r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Iltaa ja näk..., no ei sentään niin lyhyt ilmoittautuminen, vaikka ei asiaa olekaan. Niinpä ne päivät vilahtelee. Tänään ajelin puolenkymmentä kilsaa metsäpolun päähän. Eipä tarkoituksenani ollut muuta kuin polkua kävellä, mutta enhän malttanut reitillä pysyä. Piti runtatata vähän sivussakin ja vilkaista kuinka hyvin mahdolliset sienet on poimittu. Olipa sellainen ryteikkörotko ja siellä kuusentuppeloita ja täytyihän sekin tietysti tarkastaa. Eikö mitä, sieltähän löytyi ihan hyviä haaparouskuja pieni karja. Siinäpä tulikin ongelma millä ne kannan, ei ollut pusseroita mukana. Olihan lippis päässä! Käänsin sen nurin ja koppahan oli valmis. Kukkuroilleen se tuli, ihan kaksin käsin kannettavaksi. Nyt ne sienet ovat jo puolijalosteena. Ja lippis pesty.

    Kyllähän tuota Laten matkaa huomioidaan ja juhlistetaan - että ihan liputtamalla! Äkisti tuntuu liioittelulta, mutta toisaalta ehkä se on ihan liputuksen arvoinen. Siinähän ne matkatoivotukset tulivatkin.

    Ja nyt alkuun (näk...)...emiin!
  2. Voisinpa antaa pisteen sinisirkulle, että ymmäsrsi kollektiivitulkintani "raadollisimmassa muodossa" esittämänäni. Kerroin vain kokemastani ja myös omaksumastani asian sisällöstä.

    Pitäähän "agitaattorin puhetta" kirjoittaneellekin vastata. Kyllä sekin kuuluu määritelmänä varsinkin työväenliikkeen alkuaikoihin, mutta minulle tuo kunnia on liian suuri. Älä huoli siitä jos teen itseni naurettavaksi - eihän se ole ensimmäinen kertani. Ja jos se tuntuu naurettavalta, olen silloin tehtäväni suorittanut. Kunhan otat vapauttavan, rennon naurun, eikä pingoittunutta kiristynyttä naurua, joka muistuttaa irvistystä. Se rasittaisi leukalihaksia.

    Tutustuin myös "olotilassa" Kollektiiviseen tietoisuuteen. Sieltähän taisikin löytyä oikein guru, tai ainakin sellaiseksi havitteleva. Tietysti ymmärryksessäni on puutteita ja siksi en jaksa pitemmälti perehtyä aiheeseen. Koetan kestää ja pysyä tässä " raadollisessa maailmassani."
  3. "Tietoisuuteni" sanoo, että älä uppoudu tähän "tieteelliseen keskusteluun", mutta teen sen silti. Ensiksi, jätän kaikki ennustajat, unien selvittäjät ja horoskoopit alan harrastajille. Toiseksi, luulen ymmärtäväni, että individualismi tarkoittaa yksilökeskeisyyttä noin suurinpiirtein ja siksi yksinkertaistan nimitystä.
    Yksilökeskeisestä ajattelusta ja suhtaumisesta voi seurata jotain hyvääkin, mutta jos siitä puuttuu vastuu ja myös sen kantaminen voi seurata yhteisön kannalta huonoja asioita. Yksilökeskeisyys voi johtaa vallan tavoitteluun keinoista välittämättä. Yksilökeskeinen voi ajatella, että kun hänellä on hyvä elintaso ja hänelle hyvin sopivat oikeudet ja edut, ei ole syytä vaivata päätään muiden asioilla. Kunhan vain kasvattaa "omaa tonttiaan" ja pitää huolta ettei etuasema karkaa käsistä.

    Voisipa ajatella, että kollektiivinen tietoisuus on suorastaan vastakohta. Kollektiivinen tietoisuus ottaa huomioon toiset, koko yhdyskunnan. Kollektiivinen tietoisuus on ollut myös työväenliikkeen sanavarastossa, solidaarisuuden ohella. Se on yhteisten asioiden korjaamista ja ajamista. Se on tietoisuutta, että joukkona voi saavuttaa enemmän tuloksia kuin yksilönä.
  4. Vai karkaako aiheesta? Kuitenkin - esimerkiksi kaikella tavalla ajateltuna järjettömät sodat. Voi sanoa, että niitähän vain harvat päättäjät villitsee, mutta entäs raivopäisinä riehuvat kansanjoukot menossa mukana. Johtuukohan se siitä alitajuisuudesta, ainahan on sodittu? Ja sotimiseen on kasvatettu. Tai siitä, että vastapuoli on syypää - myös molemmin puolin syytettynä. Olkoon, että joskus erottaa jumalat tai allahit, usein ihan sama "henkinen tuki" takana.

    Entäs lukuisat hurmosliikkeet? Guajanan viidakkoon majoittui Kansan temppeli, n. 1000 henkeä tosiuskovaisia mieleiseensä kollektiiviin. Jos siitä joku harhautunut yritti paeta, ne ammuttiin. Myöhemmin kaikki teki itsemurhan uskon nimissä, 909 ihmistä. Jostainhan niiden ihmisten on pitänyt saada saada oppi alitajuntaansa, jota toisin ajattelija ei hyvällä tahdollakaan jaksa ymmärtää. Ei yksin yhden ihmisen, tämän uskonnollisen johtajan karisma riitä selitykseksi.

    Samoin lähti tehokkaasti 39 amerikkalaista jollekin Haley - tähdelle. Noin vain vahvasti uskoonsa nojaten.

    Saman suuntaisia, mutta vähemmän vaikuttavia, hurmosliikkeitä on Suomessakin. Heillä on oma kollektiivinen yhteisönsä, omat säännöt, jotka eivät esim. lainsäädäntöön mahdu. Ja ovat ihan kollektiivisesti vääryyksiä puolustamassa ja piilottamassa. Kollektiivista tietoisuutta sekin. Lähtökohtana vankka usko ja missä lieneekään alkujuuret.

    Kollektiivista tyhmyyttä esiintyy monenlaisessa muussakin muodossa - kaipa lienee pakko lisätä: mielestäni. Emmehän ole tyhmyydestä tai viisaudesta samaa mieltä. Eikä tarvitse ollakaan. Yritin vain pudottaa ajatuksia konkreettisemalle tasolle.
  5. Näyttää, että propakanda isku toiseen suuntaan on löytänyt jalansijaa. Puskan tutkimukset ja tulokset tyrmätään sen kummemmin kritisoimatta. Minusta hän on tehnyt ihan hyvää ja arvostettua työtä.
    Mitä P-K:n projektiin tulee, on syytä huomata se aika ja tilanne. Siellä väestön suurin osa teki erittäin raskasta työtä, hyvin suurilla metsätyömailla, pientiloilla "käsipelillä", uutisraivauksissa ja jne. Kun työt loppuivat sairauteen tai työttömyyteen elinrakennemurroksessa, seurasi se pakollinen vapaa. Kovassa työssä 5000 kaloria hupeni kulutukseen, kun joutui helpommalle, ei osaanut luonnollisesti jarruttaa popsimista. Ja olihan syömiseen paremmin aikaakin. Jotain valistusta oli tarpeen tehdä ja Puska teki. Tuloksia on turha vähätellä, olen kyllä lukenut, millä argumenteilla vähettelyä tehdään. En silti juokse "niiden perässä." Sydänliitto muistuttaa ihan asiasta.

    Koko ruokakeskustelu on hajanaista, uskomusten varassa poukkoilevaa. Siitä olen valinnut tieni ja myös jututtanut asiantuntijoita. Jokaisen se olisi räätälöitävä itselleen sopivaksi ja olla silti julistamatta ainoaksi oikeaksi. Sairauksista johtuen, painoni pääsi karkaamaan. Kun ei voinut kunnolla liikkua, oli aikaa syödä ja lievittihän se kipuakin sillä hetkellä.

    Pakko oli tarttua kiinni niskastaan, koska tuli suoraan painosta johtuvia ongelmia. Hoidin sen kuntoon ihan ilman kirjevaaoilla eväiden punnitsemista, ilman minkään sortin pillereitä. Osittain Pekka Puskan oppeja ja ravintoterapaeuttien ohjeistusta hyväksi käyttäen. Pohjana on ollut yksikertaistaminen. En tee ruokailusta "juhlaa", se on vain tarpeellista tankkausta. Siihen ei kuulu kakut ja pullat, eikä ruokahalua yllyttävät mausteet. Jostainhan sitä on tingittävä, ei kaikesta. Käytän kahvikermaa, sokeria ja voita. Eihän muutoin saa iltapalaksi kunnon lohivoileipää ja suolaustakin pitää olla.
    En kerro tätäkään siksi, että se olisi "ohje", se vain sopi minulle. Kävelyä ja "kuntoiluksi" nimitettävää teen kohtalaisen paljon, mutta liikasyöntiä ei saa juoksemalla takaisin. Päämäärääni olen kyllä päässyt, painoindeksini on ollut muutaman vuoden kohdallaan ja matka taittuu metsässäkin. Toki sairauksiakin on, mutta onhan hyväkuntoisena helpompi sairastella.
  6. Jouduin keskeyttämään savottahommat, kun ope tuli tölliimme ja yritti puhua järkeä minulle ja vanhemmilleni. Ei kannattaisi keskeyttää koulua muuten hyvin sujuneiden opintojen jälkeen. Jatkokurssi olisi käytävä ja erikoisesti kotitalousopettaja sitä vaatii. Muutoin ei päästötodistus irtoaisi.
    Meninhän minä kun sain pöllipalstani tehtyä. Ja jouduinkin oikein "grillaukseen." Läksyt, ruokapresetit piti osata, ne tentattiin aina minulta. Tiesin pelin hengen, se...en tohdi sanoa nimitystä, halusi minun jäävän jälki-istuntoon lukemaan läksyjäni. Ikinä en sen tunnollisemmin ole tehtäviäni suorittanut. Läksyistä en jäänyt kiinni, mutta emme open kanssa ystävystyneet.
    Siellä opettelin myös prässäämään. Kehuin kotonakin sitä, olin lähitienoilla ainoa "koulun käynyt." Setäni, vajaa kymmenen vuotta vanhempi, halusi prässäyttää housunsa ja paitansa minulla. Hyvää kun halusi, koulutettu sai tehtävän. Ei kuitenkaan ilmaiseksi. Tiesin jo silloin koulutuksen arvon. Saihan hän minun valmistelemallani vaatetuksella akankin tulevaan huusholliinsa. Siitä kyllä muistin jälkeenpäinkin häntä vuosikymmeniä myöhemminkin muistuttaa.

    Jälkeenpäinkin, kun jo käytössäni oli ja on sähkökäyttöinen silitysrauta, teen housujeni prässäilyn itse. Se takaa laadun. Tosin on myönnettävä, että nykyään silläkäkään ei ole minulle suurempaa väliä.

    Niin...se aamun avaus, onhan se, miten tuon sanoisi, mutta kestettävä se on. Lupasin SkillaN sentään kuitenkin tulla.
  7. Helvetinportti on ainakin Suomessa. Enon pitäjässä(nyk. Joensuussa), kirkonkylästä n. 20 km. Olen pari kertaa käynyt siellä kolkuttelemassa ja maisemia katselemassa ja merkannut muistiini. En kuitenkaan sen sanallisessa merkityksessä.
  8. Perusteellisia tuntuu järjestelysi olevan, kyllä noilla eväillä luulisi tarkastuksesta selviävän, vaikka muutoin epäilyttävältä vaikuttaisikin.))
    Ja paluu se vasta mukavaa onkin! Heippa vaan!
  9. Uunihan se on minunkin toivomukseni tämän retken päätteeksi. Myös se toive, että "kasviksena" ei keinotekoisesti hengissä pidettäisi. Se vasta on puolustuskyvyttömän ihmisen nöyryyttämistä. Voisipa minun puolestani valintaa olla ennemmänkin. Sillä edellytyksellä, että valinnat tekee itse ja edes jotenkin järjissään. Ei minkään tilapäisen päänsäryn ahdistama. No, siihen lakiin lienee vielä aikaa.

    "Mitäpäs sitä vahalle muuta...kunhan on leipää ja lämmintä", vastasi mummo kun saarnaaja ikuisella helvetin tulella vaahtosuussa pelotteli. No, mutta kuitenkin: otetaan nyt muutakin niin kauan kuin pystyy. Napsi silloin tällöin, jos maistaa ja siltä tuntuu, otetaan ja tehdään "hengenravintoa", vaikka ei täysipainoiseen kattaukseen pysyisikään.

    Uskovia ei ole tapanani jatkuvasti nälviä, pitäköön kukin uskonsa. Tällä kertaa vähän ikäänkuin vastineena.
  10. Voihan sen eläkeläisten "arvokkuuden" laskea kuten Ruuneberi. Jos tavoitteena on vain pelkkä tuottavuus, tuskinpa sitä ihan vääräksikään voi tuomita. Käsitän kuitenkin, että Rune tarkoituksella kärjisti asetelmaa. Tuskinpa tosissaan uskoo sitä laskelmaa omalla kohdallaankaan. Hyvinhän tuo palstalla "kiusaaminen" onnistuu - ihan hyvässä mielessä tarkoitan.

    En koe mitään tunnon tuskia hyödyttömyydestäni, sen minkä olen saanut kasaan, se on tullut työllä. Jos tarkalla mittarilla ryhdytään erottelemaan tuottavat ja tuottamattomat ihmiset, niitä löytyy joka paikasta. Kukapa on niin viisas että siihen pystyy, ei kysymyksessä ole poroerottelu. Eläkeläisten on turha syyllisää itseään ja muita.

    Tämä ikäluokka ja vanhempikin, on tehnyt työnsä. Hyvin suuri joukko on "älynnyt kuolla" aika nuorena ihan työn rasittamana. Työturvallisuus oli tavattoman heikoissa kantimissa. Varhaisempi kaivostyö ei tiennyt pitkää ikää, asbestin kanssa päivittäin tekemisissä olleet lähtivät kivuliaasti jopa parhaassa iässä, vanhanaikainen putkimies ei kuuttakymppiä usein saavuttanut, liuotin aineiden kanssa olevia höpertyi tai polttivat keuhkoputkista suodadinkarvat, vanhoilla moottorisahoillakin työskennelleet tulivat "valkosormisiksi." He eivät tänne kirjoittele, vaikka olisivat elossakin.

    Yleensä pidetään hyvänä kansakunnan pitkäikäisyyttä. Se kertoo myös muusta yhteiskunnan toimivuudesta. Päättäjillä on tietysti myös ongelmansa. Miten ratkaista "rajatapaukset", kun on myös erittäin kalliita hoitoja ja tulokset ovat silti lyhytaikaisia? Miten käytetään mahdolliset hoitoresurssit, jätetäänkö kymmeniä hoitamatta valintoja tehdessä? Yhteiskunnan hallitsema terveydenhoitojärjestelmä on aivan valttämätön. Haukuttiinpa teveyskeskuksia miten tahansa, joskus aiheellisestikin. Jos koko hoitojärjestelmä karkaa yksityisten, jopa kansainvälisten pörssiyhtiöiden käsiin, se karkaa käsistä. Kustannukset nousevat ja eriarvoisuus kasvaa.

    Runen esittelemään "henkiseen osuuteen" en viitsi puuttua, koska se ei ole pohdinnassani. Taipaleeni päättyy joskus, pian tai myöhemmin, luonnonmukaisessa järjestyksessä. Se ei ole "ylä - tai alakerrassa."
  11. Eilenkin oli mainio päivä. Niinpä käytin koko päivän metsäreissuuni siksi, että ehtii saalistamiselta vähän pysähtyä katselemiseen, mietiskelemään ja vaikkapa muistelemiseen.

    Sanotaan, että metsää ei näe puilta. Kyllä se osittain pitää kohdallani paikkansa. Kun nuoruusvuosinani ahersin pokasahan kanssa hankkimassa elantoa myös koko perheen hyväksi, eipä siinä jäänyt aikaa luonnon ihailuun. Näkökulmakin oli toinen. Oksaiset kuusen ja männyn käkkärät olivat pikemminkin "yksiä perkeleitä." Hanki niistä sitten urakalla suolarahoja. Se on toista, kuin leikiltellen kotitarvepuiden sahailua.
    No, kyllähän se luontokin monimuotoisuuksineen alitajuntaan jäi.

    Paremmin siihen on voinut perehtyä, kun metsästä on päässyt pakkotyölaitoksena irti. Ikäänkuin näen myös toisilla silmillä. Niiden näkymien hakemiseen on vanha työpohja auttanut. Uskaltaa ainakin luontoa lähestyä ja liikkua siellä ilman mitään "mörköjä" ja saalistaakin köykäisemmässä muodossa metsän antimia.

    Voisin ehkä runoilla myöskin näkemääni ja kokemaani "tässä hetkessä", mutta olkoon nyt. En ehkä pysykään niin hienosti ja hyvin sanoilla maalailemaan ajatuksiani niistä, joita täälläkin hyvin kuvaillaan. Ajatuksista on pitkä matka kirjoittamiseen.
  12. Huomenta! Eipä ole Pirtin ovi narissut, mutta onhan saanut ryystää 24. kahvia virtuaalisesti.
    Nyt tuli uutinen myrkkysienistä. Ruotsissa kymmenkunta thaimaalaista oli sekoitellut kärpässieniä muhennokseensa. Taitavat hengissä selvitä, kun saivat pikaista apua. Olen kyllä kuullut minäkin, että eräät rohkeat ovat kokeilleet ko. sieniä huumeenakin. Menee siihen tinnerin- ja liimanhaistajien joukkoon.

    Enpä ehtinyt availla muutoinkaan koko tietsikkaa. Niin se on mennyt "kiireiseksi" eläkeläisenä ole. Tai onkohan muutoin tärkeysjärjestykseni rukkaantuneet. Sienestämässä kyllä runttasin ja se jälkioperaatiokin vie aikansa. Myös lepo.

    Aamu alkaa kirkkaana, hyvältä näyttää. Tänään kyllä vietän vapaapäivää aherrusteni jälkeen. No tietysti mennä taputtelen vaihteeksi asfaltilla muutaman kilsan ja rotkottelen puiston penkillä ihailemassa värikkäitä maisemia.

    Koettakaahan siristellä silmänne auki! Näkymäthän ovat katsomisen asrvoisia.
  13. Ällistelin hetken, mistä Ramoonan epäily johtui, että olisinko loukkaantunut "mehtäkiivaasta." Kävin tutkimassa Metsä - ketjun, sieltähän se sana löytyi väliin kirjoitettuna, joka oli minulta mennyt ohi. Eihän siinä mitään pahaa ollut, päinvastoin kehumista. Hyvien pöytätapojen mukainen kaino kiitos siitä. Tuskinpa muuten olen kovin herkkä hipiästäni, vaikka joku sattuisi "raaputtamaankin."

    Joo, ei siitä Venlastiinan kirjoituksesta mulle selvinnyt, että olitte niitä kuviteltuja tai todellisia pulkkosieniä ehtineet koemaistella. Silti, varmuus on parasta! Ettei vain mister Greengrassin ehkä vähän poikkeuksellinen käyttäytyminen olisikin ollut pulkkosienien vaikutusta.))

    Ja se sienireissuni. Paikka on n. 20 ha alue ihan oikeata, vaihtelelevaa metsää, hakkuiden jälkiäkään ei näy, notkoja ja aikamoisia kalliorinteitäkin. Enpä sieltä suurta saalista saanut, vaikka aika tarkkaan "seuloin." Haaparouskuja pari litraa, otin kangasrouskuja, kun niitä oli kallionlaella pienissä syvänteissä, käkkärämäntyjen välissä ihan runsaasti. Ja kasvupaikasta johtuen ei ollenkaan matoisia. Eihän se paras mahdollinen sieni ole, vähän kirpeä, mutta kyllä se minulle on kelvannut. Yhtään herkkutattia en nähnyt.
    Tulipahan kuitenkin rumpsuteltua ja kiipeiltyä nettoaikana lähes 3 tuntia niin, että hiki tuppasi pintaan. Ja tietysti myös väsy.
  14. Muistanpa Venlastiinan kertoman sienien suolauksesta. Hra Greengras ansaitsisisi hengenpelastusmitalin. Jo vakava epäilys riittää, mihin ne sienet kuuluivat. Koekaniiniksi ei kannata urheilla - onhan heistä jo riittävästi esimerkkejä. Entäpä jos olisitte rakentaneet suvulle juhlapäivällisen ja sisältönä olisi ollut pulkko- ja seitikkisieniä?

    Mutta näistä huolimatta, sieneen aion lähteä. Lupausten mukaan tulee loppukesän lämpimin päivä, eikä sadettakaan näy ennusteissa. Enpä lähte koikkelehtimään kaukaisempaan '"varmaan paikkaan". Tulisi 150 km ajelu. Jospa lähempääkin tärppäisi. Saa nähdä, tavoitteet eivät ole valtavia. Pitäisihän ehtiä syödä nekin viimevuotiset, on vielä muutamia litroja ja hyvin ovat säilyneet. Ja myös testattu.

    Nyt valmistautumaan, muutama tunti tulee päivästäni retkeen tuhlattua.
  15. Sen voin ainakin sanoa. muutoin olen päättänyt, että en käy "varjonyrkkeilyä" tyhjän kanssa. Ei ole puolustettavaa, eikä haukuttavaa jumalista.
  16. Kalvapunikkitatista en ole kuullutkaan. Haavanpunikki- ja koivunpunikkitatit kyllä tunnen, yhteensä tusinan verran tatteja. Otan vain pari laatua herkkutatteja tarjolla olevista. Tiukkaan ottaen lähes kaikki tatit ovat syömiskelpoisia, sappitatin ja äikätatin voi kyllä hylätä ahneinkin kerääjä. Tosin äikätattiakin voisi käyttää mausteena pippuria korvaamaan.
    Varmaan tulee uusiakin sieniä, mutta paljon ne "lisääntyy" siksikin, että sieniä tutkitaan enemmän. Vanha käytäntö oli - ja on minulla pajolti vieläkin - että otetaan vain niitä sieniä, jotka varmasti tuntee. Siinä jäi roskasieniksi paljon ihan hyviäkin sieniä.

    Kummastihan myrkyllisten sienien nimmikkeitäkin on lisääntynyt. Jos aikoo sienivalikoimaa lisätä, on vanhankin sienestäjän syytä ottaa selvää. Se sanonta, että "lähes kaikki sienet ovat syömäkelpoisia", johtaa kyllä harhaan.

    Ilma näyttää ihan hyvältä, tältä pohjalta pitää alkaa päivän kuluttamista harkita.
  17. Onko Römpsänperän huushollissa yhtäläisyyksiä Juutas Käkriäisen talouteen? Aivan äskettäin tuli telkkarista tästä elokuva. Huussikin rojotti vinksallaan. Katselin vähän tätä eloisaa elämää, vaikka olen kyllä nähnyt aiemmin ja lukenut myös kirjana. Tuskinpa Römpsänperällä on pantu toimeksi arvostettua pienteollisuustoimintaa, joka on pitkälti kertomuksissa nimetty Kiteeläiseksi yritteliäisyydeksi, jota viranomaiset kateuksissaan jahtasivat vaihtelevalla menestyksellä.
  18. Onnistui muutaman haparoivan yrityksen jälkeen. Minun "pravuurinumeroni" oli nuorempana hyppiä tasakäpälää edestakaisin käsissäni pitämäni kepin ylin. Ei ihan helppo, vaikka ei korkealla olekaan. No, sen muistan että kuusivitospäiväni piti tehdä vielä tämä näytös. Nippanappa onnistui vielä, mutta en ole sen jälkeen kokeillut.
  19. lehmäthän ne ovat tiesuunnitteluja tehneet. Joitain tällaisia pätkiä syrjäseutujen maisemista voi vieläkin löytää. Metsässä liikkuminen ilman polkujen seuraamista tekee menosta vaihtelemman. Siinä korjaantuu tasapainon hallitseminenkin kun kontteikossa harppoo. Ihmiset, jotka liikkuvat paljon metsissä, erottuvat kävelytyyliltäänkin. Askeleet ovat pitempiä, lähes harppomisia ja notkeammin maaperään vastaanottavia. Se on välttämätöntä joutuisasti metsässä taivaltavalle. Kuopat ja kumpareet on tasattava joustavalla kävelyllä, joskus pitää tehdä pitempi loikka, tai äkkimutka vauhdin kärsimättä. Se tunto tulee vaistomaiseksi, ikäänkuin polkupöyrällä ajo. Kun sen on oppinut, se lähtee pienen haparoinnin jälkeen sujumaan. Ennen salotöllien asukkaat sen oppivat. Kinttupolkuja, täynnä puun juuria kiviä ja kuoppia piti osata taivaltaa pimeässäkin. Se on lähes käsittämätöntä, miten sen oppii, mihin vaisto kasvaa ja kehittyy.

    Perus asfalttiastujan töpöttävä, lyhyt askelinen, jäykkä tyyli sopii huonosti metsärumeikkoon. Sinne ei sovi "hieno kävelytyyli" ja korkokengät. Ainahan niilläkin avuilla johonkin pääsee. Marjaankin niin kauas, että parkkeerattu auto pysyy näköpiirissä. Ehkäpä onkin parempi, ettei kunnon metsään tunkeudukaan kovin syvälle.

    Minusta on ollut parasta, kun olen muutaman kilsan runtannut pieneen hikeen, nousen kumpareelle ja katselen sopivan mättään tyynyksi ja vedän kunnon nokoset. Eihän sen parempaa paikkaa voi löytää. Taivaalla leijailevat pilvenhattarat, hento tuulen suhina puissa, lintujen ääntelyä... se on kuin hypnoosia.
    Sitä olen toteuttanut ilmojen ja muiden mahdollisuuksien mukaan.

    Kyllähän ikä tietysti hillitöntä vauhtiani rajoittaa, mutta kummasti ne metsässä liikkumiskyvyt löytyvät. En niitä matkoja ja määriä jaksaisi asfaltilla töpötellä. Sen verran on metsäläistä pysynyt muistissani ja jäljellä. Ja piristää se hyötykäyttökin kun se ei ole pakollista. Jos saalista tarttuu, hyvä on, saalista se on hyvän olon tunnekin reissun jälkeen.
  20. Tulee tietysti ynnämuu. Minulla nyt ei ole tuomisia, kädet ovat kyynärpäitä myöten taskussa vahtimassa avaimia, etteivät ne juuttaa juokse taas piiloon.

    Öylössäpäivänä pääsin viimeinkin metsään. Ihan lähelle tunnustelureissu. Katselin oliko sieniä ja ovatko kansalaiset olleet tarkkoja ja ahkeria. Olihan tuolla keräilty, mutta jos metsässä yleensä on otettavaa, aina niitä jää. Näin se vain on, ei kannata samoja polkuja tallata. Eipä suuria löytynyt, mutta muutaman päivän annos. Kunhan tulee hyvä poutapäivä, käyn vähän paremmilla apajilla. Kehuakin pitää, on se sentään toista rumuta metsässä kuin asfaltilla. Ihanhan siellä mennä viilettelee niin ettei vaivoja muistakaan. Se pieni köhäkin taisi sotkeentua sinne kuusikkoon.
    Sadepäivän jatkoja teille kaikille...jaa, ei kai se joka paikassa vettä mätä.
    21. 178 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt