tulisilla

Vapaa kuvaus

Aloituksia

30

Kommenttia

3657

  1. Ei ole miullakaan koskaan ollut tapana kertoa kaikkea kenellekään.
    Enkä ymmärrä sitä kun jotkut oikein väkisin haluaisi saada tietää asioita.
    Joskus kun katsoo noita ulkomaan leffoja tai sarjoja niin ihmetyttä se kun kaikki pitäisi jakaa.
    Tulee ihan vaikea olla ja sanon mielessäni (telkalle) "jätä jo se ihminen rauhaan"
    Muutenkin vaikeissa tilanteissa olen sellainen että mieluummin vetäydyn märehtimään itsekseni kun haluan ketään hössöttämään lähelle.
    Tulen sitten ulos kuorestani taas kun aikani olen asioita pureksinut ja saanut itseni kuosiin.
    Perintönä olen ilmeisesti äidiltäni tämän saanut.
  2. Kun on nuorena sen pohjan saanut juoda niin enää ei tarvi. Ei se änkyrä ollut minkään arvoista loppujen lopuksi. Paha olo siitä tuli ja vapina. Kaikenlaisia pelkotilojakin. Parempi on nyt.
    En tosin välttele poliisia, miksi välttelisin? heissä on jopa kavereita :)
    Taksiakin käytän jos tilanne vaatii kun ei ole omaa korttia elikkä ei myöskään autoa tietenkään.
    Kuluttelen paljonkin kaikkiin niihin asioihin joista tykkään.
    Ilon saa kyllä irti ihan juomattakin. Oikeastaan paljon paremminkin ja oikeasti :D :D

    Määrittele vanha, ensin puhut keski-ikäisistä.

    Oikein hyvää Ystävänpäivää Sinulle!
  3. Tämän hetken suurin unelma ja toive sekä duuni:
    Saada kunto paremmaksi kahden ja puolen vuoden päähän.
    Se alkoi toteutumaan viikkoa ennen joulua kun kyllästyin olemaan ähky ja puhku.
    Ainakin vielä mennään suunnitelmien mukaan, pikkuhiljaa.
    Toivotaan ettei tule eteen enempää sairauksia vaan nämäkin pienenee mitä nyt on
    Muuten kun vaan duunailee kaikkea mitä mieleen milloinkin tulee niin kyllä se vaan menee ihan oikeeseen suuntaan..
    Tänään duunailee vaan ihan tässä kotona ja eilen rantsuissa.
  4. En ole ollenkaan juhlija tyyppi, vaan arjen ihminen.
    Voi kun se kuulostaa tylsältä kun sen kirjoittaa tai sanoo ääneen.
    En kuitenkaan tunne elämääni tylsäksi.
    Ihmismassoista en tykkää, enkä ole kotonani minkäänlaisissa juhlissa.
    Ylipäätään se että joutuu suunnittelemaan jotain etukäteen on hirveää.
    Ex-tempore elämä on parasta.
    Kun täytin 52 niin silloin tein kakun ja tietty kahvit systerinporukoille ja naapureille.
    Halusin kokeilla että vieläkö se onnistuu tuo kakun teko ja hyvin onnistui..
  5. Hyvin muistan kaiken muunkin kun hauskan.
    Sainhan paskaa päälleni niin paljon yhdessä vaiheessa.
    Se ei unohdu mutta se teki omasta nahasta paljon kestävämmän.
    Mutta kyllä täällä oli silloin todella mukavaakin. Muuten en olisi jatkanut täällä oloa lainkaan.
    Mutta varmasti se on niinkun elämässä yleensä "Aika aikaa kutaa, sano kissa kun mummolla pöytää pyyhki"
    Monenlaisia persoonia oli ja olisi vieläkin jos täällä olisi sitä liikettä enemmän kun silloin.
    Siellähän sitä on iso osa tämän ryhmän iloitsijoista seuraavalla ikäryhmällä...
    Oman osansa täällä teki silloin "sheriffi" joka ei antanut niiden hauskojen juttujen olla vaan pisti poikki huumori ketjut.
    Sittenhän täältä siirtyi moni pois.
    Ehkä seuraavat viikymppiset jossain vaiheessa saa tämänkin ryhmän vielä iloitsemaan ja nauramaan.
    Tai sitten jatkavat tällä mallilla.
  6. Kyllä täällä todellakin sai nauraa joskus ihan maha kippuralla.
    Muistan kerrankin kun naapuri tuli kylään ja nauratti vielä ovelle mennessä joku ketju niin ilmeet mitkä hänellä oli kun ketään ei ollut kotona ja kuuli oven taakse miun naurun..
    Ei aika mennyt koskaan palaa,
    https://www.youtube.com/watch?v=j8aci7p24KE
  7. No ei mennyt muinoin.
    Eikä mene vieläkään.
    Rannoilla ja metsissä ei mitään muuta kun kunnolliset ja vahvat.
    Niillä mennään.
    Älä viitsi sotkea minua johonkin toiseen...
  8. Tutunoloisesti tulin nyt tänne nimmareineni sotkemaan pakkaa.
    En viitsinyt vanhaa ketjua nostella.
    Tuosta pahan ilman kierrosta, voi se ilmakin tänään kierrellä kun hellalla porisee hernekeitto ja muut. :)
    Kuhan nyt ilmaisen että tulit kyllä huomatuksi..
  9. Onhan kysymys johon en kyllä osaa vastata.
    Muutoksien teon jälkeen elämässäni en ole koskaan miettinyt taaksepäin että kannattiko tämä ja teikö oikean ratkaisun.
    Olen vain mennyt eteenpäin sillä kaikella mitä olen käteeni saanut.
    Tällä hetkellä elämä on just niin hyvää kun voi olla näillä realiteetiteilla jotka tässä hetkessä on.
    Jos jotain olisin muuttanut niin voisi olla vaikka huonomminkin, vaikka ne muutokset olisi ollut sillä hetkellä "myönteisempiä" kun mitä oli.
    Nyt on kaikki hyvin miksi siis muuttaa mitään?
  10. Jäi vielä listasta Viulunsoittaja katolla.
    On niitä muitakin mutten nyt jaksa muistaa.
  11. Forrest Gump on kyllä tullut katottua muutaman kerran. Ei enää kuitenkaan.
    Mutta Pretty Womanista riitti yksi kerta.
    Ja sitä aikoinaan hehkutettua Titanicin versiota en jaksanut katsoa kun vähän matkaa.
    Papillon kuuluu miulla niihin mitä katselen usein.
    Jos rakkaus kuvista puhutaan niin Oopperan kummitus tai sarja Myrskyluodon Maija on katsottuja ja itellä dvd:nä.
  12. No nyt on taas mennyt haahuiluksi ja ihmettelyksi tää oleminen.
    Ei mitään outoa minulle.
    Joten päätin huomenna hypätä bussiin ja "mennä Stadiin" :)
    Olen tuossa katsellut mitä kävisin kuvailemassa huvikseni.

    Vois samalla mennä systerillä käymään Järvenpäässä.
    Sitten kun taas tulee kotiin niin olis ihan toinen meininki, tiedän vanhastaan. Kunjämähtää paikoilleen niin silloin tulee se aikaansaamaton olo. Ja vaikka sillä ei muuten olisi mitään väliä että tekeekö vai ei niin se olo on aika inhottava.
  13. Nuori ja nuori :D
    Mieleltäni olen nuori. Ja varmasti olen myös nuori jos vertaa naapurin emäntään 91v
    Mutta kyllä olen paljon lähempänä 60V Kun 50v.
    Tehdas työ vei kropan niin huonoon kuntoon etten kyennyt sitä enää tekemään eikä siellä ollut antaa sopivaa työtä. Joten olen puoliksi eläkkeellä ja puoliksi työtön.
  14. Ei sovi nukahtamislääkkeet eikä mitkään unilääkkeet.
    On koko päivän ihan muissa maailmoissa.
    Kolmivuorotyössä yövuoroviikolla nukuin päivällä 4-6 tuntia ja kun miulle määrättiin nukahtamislääke niin en nukkunut sitä kuutta tuntia enemää, jos otin sen nukahtamislääkkeen myöhemmin niin koko seuraavan yö olin ihan sekaisin.
    Koneiden kanssa töitä tehdessä olin silloin tosi vaarallinen. Läheltä piti tilanteita oli usein.
    Nyt osasairaselläkkeellä monesta eri syystä olen ja osan saan liitolta. Ei tarvi taistella nukkumisen kanssa.
    Käyn nukkumaan aikaisin ja herään aikaisin. Rytmi on hyvä minulle sopiva.
    Toisinaan tulee tilanteita etten saa nukuttua kunnolla mutten ole niin kauan ollut unetta että siitä häiriötä olisi.
    Olen muutenkin sellainen että kun kun viikonkin nukun hyvin niin tulee yksi yö jolloin se uni ei ole niin vahvaa.
    Kaikille ei sovi mikään. Jopa melatoniini tekee seuraavastta päivästä oudon.
    Olen ihan tyytyväinen tähän tilanteeseen. jos olisin ollut ihminen jonka on helppo olla uni / nukahtamislääkkeiden jälkeisenä päivänä, niin ehkä olisin niihin koukussa vieläkin. Kuka tietää.
  15. Täällä kanssa yksi, yksin viihtyvä. Ei yksinäinen.
    Joskus kuvittelin olevvani jotenkin erilainen, outolintu.
    Netti on tuonut eteeni sen etten olekaan, vaan meitä on loppujen lopuksi paljon.
    Tällä netin palstoilla ja ryhmissä pääsee ääneen hiljaisemmatkin. Missäs heitä ennen olisi oppinut tuntemaan kun olemme paljon niissä omissa ympyröissä.
    Ja täällä on niin hyvä kun ei jaksa olla yhteydessä ihmisiin, sammuttaa vaan koneen ja taas saa elää sitä omaa pientä elämää.
    Porukoissa on muutenkin vaikeus juurikin se kun on hidas miettimään asioita niin ei kerkiä mukaan, eikä loppujen lopuksi enää tarvitsekaan.
    Ihmisen kanssa joka ymmärtää hiljaisuuden ihanuuden on helppo olla.
    Kuitenkin usein kaksinkin joidenkin kanssa joutuu väkisin keskustelemaan, jopa asioista jotka ei kiinnosta. Ja ite olen sellainen että kamalan vaikea näyttää kiinostuneelta väkisin. Hiljenen ja hiljenen ja toinen menee oudoksi kun ei ymmärrä. Kun ei viitsi sanoa että: Hei, mua ei kiinnosta pätkääkään tuo aihe.
    Mutta ei hätää emme ole outoja, ehkä ne onkin ne muut niitä outoja :D
  16. No kun eihän tänne meinaa enää päästäkään.
    Lifestylekin pitää oveaan niin tiukasti kiinni.
    Tännekin revin ja reuhdoin tota ovea monta kertaa ennekun aukes, lopulta sarana puolelta...
  17. No huh :D
    Kyllä vaan villiinnnyin ihan kummasti silloin ja tähän asti sitä on kestänyt.
    Eli yli kuusi vuotta sen jälkeen.
    Kun ne kakkukahvit oli työpaikalla nautittu niin mie sanoin työkavereille ettei enää ole millään mitään väliä. Nyt saan elää kun pellossa ja kaikesta mitä ääneen sanon, ottaa kuulija vastuun itselleen.
    Se mun villiintyminen oli ja on sitä että elämä on hienoa ja upeeta :)
    Miestä ei ole mutta ei sillä mitään tekemistä mun villiintymisen kanssa muutenkaan.
    Ja katotaan sitten jos tarpeeksi villi kaveri jostain löytyy että mitä tapahtuu ja tapahtuuko mitään :D
  18. Mitäpä niitä menneitä katumaan.
    Tällä hetkellä eletään näillä korteilla mitkä on käsissä.
    Menneet pelit on pelattu, osa voitettu ja osa hävitty...
  19. Onnea sinulle siitä että olet tullut samaan johtopäätökseen kun minä silloin kun täytin 50.
    Nyt lähenee jo 60 ja yhä vaan tuntuu että elämässä on paras edessäpäin, vaikka hyvää se on nytkin :)
    Eletty elämä on takana päin ja edessä uusi ihana tulevaisuus.
    Eilen juttelin yhden ystäväni kanssa joka täyttää 70 tänä vuonna eikä hänessäkään näy vuodet elämän tavassa.
    Ollaan lähdössä parin viikon sisällä kahteenkin eri tapahtumaan jossa tulee olemaan todella hauskaa. Ja niissä tapahtimissa käy kaiken ikäisiä ihmisiä. Saa sitä nuorten voimaa ja vanhempien viisautta :)
  20. Taisinkin jonkun verran vastata siun kysymykseen tuonne K-kottonille.
    En kyllä koe itseäni mitenkään vialliseksi ;)
    Mie en ole yksinäinen.
    Ihmisiä on ympärilläni ja omiakin on. Mutta nykyäänkin paljon olen yhteydessä kavereihin tämän koneen kautta.
    Mie tykkään ihmisistä mutta en jaksa olla heidän seurassaan kun sen määrän jonka jaksan. ja toisinaan se on niin etten välttämättä ole moneen päivään yhteydessä keneenkään.
    Tämähän on helpoin tapa istua koneella ja jakaa ajatuksia.
    Kun on porukassa ja paljon pudetta mie olen aina taka-alalla. En ole smal talk ihminen vaan yleensä käy niin että muut ihmiset menee hirveällä vauhdilla asiasta toiseen. Mie mietin vielä sitä ensimmäistä juttua kun muut on jo kenties viidennessä.
    Joskus on ollut tilanne kun olen halunnut tuoda oman ajatuksen johonkin juttuun joudun huutamaan että minut kuultaisiin ja se ei ole kivaa.
    Ja meitä on muitakin jotka toiset jyrää alta pois. Varmasti monet ihmiset sais uutta ajateltavaa jos antaisivat oman tilan hiljaisille ihmisille mutta näin ei vaan ole.

    Ja tuosta parisuhteesta sen verran . Jos tulee vastaan mies joka oikein osaa soittaa miun sielua ja mie hänen niin kyllä mie sitten matkaan lähden mutta en ennen sitä.
    Sen miehen pitäisi olla samalla aaltopituudella.
    Ehkä olen vaativa mutta elämä on minusta liian lyhyt siihen että menisin suhteeseen vaan sen takia että joku pitää olla ja sitten voisin/ molemmat voisimme pahoin.
    En tiedä selvittikö tämä yhtään mitään :)
    21. 2 / 183
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt