tulisilla

Vapaa kuvaus

Aloituksia

30

Kommenttia

3657

  1. Kiitti paljon.
    Nyt hokasin mihin voin käyttää ne teelaadut joita olen saanut mutta jotka ei mene suun kautta kun ei ole mun makuhermojeni mukaisia.
    Seuraavaksi heittelen niitä jalkakylpyyn :))
  2. Toi oli hellyytävää ja se pojan osuus vielä siinä lopussa.
    Mun on pakko heittä takaisin tällä Eppujen kappaleella, Tahdon sut.
    Vähän iäkkäämpää ja jo..... no tää on yks mun lempilevyistä. Muutenkin oon aina tykännyt Eppu Normaalista:


    http://www.youtube.com/watch?v=EYs22diuCTg
  3. Misty kuuluu mun suosikkeihini, sekä laulettuna että soitettuna.
    Tässä kappale josta myös tykkään, jostain syystä molemmat kappaleet on tulleet mun elämääni samoihin aikoihin.
    Cry me a river:

    http://www.youtube.com/watch?v=N6y5pJv91xo
  4. Joskus itsekin ihan maaseudulla asuessa haaveilin maatalouslomittajan ammatista mutta....
    Mulla ei ole ajokorttia, eikä siis myöskään autoa.
    Enkä tykännyt siitä ajatuksesta että on koko päivän kiinni. Mieluummin näinkin että menee yöksi niin kun nyt olen lähdössä kun saa loppuajan vuorokautta omakseen.

    Olin yhden kurssin kautta tutustumassa siihen työhön, ja viimeisenä päivänä siellä kun oltiin lypsämässä pisti mut nurin yks niistä lehmistä potkullaan. Se ei vissiin tykännyt kun lopetin .

    Seminologin ammattiin en kyllä ole koskaan tutustunukaan :))
  5. Hih joo uskon.
    Mutta oletko valeseminologi, vai oikea :))))))
  6. No ainaskin olen valeorava.
    Seuraavaks saatenkin olla valepähkinänakkeli :))
    Tai sitten valejotain muuta.
    Vale-elämä on hauskaa.
    Varsinkin kun siihen sotkee oikean.
    Eikä kukaan tiedä mikä on mitä. Paitsi että kyllä joku täälläkin tietää.
  7. Hmmm no minähän olen sitten valelastenhoitaja.
    Olen kaksi päivää tuurannut päiväkodissa lastenhoitajan sijaisuutta ja se myös on merkintänä jossain todistuksissani.

    Mutta kirjoittaessani tuota valelastenhoitaja niin heti tuli mieleeni että onko kyse valelapsista vaiko valehoitajasta :)
  8. Kyllähän sitä kaikkia naapureita vaklattiin, mutta en muista mitään erityistä juttua nyt.
    Viisikot oli mun suosikkisarja.
    Täti joka oli kova myös kaikkea lukemaan osti niitä joulu- ja syntymäpäivä lahjaksi.
    Mulla tais lapsena olla ne kaikki.

    Meillä oli iso koivu jonka juurella istuin ja upposin syvälle noihin tarinoihin.
    Äiti sai huutaa korvat punasena kun yritti mun huomion saada itselleen.
    Mulla oli jo silloin tapana kadota koko maailmalta kun hyvän kirjan sain käteeni :)
  9. Hymyilyttää kun luen aloitustasi.
    Kas kun tämä aikakakausi on siitä niin ihana ettei ole mitään sääntöä kuinka pitäisi elää ja mitä siihen kuuluu tällä iällä.
    Jos haluaa elää noin kun kysyt niin siitä vaan toisaalta siihen voi kuulua ihan mitä itse haluaa.
    Yleisesti ottaen viis-kuuskymppiset on tosi nuorekkaita tänä päivänä.
    Niin mieleltään kuin muutenkin.
  10. Tää menikin nyt siihen suuntaa että mun jalkojanikin alkoi niin kamalasti paleltaa tässä kurjuudessa, että taidan tehdä sun pehkostas sukkasia, kauniin punaisia sukkasia. Johan alkoi jalat lämpenemään.
  11. Et kuitenkaan ekana, vaan vasta kun sut siihen provottiin. Toi rimanalittaja vastas mun jälkeen ja sille vasta kerroit kaiken.

    Ja varokkin tuomasta kätösiäs mun lähelle, mä annan sun näpeilles hännälläni, ja se ei ole pehmeä vaikka niin vois luulla.
  12. Täh!!!!!??????
    Ethän sä ole paljastanut vieläkään surkeuttas.
    Valtikan takana vaan naurat meidän onnettomien kurjuudelle.
  13. Heitellään sitä valtikka toinen toisillemme ja joka sen ekana tiputtaa häviää.

    *viattomana,mielessä yks hyvä jippo ha haa*
  14. Ei ole helppoa valita parasta kun se tulee heti ekaks esiin.
  15. Se onkin otettu silloin kun mulla vielä meni hyvin ja elin onnellista elämää hyppien oksalta toiselle. Silloin mua vielä syöttikin naapurit nyt ei enää nekään.
    aattele mikä kamala paikka ennen niin ihanat ihmiset on jättäneet mun yksin värjöttelemään just talvipakkasten alla.
  16. Aattele nyt kuin surkea mä oikeesti sitten olenkaan.
    Niin surkea etten päässyt edes vinaaliin.
    Mähän oon surkeampi kun noi kaks yhteensä.
  17. Niin surkeasti tuli kirjoitusvirheitäkin taas.
    Kyllä ansaitsen palkinnon.
    Mikä se on?
  18. Tunnustan, olen surkea ja oikea surkeuden perikuva.
    Sitä kuvaa en kehtaa edes peilistä mennä katsomaan. Joten kaikki peilit olen peittänyt pahvilla, liimasin ne päälle että ne edes lähde irti.
    Kuljen nenä alaspäin, ja kastson muita suurella kateudella.
    Mulla eii oo mittään eikä kettään.
    Kyllä olen surkea.
    Kelpaako, menen miettimään lisää surkeutta.
  19. Mulla on aina ollut levoton sielu.
    Silloin kun en vielä tehnyt ulkomaan matkoja kiertelin suomea.
    Suomi on tullut kierreltyä ristiin ja rastiin. Mutta vielä riittää kierrettävää kotimaassakin ja monta paikkaaa on minne haluan mennä.

    Jos mun olis pakko pysähtyä niin mun sielu näivettyis.
    Toisaalta kun ei ole sitä pakkoa niin voin olla paikoillani tosi pitkiä aikoja.
    Kesällä olen pitkiäkin aikoja ilman nettiyhteyttä, ilman tv:tä. Puhelinkin on mukana vaan sitä varten että joskus katson onko missään hätää. Omat tietää että silloin en vietä aikaani puhelimessa, tosin en muutenkaan juurikaan ole puhelimessa.
    Saaressa aika kuluu kun siivillä, siellä ei tarvii näitä koneita.
  20. Toivottavasti haaveesi/ unelmasi on toteutunut :)
    Itse olen pohtinut tuota unelma / tavoite asetelmaa, ja olen sitä mieltä että matkat joita teen ovat minun unelmiani. Toteutuneita unelmia.
    Tavoitteet on myös minun näkemykseni mukaan työhön ja jotenkin arkeen liittyviä. Eli sanoisinko jotenin kylmempiä asioita.

    Unelmat ja niiden toteuttaminen kantaa tässä arkielämässä ja niistä saa voimaa toteuttaa arjen tavoitteita.
    21. 118 / 183
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt