elisakettu

Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Aloituksia

112

Kommenttia

11957

  1. Jaan tuon; omat haaveet -poisluopuminen- ymmärtää ettei se ole mahdollista mitä eniten halusi; se todellakin sattuu eniten. Haaveista on vain kertakaikkisesti luovuttava, tässä tapauksessa hyvin pitkän ajanjakson toiveiden murskaamisesta.
  2. Kiitos yxex :)

    kettu välittää myös; sitä rikkautta minulla on vielä paljon jäljellä ja sitä aion myös jakaa edelleen :)
  3. Kiitos MB, kaikki myönteinen on silti tervetullutta, tarvitsen sitä. Te muut palstalaiset tiedätte mitä se on; saa voimia myös toisista ja kokemuksista ja kannustuksesta. Itse olen saanut teiltä paljon, välilistä ja välitöntä tukea.

    Minun on tehtävä tämä, vaikkei helppoa olekaan. Se on tärkeimpiä päämääriäni; itseni eheyttäminen, tai pyrkimys siihen. Toivon onnistuvani.

    Ja samalla toivon myös teille muille valtavasti voimia. :-)
  4. Olen pohtinut anteeksiannon teemaa, kyseenalaistanut asiaa lukuisilla kysymyksillä ja vastaväitteillä, mutta se jäänyt askarruttamaan.

    Kaikki me tiedämme mitä tunteiden vuoristorataa joudumme käymään läpi. Sanoisin että niin vaikeita kuin tunteiden sietäminen välillä onkin, on niistä varmaan jokaisesta apua ollut selviytymisprosessissamme.

    Mieltäni on piinannut negaatiot ja masennuskaudet. Suru ja viha ovat syöneet voimiani siinä missä yritän vahvistua, ne eivät kanna enää minua. Päätin yrittää toista tietä. Olen aloittanut tämän anteeksiannon tieni itseni vuoksi. Helppoa ei ole sekään, mutta olen enemmän sujut itseni ja arvojeni kanssa. Kaikki eivät tätä varmaan ymmärtäisi, mutta kyse on lopulta kuitenkin itseni voimaannuttamisesta.

    Anteeksiantoni merkitsee sitä, että hyväksyn tapahtuneen; se on tapahtunut, eikä muuksi muutu. Annan aikaa eheytymiselle. Olen itse vastuussa siitä, mitä vastaisuudessa tapahtuu, en vastuuta toisia, enkä siirrä rikkoutunutta tunne-elämääni toisen viattoman kärsittäväksi. Tiedän että vastapuoli yksin ei ole syyllinen olemassaoloonsa tai siitä mikä hänestä on tullut. Hänhän jäi tunne-elämässään kuten muissakin seikoissa vajaaksi jo kauan sitten.

    Vastapuolihan ei tiedä ansaitsevansa mitään anteeksiantoa. Jos hän millään tasolla sen ymmärtäisi, olisin silloin hänelle sen luottamuksen arvoinen minkä joskus olen luvannut olla. Se on ainoa asia, mitä pyyteetön välittämiseni tarkoittaa. Hän ei pääse enää lähelleni, mutta myös hän on turvassa minulta. Koska siinä missä ns alistettu oirehtii, vastapuolikin oirehtii; hehän ovat kuin bensiini ja liekki toisiinsa nähden.
  5. Täydellinen välittämisen puute, kyky koskaan asettua toisen(-sten) asemaan. Hyväksikäyttö. Tarkoituksellinen manipulointi (aivopesu jolla minut yritettiin tehdä toiseksi, oman mielen peukalointi) ja projektio sekä paranoidisuus (tarkoitan mikä minusta kuvitelmissaan tuli).

    Tunteiden puute silti pahin. Koska olen ihminen joka aidosti rakastaa ja haluaa tulla rakastetuksi on kova kolaus ymmärtää ettei tunteita kertakaikkisesti ole. Juuri siltä ihmiseltä jolta niitä eniten odottaa. Olkoon vaikka narsisti, ymmärtää sen, ettei aitoutta ole, mutta kipeää se tekee silti. Pahinta mitä itselle jäi on omien emootioiden epätoivoinen paikkailu ja hallintayritykset.
  6. ...kauniista mutta ennenakaikkea selkeästä kirjoituksestasi, sekä itsesi esimerkillästämisestä. Toivon että edellä mainittu auttanut sinua.

    Mielestäni tärkeintä on olla sopusoinnussa itsensä kanssa ja suhteessa ympäristöön. Tällöinhän näkee kaikki värit, muodot, tunteet, hyvän, oikean jne sekä vastakohdat myös kirkkaammin. Saavuttaakseen selkeämmän tilannetajun ja sen sisäisen rauhan, olisi vain tehtävä valintoja; onko lähtökohta aina itsestä, välittämästä mistään tai kenestäkään muusta? Mitä uhraamme tasapainon ja seesteisyyden tavoitteella? Tähänhän olisi pyrkimys.
  7. Vaikka eihän kukaan ole anteeksi pyytänytkään, mutta tässä tapauksessa "antajan" päätettävissä on tuo anto; saavuttaakseen siis itse sen mahdollisen rauhan.

    Onko siis oma sisäinen rauha mahdollisuus saavuttaa anteeksiannolla (hypoteettisesti ajatellen että noudattaa esim peikko-uskon tarjoamia anteeksiannon edellytyksiä)? Onko sisäinen rauha, jos saavutetaan, silloin myös eheyttämisen tie? Tai onko muita matkustuskeinoja sinne rauhan tielle?
  8. Jos parisuhteessa ollaan ja yhteistä elämää jaetaan, tulevaisuuttakin suunnitellaan, ei silloin tarvita tukea ulkopuolisilta tahoilta, deittipalstoilta ainakaan. Parisuhde tarkoittanee yleensä jotain kahden ihmisen välillä olevaa, jonka eteen ponnistellaan yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Se vaatii myös mukautumista ja luopumista, mutta niissä edellytyksissä, mikä yksilölle on hyväksi. Parisuhde ei ole jatkuvaa symbioottista tilaa, jossa yksilöllä unohtuu itsekunnioitus luopumalla toisen eteen kaikesta tärkeästä ja arvokkaasta. Se rakentuu kahden yksilön perustarpeista ja miksei haavestakin, jotka sitten sovitellaan yhteen ajan saatossa. Lähtökohtana on oman ja toisen kunnioitus itseään kohtaan; tehdään asiat niin, että kumpikin tietää missä mennään ja mikä on yhteinen tavoite.

    Minä uskoin kerran ihmiseen, joka halusi yhteistä tulevaisuutta kanssani. Ajattelin, että siinä on rinnalla kulkijani, rakastettuni, ystäväni, luotettuni, mahdollisten lasteni toinen vanhempi. Hän piti minut tässä uskossa, enkä herkkäuskoisuudessani ymmärtänyt käyttävän minua hyväkseen. Suunnitelmia oli kaikenlaisia, mutta hänen tarkoituksenaan oli pitää minua varaventtiillinään, kunnes toisenlaiset, omat päämääränsä saavuttaisivat määäränpäänsä. Vahinko vain, ettei tullut kertoneeksi asioiden todellisesta tilasta, koska olisinhan tällöin voinut itse käyttää aikani paremmin, vaikkapa etsimällä sitä avointa ja toista kunnioittavaa suhdetta muualta. Vilpillisyydellään hän tuli menettämään arvostukseni ja kunnioitukseni itseään kohtaan ja voin vain todeta, että tarjoamansa keskinäinen ystävyyden jatkuminen ei olisi kovin rakentavalla, rehellisellä pohjalla.

    Mieti edelleen, mitä suhteessanne tapahtuu; loukataanko, satutetaanko sinua, oletko hyväksikäytetyn roolissa? Oletko tyytyväinen, jopa onnellinen tässä tilanteessa, ja onko tämä sinun päämääräsi, tai sen toisen? Olisiko muutosten aika? Ei kukaan muu voi tietää, miten teidän tulee toimia; parisuhteessa olijat itse tietävät tarpeensa ja tavoitteensa ja heidän itsensä päätettävä, miten ne saavutetaan. Yksi elämä, toista ei saa.
  9. Antaa anteeksi, vaikka on loukattu? Hyväksyä itsessään sen, että pystyy antamaan anteeksi? Onko riskinä hyväksyä väärinteko, antaa sille ikäänkuin oikeutus? Vaikka haluaisikin toimia siten; olla se luotettu ja vahva peruskallio, mutta onko vaarana korottaa itsensä ymmärtäjän tai jopa auttajan tasolle? Kuinka sellainen vahvuus saavutetaan, että tälläinen on mahdollista, rikkoutumatta itse?
  10. Jotainhan se mies etsii. Mitä, kysy häneltä. Mieti vastauksia. Huvikseen ei jäsenmaksuja maksella tai ilmoituksia laitella. Mieti myös, ennen kaikkea, mitä itse haluat. Jos tilanne ei sinua miellytä, teet täysin selväksi kantasi. Asia tehtävä niin selväksi, että menee perille, puolesta tai vastaan. Jos tämä jostain syystä pahoittaa mielesi, niin kynnysmatoksi älä ryhdy. Vaihtoehtona voisi tietysti toimia sinun deitti-, seuranhaku- ja avioliittoilmoituksesi, miellyttäisikö ehkä tämä enemmän puolisoasi?
  11. pöörn aut kirjoitti: Tälläinen kriisi on pitkä, koska on niin monta osa-aluetta, missä on tapahtunut. Jos olisi vaikka ollut tulipalo tai sota ja sillä tavalla olisi joutunut erilleen kaikesta omastaan, olisi se ollut konkreettinen syy ja seuraus sellisesta, mihin itse ei voi vaikuttaa. Se, että syy on ihminen, jota kuvitteli rakastavansa, on kova pala purtavaksi. Oma epäonnistuminen henkilökohtaisella saralla on myös kovaa ihan kenelle tahansa, saati se, että joutuu murtamaan omien lastensa elämän.

    Huomio otsikkoon; ei siihen aina itse voi vaikuttaa. Jumalauta, jos välittää ihmisestä tosissaan ja haluaa tämän kanssa yhteistä elämää vaikka rakentaa, ei välttämättä heti kättelyssä mieleen tule, että kas kas, narsistihan se siinä, juokse pois. Se hienovaraisuus, uskomaton manipulointitaktiikka tapahtuu niin vaivihkaa, että menee pitkiä aikoja ennenkuin "uhri" tajuaa mistä helkkarista on kysymys. Ja kaiken aikaa asiat normalisoidaan, vaikka jutut ovat käsittämättömyydessään kaikkea muuta kuin normaalia luokkaa.

    Ja tärkein; epäonnistumista omalla saralla ei ole. Uhri itse ei ole pystynyt vaikuttamaan siihen mitenkään. Vaikka päällään seisoisi, ei pysty toimimaan niin, että olisi tässä suhteessa onnistunut jotenkin. Ainoa onnistuminen on tapahtunut sitten, kun on päässyt irtautumaan vahinkollisesta suhteesta ja kauas sittenkin. Ei kyse ole omasta epäonnistumisesta, osa on ollut epäonnisesn ihmisen, jolle tapahtui jotain hyvin, hyvin pahaa.
  12. :-)

    ...jatka vain samaan malliin, terveellisillä elämän tavoilla...mukavampi sitä nuorekasta olemusta on katsella kuin elähtänyttä...vaikka deittipalstoilla mutta etenkin livenä..
  13. Yleensä muille (ei tämän kokeneille) se on yksinkertaisempaa; eivät ymmärrä mikä taakka annettu kannettavaksi. Käskeminen, älyllästäminen jne:..."kiitos kaunis, juu, tottakai, kyllä se tästä, ajan kanssa":.. mutta totuus selviytymisessä ei todellakaan mene minkään tavanomaisen parisuhde-erokäsikirjan mukaan.
  14. Nauratti tuo sun kokeesi hillittömästi. Ei yleensä paljon hymyilytä tälläinen, arvostan enempi rehellisen ja aidon tien kulkijoita (kuten voit aiemmasta kommentistani todeta), mutta jos miehellä on tosiaan ollut otsaa naiseksi tekeytyä deittipalstalla ihan vaan kokeilumielessä.. no, se on jo jotain se...
  15. ...hyviä kannanottoja, oikeasta asiasta ja asiallisuuden nimissä. Kiitos! Jatkakaa tiedon jakamista, te kokeneet mutta riittävän eheät jotta oikea asia pääsee paremmin esiin. Pitkän päälle pelkkää katkeruus-vuodatusta kukaan jaksa lukea...
  16. Nimittäin kun heität sinne sen keksityn profiilin ja vastauksia alkaakin sadella? Alat vaan viestejä kylmästi poistamaan vai vastailet puuta heinää mitä mieleen juolahtaa kenelle vaan? Entäpä jos oikeasti kiinnostava ihminen sattuu vastaamaan? Oletpa sitten itse tosi aito kumppaniehdokas siinä feikkiprofiilissasi. Meinaan aika turha sitten selitellä; en nyt ole tämä henkilö jota etsit, mutta...käviskö millään...? Peli on menetetty, ennen kuin kunnolla pääsi alkuunkaan. Ja kylläpä harmittaa.

    Deitti- ym. palstoja tarjolla nykyisin paljon. Joissain pyörii samoja sankareita samoilla ja eri profiileilla, oikeilla ja väritetyillä. Kuka hakee mitäkin. Mutta useissa takana oikeita, aitojakin ihmisiä, jotka todella haluaisivat löytää jotakin. Onnea ja menestystä vaan jokaiselle heistä.

    Jouduin taannoin erään tutkimuksen kautta tekemään itselleni keksityn profiilin. Ketään en halunnut loukata, mutta itseäni senkin edestä. Lopetin homman melkein alkuunsa. Enkä nauttinut siitä tippaakaan. Jäi suoraan sanottuna paskan maku suuhun.
  17. ..homman nimi ei kuulosta nimittäin hyvältä. Kaikki epämääräisyys, ristiriitaisuus, välinpitämättömyys, syyllistäminen,sopimusten rikkominen...jo yksin nämä, varoituskellojen pitäisi kilkattaa kuule ja kovaa! Minkälaisen parisuhteen/perhe-elämän oikein haluat? Mieti tätä. Onko hän valmis muuttumaan? Vai jos muuttuu, palaako sama kuvio uudelleen ja uudelleen? Oletko onneton? Tämä kysymys on hyvin tärkeä, tee se itsellesi.

    Olin suhteessa ulkomaalaistaustaiseen, joka osoittautui pahimmanlaatuiseksi hyväksikäyttäjäksi, persoonallisuushäiriöiseksi, tunteiltaan täysin kylmäksi, narsistine piirteinen; hän aiheutti kaiken vieläpä tarkoituksella. En suinkaan tarkoita, että ulkomaalaistaustaisia pitäisi ennakoida tämän mahdollisuuden perusteella, heitä on joka kansallisuudessa, niin kuin suomalaisissakin.

    Mutta oleellisinta ei ole edes se, onko kumppanisi narsu vai ei, vaan se mitä sinä haluat, saatko sen, vai pitäisikö olosuhteiden muuttua jotenkin. Kysypä vielä tämä itseltäsi: välittääkö hän sinusta? Onko riski että kynnysmaton urasi tulee jatkumaan?
    18. 598 / 598
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt