen hallitukselta on pallo hukassa. Järkevään suuntaan kääntymisen korjausliikettä ei kyetä tekemään, koska ilmeisestikin hallitus on euroraha-aluesidonnaisuutensa panttivanki. Tätä kärsimysnäytelmää, joka on totisinta totta me joudumme elämään vielä liki kaksi vuotta, ellei eduskuntavaaleja järjestetä ennenaikaisesti jo sitä ennen.
    21. 27 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt