waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Äänioikeusikärajan alentaminen kunnallisvaaleissa olisi erikoisviritelmä ja poikkeus yleisestä äänioikeusikärajasta. Vai olenko ymmärtänyt väärin? Vai onko kyseessä "päänavaus" ja sen jälkeen sitten alennettaisiin kaikkien vaalien osalta äänioikeusikärajaa tuohon 16 vuoteen? Entä ehdokkuus? Pitäisihän 16-vuotiaat sitten hyväksyä myös ehdokkaiksi, jos he täysivaltaisesti pääsisivät äänestämään. Siitähän saattaisi syntyä ihan uusia puolueitakin eli "Aku Ankka Puolue" ja "Batman"-puolue ja "Terminator"-puolue ja "Formula"-puolue ja "Cokis & Karkki"-puolue ja jne. Kun itse pääsin ensimmäisen kerran äänestämään 1960-luvun alkupuolella, silloin äänioikeusikäraja oli 21 vuotta. Enpä nyt sitten ole erityisen vakuuttunut siitä, että silloin 1960-luvulla ihmisten asioista olisi huolehdittu huonommin kuin mikä on nykyinen tilanne maassamme. Tuo äänioikeusikärajan alentaminen 16 vuoteen tuntuu pelkältä kikkailulta.

    Vanha niskalenkin vääntämisen aihe on ollut se, pitäisikö eduskuntavaaleissa vaalipiirien valittavien kansanedustajien määrät määritellä koko väestöluvun perusteella vai äänioikeutettujen määrän perusteella? Jos perusteena käytetään koko väestön määriä, niin sitä on joillakin tahoilla jyrkästi arvosteltu sanomalla, että silloin pikkuvauvoillakin on äänioikeus, jota lasten vanhemmat käyttävät. Äänioikeusikärajan alentaminen yhä vain alemmaksi ja alemmaksi alkaa kohta jo muituttaa sitä, että annettaisiin kaikille 7-vuotiaille äänioikeus, kun he kerran osaavat kirjoittaa numeron äänestyslippuun. Ja muutoinkin sanovat, etteivät kalkkisvanhemmat ymmärrä mistään mitään ja ovat ihan tyhmiä.
  2. Aivan aiheellisen seikan otat esille "Marjaniemen Sepi", että minnekähän mm. meidän suomalaisten kehitysapu lopulta päätyy? Pitäisiköhän sitä osoitetta valikoida entistä huolellisemmin? Tarkoituksenahan pitäisi ilmeisestikin olla se, että kehitysaputyö tekisi itsensä tarpeettomaksi ja väki siellä kehitysmaissa pystyisi ponnistautumaan elämässään omille jaloilleen ja sen jälkeen pärjäämään ilman kehtiysapua. Mitä lyhyemmän aikajakson kehitysapua siihen prosessiin tarvittaisiin, niin sitä parempi. Kehitysavun olisi oltava tilapäistä. Nyt vaikuttaa siltä, että monin paikoin kehitysavun tarve vaikuttaa jatkuvan hamaan tulevaisuuteen ilman toivoakaan ihmisten pääsemisestä itsenäiseen elämiseen.
  3. Poliittinen hartevuus syntyy vaaleissa äänestäjien voimin. Niin on myös Talousdemokratia-puolueen kohdalla. Talousdemokraattisten ehdokkaitten on saatava tuekseen kansan kannatusta, jotta puolue pääsisi vaikuttamaan ja tavoitteitaan toteuttamaan. Varsin ylimalkaistahan minun suorittamani silmäily Talousdemokratia-sivuilla on ollut. Silti mieleen tulee kysymys: Onko puolueella riittävän laaja-alaista perspektiiviä, sillä puolueen sivustot ovat varsin taloudellisiin näkökulmiin painottuvia? Sinänsä arvostan teoreettista pohdiskelua ja sen ulottamista globaaliin ulottuvuuteen. Toisaalta elävän elämän asiat ovat myös paikallisia ja tavalliset kansalaiset äänestävät vaaleissa. Poliittisten teorioitten mittana on käytännön pärjääminen vaaleissa.
  4. Tuohon itse asiaan en osaa ottaa kantaa. Yleisemmin ajateltuna kunnallistason pakallisten vallanpitäjien ja paikallisen talouselämän väliset kytkökset antavat kyllä aihetta asetelmien kriittiseen puntarointiin. Kuvaan liittyy paikallistason lisäksi samojen tahojen yhteenpelaamisen mahdollisuus myös keskustoimintojen tasolla. Jos jossain kaupungissa paikallisesti aletaan vaikkapa kaikessa hiljaisuudessa kehitellä suurta rakennushanketta, niin se voi onnistua kunnallispolitiikan ja talouselämän yhteistoimin. Rakentamisesta päättäjien on kunnallistasolla annettava siunaus hankkeelle, jonka yhteydessä pyörivät isot rahasummat. Tilanteeseen liittyy herkästi myös ylemmän tason "yhteisymmärrystä" eli puolueitten keskusjohdon ja taloudellisten toimijoitten pääkonttereiden keskinäinen kanssakäyminen, sopiminen. Joskus siinä saumassa saattaa kenties olla mahdollista, että voiteluaineena toimii vaikkapa vaalirahoitus.

    Ruotsin takavuosien tilanteesta tuli joitain aikoja, ehkä kymmenisen vuotta, sitten televisioraportti, joka kuvasi sikäläistä kaupunkien keskustojen muuttumista. Vanhoja kestäviä, komeita ja arkkitehtonisesti hyviä kivitaloja purettiin, jotta kaupunkien keskustoihin hyville liikepaikoille saatiin tehtyä tilaa kanttilaatikkotavarataloille. Niin tapahtui varsin monissa Ruotsin kaupungeissa. Homman hoitivat toisaalta suuret tavaratalokauppaketjut ja toisaalta niitten kanssa yksissä tuumin yhteistoiminnassa kaupunkien poliittiset päättäjät. Nyttemmin monet noista tavarataloista ovat joutuneet lopettamaan toimintansa kannattamattomina ja niihin kanttilaatikkorakennuksiin on ilmaantunut lähinnä galleriatyyppistä pienrihkamakauppaa. Vanhoja ja tavallaan "turhaan" purettuja rakennuksia ei saada enää takaisin eikä niin muodoin entistä hyvännäköistä kaupunkikuvaakaan. Siis osataan sitä Ruotsissakin.

    Henkisen kapasiteetin vajavaisuus lienee eräs olennainen puute eli vaikuttava tekijä näissä yhteyksissä. Meillä Suomessa kaupunkisuunnittelullista osaamista ja kaupunkuvaan liittyvää näkemystä ei aina esiinny mainittavassa määrin kaupunkien päättävissä elimissä, kaupunkien valtuustoissa ja kaupunginhallituksissa. Kovin usein luottamushenkilöporras pelkästään siunaa kumileimasimen lailla virkamiesten ja muitten taustavaikuttajien tekemät suunnitelmat ja piirustukset. Usein myös aivan tarkoituksella päätöksenteolla on muka erittäin kova kiire ja sen kireän aikataulun tarkoituksena on totta kai tipauttaa "p-akokkkareet rattailta". Semmoinen menetelmä ei kuitenkaan tuota aina hyvää tulosta, jos tavoitteena pidettäisiin hyvää, onnistunutta kaupunki- ja yhdyskuntarakentamista.
  5. Vaikka itse en olekaan minkään puolueen jäsen, niin arvostan kuitenkin yhdistys- ja järjestötoimintaa. Kun 1800-luvun loppupuolella työväenliike alkoi järjestäytyä, niin se tapahtui "tavallisten perusduunarien" voimin. Heillä oli raskaasta työstä ja pitkistä työviikoista huolimatta aikaa ja resursseja järjestötoimintaan. Köyhän kansan voimavarojen turvin kasvoi säästöpankkiliike ja heidän työnsä tulosta oli myös edistyksellinen osuustoimintaliike. Asia erikseen on sitten se, että meidän sukupolvemme on kaikessa viisaudessaan "onnistunut" romuttamaan aikaisempien sukupolvien järjestösaavutusten perinnön.
  6. Pitäisi järjestää uusi kansanäänestys Suomen ja EU:n välisestä yhteydestä. Jos kansanäänestyksessä enemmistö olisi sitä mieltä, että Suomen ei tarvitse olla EU-jäsenvaltio ja että Eta-sopimus meille riittää, niin puretaan EU-jäsenyys. Se purkaminenhan ei vaadi perustuslain säätämisen käsittelyjärjestystä Eduskunnassa niin kuin ei perustuslain käsittelyjärjestystä tarvittu silloinkaan, kun EU-jäseneksi menemisestä päätettiin. Kannatan itsenäisyyden palauttamista!
  7. Hyvä "Boise"! Sinun kirjoituksestani sain kimmokkeen taas kerran ottaa esille ajatuksen uuden erityispankin perustamisesta. Onhan siitä puhuttu ennenkin eikä se idea ole minun keksintöäni. Entinen Postipankki (alkuaan Postisäästöpankki) oli varsin lähellä juuri semmoisen pankin olemusta. Valtio käytti Postipankkia lapsilisien, eläkkeitten, ym. maksuväylänä. Ja rahoituspuolella valtio toimi tietääkseni valikoivasti lainanantajana.

    Nykyisin saattaisivat paikalliset keskusjohtoisuudesta vapaana olevat osuus- ja säästöpankit olla varsin lähellä sitä, mitä tarkoitan. Kaipaamani "Kansalaispankin" pitäisi olla suomalainen ja itsenäinen rahalaitos sekä enemmän talletus- ja palkkapankki kuin kansainvälisillä rahamarkkinoiva operoiva pankki. Kuitenkin pitäisin tärkeänä, että Kansalaispankki tarjoaisi tavallisille ihmisille myös suoria osakesijoituspalveluja, siis ei rahastosijoituksia, vaan suoria henkilökohtaisia pörssisijoituksia. Harkittu, varovainen ja pitkäjänteinen pörssisijoitaminen tuottaa paremman tuloksen kuin talletustilit, joita niitäkin totta kai tarvitaan. Pörssiosakkeisiin sijoittaminen vaatii kuitenkin oman osaamisensa.

    Kun tavallinen kansa siirtäisi säästönsä uuteen pankkiin ja ottaisi uuden pankin käyttöön palkkapankkina ja eläkkeitten maksupaikkana, niin uuden pankin perusta olisi vankalla pohjalla. Koska nykyään ei ole enää olemassa työväen säästöpankkiliikettä, niin myös ay-väki voisi ottaa uuden pankin omaksi pankikseen. Uuden Kansalaispankin avulla tavallinen kansa pääsisi irtaantumaan siitä jyrkästi keikkuvasta rahaliiketoiminnasta, jonka ylikuohuminen johti rahamarkkinakuplaan ja sen kuplan puhkeaminen tuotti nykyisen laman.
  8. Arvoisa nimimerkki "äänestäjä"! Tosiaan äänestämättä jättäneen äänioikeuttettukunnan määrä on niin suuri, että kyseessä on "Suomen suurin puolue". Siis nykyään. Toisin oli vielä neljä vuosikymmentä sitten, jolloin äänestysaktiivisuus maassamme oli yli 80 prosentin. Siihen aikaan nukkuvien puolue oli vasta kolmanneksi tai neljänneksi suurin ryhmä äänioikeuttettujen keskuudessa.

    Ja edelleen Arvoisa nimimerkki "äänestäjä", olen samaa mieltä kanssasi, että vaaliehdokkaitten joukosta on monien äänioikeutettujen perin vaikeata löytää omaan ajatteluunsa sopivaa ehdokasta. Minä painottaisin kuitenkin puoluetta ja puolueitten välillä tehtävää valintaa. Lisäksi on joitakin muitakin ehdokkaita tarjolla monissa vaalipiireissä.

    Tuota puolueen ensisijaisuutta kuvaa mm. se asetelma, jonka Kokoomus rakensi viime kesänä eurovaaleissa. Pohjalainen Pöntinen oli Kokoomuksen ehdokkaana haravoimassa pois ääniä Perussuomalaisilta ja onnistuikin siinä melko hyvin. On kuitenkin harhakuvittelua luulla, että Pöntisen linja olisi Kokoomuksen linja. Ei suinkaan. Kokoomus vain käytti Pöntistä hyväkseen pelinappulana Soinin puoluetta vastaan. Puolueen ohjelma on aina etusijalla ehdokkaan linjaan nähden.

    Jos Sinä "äänestäjä" et löydä oman mielesi mukaista puoluetta etkä edes ajattelusi mukaista ehdokasta, niin perusta uusi puolue! Yhdistyksen perustamiseen tarvitaan tietääkseni kolme henkilöä ja puolueen viralliseen rekisteröimiseen tarvitaan 5000 kannattajakorttia. Aktiivinen toiminta on minun mielestäni parempi toimintatapa kuin syrjään vetäytyminen ja äänestämättä jättäminen.
  9. Otsikostasi huolimatta arvelen, että olen samoilla ajatuksellisilla linjoilla kanssasi Arvoisa "joku vaan"! Minä olen tavallisen ihmisen asialla. Yrityssektori on eri paikka. Olen samaa mieltä, että laskusuhdanteessa yritysvalikoimassa tapahtuu karsiutumista ja sehän onkin aivan oikein ja markkinamekanismin mukaista. Parhaat jäävät jatkamaan toimintaansa noin niin kuin periaatteessa ja teoreettisesti ajateltuna. Käytännössä markkinamekanismi ei kuitenkaan toimi sillä tavalla "rehtiyden hengessä". Monenmoinen puliveivaaminen ja kaveruusverkostojen labyrintti aiheuttaa semmoisen seurausten kokonaisuuden, jossa myös useat täysin "terveet" yritykset ajautuvat ahdinkoon ja konkurssiin, kun sen sijaan taas monet huonosti toimivat yhtiöt saattavat selviytyä eivätkä saa rankaisua kehnoudestaan.

    Periaatteessa kuitenkin hyväksyn näkemyksen, että huonojen yritysten karsiutuminen pois markkinoilta on aivan oikein.

    Nykyistä tilannetta ja tätäkin lamaa vääristää valtion markkinoille syöttämä avustusraha, siis veronmaksajilta kerätty raha. Sitä ei pitäisi antaa laisinkaan markkinataloudessa toimivalle yrityssektorille. Se on rahaa, joka kyllä näkyy vapaille markkinoille kelpaavan, vaikka samojen markkinoitten taholta julistetaan hyvinä aikoina, että valtion ei pitäisi laisinkaan sekaantua markkinatalouden vapaaseen toimintaan. Jopa pankitkin ovat lama-aikana norkoilemassa sosiaaliavustuksia veronmaksajilta.

    Valtion markkinoille kylvämän verorahan avulla on haluttu pelastaa työpaikkoja ja siis siinä yhteydessä ajatellaan kansalaisten parasta. Jos kuitenkin olisi niin, että kansalaiset pärjäisivät ilman noita pahiten pakkotahtisia työpaikkojaan ja eläisivät laman ylitse omilla varoillaan, niin silloin päästäisin asetelmaan, joka voitasiin määritellä näin: Kun kansakunta olisi riippumaton huonosti hoidettujen yritysten työpaikoista, silloin valtionkaan ei tarvitsisi lama-aikana antaa yrityksillle sosiaaliavustusta. Ja markkinatalous voisi hoitaa oman porukkansa harventamisen elinkeinoelämän raakojen pelisääntöjen mukaisesti.

    Ja alkuperäiseen ajatukseeni palaten totean, että meidän tavallisten suomalaisten hyvä turvakeino on vaurastua ja sillä tavalla hankkia omaa taloudellista puskuria huonojen aikojen varalle.
  10. Uuteenkaupunkiin kaavailtu soijatehdas olisi niukaksi jääneen uutsoinnin mukaan yksi harvoista sen sortin laitoksista koko maapallolla. Epäilys geenimuunnellun raaka-aineen käytöstä tulee mieleen sikälikin, että asioista tietoisemmat eurooppalaiset maat eivät ehkä ole laskeneet semmoista tehdaslaitosta alueelleen. Meille Suomeenhan on tapana laskea perinteiseen löperöön tapaan avoimien ovien politiikalla kaiken maailman fabriikkeja, joita muuta eivät huoli suin surminkaan.

    Median kohdalla asia lienee niin, että elintarviketeollisuus ja rehuteollisuus siinä mukana on merkittävä ilmoittaja eli eihän hyvää ilmoittajaa toinna mennä ärsyttämään. Mahtaisiko olla niin? Ihmetystä herättää, että myös Yleisradio on jättäytynyt vaitonaiseksi ohimenneeksi jääneen ensi uutismainnnan jälkeen. Liekö kyseessä mahdollisesti vaalirahoituslinkki? Ylen johto- ja taustaporras on poliitikkokaartia.
  11. Tuossa on toinenkin keskusteluketju, jonka aloittaja on otsikoinut: Miten ydinjäte vaarattomaksi? Koska en tiedä siihen vastausta, kirjoitan tähän yhteyteen kriittisen "varastoimistrategisen" kommentin.

    Arvelen, että meidän ydinvoimainstanssimme kokonaisuutena on tekemässä suurta virhettä, kun tarkoituksena on jemmata ydinjäte suomalaiseen peruskallioon "ikuisiksi ajoiksi". Ideaan ilmeisesti kuuluu, että sen jemmaamisen jälkeen tulee tilaisuus pestä kädet ja todeta, että sekin homma saatiin hoidetuksi. Lieneekö ydinvoimateollisuuden huolena lisääntyvät ydinjätteen aiheuttamat kustannukset, jotka saataisiin "hoidetuksi" upottamalla jäte "peruuttamattomasti" kallioperään.

    Mihin lienee hukkaantunut Vihreältä liitolta sen keskuudessa esiintynyt näkemys, jonka mukaan ainakin Suomen ydinvoimaloitten ydinjäte olisi varastoitava sillä tavalla, että se voitaisiin ottaa uudelleen esille ja käsitellä, jos aikojen mukana "käsittelytekniikka" kehittyisi?

    Emme me täällä Suomessa voi tietää nykyaikana, mitä kaikkea ydinjätteen käsittelymenetelmiä ja vaarattomaksi tekemisen tekniikoita tulevaisuudessa ehkä tullaan keksimään. Ajatellaanpa tiedon lisääntymistä sadan vuoden, tuhannen vuoden ja vielä sitäkin pitempänä aikana! Saattaa olla täysin mahdollista, että ydinjätteen käsittelytekniikka kehittyy ja nykyinen ydinjäte osataan joskus tulevaisuudessa muuttaa vaarattomaksi. Olisi viisasta jatella sitäkin vaihtoehtoa ja se vaikuttaa varastoimiseen.
  12. Juuri niinhän se on, että koko hallitus vaihtuu, jos pääministeri vaihtuu. Meidän systeemiimme ei kuulu semmoista mahdollisuutta, että ainoastaan pääministeriä vaihdettaisiin ikään kuin "lennossa" ja hallitus jatkaisi muutoin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Jos pääministeri vaihtuu, niin koko hallitus eroaa ja uuden pääministerin johdolla nimetään uusi hallitus, jonka ministerit tietysti saattavat olla suurelta osalta heitä samoja kuin aikaisemminkin. Ensi kesänä saattaa olla edessä siis sama menettely kuin se tilanne, jossa Jäätteenmäen hallitus erosi ja uudeksi hallitukseksi nimitettiin Vanhasen hallitus kesällä 2003.
  13. Palataanpa tuohon tämän keskusteluketjun aloittajan kysymykseen: Historian suurin huijaus? Vaikeahan niitä huiputuksia on järjestykseen pistää ja maailma on väärällään monenmoista petkutusta. Nykyisenä kansainvälisyyden globaalina aikakautena huijauksetkin onnistuvat aikaisempaa "paremmin" suuressa mittakaavassa eli maailmanlaajuisina tai jos ulkoavaruus jätetään pois niin täsmennettynä maapallonlaajuisina tai ihmiskunnanlaajuisina. Eläinkunta ei taida huijauksiin uskoa.

    Raha, sen ahnehtiminen on tavallinen huijauksen taustatekijä. Globaali liiketoiminta mahdollistaa todella suuren rahallisen hyödyn saalistamisen vaikkapa huijaamalla. Ehkä toisena huijauksen pontimena voisi mainita vallan, vallanhimon, vallantavoittelun. Usein käy vielä niin, että raha ja valta löytävät toisensa. Muitakin huijaamisen motiiveja lienee olemassa.

    Jos nyt yritän pitäytyä tässä ravintoon ja terveyteen liittyvässä tarkastelussa, niin kuta kuinkin varmaa on se, että juuri sillä elämisen ja yhteiskunnan alueella huijataan ja paljon. Tämä rasvan ja kolesterolin merkeissä mahdollisesti tapahtuva petkutus on terveyteen liittyvän huijaamisen laajan kentän yksi osa-alue. Samaan sarjaan voidaan liittää kaloriteoria ja "kaloreitten" syynääminen suupalasissa grammojen tarkkuudella apteekkivaakaa apuna käyttämällä. Kaloriteorian on runtannut maanrakoon mm. Michel Montignac. Paljon monenlaista mahtuu ravitsemuksen kenttään.

    Ravintoon liittyy myös geenimuuntelu ja siihen kuuluva globaali liiketoiminta. Ja taas "normaaliin" tapaan meillä Suomessa ollaan siinä kohdassa kriittisyyden osalta jälkijunassa, sillä meillähän uskotaan sinisilmäisen lapsenomaisesti, että "geenimuuntelu pelastaa maailman nälänhädältä". Outo paikka tämä Suomi. Pari keskeistä ministeriämmekin on vankasti geenimuuntelun hyväksymisen kannalla. Eipä ole mediassakaan näkynyt kriittistä arviota Uudenkaupungin soijatehtaan luonteesta ja sen raaka-aineista. Lieneeko raaka-aineeksi tarkoitettu geenimanipuloitua soijaa?

    Rahan ahnehtiminen, liiketoiminta on ravintoon ja terveyteen liittyvän sumutuksen takana. Edelleen mukana kuviossa on lääketeollisuus ja sen mukana kaupan jakeluporras. Niin ikään elintarvikkeiden tuotannossa on mukana sekä jalostus että kauppa siinäkin. Voiton tavoittelu on niin vimmattua, että sen tavoitteen saavuttamiseksi epärehellisetkin keinot ovat käytössä. Ja tyhmät uskovat markkinoitsijoitten lipeviin puheisiin sekä niitten takana oleviin "tutkimustuloksiin". Tarkoituksena on tyhjentää ihmisten taskut rahasta ja valitettavasti se näkyy onnistuvan ihmeteltävän heppoisin perustein. Viime aikojen tapahtumien valossa herää myös kysymys: Missä määrin ravintoon ja terveyteen liittyvä liiketoiminta rahoittaa poliitikkojen vaalikampanjoita?

    Jos ravintoon ja terveyteen liittyvän sumutustoiminnan rinnalle haetaan toista suurta aikamme historiallisiin mittoihin yltävää huijausta, niin hyvänä ehdokkaana on ilmaston lämpenemisvouhkaaminen. Äskeinen Kööpenhaminan globaali huippukokous sen huipentumana samaan aikaan, kun talvi tuli Eurooppaan, Kööpenhaminaankin. Tämä sanottuna sillä selkeytyksellä, että minä vastustan ympäristön saastuttamista ja kannatan saastumisen vähentämistä ja ehkäisemistä. Se on kuitenkin eri asia kuin tolkuttoman perätön vouhkaaminen ja mielikuvituksellisten uhkakuvien maalailu esim. v. 2050 osoitteena, jonka ajan olosuhteita me emme vpoi ennustaa. Hyvä jos meteorolögit osaisivat ennustaa oikein edes ensi viikon säätilan.
  14. Totuuden löytäminen vaikutta perin vaikealta, kun esille tulee henkilö nimeltä Ancel Keys. Sinun nimimerkki "Puskakin" esittelemäsi näkemys on täysin toisenlainen kuin esim. Antti Heikkilän kirjaama tieto Ancel Keys´n tutkimustuloksista. Lainaan tähän Heikkilää (Antti Heikkilä: Hyvän olon keittokirja, s.15):
    o "Keys kykeni osoittamaan selvän yhteyden sydäntautien ja rasvojen, mutta ei eläinrasvojen, vaan transrasvojen välillä. Mitä nämä transrasvat sitten ovat? Ne ovat kasviöljyistä keinotekoisesti valmistettuja rasvoja, joita ei juuri esiinny luonnossa."

    Heikkilä toteaa edelleen, että
    o "... juoksevien kasviöljyjen saattamista kiinteään muotoon kutsutaan hydrogenoinniksi. Siinä yhteydessä öljy käsitellään korkeassa lämmössä ja katalysaattoreiden ja vedyn avulla saadaan rasvahappojen molekyylirakenteissa aikaan muutos niin, että kasvisöljy muuttuu kiinteäksi. ... Prosessin yhteydessä syntyy transrasvoja, joiden kaltaisia molekyyleja ei tavata luonnossa."

    Lyhyesti sanottuna luonnossa esiintyviä rasvoja ovat mm. voi ja kookosrasva. Ancel Keys ei julistanut niitä pannaan, vaikka mm. "Puskakin" näyttää omaksuneen sellaisen käsityksen. Siis keskenään vastakkaisia käsityksiä on olemassa Ancel Keys-nimisen miehen ravintotutkimusten tulkitsemisesta.

    Tässä yhteydessä lienee paikallaan todeta, että meikäläinen itse on monipuolisen ravitsemuksen kannalla ja olen yrittänyt noin kuta kuinkin mahdollisuuksieni mukaan noudattaa jonkinmoista "järkevää" ravitsemusta. Se tarkoittaa, että margariinit olen jättänyt pois käytöstä. Kasviöljyt, kookosrasva, voi ovat käytössä, samoin liha marinoimattomana. Käyttämääni lihaa on mm. sika, nauta, hirvi sekä kana ja kala. Ongelmana on se, että liha on sitä, mitä eläimille on syötetty. Luomu on siis parasta. Juomina käytän vettä, täysmaitoa, mehuja ja sahtikin on poikaa. Viinejä olen yrittänyt käyttää, mutta vähiin ovat jääneet. Esim. uunimakkaran kanssa täysmaito on kaikkein parasta, parempaa kuin olut tai viini. Ja totta kai monipuoliseen ravintoon kuuluvat kasvikset, vihannekset, hedelmät, juurekset. Perunaakin käytän, vaikka noin ylipäätään olenkin vähentänyt hiilihydraattien määrää. Valkoista sokeria yritän välttää mahdollisimman pitkälle. Suolan käytön vähentäminen on tuonut muut maut esille aikaisempaa paremmin. Viljatuotteitten kohdalla kuulun epäilijöitten koulukuntaan eli niin päin, että mm. kokojyväleipää käytän, vaikka Heikkiläkin luokittelee viljan ihmisen alkuperäiseen ravintoon kuulumattomaksi kasvisravinnoksi. Siinä kohdassa olen siis eri kannalla kuin Antti Heikkilä.
  15. Kukapa tuota tietää Päämajan aivoituksia ja tietopohjia. Paljonhan silloin tapahtui söhlinkiä. Suomen omat tiedustelutiedothan olivat sinänsä selkeitä ja osoittivat, että Puna-armeijan suurhyökkäys oli tulossa ja jopa hyökkäysajankohdan aamun päivämääräkin oli tiedossa. Mitenkä sitten tietoon suhtauduttiin, asennoiduttiin? Panihan eduskuntakin uusiksi Aladar Paasosen tilanneraportin vähän aikaisemmin, koska raportti oli "liian pessimistinen".

    Ennen kesäkuun 1944 suurhyökkäystä Kannakselta lähti melkoinen määrä joukkojen vahvuudesta kotitiluksille kevään toukotöihin ja se oli siis täysin armeijan johdon hyväksymää toimintaa. Kannaksen linnoituslaitteet eivät olleet laisinkaan siinä kunnossa, jossa niitten olisi suunnitelmien mukaan pitänyt olla. Asemasota oli tehnyt tehtävänsä ja upseeristollekin taisi olla usein olennaisempaa pyöreitten kivien laittaminen esikunnan komentohirsimajojen polkujen pieluksiin kuin puolustuslinjojen valmius hyökkäyksen "vastaanottoon".

    Suomalaisilla ei ollut kokemusta Puna-armeijan massiivisesta ja keskitetystä suurhyökkäyksesta. Saksalaisilla oli siitä kokemusta ja he kehoittivatkin suomalaisia vetäytymään aivan etulinjasta hiukan taaemmaksi ja tyhjentämään etulinjan asemat, jotta vihollinen olisi tykistökeskityksellään moukaroinut tyhjennettyä aluetta. Tietenkään Suomen armeijan johto ei semmoista hyväksynyt, sillä "tuumaakaan ei pitänyt antaa periksi".

    Leningradin motti oli purkaantunut talvella 1944 ja se yleistilanteen muutos merkitsi paljon. Miten lienee Suomen Päämaja arvioinut sitä ja sen tilannemuutoksen merkitystä, seurausvaikutuksia? Vai mahtoiko ymmärtää ajatella ollenkaan? Varmaankin Leningradin saarrostuksen päättyminen noteerattiin, mutta osattiinko ajatella sitä muutoksena Puna-armeijan yleistilanteeseen? Puna-armeijalla oli kokonaan uusi operointimahdollisuus. Puna-armeijallahan oli silloin keväällä ja kesällä toisena luoteisena hyökkäyssuuntana Suomenlahden eteläpuolinen operaatio. Kun eteneminen Kannaksella alkoi tökkiä, niin Puna-armeija siirsi painopisteen Suomenlahden eteläpuolella ja koko Suomen valloittaminen, miehittäminen sai jäädä sikseen.

    Tässäpä muutama aivan yleinen ja tiettävästi kenen tahansa harrastelevan puuhastelijan tiedossa oleva tilanteen yleishahmottelu kesällä 1944.
  16. Lakipykäliin tarvittaisiin tiukennusta ja samoin asenteisiin lisäjämäkkyyttä Koti-Suomemme maankamaran ja infrastruktuurin omissa käsissämme pitämiseksi. Soneran kaapeleitten myynti Ruotsiin oli Lipposen hallituskauden "aikaansaannoksia", siis demarit ja kokoomuslaiset tekivät sen yksissä tuumin. Kaivosasioita säätelevät lakipykälät ovat liian väljiä ja antavat ulkomaalaisille suuret valtuudet tulla temmeltämään tänne meidän isänmaahamme. Pykälien tiukennus on tiettävästi ollut tekeillä kauan, mutta poliitikkomme eivät saa mitään aikaan. Viime vuosikymmeninä vallassa olleet ja olevat poliittiset puolueet pitäisi vaihtaa uusiin puolueisiin. Valta on äänestäjillä vaaliuurnilla. Koko kansakunnan pitäisi jämäköityä ja siirtää valta isänmaallisiin käsiin.

    Murheelliseen tilaan on mennyt meidän oma kotimainen malminetsintämme. Aikoinaan Outokummun geologit kiertelivät ja haravoivat Suomen maankamaraa, mutta eivät tiettävästi tee sitä enää. Koko systemaattinen malminetsintä taitaa olla toisarvoinen asia. Ja jälleen kritiikin osoitteena ovat meidän omat poliitikkomme, jotka kansa on vaaleissa valinnut "asioista huolehtimaan". Malminetsinnän rahoittamisessa poliitikot ovat avainasemassa. Tämäkin asiain surkea tila antaa perustellun aiheen kiinnittää huomio siihen, mitä puolueita vaaleissa äänestämme. Jos muutosta ja korjausta haluamme, niin on kerta kaikkiaan siirryttävä äänestämään toisia puolueita kuin tähän saakka on tehty. Niin se on, jos kohennusta olevaiseen menoon ja meininkiin haluamme.

    Tässä yhteydessä kiinnitän huomion yhteen myönteiseen poikkeukseen. Talvivaaran kaivoshanke on etenemässä Sotkamossa ja se hanke on ymmärtääkseni suomalaisissa käsissä. Toivotan menestystä Talvivaaran kaivokselle ja toivon yrityksen säilyvän kotimaisessa omistuksessa. Meneillään oleva talouslama taitaa hidastaa Talvivaarankin tuotannon käynnistymistä. Toivottavasti ajat paranevat mahdollisimman pian.
  17. Virallisen eläkeläisyysikärajan ylittävien suomalaisten määrä on kasvussa ja enimmäkseen me eläkeläiset olemme ihan tavallista väkeä, joka asuu kotonaan ja hoitelee omat asiansa tavanomaiseen tapaan. Eipä silti, etteikö olisi tärkeätä huolehtia myös laitoshoidon ja kotiapupalvelujen tasokkuudesta.

    Aktiivisten eläkeläisten määrän lisääntyminen näyttää aiheuttavan päänvaivaa poliittisille puolueille. Tähän asti puolueitten eläkeläisjärjestöt ovat siinä varsinaisen puolueorganisaation sivustalla ja taustalla palvelleet sitä tarkoitusta, että ikääntyvät perinteiset puolueen kannattajat on oman elekeläisjärjestön avulla saatu pidettyä ruodossa eli äänestämässä "omaa" puoluetta niin kuin aikaisemminkin. Se on sitä vaalikarjan paimentamista eläkeläisten osalta. Ainakin suurimpien puolueitten järjestöteknokraattien tapana on nimitellä äänestäjiä vaalikarjaksi.

    Aina vaalien edellä nousee esille mediankin palstoilla mm. yleisönosastokirjoituksissa "laajojen eläkeläispiirien" tiukkoja vaatimuksia eläkeläisten asioitten kuntoon saamisesta. Ja nuo vaatijathan ovat juuri isojen puoueitten eläkeläisjärjestöjä, niitten "yhteiskoalitioita". Ja eläkeläiset näkyvät toistuvasti uskovan noihin seireenilauluihin eli äänestävät entiseen tapaan. Vaalien jälkeen asiat jäävät sitten korjaamatta kunnes taas koittaa seuraavien vaalien kampanja-aika ja katteettomien lupausten uusi serveerausvaihe eli vanhat käsikirjoitukset poimitaan esille pöytälaatikoista.

    Inhorealistisesta pessimismistäni huolimatta mielihyvin minä haluaisin nähdä sen vaalipäivän tuloslaskennan illan, jolloin vanhojen vallanpitäjien kauhuksi havaittaisiin, että eläkeläiset ovat sankoin joukoin lähteneet äänestämään ja tehneet uusia puoluevalintoja vaaliuurnien äärellä. Kokemuksen perusteella semmoiseen uskominen tosiaan tuntuu epärealistiselta. Mutta jos sitten kuitenkin vaikka ensi eduskuntavaaleissa huhtikuussa v.2011...!
  18. Talvisodan yhtenäisen puolustustaistelun taustalla oli 1930-luvun loppupuoliskolla maassamme virinnyt yhteiskunnallisen eheytymisen henki ja ilmapiiri. V:n 1918 sisällissodan vastakkainasettelun jyrkkyyden perinne alkoi lientyä. Sota-aika tuli sitten siihen väliin rauhanomaista kehitystä sotkemaan. Sinulle "Koroljov" on paikallaan esittää kysymys: "Onko tavanomaista, että toisen maan esittämän aluevaatimuksen hyväksyminen olisi luonnollista?". Ja edelleen onko täysin ymmärrettävää, että semmoisen aluevaatimuksen torjuminen neuvotteluissa olisi pätevä peruste sodan aloittamiseen?

    Me suomalaiset olemme joka tapauksesa selviytyneet sota-ajan ja myös aikajakson 1944-1991 läpi. Tapahtunutta huonomminkin olisi voinut käydä, vaikka nykyään meillä onkin alkanut tulla yleiseksi keikaroinniksi moittia Paasikiven ja Kekkosen aikaa sekä Koivistonkin aikaa siinä aikajakson jatkeena. Astelman hankaluuden ymmärtämiseksi täytyy muistuttaa Unkarin tapahtumista v.1956 ja Tsekkoslovakiasta v.1968. Erityisesti nuo Neuvostoliiton agressiivisuuden ilmaukset jättivät syvät jälkensä suomalaiseen tajuntaan. Tasapuolisuuden nimissä on todettava, että USA:n varsin kiiltävä kilpi tahriintui sekin suomalaisten mielissä Vietnamin sodan mukana. Suurvallat ovat suurvaltoja.

    Tuossa vuosina 1992-1994 Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ja ennen Suomen EU-jäsenyyttä, silloin siinä vaiheessa oli meillä etsikkoaikamme, mutta emme ymmärtäneet käyttää sitä hyväksemme. Niin kova oli hinku lyöttäytyä "Lännen" leiriin mukaan. On jotenkin huvittavaa, että nykyisin toistuu sama vanha kaava eli vallitsevan virtauksen vastaisuudesta syyttäminen ja sillä konstilla ulosblokkaaminen. Nyt on siis muodissa EU-vastaisuudesta syyttäminen ja jos EU-vastaisuuden leima löytyy jonkin henkilön otsasta, hänellä ei liene kovinkaan mainittavia mahdollisuuksia luoda karriääriä Nyky-Suomessa. Neuvostovastaisuuden leimakirveen jäljen muistamme vielä hyvin lähimenneisyydestämme. Ja sitä ennen oli leimaamisteemana saksalaisvastaisuus.

    Mahtaisikohan jo vähitellen olla aika päästä eroon tuosta "muodinmukaisesta" leimakirveen heiluttelusta? Siinä on samalla kysymys isänmaallisuuden sisällöstä. Noihin mainitsemiini leimaamisiin on sisäänrakentuneena kuulunut samalla leimaaminen epäisänmaalliseksi, ainakin epäilyttävksi henkilöksi ajattelun ja asennoitumisen tasolla. Mahtaisimmeko jo vähitellen pystyä ymmärtämään, että myös suomalaiseen yhteiskuntaan mahtuu ja kuuluu monisorttisuus ajattelemisen ja mielipiteenmuodostuksen tasolla. Hyväksyttäviä näkökantoja voi olla useampiakin kuin vain yksi ja ainoa, jota yritetään ajaa oikeana asennoitumisena, selkeänä suuntana, johon kaikkien pitäisi taipua. Monisorttisuus on parhaimmillaan monipuolisuutta ja se on voimavara, myös isänmaallinen voimavara.
  19. Johan Venäjän virallinen historian kirjoittamisen taho myönsi Talvisodan olleen Stalinin hyökkäyssota. Nyt vissiinkin on sitten vuorossa se vääryyden korjaus, joka palauttaa v:n 1939 rajan eli Tarton rauhan rajan. Vai voisiko jokin vielä isompi muutos olla tulossa?

    Kun aikoinaan joku neuvostojohtaja ehdotti Karjalaisen Ahdille, että Suomen ja Neuvostoliiton välinen raja voitaisiin kokonaan poistaa ystävyyden nimissä, niin Ahti torjui ajatuksen ja sanoi, että Kekkonen on liian vanha mies hallitsemaan niin isoa valtakuntaa. Vai olikohan se niitä Jerevanin radion juttuja?
  20. Entisaikaan tarvittiin orjiakin, jotta rattaat pysyivät pyörimässä ja jotta rattaisiin saatiin vauhtiakin lisää. Jo vanhat roomalaiset käyttivät mm. kaleeriorjia merenkulun käyttövoimana ja taustallahn olivat monien muinaiskulttuurien pitkät orjuuden hyödyntämisperinteet. Yhtä lailla orjatyövoiman avulla vapaan maailman esikuvan USA:n puuvillatuotanto saatiin kannattavaksi ja orjatyövoiman hyödyntämisen "ansiosta" USA:n puuvilla voitiin myydä edullisesti maailmanmarkkinoilla. Pitkä ja runsas on orjuuden historia.

    Toivon että Sinä Arvoisa nimimerkki "Rikastaja" et suinkaan tarkoita orjuutta tai sitä muistuttavaa asetelmaa, kun kirjoitat, että "Eurooppa tarvitsee maahanmuuttoa"! Arvioit edelleen: "Muuten ei maanosaa ikinä saada nykyisestä talouslaman suosta ylös!!!". Varmaankin Sinä Rikastaja näkisit myönteisenä kehityksen kulkuna semmoisetkin asetelmat, joissa Euroopan firmojen omistajina ja johdossa olisi maahanmuuttajia eli esim. intialaisia, kiinalaisia, arabeja, somaleja, kongolaisia, ym kaukomailta peräisin olevaa väkeä ja suoritusportan työntekijöinä olisi sitten valkoisia peruseurooppalaisia eli portsareina, autonkuljettajina, siivoojina, tiskaajina, roskakuskeina, peltojen kitkijöinä, jne. ja nämä ruohonjuuritason suorittajat saisivat tietenkin tyytyä nälkäpalkkaan, olla siitäkin vähästä kiitollisia. Vai mitä?

    Kysymys sinänsä on se, että tarvitseeko Euroopan olla globaali napa maailman tappiin saakka? Voisihan se kansainvälinen ykköskeskus sijaita yhtä vaikkapa Itä- ja Etelä-Aasiassa. Ja Euroopan talous olisi lähinnä tytäryhtiötaloutta, jota ohjailisivat aasialaiset omistajat. Suomihan alkaa jo ollakin kohta puolin siinä tilanteessa. Ajatellaanpa meidän laivanrakennussektoriamme tai kaupoissamme myytävänä olevaa tuotevalikoimaa, josta erittäin suuri osa on aasialaista alkuperää tai ainakin aasialaisten yhtiöitten tuotantoa. Ehkäpä maailman luontainen ja kohtalonomainen kehityksen kulku johtaa Euroopan kuihtumiseen ja painopisteen siirtymiseen muuanne. Eurooppalainen siirtomaaperäinen vauraus saattaa olla päätymässä tiensä päähän.
    21. 43 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt