Vapaa kuvaus

Hei. Ollaan ihmisiksi.

Aloituksia

47

Kommenttia

3017

  1. "Ei usko ole luonnollista, vaan yliluonnollista.
    Usko ei ole lähtöisin ihmisestä, vaan Jumalasta.
    Jos usko olisi ihmisestä lähtöisin, niin voitaisiin puhua luonnollisesta uskota."

    Etkös juuri päässyt sanomasta, että lapsi uskoo luonnostaan, siis luonnollisesti.

    No, oli miten oli. Jos usko on jumalista niin, nitä suuremmalla syyllä pitää niiden antaa hoitaa lasten uskontokasvatus!

    Jumalat kyllä tietävät, miten lapsen pitää uskoa. Vanhempien on parempi olla puuttumatta asiaan ja antaa asiantunijan hoitaa työ oikein.

    Vai ettekö tekään usko jumalien pystyvän siihen tai edes olevan olemassa?

    Olen tullut samaan johtopäätökseen.
  2. "Jos kerran Jumala on rakkaus, koko käsite on epäuskottava
    Koska Jumalaa ei ole olemassa, senkaltaosta rakkauttakaan ei ole.
    On ainoastaan kemiallisia reaktioita pään alueella ja sähköimpulsseja
    jotka aiheuttavat kyseisiä tunneraktioita, kuten apinoillakin oleva hoivaamisvietti"

    Oikeastaan jumaltuntemuksissa ja rakkaudessa on kyse tunteista ihmisen pään sisällä.

    On oikeastaan aika hölmöä ajatella, että jos mielikuvitushahmo, jonka me kuvittelimme antaneen meille reaalimaailman tuntemuksia, havaitaan mielikuvituksen tuotteeksi, niin reaaliset tunteet katoaisivat mielikuvitushahmon myötä.

    Se että uskomisen ja rakastamisen toimintamekanismit aivoissa on saatu selvitettyä, ei tarkoita tietenkään sitä, ettei niitä enää voisi tuntea ja rakkaudesta ei voisi nauttia. Jumaluskosta nauttiminen tosin sen jälkeen kun on ymmärtänyt uskon olevan vain psykologinen tarve, saattaa olla jo haasteellista ja edellyttää aikamoista itsepetosta.

    "Uskooko ateisti oikeasti, että evoluutio on johtanut esim. Avioliittoihin."

    Eikö teisti todellakaan huomaa miten sama kaava toistuu eläinkunnassa: Kaksi eläinyksilöä sitoutuu hoitamaan yhdessä jälkeläisiään? Evoluutio on suosinut pareja, joiden keskinäinen suhde on ollut kiinteä.

    Savvy?
  3. Jokainen ihminen luottaa intuitiivisesti sellaisiin asioihin, jotka sopivat hänen käsitykseensä maailmankaikkeuden olemuksesta. Maailmankuvaan sopimattomat asiat puolestaan herättävät epäilyksiä.

    Silloin henkilö joko perehtyy asiaan tai hylkää sen mielestään valheellisena pahemmin miettimättä.

    Sekin henkilö, joka yrittää ottaa selvää, voi suhtautua urakkaan puolueettomasti tai yrittää vain muokata uuden tiedon vaikka väkisin omaan arvomaailmaansa sopivaksi ( tai kieltää sen olemassaolon tässä vaiheessa).

    Tavanomaiset ja merkityksettömät asiat voidaan käsitellä hyvinkin nopeasti. Erikoiset, merkilliset ja tärkeät asiat puolestaan käsitellään tarkemmin.

    Ateistille väite Mustanaamion, muumipeikkojen, jumalien tai muiden taruhahmojen todellisesta persoonallisesta olemassaolosta on niin erikoinen, että se vaatii luotettavat perustelut ennen väitteen hyväksymistä osaksi maailmankuvaa.

    Niin kauan kuin mitään luotettavia todisteita ei yliluonnollisen olemassaolosta ole olemassa, en katso tarpeelliseksi alkaa uskomaan niihin. Olen tietenkin heti valmis tarkentamaan kantaani, jos sellaisia saadaan.

    Ateistin osa on siis helppo verrattuna taisteihin. Ateisti voi todeta, että en usko ilman luotettavia todisteita, kun taas teisti sanoo uskovansa vaikkei niitä olekaan, tuntemuksiensa, luulojensa ja uskottelun johdosta.

    Kun vielä tarkastelemme uskomista maailmanlaajuisena ilmiönä, huomaamme, miten uskomisen yksityiskohtien omaksuminen riippuu siitä kulttuuriympäristöstä mihin henkilö on sattunut syntymään ja huomaamme, miten kaikki uskonnot ovat jakaantuneet erioppisiin lahkoihin ja edelleen jokaisella uskovalla on omanlaisensa jumala, niin ei ole vaikeaa huomata, miten uskonnot ovat monelle ihmiselle ominainen tapa jäsentää ympäristöä, mutta ilman ainoatakaan oikeaa jumalaa. Vain mielenkiintoinen, joskin joskus vahingollinen psykologinen ilmiö.

    Monet ateistit ovat joutuneet tarkastelemaan maailmankuvaansa kriittisesti ja luopumaan monista heille itsestäänselvinä markkinoiduista "totuuksista". Jotkut ovat luopuneet uskostaan tai ainakin uskomuksistaan etsintöjensä ja pohdiskelujensa johdosta.

    Monet meistä ovat siis muuttaneet maailmankuvaansa etsiessään totuutta.

    Kuinka moni teisti on pystynyt samaan?