Valkoiset hiutaleet pehmeitä kevyitä leijailevat varjojeni yllä koskettaen äänettömyydellään niin syvälle ulottuvia jolloin koko maailmani liikahti paikaltaan ja kaiken tämän keskellä mieleni alastomuus kukittaa tämän t…
Mihin katosi - Afrodite - tuo vesien liikuttaja patojen aukaisija tulien Jumalatar joka sytytti yöllisen kuun tähtien majakoiksi loistamaan niin taipuivat viljaiset pellot syksyn sadoiksi kypsyttäen leimahtaen yksinäist…
Syksyinen tumma henki tuo murjaanien Kuningas märän jo tummuneen maan Ystävä kellastuneiden lehtien maassa elää veden riitteiset jääpiskot astuneissa askeleiden jäljissä paljon koettua elämää taittunutta valoa varjoissa…
Taivas salamoi kiihkeyttään tämän taivaan alla purppuroi rakkaudet kiivaat tulet maan laidoilta maailman ääriin tuulet puhuu tässä että nyt palaa elämän koko tulinen kirjo virttynyt maa puhkeaa loistoonsa kuin sydämet s…
Jo kellastuen ja harmaantuneet pihapuut koleassa syyssäässä -auringotta- putoilevia lehtiä vettyneessä maassa ei kuulu yölinnun heleää siritystä ei lennon sulavuutta ei siipien kaarevuutta - aution hiljaisuuden ilman vä…
Ensi suven kosketus kesään alla korkean Taivaan maan tuulissa sen siipien väreillä kevään - uurnaiset lehdot - vaipuneena suven lämpöön tuhkasta kasvuun uutta versoamaan Lennähti aurinkoon sateeksi kesän lehvistöön lask…
Puhalsin vastatuuleen pilviselle taivaalle sanani huusin että vastarannalle laineet lähetin rantaasi koskettamaan ja niin kaukaa myrsky sekoitti rauhaisat veet ukkosrintaman kumu salamojen leimahdukset soivat läpi taiva…
Kohti valonkujaa läpi lempeiden valojen yli jo harmaantuneen maan kamaran väkijoukko Juhlapuvuissaan alttarin tuikkivaan loisteeseen hymyilevät katseitten pisarat kuin kirkon tähtivyön loistaen - Taivaallista voimaa Hen…
Lämmenneiden vesien kuplista pinnalla matkaavista ilonpisaroista ilakoivat luonnonleikit avaavat - Juhliemme - airueet liikkeelle sinertävien aaltojen heijastavien säteiden taivaansinen vihreyden keitaassa eri värien ja…
Hiljaiset vedet virtaavat uomissaan kuin tuuli keinuttaa aalloilla pisaroitaan niin monta kyyneltä ilon että surun kimmeltää yksi ainoa niistä loistaa kirkkaammin kuin toiset tummeneviin iltoihin Ja värienkirjo maalaa s…
Nuoruuden sykkeemme valtavirtojen lämmössä kuin tuiskuissakin kohtasimme ujosti toisemme sielujemme alttarilla ilman seremoniaa hetken aikamme tähdenlentoja lähellä valaisten kauaksi lentäen yhteinen hiljainen hetkemme …
Runoani pyysit - kuin nuoltanoidan joka Sinuun iskisi syvänteisiin kehon aallonliikkeisiin mielen rakkaudettomuutta uinuvaa herättämään anoit kosketusta soljuvaa vartaloa hyväilevää - yritin minä niin - ainoastaan pouta…
Viilsi Taivaan auki pudotti atomiset kyyneleet kallio jyrähti kuin paineistettu kallio tulipallona leimahti taivaanranta liekehti sylissään hiostava myrsky pieksi lastaan raiskasi autiotalot poltti maan karrelle syvissä…
Valoruutu heijastaa valoaan tyhjää arkkia tyhjiä katuja syyssateen uomaa joissa virtaa petettyjä kyyneleitä rikottuja sydämen elosalamia kylmenneitä virtapiirejä koneen ja sielujen rintamilla hiiltyneet rauniot odottava…
Kädet niin pienet niin hellät kasvot kohti Taivaanurkua nämä säveleiden tunteidenpalot sielujenaaltojen tulvapadot virtaamaan Taivaan Maankehtoon kuin maailmaansa keinuttaen niin pieni viaton sykkivä sydän niin pieni si…
Kaukaa niin lähelle ulottuva näin minuun tarttuen hiljaisuuden kuiskeena saavutti tunteiden kammiot palamaan kuin kysyen ; - milloin - elämänrunosi kirjoitat sydämeni lehdille jotta avatuilla sivuilla lämpömme kohtaisim…
Istahti Hän syliini kietoi silmänsä katseitteni lämpöön kätensä painoi kehoni uumeniin Pienen hetken paljasti maailmaansa lyhyen sanaisen arkkunsa suuteli merkiksi huuliini - kokonainen maailma aukeni eteemme - Hän ja t…
Hämäryyden kajossa hohtavat urbaaniset valot tuskin ulos tuikkivat piiloistaan vielä vähemmän lämmittävät kaksi nukkujaa yhdessä ja erikseen yönpeitteisiin kietoutuneet selät selkää vasten hengitykset eivät toisiaan koh…
Tuuleni - Aurinkoni - Aaltoni - nämä soinnut soljuvat luonnonlangoillaan sfääreistä sfääreihin läpi horisonttien väreillen toisiaan mutta minne lienet tämän runoni pujottavan jotta toisensa tavoittaisivat pohjattomaan k…
Hiljaisuus lepää laineilla pienillä aalloilla sädehtii tähtisilmät Ja rantapuut kuiskivat elämää tämä hetki kuin äänetönnä teen syvää matkaa - hiljaisuuden kummuille.
