Onneksi elämässä on niin että vaikka sinä et tajua niin kenenkään ei tarvitse kuitenkaan elää siten kuin sinä ilmeisesti elät?
Paljon on yleistämisiä tässä ketjussa, ilmeisesti sinulta, ainakin samalta nikiltä.
Mie oon elänyt yksin jo vuosia eikä ole hakua päällä vieläkään mutta en vaatisi ketään muuta elämään näin.
Ihmisen suru on usein niin näkymätön toisille että en sitä lahtisi arvioimaan edes tutun saatikka sitten tuntemattoman kohdalla.
Ja onkohan se unohtamista jos haluaakin jakaa rakkauden jota vielä tuntee eläville ihmisille.
Ei ne rakkaat unohdu vaikka jatkaa elämistä edelleen.