waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. En malta olla täydentämättä tuota pohjoisen suunnan tarkastelua maanomistuksen näkökulmasta. Kun Venäjä sääti ulkomaalaisten maanomistuksen eli käytännössä ilmeisesti maanvuokrauksen kiellon pohjoisille alueilleen, niin meillä Suomessa ihmeteltiin, että eiväthän suomalaiset ole aikeissakaan hankkia maata mistään Arkangelin oblastista. Niinpä niin. Jälleen meillä Suomessa nähtiin ainoastaan oma napa. Sinänsä yleensä asioista perillä olevilla tahoilla tiedetään, että mm. norjalaiset ovat täydessä valmiudessa hamuamaan omistukseensa maata juuri Arjangelin ja Murmanskin oblasteista. Norjallahan on niillä tienoilla entiset perinteensä tsaarin vallan ajoilta. Totta kai Venäjän nykyjohto ymmärtää varautua myös öljyllä ökyrikastuneitten norjalaisten ahneuteen. Tässä yhteydessä ei edes tarvitsisi todeta Norjan olevan Nato-maa ja maanomistuksella tai maan pitkäaikaisella vuokrauksellakin olevan myös sotilasstrategista merkitystä.
  2. Paljonhan siitä kestävyysvajeesta ja eläkepommista kohkataan. Pari erityistä seikkaa tulee mieleen:
    - Asetelman kokonaisuudessa jätetään ilmeisen tahallisesti ottamatta huomioon niitten henkilöitten nimissä suoritettuja eläkemaksuja, jotka kuolevat ennen eläkkeelle pääsyään, mutta joittenka henkilöitten palkoista on kuitenkin ajan mittaan kerrytetty rahastojen eläkemaksuvarantoa. Maksettuja eläkerahoja ei palauteta perikunnille.
    - Suosittelen kaikille kaikille ikäluokasta riippumatta säästämistä ja vaurastumista niin eläkeläisyyttä varten kuin jo sitä aikaisemmankin elämisen selustatueksi ja pelivaraksi. Sinänsä meidän työeläkesysteemimme on aivan oivallinen järjestelmä ja se on osoittanut kelpoisuutensa myös meneillään olevien Euroopan talousongelmien aikana.
  3. Päätöksentekijöittemme tietäväisyyden tason alennustilaa sopii osuvasti kuvaamaan erään puoluejohtajamme tokaisu: "Eihän tavallinen kansa pörssiosakkeita omista."! Mokoma lausahdus kuultiin pääoma- ja osinkoverotusta koskeneessa keskustelussa. Pitäisiköhän itkeä vai nauraa? Surkeaa on suomalaisen poliitikkokunnan tiedon taso. Horisontissa ei siinnä muuta kuin näköalattomuutta.
  4. En minäkään oikein löydä kosketuspintaa oman rahan kellutuksen ja Finnlinksin kesken, joten sen aiheen jätän sikseen. Niin, se kellutus. Taitolajihan siinä on kyseessä. Toisaalta ikuinen opiskelu yhdistettynä kokemuksen hankkimiseen auttaa siinä hommassa. Rahamarkkinoitten vapauden tilan vallitessa Suomi voisi hyvinkin siirtyä omaan valuuttaan, rahaan, jonka arvo kelluisi niin kuin valuutoilla nykyisin on tapana eli niin on esim. Ruotsin kruunun, Sveitsin frangin, UK:n punnan, USA:n dollarin, jne. kohdalla.

    Kellutuksen asetelmassa pitää muistaa hyvä taloudenpito ja sitä noudattaa. Julkisvallan hallintoa ei pidä päästää pöhöttymään, josta varoittavana esimerkkinä mm. Kreikka. Valtion ei pidä velkaantua kohtuuttomasti, vaikka lainaa saisikin edullisesti ja sama pätee totta kai myös paikallishallinnon tasolla kuntien kohdalla. Olennainen kysymys kuuluu: Onko ajateltavissa, että Suomen valtiojohdossa pesisi semmoista viisautta, jonka avulla oman rahan kellutus voisi menestyä? Saattaisi olla hyödyllistä laittaa ainakin osa tasavallan johtoportaasta kierrätykseen.

    Koska kansantalous on kokonaisuus, niin viisautta ja osaamista tarvitaan myös yksityisella puolella. Järkevän talouden pitämisen vaatimus sopii osviitaksi kaikkina aikoina niin kotitalouksien kuin yritystenkin asioitten hoitamisessa. Tuhlaamiseen ja tarpeettomaan velkaantumiseen ei pidä langeta. Kun huolehdimme asioistamme taitavasti, niin kelluvan oman valuutan olosuhteissa me pärjäisimme aivan hyvin tässä globaalissa maailmassa eikä devalvaation sen enempää kuin revalvaationkaan mörkö olisi kuvioissa laisinkaan läsnä.
  5. Toivottavasti median yksinkertaistuksiin osataan jo vähitellen asennoitua kriittisesti, sillä median toimintakaavaanhan kuuluu monisäikeisten asioitten ja historian vaiheittenkin typistäminen myyviin yksinkertaistuksiin, jollaisesta on osuvana näyttönä saamelaisten tituleeraaminen Euroopan ainoaksi alkuperäiskansaksi.

    Aivan oikein "vaka Vanha" nosti esille baskit alkuperäiskansana, mutta eihän medialta voi odottaa edes sen vertaa sivistyneisyyttä, että baskit noteerattaisiin yhtään miksikään, vaikka heitä on enemmän kuin suomalaisia.

    Viime vuosikymmeninä on vahvistunut se vaihtoehtoinen tutkimussuunta, jonka mukaan suomalaisugrilaiset kansat olisivat asuneet ja eläneet nykyistä paljon laajemmilla alueilla täällä, jota aluetta nykyään kutsutaan Euroopaksi. Siis indoeurooppalaiset ovat tulokkaita suomalaisugrilaisiiin verrattuna. Todettakoon, että myös saamen kieli on suomalaisugrilaista juurta.

    Mitä tulee "eurooppalaiseen" yleissivistykseen, niin siitä sopi mainita kuvaavana näyttönä Suomen EU-jäsenyysneuvottelujen ajoilta kreikkalaisministerin tietäväinen vakaumus, jonka mukaan "suomalaiset eivät ole edes kunnon eurooppalaisia". Semmoista viisautta Kreikan maalla, sivistyksen kehdossa.
  6. Näkyy olevan paikallaan täsmentää 1990-luvun asetelmaa ja syynä mm. se, että meneillään olevassa presidentin vaalin kampanjoinnissakin mahdollinen eurosta luopuminen ja paluu markkaan on ollut esillä. Siinä yhteydessä on väitetty, että markan kellutus olisi aiheuttanut suuria ongelmia 90-luvulla.

    Suomen markan arvo oli väärä jo mm. v.1990 eli kauppa- ja vaihtotaseemme olivat miinuksella ja siihen oli keskeisesti syynä "kovan markan" politiikka, jonka takia virheellista valuuttapolitiikkaa harjoitettiin jästipäisesti. Koska tosiaan rahamarkkinoitten vapauttamisen yhteydessä ei markkaa pantu kellumaan, niin sen vuoksi markan arvoa pidettiin keinotekoisesti liian korkealla. Siihen vaivaan oikea lääke olisi ollut devalvaatio, jolla markan arvo olisi pantu kohdalleen tai ainakin sitä lähemmäksi. Kelluttamalla tuota väärää markan arvoa ei olisi edes päässyt syntymään.

    Kun devalvaatioon jouduttiin pakon edessä, niin siitä aiheutui tuhoisaa jälkeä. Ennen muuta ulkomaan valuutoissa otetut lainat koituivat turmiollisiksi, kun isolle osalle velallisista valuuttalainojen hoitaminen kävi ylivoimaiseksi. Ja se johti edelleen pankkien aseman heikkenemiseen, pankkikriisiin. Koko tämä soppa syntyi sen takia, kun markkaa ei oltu pantu kellumaan rahamarkkinoitten vapauttamisen yhteydessä. Ihmiset ja yrittäjät haksahtivat luottamaan johtavien poliitikkojen puheisiin, joitten mukaan devalvaatiota ei tule ja siinä kohdassa kansa oli sinisilmäisen hyväuskoista. Valtiovarainministerimme totesikin devalvaation jälkeen puhuneensa palturia viran puolesta.

    Devalvaation yhteydessä markka lopultakin pantiin kellumaan ja siitä alkoi talouselämän tervehtyminen. Rotkon pohjamutelikosta alkoi elpyminen ja nousu. Muistamme hyvin, että siinä vaiheessa mm. Nokia aloitti maailmanvalloituksensa. Puheet, joitten mukaan markan kellutus olisi ollut syynä 90-luvun lamaan, ne puheet ovat pötyä.
  7. Jatkan uuden Yle-veron ruotimista käytännön näkökulmasta. Elävässä elämässä tapahtuu jatkuvaa kotitalouksien ansioitten vaihtelevaisuutta. Väkeä irtisanotaan työpaikoistaan eli tulotasot muuttuvat ja toisaaalta työttömistä joku voi päästä töihinkin. Opiskelijatkin voivat työllistyä. Tulee avioeroja ja toisen osapuolen tulotaso romahtaa. Jne. Ja aina näissä kaikissa muutostilanteissa pitäisi veivata Yle-veron määrää suuntaan tai toiseen. Siitähän syntyisi aivan valtava byrokratia! Ja ilmeisesti kävisi vielä niin, että muutosten päivittäminen Yle-veron määrään nähden laahaisi aina jäljessä. En olisi lainkaan hämmästynyt, vaikka Yle-veron tiimoilta alkaisi kasaantua myös oikeusriitoja. Tulisivatko ongelmat "täytenä yllätyksenä" eduskunnalle ja ministeri Kiurulle?Siinäpä sitä olisikin taas meidän lainlaatijoillamme tuumaustuokion pitämisen paikka, josko niistä lienee nyt sitten edes entisajan määritelmän mukaisen tupakan mittaisen tauonkaan pitäjiksi näissä asiayhteyksissä. Kerta kaikkiaan Yle-vero olisi mielestäni väärä valinta Yleisradion rahoitusmalliksi.
  8. Ympäriinsä silmäilyn ja kuulostelun johdosta haluan suositella seuraavanlaista suomen geopoliittisen aseman määrittelyä:
    - Suomi sijaitsee keskellä omaa ympäristöään ja Suomelle on hyödyllistä harjoittaa myönteistä vuorovaikutusta kaikkien naapureittensa kanssa kaikissa ilmansuunnissa.

    Historialla on suuri merkitys, sillä onhan elämämme kuin veneen soutamista. Soutaja istuu selkä menosuuntaan ja näkymät avautuvat taakse päin. Siinä veneen takana on vana, jonka suoruus tai mutkittelevuus on soutajan itsensäkin havaittavissa. Veneen kokkaa eteen päin suunnattaessa on hyvä käyttää perämerkkiä, jos takana on vielä maata näkyvissä. Soutamisen sujuvuuteen vaikuttavat tuulet ja mahdollinen aallokko. Matkan tekoon vaikuttavat myös sateet ja ukkospuuskat, mitkä saattavat ilmaantua aivan yllättäenkin. Vesien tuntemus on oma osaamisalueensa eli virtaukset, karikot ja myös muu liikenne esim. muskeliveneineen tai hinaajineen. Jos veneessä on sekalaista seurakuntaa, niin soutamisen suunnasta ja tahdin tiuhuudesta voi syntyä myös erimielisyyttä. Joskus soutajakin vaihtuu. Toisaalta yhteistöinen vuorottelu on yleensä hyödyllistä.

    Historia opettaa ja niin sanotaan myös Siperian tekevän. Aikanaan tulevaisuudessa saamme tietää, onko Euroopan unionin meille paljolta osin oudoilla vesillä soutelu meille hyväksi ja hyödyllistä vai olemmeko joutuneet karikkoisille ja matalikkoisille vesille katalaan ja saaliinhimoiseen seuraan, jossa vallitsee darwinistinen vahvimman oikeus? Siitä vieraan vallan päällepäsmäröinnistä meillä on kokemusta niin Ruotsin kuin Venäjänkin vallan ajoilta.
  9. Sveitsissä on neljä virallista kieltä eli retoromani, italia, ranska ja saksa. Maan postimerkeissä kantoniliiton nimikkeenä on yksi ja ainoa "Helvetia" eli maan nimi retoromaniksi. Kun sattumalta kerran osuin Helsinki-Vantaan lentokentältä samaan bussiin kahden sveitsiläisen kanssa, niin he ihmettelivät kielitaitoani, joka on äidinkieleni suomen lisäksi ruotsin, saksan ja englannin solkkausta ja sillä saksallakin tulin toimeen juttelukaverieni Sveitsin saksankielisten kanssa. Sinänsä he pitivät "älyttömänä" Suomen pakkoruotsin opetusta. Tähän voitaneen todeta, että eipä Sveitsissä olla säätämässä englantia viralliseksi kieleksi, vaikka Alppimaassa englantiakin opiskellaan ja osataan.
  10. Kyllä maailmalla ja meillä Suomessakin on runsaasti tietoa kelvollisesta ravitsemuksesta ja siinä suhteessa olet erittäin oikeassa "Saibetikko Satakunta". Kun tuossa tuumiskelin totuuskomission asettamisesta mm. voin hyvyyden todentamiseksi, niin toisaalta siinä on mielessäni juuri olemassaolevan tiedon hyödyntäminen ja toisekseen uudelleen "virallisen" hyväksynnän saaminen vanhalle kunnon voille. Saattaahan tuo olla niinkin, jotta julkisvallan virallistaholta on turhaa odotella voin rehabilitointia eli ei sillä taholla periksi anneta. Jotenkin mieleen tulee finanssien puolelta parin vuosikymmenen takainen "kovan markan" politiikka, joka meni hatelikkoon kajahtamalla, mutta periksihän ei annettu, vaan oma valtiovaltamme ja sen johto ruokki tulevaa lamaa.
  11. Aloitin tietoisen oman ravitsemuksesi sortteeraamisen kymmenisen vuotta sitten. Jonkinmoinen määrä kirjallisuuttakin on tullut lueskelluksi eli Montignac, Atkins, Heikkilä ja Zone-ruokavalio, ym. on tulleet tutuiksi. Kyllähän siinä on runsaasti järkeilyn aiheita löytynyt.

    Kuuluisia hiilihydraatteja olen minäkin vähentänyt sieltä nopeasti vaikuttavien sokereitten suunnalta. Hitaammat hiilarit sen sijaan ovat edelleen mukana ruokavaliossani. Täytyy myöntää, että aikaisemmin eli silloin yli kymmenen vuotta sitten tulin popsineeksi sokeripitoisia tuotteita turhan paljon ja vähemmäkin pärjää, olen havainnut.

    Mikään varsinainen tosi karppaaja en kuitenkaan koe olevani. Monipuolisuus ja tasapainoisuus ovat linjauksia, joita yritän noudattaa ainakin suurin piirtein eli jonkinmoisen ajanjakson juoksulla. Yhdellä aterialla tai yhtenä päivänä en mätä suustani alas kaikkea ruokavaliooni kuuluvaa arsenaalia. Rasvojen suhteen olen järkeillyt, että esim. voi on aivan kelvollista ainetta ja kaikkein parasta voitahan olisi entisaikainen kotona kirnuttu voi. Pakko tyytyä meijerivoihin käytännössä.

    Monipuolisuuteen kuuluvat mm. liha, kala, kananmunat (keltuaisineen), kasvikset, juurekset, hedelmät, sienet, marjat, ym. ja kaikki semmoisen parin viikon aikajakson puitteissa vähän niin kuin vuoron perään. Siis keittoja, patoja, laatikoita, murekkeita, paistia, piirakoita, kiisseleitä, jne. sekä juotavana punapurkkimaitoa, vettä, mehuja sekä harvoin olutta ja vielä harvemmin jotain valko- tai punaviiniä. Erityisharvinaisuutena sahti, jota sai valmiina tuotteena Joutsan Alkosta ainakin jokunen vuosi sitten, ehkä nykyäänkin.

    Haluan aivan erikseen nostaa esille yhdistelman, jossa uunimakkaran tai pitsan parasta palanpainiketta on jääkaappiviileä maito (siis se "punainen"), mikä hakkaa niin oluet kuin viinitkin. Mieltymys lienee niitä makuasioita.
  12. Aivan oikeassa olet minunkin mielestäni "Siabetikko Satakunta". Jos ja kun kritisoidaan virallisia ravitsemussuosituksia, niin kritiikki pyritään vallanpitäjien taholta oikopäätä mitätöimään leimaamalla se esim. muutaman hairahtuneen henkilön perustelemattomiksi mielipiteiksi. Siinä on samalla tyrmätty myös Antti Heikkilän esittämä varsin perusteltu näkemys. Tuon tyrmäyshengen fanaattisuus kummeksuttaa. Ihan kuin kyseessä olisi "viimeinen taisto" uskonasioissa!

    Kun itse olen omassa ravitsemuksessani jonkin verran "lipsunut" mm. viljatuotteiden osalta niin Heikkilän kuin Atkinsinkin suosituksista, niin taustalla on se, että minulla ei ole diabetesta ja elimistöni ainakin nykyisellään (eläkeläisenäkin) näyttää kestävän täysjyväviljatuotteitten kohtuullisen käytön.

    Erityisesti mietityttää se vimma, joka on suunnattu voita kohtaan. Kuitenkin voita on käytetty pitkät ajat meillä Suomessa ravinnon yhtenä ja olennaisena osana. Entisaikaan voi kirnuttiin kotona maalaisoloissa ja sitä voita myös myytiin taajamissa, kaupungeissa maalaisvoina. Semmoinen luomuvoi on parasta voita nykyäänkin, mutta sen saatavuus on valitettavasti hyvin vähäistä. Meijerivoi on jo teollinen tuote, mutta silti voita se on sekin.

    Olisikohan voin vihaamisessa mukana osittain myös politiikkaa? Kun margariiniteollisuus nousi 1950-luvulla vahvaksi elintarviketeollisuuden elementiksi, niin samoihin aikoihin alkoi voin vastainen kampanjointi. Niihin aikoihin käytiin myös valtataistelua Maalaisliiton ja "kaupunkilaispuolueitten" välillä. Nämä asetelmat siirtyivät myöhemmin myös ravitsemusdebattiin ja sitä kautta tähän päivään. Ehkä meillä voin osalta tarvittaisiin "Totuuskomissio" elvittämään tilanne. Tässä asetelmassa on paikallaan todeta, että Pekka Puska on taustaltaan maalaisliittolaiskeskustalainen. Tämmöisiä kuvioita.
  13. Tarjoan avainsanaksi "valveutuvuutta". Ja tavoitteeksi sopisi valveutuneisuus, mutta se pitää nähdä tavoitteena, johon pyritään, mutta jota ei tietenkään täydellisesti milloinkaan saavuteta. Yhtä hyvin olisi mahdollista puhua viisastumisesta ja viisaudesta. Ravitsemuksen yhteydessä tarkoituksena on terveys ja ravinnon kanssa terveyteen on luonnollisesti vaikuttamassa liikunta, fyysinen rasitus. Ympäristöolosuhteet ovat kuvassa mukana nekin. Ihmisten terveys saattaa vaarantua ympäristöhaittojen takia, vaikka ravitsemus ja liikunta olisivatkin kohdallaan.

    Jos ja kun me itse kukin opiskelemme oman etumme vuoksi ravitsemaan itseämme kelvollisesti, niin vahvistamme omaa terveyttämme. Laajemmin tarkasteltuna voimme muotoilla määritelmän:
    - Mitä terveempiä me olemme, sitä edullisempaa se on myös taloudellisesti eli siis sekä oman henkilökohtaisen ja perheemme lompakon kannalta että yhtä hyvin myös julkisen vallan (kuntien, valtion) budjettien suhteen.

    Väen terveyden tilan kohentuminen on kaikin puolin hyväksi ja hyödyllistä. Olisi paikallaan myös ravitsemustieilijöitten saada pasmansa nykyistä paremmin selville vesille. Siinä yhteydessä sietää samalla varoa juututtamasta selvittelypaattia liiketoiminnan sumukampanjoimisen matalikoille ja karikoille. Samalla on korostettava, että on myös hyvän liiketoimintavan mukaista taloudellista tuotantoa ja toimintaa, jonka rehdin elinkeinoelämän jalansijaa täytyy vahvistaa.
  14. Miten lienee tuo Suomi24-systeemin pelaaminen nykyään, kun en onnistu liitämään tähän sähköpostini osoitetta. Poistin edellisen viestin, kun email-osoite ei tullut esille, vaikka sen kirjoitin: [email protected] eli kokeillaanpa nyt ilman noita sivuhakasia.

    Terveisin Leiriniekka
  15. Fyysisen rasituksen ja ravitsemuksen yhteys on tasapainoilukysymys. Joka tapauksessa terveydestä huolehtimiseen kuuluu riittävä liikunta, jonka määrä voi tietysti vaihdella yksilötasolla. Hämmästyttävän vähän on ollut esillä ravitsemuksen yhteydessä työn ja ravinnon suhde. Usein tulee mieleen, että mahtavatkohan ravintosuosituksia laatia lähinnä siisteissä sisätöissä toimistoissa sinänsä varmaan uuraasti ahertavat henkilöt. Heidän työnsä osalta ravitsemuksen tarve on kuitenkin merkittävästi vähäisempää kuin raskaan ruumillisen työn tekijöillä.

    Rankkaa ruumiillista työtä tehdään edelleen meillä Suomessa monissa väestöpiireissä. Raskas työ vaatii tanakan ravitsemuksen. Muistan hyvin entisillä kotikulmillani Pohjois-Karjalassa paljon esillä olleen ruokaprojektin, josta paljon puhutaan. Eräälle maanviljelijäperheelle tutkijat laativat italiaismallisen ruokavalion. Aikansa sitä noudatettuaan kyseisen perheen oli pakko luopua siitä kokeilusta, koska niillä "Italian sapuskoilla" ei jaksanut tehdä raskaita maataloustöitä meillä Suomessa.

    Tuossakin Pohjois-Karjala-projektin tapauksessa kyseessä olivat siis mukana vaikuttamassa Suomen olosuhteet. Esim. meidän ilmastomme asettaa talvisaikaan omat edellytyksensä ravitsemukselle ja erityisesti ruumiillisen työn tekijät tarvitsevat vankan ruokavalion ja siis melkoisesti toisenlaisen ruokavalion myös määrällisesti kuin toimistokonttoristit. Ravitsemus pitää onnistumeillaan sopeuttaa ihmisten elämisen olosuhteisiin ja tilanteisiin, työnkin asettamiin vaatimuksiin. Nyt meneillään oleva karppausdebatti vaikuttaa sisältävän liian runsaasti yksinkertaistuksia ja yleistyksiä. Yhtä ainoata kaavaa ei ole olemassa ravitsemusasioissa.
  16. "Viisikymppiset miehet taas näkyy alkavan harrastaa kuntoilua, mutta naiset on laiskoja sohvaperunoita ja sanovat, että lääkäristä saa kyllä lääkkeitä jos paikat prakaa." Näin saimme tässä tuossa edellä lisää yhden asiantuntijalausunnon, jonka olet laatinut Sinä Arvoisa "vaivihkaista tiedust"-Kirjoittaja. Sainpahan tekstistäsi joka tapauksessa kimmokkeen, vaikka itse en olekaan tuiki varma tuon lausahduksen yleispätevyyden suhteen.

    Emeritukseksi siirtynyt Puolustusvoimien komentajamme Juhani Kaskeala totesi taannoin virkakaudellaan muistaakseni jotain seuraavanlaista: " Kun veri kiertää ihmisen varpaissa, niin korvien välissäkin on havaittavissa vireyttä". Sanamuoto ei ole varmaankaan aivan tarkka, mutta viestin sisältö on eli liikunta vaikuttaa myönteisesti myös henkiseen vireyteen.

    Aivan liian usein myös ravitsemuskeskustelun yhteydessä jää liikunta kokonaan mainitsematta. Kun tässä henkilökohtaisesti olen halunnut painottaa ravitsemuksen vaikutusta ihmisen terveyteen, niin samalla olisi aina pidettävä mielessä ja myös esillä liikunta. Ravitsemus ja liikunta ovat kaksi olennaista terveyden tukijalkaa. Tavanomaisten toimien yhteydessä harjoitettava hyötyliikunta on aivan yhtä arvokasta kuin saleilla kuntoilu. kävely, lenkkeily, hiihto, pyöräily, soutu, ym. eivätkä nämä liikuntamuodot edes paljoa maksa, ellei sitten tekstiileihin ole tarvetta panostaa. Ja kotijumppaakin on lupa harrastaa.
  17. Ennustamisen kuulee väitettävän osoittautuvan vaikeaksi ja varsinkin kuulemma niin olisi tulevaisuuden ennustamisen suhteen asiain tila. Niinpä näin Arvoisa "hetken huumaa se on"-Kirjoittaja, otan ja rohkenen ennustaa omalla kohdallani, että oman ravitsemukseni muutokset saattavat kestää ensi vuoden puolelle saakka ja mahdollisesti siitä kauemmaksikin. Selustataustana asenteelleni kerron sen, että olen yrittänyt noudattaa oman ravitsemukseni sortteerausta uuteen uskoon jo kymmenkunta vuotta. Epäilen vahvasti, että en taida kyetä repsahtamaan entiselleni vuosikymmenen takaiseen tilanteeseen parissa kuukaudessa tästä eteen päin sihtailtuna.

    Siis se repsahtaminen pitäisi sisällään aikamoista monenlaisen tanakasti sokeripitoisen eli ylipäätään kaikenlaisen makean ja imelän mussuttamista. Toisena olennaisena entiseen palaamisen piirteenä mainitsen melkoisen runsasta alkoholin nauttimista, jota sitäkään en osaa kuvitella enää jaksavani harrastaa edes ensi talvipäivän seisauksen jälkeenkään. Nyt tässä yhteydessä tähdennän, että en kuulu raittiusseuraan enkä nykytietämälläni siihen aio liittyäkään. Kohtuuden ystävyys riittää minulle.

    Kuten jo aikaisemmin olen maininnut en katso olevani kunnon karppaajakaan. Ja moninkertainen kerettiläinen lienen monella muullakin ulottuvuusasteikolla. Koska henkilökohtaisen kokemukseni perusteella yritän suhtautua kriittisesti uskovaisuuteen, niin viisainta lienee jättää sanomatta "ei koskaan". Silti uskallan epäillä, että minusta ei ehkä kuitenkaan tule transrasvojen ystävää ja geenimanipulaation kannattajaa lähitulevaisuudessa. Imelän elämän vieroksuntani kerroin jo tuossa edellä.
  18. Muutama täsmennys lienee paikallaan vielä mainita omasta puolestani. Tuohon nykyiseen tarjonnan runsauteen ja valikoimisen mahdollisuuteen kuuluvat markettien lisäksi totta kai myös monenlaiset torit ja kaupunkien kauppahallit.

    Alkoholin suhteen totean, että ikääntymisen myötä napostelu on käynyt harvanlaiseksi. Viinejä tulee osteltua vähemmän kuin nuorempana. Viimeksi hommasin pullolliset punkkua ja valkkaria jotain kolme, neljä viikkoa sitten. Terävämmpiä aineita taisi tulla lahjaksi syyskuun lopulla eli skottiwiskiä. Itse olen hankkinut vahvempia aineita muistaakseni risteilyllä viime keväänä eli Tallinnasta tuodut Vana Tallin ja Pirita -liköörit ovat säilyttäneet makunsa, totesin yhdessä vaimon kanssa. Sahtihankinta Joutsan Alkosta tapahtui muutama vuosi sitten. Keskiolutta tulee sentään hankittua harva se viikko ja sitä lantraan puoliksi vaimon valmistaman kotikaljan kanssa, jolloin prosentti putoaa kahden voltin kieppeille.

    Ruokajuomien sortteerauksen suhteen haluan tähdentää, että kysymys on makuasioista. Otetaan esille vaikka uunimakkara, jonka yhteydessä juomana jääkaappiviileä maito (siis punapurkissa oleva) on minun mielestäni mainio palanpainike ja parempaa kuin punaviini tai olut siinä makustelussa. Sama pätee myös pitsan kohdalla. Ja vesikin on oivallista ruokajuomaa.

    Tämän näinä aikoina meneillään olevan ravintodebatin tiimoilta ihmettelen mm. sitä, mitenkä rasvaan suhtaudutaan. Erityisesti pistää silmään, että voi näyttää olevan ankaran syyllistämisen ja tuomitsemisen kohteena. Luulisi, että esim. ammattikokit ymmärtäisvät jotain kunnon sapuskan päälle ja hehän käyttävät kernaasti voita ruuanlaitossa. Virallinen ravitsemussuositus luokittelee voin "kovaksi rasvaksi" ja saman tien epäterveelliseksi. Vastavanlaisen kohtalon on kokenut myös kookosrasva. Mahtanevatko tuomion julistajat tulla muistaneeksi, että Tyynen meren saarilla on iät ajat käytetty kookospähkinöitä ravintona ja sikäläisten ihmisten esimerkillisen hyvä terveys on ymmärtääkseni tiedossa aivan globaalisti. "Kovat rasvat"-määritelmässä täytyy olla jotain vikaa aivan periaatteellisella tasolla.
  19. Kiitoksia "Panhandle" sinulle asiallisesta sananvuorostasi! Omasta puolestani taka-ajatuksissa on kuitenkin semmoinen kutina, että en pitäisi vallan mahdottomana mahdollisuutena sitäkään, jossa mahdollisuudessa tähän meneillään olevan "asiantuntijkampanjoinnin" kokoonkeittämiseen kuuluisi yhtenä kokkaajatahona myös elintarviketeollisuuden se sektori, jolle mm. transrasvat ja sokeri ovat teollisen prosessin käyttökelpoisia raaka-aineita.

    Myönteistä olisi, jos esim. meikäläinen voisi käyttää runsaast luomua ja lähellä kotikulmia tuotettuja ravintoaineita. Ongelmana on usein hinta ja myös saatavuus. Suuret ja tarjonnaltaan, valikoimiltaan monipuoliset elintarvikekaupat ovat tavalliselle tallaajalle hyvin käyttökelpoisia asiointipaikkoja. Noissa tavanomaisissa kaupoissa on niissäkin sen verran monipuolisen runsas valikoima, että niittenkin hyllyiltä löytyy runsauden pulaksi asti valikoitavaksi aineksia kotikokkaamista varten. Lainatakseni Atkinsia meillä on nykyisin (siis jo Atkinsin eläessä) tarjolla monipuolisempi tarjonta kuin milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Kysymys on viisaitten valintojen tekemisestä.
  20. Tuo Lobbarin linkki kertoo ajasta, jolloin meillä Suomessa alkoi EU-valtavirtauksen aikakausi. Yksityisomisteisten mediakustantamojen kimppakampanjointi oli tavallaan inhimillistä, sillä kuuluivathan silloiset lehtitalojen pomot siihen samaan talouselämän sisäpiiriläisjoukkoon, joka ajoi Suomen Eu-jäsenyyttä väellä, voimalla ja Isolla Rahalla. Kun mukaan tulivat vielä virkamieseliitti ja Esko Ahon johtama hallitus sekä Yleisradio, niin on oikeastaan hämmästyttävää, kun kansanäänstyksessä v.1994 "Ei"-äänien osuus nousi sentään hiukan yli 43 prosentin. Koko kansaa ei kyetty aivopesemään. Katumusta voisi harjoitttaa myös Yleisradio, joka lupamaksun maksajien rahoittamana mediana olisi ollut velvoitettu noudattamaan tasapuolisuutta koko kansakunnan mediana, mutta Yleisradiokin oli mukana "Kyllä"kampanjoinnissa. Se oli häpeällistä Yleisradiolle. Menneisyyden taakasta ei ole helppoa karistaa harteiltaan, varsinkaan kun EU-myönteisyys jatkuu median valtavirtauksena. Ajankohtainen kysysymys: Mahtaisiko tänä aikana v.2011 valtamedian hommiin päästä toimittaja, joka työhakemuksessaan kertoisi suhtautuvansa Eu- ja Nato-asioihin kriittisellä silmällä?
    21. 36 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt