suistonvaltaaja
Pohdiskelija, sivustatarkkailija
Coctail: sisäisesti kristittyä&ulkoisesti maailmasta tartuntaa saanut
Habitus: pienehkö (172), mutta sopusuhtanen
Ikä: mieli nuorempi kuin numerot
Harrastus:luonto, lukeminen, koti-illat, musan kuuntelu
Luonne: ujo, kai?, mä ehkä pelkään enemmän sua kuin sä mua
Omia teitään vaeltava lepattava sielunriekale,
joka etsii elämää, totuutta ja jotain muutakin ja
joka haveilee olevansa suuri-pieni soturi.
Ihmisen on löydettävä tiensä ja tapansa kuinka sovittaa yhteen usko ja maallinen vaellus, sillä:
Emme voi lähteä täältä ennenaikaisesti pois
"Mä tunnen mun ystävän
tiedän yrittää pysyä hän
kolme vuodenaikaa täällä yli kesän.
Oli kuumetta syntyessään
sai oudon vian sydämeensä
neljä tuulta rakensi sinne pesän"
Joillekin vaan ystävyys on vaikeempaa kuin yksinäisyys...
Ja synkät pilvilautat valuvat etelästä... tännekkö?
Jos uskot, on olemassa käsikirjoitus; ajasta, maailmasta, ihmisistä...
Ihminen ei tiedä koska hänen sielunsa vaaditaan pois!
Etsin itseäni ja paikkaani tällä planeetalla. En ole sitä löytänyt, en tiedä löytänenkö sitä koskaan?
Enkä myöskään kaltaisijani vaeltajia ole täällä maailmassa tavannut.
Mihin tekin olette kadonneet?
Lienenkö siis syntynyt väärään aikakauteen? Tai väärälle planeetalle?
En tiiä mut joku sanoo...
"Tunnet olevasi yksin keskellä mustaa maailmaa
jokainen sun yrityskin olla iloinen vain masentaa.
Älä silloin menetä uskoa parempaan huomiseen
juuri sinun täytyy kulkea läpi tuskaisten hetkien
kukaan muu ei voi sua auttaa,
kukaan ei voinut mua:
Olen kokenut tuskan masentavan
elämänhaluni lannistavan
aina voima rakastava
on mut vapauttava"
Lainaukset: -P-
Positiivisuus on syvältä, mutta syvemmältä on nega.hapatus
Ei kaikkea tarvii vakavasti ottaa
Tsemppiä erityisesti niille vierailijoile, joilla elämä välillä tuntuu olevan enempi ja vähempi "hukassa", ajatuspohjasta riippumatta!
Me kaikki olemme matkalla jonnekkin... tulevaisuuteen
Ja mitä tulevaisuus tuokaan mukanaan?
Kiitos kun tutustuit!
Suosikkibändit/artistit: Pöllö, talitintti, hömötintti, kirjosieppo
Suosikkileffat: Mad Maxit, Tanssii susien kanssa
Lempikirjat: Raamattu, jännitys kuten Jack Higgins, aku
Vapaa-aikanani: luontoon, lukemaan, lepäämään..
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Profetia, yksinäisyys
Katson tv:stä mieluiten: luonto-ohjelmat, elokuvia erityisesti jännitys
Kotieläimet: villakoiria on aikas paljon nurkissa ja sängyn alla, mut on ne helppohoitosia
En pidä: No ne hyttyset!
Parhaat matkakohteet: lande
Kotimaa: ---
Koulutus: Ammattikoulu
Ammatti: Muu
Työskentelen: vaki duuni
Siviilisääty: Sinkku
Lapset: ---
Messenger: [email protected]
Hakusanat: Usko, yksinäisyys
- minun nyt sitten pitäisi pakata? Näkkäriä ja purkkiruokaako? Raamattu varmaan pitäisi lukemiseksi ottaa...
Tuon profetian aikoihin muistaakseni Ruotsalaiset jahtasivat oletettuja sukellusveneitä omalta rannikoltaan, syvyyspommeja tiputellen. Venäläisiä (Neuvostoliitto silloin), tietty, epäiltiin. No, joku venäjän sukellusvene taisi mokata ja ajaa karillekin Tukholman edustalla (1981).
Myöhemmin on paljastunut, että niistäkin havainnoista oli suurin osa Naton aluksia harjoittelemassa Ruotsin aluevesillä.
Aika moni taitaa nähdä näkyjään sen mukaan mitä maailmalla kulloisenakin aikakautena tapahtuu.
Profetioita suolletaan, mutta yksikään ei ole tainnut myöntää olevansa starttivalmiina äkkilähtöön?, Eikä yksikään ole tainnut esittää toimintasuunnitelmaa venäjän invaasion varalle. Paitsi ennalta ehkäisynä rukoilu ja Jumalan etsintä, mikä kyllä on ok. - se tuo Venäjän pelko ihmiset näkemään unia venäläisten tulosta tänne?
Itse asun Itä-suomessa, niinpä olisi kiva tietää tuo päivämäärä, jotta tietäisi sitten ruveta pakkaamaan! Vai tarviiko sitä lähteä evakkoon kun profetiahan antaa ymmärtää, että uskovilla olisi helpommat oltavat kuin ateisteilla.
Tosin mihin täältä nyt sitten lähtisi?
Profetia on 25-vuotta vanha. En ole nähnyt sitä kuka sen on kertonut. Uskottava profetia vaatii mielestäni nimen käyttöä tai edes nimimerkkiä joka pystytään todentamaan tietyn henkilön kirjoittamaksi.
Kovasti Tukholman profetiassa myös viitataan sen tulleen Jumalalta. Vanhan testamentin mukaan väärillä profeetoilla ei ole kovin hyvä kohtalo. Jumala tuskin tykkää tänäkään päivänä valehtelusta, sen enempää kuin ihmisetkään. - viestisi suunattu H. Veijoselle, hän kun puhuu jostakin syyskuusta, vai minulle?
Vastaan kuitenkin, että ensinnäkin koko aihe Jeesuksen takaisintulosta ei ole ajankohtainen.
Toisekseen ihminen ei tiettävästi edelleenkään voi tietää heidän aikatauluja.
Kolmanneksi oudompi väite tai kysymys: Onko silloin maapallo ja sen vuotuinen kierto entisensä? Eli onko silloin edelleen esim. vuodenajat ja aurinko luomassa valoaan samalla tapaa niin kuin nytkin? Raamatussahan on ennustettu taivaan ilmiöistä jotakin mitä tapahtuu, ennen kuin aika on täynnä.
Jos vuodenajat ovat niin kuin nytkin, niin itse olen aina mieltänyt sen luonnon heräämisen aikaan, siis kevät, mutta kuka tietää? - harhaennustusta olet ihmisille kertonut ja niitä jälkeenpäin selittänyt? Pystytkö myöntämään erehtyneesi ? Miten aiot selittä, jos 09.09.09 päivänä ei tapahdukkaan mitään erikoista? Ei liene vaikea arvata, että seuraava merkittävä aika voisi olla 10.10.10.
- vihdoinkin sitä varmaa tietoa?
Ainakin Israelin itsenäistymisvuosi on väärin. Se oli jo 19 vuotta aiemmin. Sen sijaan 1967 oli kuuden päivän sota, jolloin Israel valloitti Jerusalemin vanhan kaupungin osan.
Loppu tulee kyllä jokaiselle henkilökohtaisella tasolla, monelle yllättäenkin. Mutta mikä maailmassa olisi nyt niin muuttunut, jotta Jeesusus tulisi? - löytyy teidän kirjoituksista. Tuosta sinun kerronnasta helluntailaisuuden sisällöstä sikäläisessä seurakunnassa (ja kai muallakin), tulee mieleen että haluaako jotkut ihmiset antaa vallan oman elämänsä sisällöstä ja hallinnasta seurakuntansa saarnaajille.
Vallan menettäminen omasta elämästään on rinnastettavissa vaikkapa laivaan, joka on menettänyt peräisimen. Ajelehtii, muiden määritellessä suunnan.
Saarnaajien olisi hyvä tajuta, että mitä enemmän on valtaa toisiin ihmisiin, niin samassa suhteessa lisääntyy myös vastuu toisista ihmisistä.
Vallassa olijalla on mahdollisuus alistaa seuraajaansa ja samalla mahdollisuus suistaa hänen mielensä järkkymään.
Lueskelin tuossa Harri Heinon kirjaa Mihin Suomi tänään uskoo. Helluntailaisuuteen näkyy tosiaan voimakkaasti liittyvän karismaattisuu ja mm. nuo luettelemasi asiat.
Toisin sanoen ulkoisin merkein yritetään todistaa jotakin ja jonkin suuremman voiman läsnäoloa heidän keskuudessa. Ulkoisten merkkien ja tapahtumien ilmentyminen luo ilmeisesti sitten ihmisessä sitä uskoa ja otollisuuden tunnetta Jumalalle.
Koetaanko sitten helluntalaisten piirissä sellaisen ihmisen olevan jotenkin huonompi, jos ei saavuta jotakin ulkoisista merkeistä, kuten vaikka kielillä puhuminen?
Jos näin on, niin olisipa helppoa luoda hierarkia järjestelmä siitä, kuka milläkin tasolla on uskossaan ja Jumalan mielisuosiossa.
Samalla tullaan taas siihen valta-alistus kaavaan.
Samoin kun useamman ihmisen jumalakuva on; rakastava, turvallinen, anteeksiantava, huolehtiva, niin koetaanko nuo ominaisuudet joissakin uskonlahkoissa paljon kriittisemmin, jolloin koetaan olevan riittämättömiä Jumalalle.
Harri Heinon kirja kertoo adventisteja olevan huomattavasti vähemmän kuin helluntailaisia, joten se ehkä myös osaltaan selittää mielisairaaloiden potilasvalikoimaa.
Se, että onko ihmisessä ensin uskoon tulo vai mielenterveys ongelmat lienee vaikeampi tilastoilla tuoda esiin.
Varmaan uskoon tulo myös pelastaa monia ihmisiä itsetuholta. Eli usko johonkin suurempaan voimaan toimii kahdensuuntaisesti, osan elämä muuttuu vakaammaksi ja osan järkkyy. - "Kotisataman deitti "palstalta voi yrittää etsiä ystäviä. Luin joskus jonkun löytäneenkin sieltä peräti elämän kumppanin ja kai jotkut muutkin on löytänyt kun näyttää siellä etsijöitä olevan.
Kysynnän ja tarjonnan laki vaan näyttää olevan runsain sielläkin pääkaupunkiseudulla, niinpä meitsinkin on vaikeempi löytää siltä palstalta mitään. - pysty näyttämään sinulle, että tässä on Jumala, usko ja seuraa Häntä.
Samoin itsekin etsin välillä sitä Jumalaa ja mietin, että onko kaikkeen olemassa Jumalan käsikirjoitus. Joskus jopa luulen sen löytäneeni.
Ihmisen pitää itse löytää Jumalansa. Niinpä voisi myös sanoa että ,"kannettu vesi ei kaivossa pysy", kukaan ulkopuolinen ei voi sitä (sanaa) meihin väkisin istuttaa.
Haluan siteerata Raamattua, vaikka et ehkä enää ole siitä niin kiinnostunut. Eli mun mielestä kun ihminen etsii Jumalaa, niin ei Häntä tosiaan voi löytää nähtävällä tavalla vaan "Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä".
Se joko on tai ei ole ihmisessä sisäisesti. Ihminen joka antaa elämänsä Jumalalle ja kokee olevansa vain Hänen työntekijä työajan ollessa periaatteessa 24/7 ja niin pitkään kunnes pääsee eläkkeelle (kuolee) tai sitten elää itselleen uskomatta, että joku suuri Voima hallitsee kaikkialla.
Jeesus itse sanoi että, uskokaan häneen sitten (ihme)tekojen vuoksi, jos sanat ei riitä. Samoin voisi jatkaa, että uskokaa opetuslasten todistuksen tähden, että Jeesus elää.
Mutta ihmeparantumisia ja ihmetekoja on myös muissa uskonnoissa. Onko parantava voima silloin esim. Allah, Budha tai peräti sama voima mikä kristinuskossakin piilee? Vai onko se, niin kuin jotkut sanoo, että Saatana se siellä tekee ihmeitä pyrkimyksenä eksyttää...
Väittäisimpä monen muunkin ihmisen olevan kiinnostunut tarinastasi, sillä varmaan moni yhä etsii suurta valaistumista tai "ahaa" elämystä kun tajuaa täysin mikä tä juttu oikein onkaan.
Toivottavasti löydät oman elämäntiesi! - on helluntalaisten peruskäsitys Jumalastaan? Entäpä jonkun muun lahkon? En tunne helluntalaisten Jumalaa, kun en ole heidän maailmaansa mennyt sisään.
Eikö jokaisella sitten ole omanlaistaan Jumala kuvaa?
Yhdelle Jumala on suunnaton rakkaus, tekipä ihminen sitten mitä tahansa, kunhan vain uskoo niin pelastuu. Voiman lähde on rakkaus ja välittäminen.
Toiselle taas Jumala on ankara vihan Jumala. Voisi sanoa vihan olevan se generaattori, josta elämänvoimaa ammennetaan.
Suurin osa ihmisten jumala kuvasta on näiden kahden ääripään välistä.
Kuka sitten on oikeassa siinä millainen Jumala todella on?
Ehkä ihmisen yksi tehtävä on etsiä Jumalaa, jonka sanotaan olevan kaikkialla, silti ihminen ei häntä löydä.
Mielestäni jokaisen mielikuva Jumalasta muotoutuu sen mukaan mitä ihminen on saanut kokea ja saavuttaa elämässään, sekä kuinka ihminen osaa suhteuttaa saamansa ilot ja vaivat elämäänsä.
Mutta, niin kuin tuossa alla oleva kirjoitti, niin et taida olla täysin ateisti. Et vain usko enää helluntalaisten Jumalaan, mutta uskosi johonkin "omaan Jumalaan" on edelleen vahva ja elää, niin kuin minullakin. - sitten niin, että eksyin tänne "hellareiden" palstalle, lähinnä huomattuani kirjoituksesi otsikon Helluntalaispalstan kohdan alla.
Mielenkiintoinen elämän tarina sulla. Eli jos/kun olet päässyt syvälle kristinuskon Jumalan tuntemiseen ja sitten olet kasvanut siitä ulos (kai näin voi sanoa?), niin siitäpä tuli mieleen kysymys, että etkö koe nyt mitään tyhjyyden tunnetta sisälläsi ja elämässäsi?
Ihminen kun usein täyttää puuttuvan aukon jollakin tavoin.
Itse mietin usein miksi Jumala ei kuule rukouksia vaikka sitä kuinka pyytäisi ja rukoilisi. Se taas koettelee joskus uskoakin. Silti sitä kuitenkin uskoo, että jotakin on ja se on on juuri se mistä UT kertoo.
Mutta menestystä tosiaan elämääsi! Tarinasi jää varmaan ainakin joksikin aikaa mietityttämään, sen verran kiintoisa se on. - olemisessa on kyllä paljon hyviäkin puolia, niin kuin kerroit aloituksessasi. Itsenäisyys ja vapaus päättää omista asioista on iso juttu, ne merkkaa mullekin paljon ja lienee osa syy omaan yksin oloon.
Mutta kiva olisi jos joku myös olisi kiinnostunut toisen elämästä positiivisessa mielessä ja antaisi aikaansa toisen vuoksi. Silloin tuntisi itsensä ja oman elämänsä tärkeämmäksi.
Väitänpä, että moni itsarikin tehdään vaan loppujen lopuksi sen takia kun koetaan ettei kukaan anna rakkautta, eikä kukaan välitä mitä toiselle kuuluu.
Joku on kirjoittanut sellaisen mietelmän että "olet juuri niin suuri kuin ne asiat, joiden annat häiritä itseäsi".
On hyvä jos pystyy olemaan niin suuri mieleltään, ettei anna toisten pilkkaamisten häiritä mitenkään omaa elämää ja mielenrauhaa.
Vuosien yksinäisyy helposti katkeroittaa mielen ja sitä tulee kyyniseksi kaikkea kohtaan. Niin meinaa minullakin olla, vaikka yritän olla katkeroitumatta.
Tsemppiä - kuvastaa varmaan jo aika monen ihmisen nykyistä tapaa ajatella uskonnoista.
Se on totta mitä sanoit, että se mikä on ollut ihmeellistä, on se selitetty jumalan olemassa ololla.
Hyvänä esimerkkinä siitä on eri sairaudet ja niistä parantuminen. Nykyisin kun sairaus tiedetään ja tunnetaan sen toimintamekanismi, voidaan tieteellisesti (tiedollisesti) selittää miksi joku paranee ja joku toinen ei parane. Ennen se oli vaan ihme.
Samoin darvinismi kertoo hyvin siitä kuinka tiedollisesti voidaan selittää lajien synty. Aiemmin kun oli vain se Jumalan luomiskertomus.
Kun tiede aikanaan kehittyy vielä enemmän ja pystytään auttamaan ihmisiä entistä paremmin heidän elämän ja terveyden lisäämiseksi on nykyiset uskonnot nykyistä enemmän kyseenalaisemmassa asemassa.
Varsinkin kun ihmisen (solujen) ikääntymiseen keksitään uusia ratkaisuja elämän pidentämiseksi, lienee silloin monen nykyisin uskovankin kohdalla halua kääntyä uskomaan enemmän tieteen ja järjellisen selityksen tuomiin ratkaisuihin.
Itse uskon tieteen syrjäyttävän aikanaan maailman uskontojen valtakauden. Silti monilla ihmisillä (uskon niin) säilyy yhä joku tarve uskoa johonkin vielä suurempaan voimaan, kuin mitä ihminen edustaa. Niinpä paikka maailman valtiaana on aina vapaana sellaiselle henkilölle, joka pystyisi vakuuttamaan ihmiset sanoillaan ja teoillaan.
Mielestäni yhtenä pienenä todisteena voisi mainita vaikkapa tuosta ihmisten halusta nostaa aina joku itsensä yläpuolelle nykyisen "fanikulttuurin".
Eli lähes kaikki ihannoi jotakin julkkista tai popparia. Islamilaisissa maissa usein johtajat näyttävät olevan siinä asemassa kansan silmissä. Vaikka ne kaikki on vaan tavallisia ihmisiä, mutta sitä ei ihmiset aina tunnu tajuavan.
Tiede ja asioiden selittäminen tuntemalla niiden toimintamekanismi on mielestäni hyvä asia. En vastusta sitä.
On kuitenkin jokaisen oma asia haluaako ihminen uskoa kaiken luodun takana kuitenkin olevan jonkun suuremman voiman, vaiko sittenkin vain esim. sattuman. - järkevin ja loogisin tapa tulkita viimeinen peto. Tuohontapaan tulkitsee mm. maailmanloppu palstalla "uskova 1" blogissaan.
Enkelin käyttämä sanamuoto (Ilm.17:11) "Ja peto joka ON OLLUT JA JOTA EI ENÄÄ OLE, on itse kahdeksas ja on yksi noista seitsemästä", antaa mahdollisuuden tulkita niin, että se on jo aikoja sitten ollut.
Samoin kun lukee 13-luvun alkua, niin tulee mielikuva ikään kuin tuo peto olisi jo ollut aiemmin historiassa jossakin muodossa.
Myös kun sanotaan toisesta pedosta "ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa SEN NÄHDEN ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, SITÄ JONKA KUOLINHAAVA PARANI".
Kyllä silti edellemainituista kohdista huolimatta voi jotenkin ymmärtää kuolinhaavan saaneen pedon olevan se seitsemäs, eli viimeinen tuleva peto, joka kantaa mukanaan kuolleista heräävän pedon nimeä. Ja kuten sanoin, niin siten se on helpoiten selitettävissä. Mutta, mutta..
Kuitenkin kun taas luen tuota Ilm.13- lukuakin, niin aika oudolta tuokin tulkinta tekstin valossa tuntuu. Eli aika erikoisella tavalla on asiat ilmaistu. - se tarkoittaisi sitä, että tuo "Antikristus, poliittinen diktaattori", siis ihminen, olisi ollut olemassa jo ennen Johanneksen ilmestystä ja joka herää taas henkiin. Niin Ilm.17:8-11 kohdan mukaan kerrotaan. Eli yksi seitsemästä kuninkaasta.
Tuo väite voi "hiukan" olla monelle vaikea sulattaa...
Mutta ei petoa ilman valtiota (valtioita).
En tiettävästi tunne "aitoluterilaista" tulkintaa. En tiedä tunnenko omaakaan tulkintaa...mutta se onkin sitä tulevaisuuden ennustamista. - lienee Antikristus, mutta Ilm.13:11-15 todistaa, että petoja on kaksi. Yhtä aikaa molemmat. Se eka peto, jonka kuolin haava parani sotii pyhiä vastaan ja voittaa heidät. Aikaa hänelle on annettu 42 kk. sitten tapahtuu jotain hänen osalta ja tilalle (tai rinnalle) tulee viimeinen peto (väärä profeetta).
Mietin siis mikä mahtaakaan olla tuo peto, jonka kuolin haava parani ja joka sotii pyhiä vastaan.
Valtiot sotii, mutta valtioilla on aina joku johtaja, eikä sota tässä tapauksessa tarvitse olla valtioiden välistä sotaa, vaan sisäistä puhdistamista tietyistä ihmisistä.
Ilm.17-luvun selitys ja varsinkin 9-11 jakeet siitä jotain kertoo. Silti jotain jää hämäränpeittoon. - miksi olen yksin niin ainaskii epäilen itseäni painavan mm. seuraavat seikat; ujohko, syrjäänvetäytyvä, hiljainen, pienehkö, itsevarmuus heikko, ei tarpeeksi komea, töissä väärällä alalla, liian alhainen koulutustaso, autoton, muuttanut landelta kaupunkiin, muttanut "väärään" kaupunkiin, uskovainen, ei silti viihdy "lahkoissa", Jumalan hylkäämä, ihmisten hylkäämä, ei viihdy ravintoloissa, ei vietä rempseää elämää, ei vietä tarpeeksi harrasta elämää, ei käy missään vapaalla, älykkyys ei riitä ystävän löytämiseen, älykkyys liian korkea ystävän löytämiseen, huono musiikkimaku, yleinen inho, ironisuus, huono maine, ei mainetta ollenkaan, huumorintajuton, väärä huumorintaju, kertakaikkiaan epäonnistunut yksilö ansaitakseen ystävän.
Silti "elossa ja potkii"! - vastauksia uskovaisilta, niin lyhyesti totean, että jotakin tuonkaltaista varmaan elämä olisi maassamme, jos kuvitellaan jonkun uskonlahkon saavan valtaa. Pohjois Korea on myös yksi hyvä esimerkki siitä mitä diktatuuri saa aikaan. Suomessakin lainsäädäntö ja suvaitsevaisuus on mielestäni lisääntynyt kun sitä vertaa menneisiin vuosikymmeniin. Siitä todistaa yhtenä esimerkkinä alkoholin anniskeluoikeuksien muuttuminen vaikkapa kuusikymmentä luvulta. Eli tämänkin maan sietokyky ja moraalitaso heijastelee pitkälti valtaväestön senhetkisiä toiveita (lainsäädäntö tulee aina hiukan jälkijunassa).
Mutta minun oma ajatusmaailmani on sellainen, että kannatan mahdollisimman vapaata maailmaa. Itse asiassa toiveeni maailmasta on yhteinen. Maailma ilman rajoja! Ei enää valtioita, ehkä osa-valtio järjestelmä kuten jenkeissä olisi lähellä ihannettani. Samoin nykyinen EU on myös parempi kuin vanha valtio systeemi.
Ei enää "rautaa rajoille" isänmaan nimissä.
Millainen maailma olisikaan jos asevarusteluun käytettävät varat voitaisiin käyttää ihmisten auttamiseen esim. köyhyyden poistamiseen?
Kukin ihminen saisi harjoittaa sitä uskoa, minkä omakseen tuntee. Ainoa vaatimus on että kunnioitetaan lähimmäistä niin, ettei hänen vakaumustaan tai elämää toinen sielu polje tai alista väkisin.
Uskon että maailma on menossa ja on jo mennytkin tuohon suuntaan.
Luulen jopa, että jonakin päivänä maailman nykyiset valtauskonnot romahtaa ja tilalle tulee jotakin muuta. Ihmisessä kun näkyy asuvan vimmattu tarve uskoa aina johonkin itseä suurempaan voimaan.
Mä en kumminkaan kokisi omakseni tuota maailmaa, mutta ei ihminen saa toista alistaa varsinkaan uskon asioissa, siksi kannatan tuonkaltaista maailmaa.
Mä olin ehkä huono vastaamaan kysymykseesi, koska ajatukseni ei taida sopia monenkaan uskovan tai ateistinkaan ajatusmaailmaan. Moni ateistikin kun taitaa kuitenkin olla monessa asiassa "tiukkapipo", siitä oli ateismiin taipuvainen Neuvostoliitto aikoinaan aika hyvä todiste.
Vapaus rules ok! - tulee ja menee, suomi 24 profetiat samoin.
Olet oikeassa kaikissa neljässä kohdassa, joita kommentoit. Kun asioita katsotaan ihmisen ajanlaskun ja ajan tajun mukaan, niin ei nyt ole lopun aika.
Samoin UT:n asiat näyttää virheellisiltä, kun sen kirjan ennusteet eivät näytä toteutuvan.
Voi myös kysyä; missä on lupaus Jeesuksen takaisin tulosta kun samaa on jauhettu jo 2000 vuotta ja jauhaminen jatkuu yhä.
Ja kauan on luomakunta pysynyt radallaan ja "pysynee kauan edelleenkin".
Kaikkii on suhteellista varsinkin kun asioita katsotaan ihmisen näkökulmasta.
Psalmi 90. kertoo Jumalan ajanlaskusta mm. seuraavaa: "Tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eillinen päivä, joka meni ohitse ja niinkuin öinen vartiohetki."
Jumalan näkökulmasta ja hänen ajantajunsa mukaan katsottuna olet väärässä.
Nyt on lopun aika.
Ihmiset vaeltaa himojensa mukaan, niinkuin kyllä ennenkin, mutta onko se pahentunut, niin en tiedä.
Lupaus Jeesuksen takaisin tulosta on mm. tuossa Pietarin toisessa kirjeessä. Herra tahtoo että kaikki tulevat parannukseen. Se taas vaatii pitkämielisyyttä, joka tarkoittaa odottamista.
Uskovaiset, niin kristityt, ateisti uskovaiset, kuin muutkin sotkeutuvat omiin harhoihinsa.
Kristityistä osa on elänyt ja elää koko ajan "Minä tulen pian" aikakautta makaapa maa planeetta miten päin tahansa. He uskovat Raamattuun sanatarkasti, niinpä siitä seuraa vain katteettomia harhaennustuksia.
Ateistit taas jauhaa tuota, ettei mitään ole 2000- vuoteen tapahtunut, joten ei tapahdu jatkossakaan.
Minä taas yritän jauhaa, että katsokaa asioita paljon laajemmin. Etsikää Jumalaanne! Etsikää Hänen "kadonnut käsikirjoitustaan", tarinaa maailman synnystä hamaan kuolemaan ja paikkaa siinä tarinassa, jota nyt elämme.
Ja jos uskotte Jumalaan uskotte myös Saatanaan, vastustajaan, jolla on myös oikeesti voimaa, kuin Jumalalla, sillä onhan hän Jumalasta lähtöisin.
Mutta ei Hänkään voi olla Luojaansa suurempi, mutta pyrkii siihen.
Hän pyrkii jäljittelemään Jumalan suunnitelmaa; pelastaa ihminen! Niin uskomattmalta kuin se kuulostaakin.
Harmittaa vaan kun tiedän sanojeni olevan pelkkää skeidaa ja satua, kai lähes kaikille, myös ns. uskoville.
Niinpä jokainen jatkaa elämää omissa harhoissaan, kunnes joskus "aikojen lopussa" selviää kenelle oli suotu totuus. - on todella paljon hyvää asiaa. Jumala on persoonana (en tiedä edes kuinka paljon Häntä voi persoonana määrittää) paljon moniulotteisempi kuin mitä ihminen käsityskyvyllään voi tajuta.
Jumala on kaikkialla ja Hänen suunnitelmansa ja työnsä täällä maailmankaikkeudessa tulisi nähdä valtavan paljon laajemmassa mittakaavassa, kuin mitä ihmiset sen nyt näkevät.
Jos joku uskoo että Jumala on lukenut jopa ihmisten päiden hiukset (ja meitä täällä on ja on ollut aikas monta), niin tuonkin väittämän pitäisi jo yhtenä esimerkkinä kertoa mikä taso-ero on ihmisen ja Jumalan välillä.
Jumala on kaiken elämän yläpuolella, kunnes joku edes pikkuisen aikanaan tulee haastamaan ja oikeesti kyseenalaistamaan Hänen voimaansa, sekä suunnitelmaansa täällä. - voi joidenkin kohdalla muuttua parempaankin suuntaan, sen vuoksi olisi mielestäni hyvä "jaksaa" elää huonojen hetkien yli. Sitten, mun mielestä itsari on kuitenkin eettisesti väärä ratkaisu, mutta ei tosiaan ole helppoa aina vaan jaksaa, jos/kun elämä jatkaa samaa rataansa.
Mun mielestä myös tää yhteiskunta on sairas. Ihmiset ei välitä sen kummemmin toisistaan. Todetaan ehkä korkeintaan, että "mee hoitoon" tai vastaavaa, mutta onhan sekin parempi kuin ei mitään.
Itse ajattelen jopa niin, että ihmiset kasvatetaan jo lapsesta lähtien sellaiseen käyttäytymismalliin, että kaveria ei tarvii auttaa. Jos on ongelmia, niin auttaja on lapsena joku aikuisista; kuten päiväkodin työntekijät tai opettajat, vaikka ongelma ei olisikaan niin suuri etteikö ikäkaverkin pystyisi auttamaan.
Siis vastuu auttamisesta on sysätty jo lapsena muille ja sitä käyttäytymismallia suositaan yhteiskunnassamme läpi koko ihmiselämän.
Mutta tottakai ammattinsa puolesta auttamistyötä tekeviä tarvitaan aina.
Hyvä vertailukohta on esim. liikenne onnettomuudet, joita suomessa on noin 400 per vuosi. Jos ne vähänkin lisääntyvät, niin heti ne saa suuren huomion tiedotusvälineissä.
Itsareita tehdään lähes kolme kertaa enemmän. mutta kuinka yhteiskunta reagoi niihin? On aikas hiljaa. Oikeestaan se aihe on tabu tässä maassa.