kalamos

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.
Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu
Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi
Blogi
https://kalamos.munblogi.com
Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:
"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"
Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:
"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"
Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:
"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"
Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.
Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.
- Kristuksen orjana
Paavali on julistanut
suoraan Jeesukselta saamansa
Jumalan Evankeliumin.
Kahdeksan lukua oli käyty läpi,
ja sitten Paavali jatkoi selvittelyä
Israelin kohtaloilla
kolmen luvun verran.
Ja tuohon Aitoon öljypuuhun
me metsäöljypuun oksatkin
olemme oksastetut.
Ja nyt me olemme
Paavalin lailla etuoikeutettuja
Kristuksen orjana
palvelemaan ja rakastamaan
Jumalaa yli kaiken
ja lähimmäisiämme kuin itseämme.
Kun olemme Paavalin julistaman
evankeliumin vastaanottaneet,
ja tulleet Jumalan omiksi.
Olemme Jeesuksen ansion tähden
pyhiä ja Jumalalle erotettuja.
Olemme antaneet itsemme
Jumalan omiksi.
Mutta voimme antaa enemmänkin.
Voimme antaututa
Hänen palvelukseensa.
Silloin emme ole pelkästään
pyhitettyjä eli erotettuja maailmasta
Jumalan omaisuudeksi,
vaan lähetetty
pahan maailman keskelle
ja näin palvelemaan Jumalaa.
Uskovan vaellukseen siis kuuluu
Jumalan palveleminen.
"Niin minä
Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne."
(Room 12:1)
Pietarin kirjeessä on sama alkutekstin sana
käännetty järjellisen sijasta hengelliseksi.
"Ja tulkaa hänen tykönsä,
elävän kiven tykö,
jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet,
mutta joka Jumalan edessä
on valittu, kallis,
ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä
hengelliseksi huoneeksi,
pyhäksi papistoksi,
uhraamaan hengellisiä uhreja,
jotka Jeesuksen Kristuksen kautta
ovat Jumalalle mieluisia."
Kun hengellinen maito
on kasvattanut meitä,
me saamme etuoikeuden
tulla Elävän Kiven tykö
siinä mielenlaadussa,
että haluamme uhrata elämämme
Hänen palvelukseensa.
Tulimme uskoon kun
meissä tapahtui mielenmuutos,
joka mielemme uudistuu
koko vaelluksemme ajan.
"Älkääkä mukautuko
tämän maailmanajan mukaan,
vaan muuttukaa
mielenne uudistuksen kautta,
tutkiaksenne,
mikä on Jumalan tahto,
mikä hyvää ja otollista ja täydellistä."
(Room 12:2)
Me otamme vastaan ensin Sanan,
sitten koemme
mielenmuutoksen/uudistuksen
ja sitten uskossa teemme Sanan mukaan
ja lopuksi tulemme ymmärtämään sen,
mitä jokin Sanan kohta tarkoitti.
Ja nyt me voimme olla Sanan palvelijoita.
Paavali kuitenkin varoittaa
ajattelemasta liikoja itsestämme.
"Sillä sen armon kautta,
mikä minulle on annettu,
minä sanon teille jokaiselle,
ettei tule ajatella
itsestänsä enempää,
kuin ajatella sopii,
vaan ajatella kohtuullisesti,
sen uskonmäärän mukaan,
minkä Jumala on kullekin suonut."
(Room 12:3)
Meillä itse kullakin on siis
oma kutsumuksemme.
"Sillä niinkuin meillä
yhdessä ruumiissa on monta jäsentä,
mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,
niin me, vaikka meitä on monta,
olemme yksi ruumis Kristuksessa,
mutta itsekukin
olemme toistemme jäseniä;
ja meillä on erilaisia armolahjoja
sen armon mukaan,
mikä meille on annettu"
(Room 12:4-6)
Roomassa olevien pyhien joukko
on siis yksi ruumis Kristuksessa.
Se muodostuu jäsenistä,
jotka nekin ovat ruumiita.
Ja toisaalta kaikki seurakuntaruumiit
muodostavat yhdessä Kristuksen Ruumiin.
Perusyksikkö on yksi ihmisruumis.
Siinä on monta jäsentä.
Esimerkiksi
kaksi silmää,
kaksi korvaa,
kaksi kättä,
kaksi jalkaa,
yksi suu,
yksi nenä
Miten nämä voivat olla
toistensa jäseniä.
Siten, että ne muodostavat
yhden toimivan kokonaisuuden:
Ruumiin.
Ilman silmiä
jalkani eivät voisi
kuljettaa minua niin,
etten törmäile.
Näin silmät palvelevat jalkoja.
Ilman jalkoja
en voisi lähestyä silmieni
havaitsemaa kohdetta.
Näin jalat palvelevat silmiä.
Kaikki ruumiinjäsenet mudostavat
yhden toimivan kokonaisuuden.
"jos jollakin on profetoimisen lahja,
käyttäköön sitä sen mukaan,
kuin hänellä uskoa on;
Jos virka,
pitäköön virastaan vaarin;
jos joku opettaa,
olkoon uskollinen opettamisessaan;
jos kehoittaa,
niin kehoittamisessaan;
joka antaa,
antakoon vakaasta sydämestä;
joka on johtaja,
johtakoon toimellisesti;
joka laupeutta harjoittaa,
tehköön sen iloiten."
(Room 12:6-8)
Ja kun omaan armoitukseemme
liittyy vielä polttoaineena
keskinäinen Rakkaus,
niin olemme valmiit palvelustehtävään.
"Olkoon rakkaus vilpitön,
kammokaa pahaa,
riippukaa hyvässä kiinni.
Olkaa veljellisessä rakkaudessa
helläsydämiset toisianne kohtaan;
toinen toisenne kunnioittamisessa
kilpailkaa keskenänne."
(Room 12:9-10)
Tuon huippukohdan jälkeen
olemme valmiit
antamaan itsemme
eläväksi, pyhäksi Jumalalle
otolliseksi uhriksi
eli toimelliseen Jumalan palvelemiseen
Hengessä palavasti.
"Älkää harrastuksessanne olko veltot;
olkaa hengessä palavat;
palvelkaa Herraa."
(Room 12:11)
Nyt olemme valmiudessa
palvelemaan Jumalaa
siinä tehtävässä,
joka meille on annettu.
Se tietää kuitenkin aina
suuria vaikeuksia.
Koko pimeyden valtakunta
hyökkää meitä vastaan.
Ja tätä varten
luvun loppuosan ohjeistus
on meille erittäin tärkeä,
ettei luvun toisen jakeen
mielemme uudistus latistu,
jolloin menetämme sen
Rakkauden voiman,
joka meillä oli.
Kun annamme itsemme
eläväksi, pyhäksi
Jumalle otolliseksi uhriksi,
niin olemme
kaikkien muiden palvelijoita. - "vihamielisyys, riita ...
vihat, juonet ..."
(Gal 5:20) - "Vain muutama ihminen,
kaikkiaan kahdeksan,
pelastui arkissa veden kantamana.
Tuon esikuvan mukaisesti..."
(1 Piet 3)
Avsisitko esille ottamaasi esikuvaa. - "Mutta näin on Jumala täyttänyt sen,
minkä hän oli edeltä ilmoittanut
kaikkien profeettain suun kautta,
että nimittäin hänen Voideltunsa piti kärsimän.
Tehkää siis parannus ja kääntykää,
että teidän syntinne pyyhittäisiin pois"
(Ap.t 3:18-19) - Minkä esikuvan?
- Meillä kaikilla on isä ja äiti.
Mutta meillä on myös toinen isä.
"He sanoivat hänelle:
'Me emme ole aviorikoksesta syntyneitä;
meillä on yksi Isä, Jumala'.
Jeesus sanoi heille:
'Jos Jumala olisi teidän Isänne,
niin te rakastaisitte minua,
sillä minä olen
Jumalasta lähtenyt ja tullut;
en minä ole itsestäni tullut,
vaan hän on minut lähettänyt.
Minkätähden te ette ymmärrä
minun puhettani?
Sentähden,
että te ette kärsi kuulla minun sanaani.
Te olette isästä perkeleestä,
ja isänne himoja te tahdotte noudattaa.
Hän on ollut murhaaja alusta asti,
ja totuudessa hän ei pysy,
koska hänessä ei totuutta ole.
Kun hän puhuu valhetta,
niin hän puhuu omaansa,
sillä hän on valhettelija ja sen isä."
(Joh 8:41-44) - Herodes, vaikka oli pakana,
ymmärsi heti tietäjien viestistä,
että tuo juutalaisten kuningas
on Kristus eli Messias.
"Ja hän kokosi kaikki kansan
ylipapit ja kirjanoppineet
ja kyseli heiltä,
missä Kristus oli syntyvä."
(Matt 2:4)
Israel ei ymmärtänyt.
Eivät edes kirjanoppineet,
vaikka heidät kutsutaan
herodeksen luo
avaamaan Jumalan Sanaa.
Ja nämä sitten lukevat profetiaa:
"He sanoivat hänelle:
'Juudean Beetlehemissä;
sillä näin on kirjoitettu
profeetan kautta:
'Ja sinä Beetlehem,
sinä Juudan seutu,
et suinkaan ole vähäisin
Juudan ruhtinasten joukossa,
sillä sinusta on lähtevä hallitsija,
joka kaitsee minun kansaani Israelia'."
(Matt 2:5-6)
Herodes ymmärsi tässä vaiheessa
tarkemmin kuin tietäjät,
mistä oli kysymys.
Ja vieläpä käy niin,
että pakana Herodes lähettää
nuo tietäjät Beetlehemiin
saatuaan tietää kirjanoppineilta,
missä Jeesus olisi syntyvä.
"Silloin Herodes
kutsui salaa tietäjät tykönsä
ja tutkiskeli heiltä tarkoin,
mihin aikaan tähti oli ilmestynyt."
(Matt 2:7)
Näin Herodes sai selville,
kuinka vanha hänen kilpailijansa jo oli.
Herodes oli puolijumala,
joka halusi olla kaikkien valtias.
Kaikkien tähti.
Ja hän lähetti heidät Beetlehemiin
sanoen:
"Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta;
ja kun sen löydätte,
niin ilmoittakaa minulle,
että minäkin tulisin
häntä kumartamaan".
(Matt 2:8)
Ja sitten yksi Jumalan tähti
kulki tietäjien edellä.
Kuten aiemmin totesin,
niin ymmärrän tuon tähden
olevan enkeli.
Raamattu käyttää usein
enkeleistä nimitystä tähti.
Herra itse puhutteli Jobia tuulispäässä
ja kysyi:
"Missä olit silloin,
kun minä maan perustin?"
Ja kohta tulee jatkokysymys,
joka selvittää,
miten enkelikunta reagoi tuohon
luotuun ihanuuteen.
"Mihin upotettiin sen perustukset,
tahi kuka laski sen kulmakiven,
kun aamutähdet kaikki iloitsivat
ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?"
Yksi näistä tähdistä
ohjasi tietäjät Herransa luo,
pysähtyen juuri sen talon yläpuolelle,
jossa lapsi oli.
"Ja hän lähetti heidät Beetlehemiin
sanoen:
'Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta;
ja kun sen löydätte,
niin ilmoittakaa minulle,
että minäkin tulisin
häntä kumartamaan'.
Kuultuaan kuninkaan sanat
he lähtivät matkalle;
ja katso,
tähti, jonka he olivat
itäisillä mailla nähneet,
kulki heidän edellään,
kunnes se tuli sen paikan päälle,
jossa lapsi oli,
ja pysähtyi siihen.
Nähdessään tähden
he ihastuivat ylen suuresti."
(Matt 2:8-10)
Tietäjät olivat olleet eksyksissä
tultuaan Jerusalemiin.
Itäisillä mailla
he olivat saaneet täyden varmuuden,
että nyt on syntynyt
juutalaisten kuningas.
Ja sitten Jerusalemissa
kaikki ovat kuin eivät
tietäisi mitään asiasta.
Tämän tähden heille oli suuri ilo,
että näkivät taas
jumalallisen johdatuksen
tähden muodossa,
joka johdatti oikeaan osoitteeseen.
"Niin he menivät huoneeseen
ja näkivät lapsen
ynnä Marian, hänen äitinsä.
Ja he lankesivat maahan
ja kumarsivat häntä,
avasivat aarteensa
ja antoivat hänelle lahjoja:
kultaa ja suitsuketta ja mirhaa."
(Matt 2:11)
Siis nyt ollaan asuinhuoneessa.
Ei enää tallissa.
Ja kumarruksen kohteena on
vajaan kahden vuoden ikäinen lapsi
eikä enää sikiö/rintalapsi
seimessä kapaloituna.
Mutta tämä rauhan olotila
päättyikin sitten tähän,
kun enkeli käskytti Joosefia
lähtemäään Egyptiin,
koska Herodes olisi etsivä lasta
surmataksensa Hänet.
Juutalaisten Kuningas
joutui pakolaisuuteen
jo kaksi-vuotiaana.
Siitä selvittiin sen rikkauden turvin,
jonka itämaan tietäjät olivat
tuoneet itäisiltä mailta.
Tähti oli noussut Jaakobista.
Ja sille ei Herodes eikä pahan valta
mitään voinut.
"Tähti nousee Jaakobista,
ja valtikka kohoaa Israelista."
(4 Moos 24:17) - No niin.
Kun nyt olemme Raamattu-palstalla,
niin katsotaan,
mitä Jumalan Sana ilmoittaa:
"Älköön kukaan,
kiusauksessa ollessaan,
sanoko:
'Jumala minua kiusaa;
sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa,
eikä hän ketään kiusaa."
(Jaak 1:13)
Jumala tarjoaa Sinulle vanhurskautta,
vieläpä lahjaksi.
Hän antoi oman Poikansa syntiuhriksi
Sinun edestäsi,
jotta Sinut voidaan armahtaa.
Jumala on kohdattavissa
erityisesti siellä,
missä uskovat ovat koolla
Jeesuksen nimessä.
Jos otat Sanan vastaan,
niin Sinä synnyt uudesti
ylhäältä Hengestä.
Ja silloin Sinun elämäsi muuttuu,
ja voit kokea Pyhässä Hengessä
vanhurskautta, rauhaa ja iloa.
Se, mitä Sinä nyt koet
ei ole Jumalasta vaan paholaisesta,
jonka lähettiläitä ovat synti ja kuolema.
Siis ei Jumala Sinua kiusaa,
vaan Sinun oma himosi
niinkuin käärme
hyvän ja pahantiedon puun äärellä Eevaa.
Jaakob jatkaa kirjettään näin:
"Vaan jokaista kiusaa
hänen oma himonsa,
joka häntä vetää ja houkuttelee;
kun sitten himo on tullut raskaaksi,
synnyttää se synnin,
mutta kun synti on täytetty,
synnyttää se kuoleman."
(Jaak 1:14-15)
Siis synti ja kuolema
ei ole lähtöisin Jumalasta.
Vaan Jumalalta tulee kaikki hyvä.
"Älkää eksykö, rakkaat veljeni.
Jokainen hyvä anti
ja jokainen täydellinen lahja
tulee ylhäältä,
valkeuksien Isältä,
jonka tykönä ei ole muutosta,
ei vaihteen varjoa."
(Jaak 1:16-17)
Hänen tarjouksensa on
kuoleman sijaan Elämä.
"Tahtonsa mukaan
hän synnytti meidät
totuuden sanalla,
ollaksemme hänen luotujensa esikoiset."
(Jaak 1:18)
Tämän me voimme kokea
ottamalla Sana vastaan
ja tulemalla Jeesuksen tykö. - Vesikaste ei pelasta,
vaikka kastettaisiin joka päivä
ja monta kertaa.
Ryövärin tekemä mielenmuutos
ja kääntyminen Jeesuksen puoleen
ratkaisi hänen ikuisuuskohtalonsa.
Vesikaste ei ollut mahdollinen.
Mutta Pelastus oli varma
Jeesuksen Sanan tähden.
Mutta Sanan kehotus
ryövärin tapaan kääntyneille
Sanan eli Jeesuksen vastaanottaneille
pelastuneille on:
"Kukin teistä kastattakoon itsensä"
Ja tuona helluntaina
annettiin myös lupaus:
"Niin te saatte Pyhän Hengen lahjan"
Ja tuo lupaus annettiin kaikille. - Jeesus syntyi Beetlehemissä,
jossa Joosef ja Maria olivat
verollepanon tähden.
Heille ei löytynyt majapaikkaa,
ja niin Maria joutui synnyttämään
lapsensa karjasuojassa.
Silloin taivaalla näkyi valtava spektaakkeli.
Enkeli julisti paimenille suuren ilon.
"Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla
vartioimassa yöllä laumaansa.
Niin heidän edessään
seisoi Herran enkeli,
ja Herran kirkkaus
loisti heidän ympärillään,
ja he peljästyivät suuresti.
Mutta enkeli sanoi heille:
'Älkää peljätkö;
sillä katso,
minä ilmoitan teille suuren ilon,
joka on tuleva kaikelle kansalle'"
(Luuk 2:8-10)
Ja enkelit antoivat varman merkin siitä,
mistä paimenet löytävät lapsen.
"teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja,
joka on Kristus, Herra,
Daavidin kaupungissa."
(Luuk 2:11)
Ja sitten enkeli antoi täsmäosoitteen:
"Ja tämä on teille merkkinä:
te löydätte lapsen kapaloituna
ja seimessä makaamassa."
(Luuk 2:12)
Ja sitten tuli vielä valtava
loppufanfaari.
"Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa
suuri joukko taivaallista sotaväkeä,
ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
'Kunnia Jumalalle korkeuksissa,
ja maassa rauha ihmisten kesken,
joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"
(Luuk 2:12)
Ihmisistä käytetään tuossa ilmaisua,
joka kattaa kaikki ihmiset.
Erityisenä vivahteena on huomioitava,
että tuota ilmaisua käytettiin
erityissesti myös orjista.
Nuo lammaspaimenethan olivat
halveksittuja muiden silmissä.
Ja nyt näille ilmoitettiin suuri ilosanoma,
joka sitten olisi tuleva
myös kaikelle kansalle.
Ja nyt tässä maininnassa
kansalla tarkoitetaan erityisesti
nimenomaan Israelin kansaa.
Ja näin siis enkelit olivat
ilmoittaneet suuren uutisen
Israelin kansalle.
Uutisen, jonka vain nuo halveksitut
paimenet saattoivat täysin ymmärtää.
Sillä he olivat lukemattomia kertoja
kapaloineet uhrikaritsan seimeen
samaan tapaan kuin Maria oli kapaloinut
seimeen Jeesuksen.
Mutta ei pakanamaailmaakaan
suinkaan jätetty vaille ilmoitusta
Kuninkaallisen lapsen syntymästä.
Samaan aikaan annettiin ilmoitus
Juutalaisten Kuninkaasta
pakanamaailmalle.
Paimenet kiiruhtivat salaman nopeasti
juhlapaikalle ja näkivät lapsen kapaloituna
uhrilampaan tavoin.
Mutta pakanamaailman
puolesta infon ottivat vastaan
itämaan tietäjät.
Heiltä kesti kauan valmistella karavaani
ja vaeltaa pitkä matka
syntyneen juutalaisten kuninkaan luo.
Vasta vajaan kahden vuoden kuluttua
ollaan tilanteessa,
jossa itämaan tietäjät ovat perillä
kumartamassa syntynyttä
Juutalaisten Kuningasta
ja antavat suuriarvoisia lahjoja.
Kun Raamatussa puhutaan tähdistä,
niin se tarkoittaa usein enkeleitä.
Mikään tähtikonjuktioa
tai muukaan ilmiö
ei selitä sitä tähden kulkemista
tietäjien edellä ja pysähtymistä
juuri oikean talon kohdalle.
Ja niin ymmärrän tässäkin tapauksessa
tähden tarkoittavan enkeliä.
Israel sai loistoluokan ilmoituksen
orjaluokan paimenien kautta.
Pakanamaailma sai samaan aikaan
ilmoituksen yhden enkelin kautta
joka johti maalisuoralla heidät
juuri oikean sisäänkäynnin kohdalle.
"ja katso,
tähti, jonka he olivat
itäisillä mailla nähneet,
kulki heidän edellään,
kunnes se tuli sen paikan päälle,
jossa lapsi oli, ja pysähtyi siihen."
(Matt 2:9) - "kaikki,
joita Jumalan Henki kuljettaa,
ovat Jumalan lapsia.
Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä
ollaksenne jälleen pelossa,
vaan te olette saaneet lapseuden hengen,
jossa me huudamme: 'Abba! Isä!'
Henki itse todistaa
meidän henkemme kanssa,
että me olemme Jumalan lapsia."
(Room 8:14-16) - KÄÄNTYKÄÄ eli TEHKÄÄ PARANNUS
Ja sitten kasteelle - "Kääntykää
ja kastattakoon kukin teistä itsensä
Jeesuksen Kristuksen nimeen
syntien anteeksisaamiseksi,
niin saatte Pyhän Hengen lahjan."
(Ap.t 2:38) - Siis lainaamani katkelma (Jes 65:20-25)
toteutuu nimenomaan tuona
1000 vuotta kestävänä aikajaksona.
Tämä planeetta ei siis suinkaan ole
tuhottuna 1000 vuoden ajan.
Se on kuin Herran puutarha sen ajan.
Mutta kun paholainen päästetään
sitten vielä vähäksi aikaa vankeudestaan,
niin silloin tapahtuu se,
mihin viittaa, kun puhut
jumalattomien tuhosta.
"Ja kun ne tuhat vuotta
ovat loppuun kuluneet,
päästetään saatana vankeudestaan,
ja hän lähtee villitsemään
maan neljällä kulmalla olevia kansoja,
Googia ja Maagogia,
kootakseen heidät sotaan,
ja niiden luku on kuin meren hiekka.
Ja he nousevat yli maan avaruuden
ja piirittävät pyhien leirin
ja sen rakastetun kaupungin.
Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät."
(Ilm 20:7-9)
Siis taivaan avaruuskista
eli taivaallisesta Jerusalemista
lähtevä tuli tuhoaa kyllä
tuon hyökkääjäjoukon ruumiit.
Mutta eivät he suinkaan lakkaa olemasta.
He ovat kohta taas
ylösnousemusruumiissaan.
Eli teksti jatkuu näin:
Ja perkele, heidän villitsijänsä,
heitetään tuli- ja tulikivijärveen,
jossa myös peto
ja väärä profeetta ovat,
ja heitä vaivataan yöt päivät,
aina ja iankaikkisesti.
Ja minä näin suuren,
valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen,
jonka kasvoja
maa ja taivas pakenivat,
eikä niille sijaa löytynyt.
Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet,
seisomassa valtaistuimen edessä,
ja kirjat avattiin;
ja avattiin toinen kirja,
joka on elämän kirja;
ja kuolleet tuomittiin sen perusteella,
mitä kirjoihin oli kirjoitettu,
tekojensa mukaan.
Ja meri antoi ne kuolleet,
jotka siinä olivat,
ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet,
jotka niissä olivat,
ja heidät tuomittiin,
kukin tekojensa mukaan.
Ja Kuolema ja Tuonela
heitettiin tuliseen järveen.
Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu,
se heitettiin tuliseen järveen."
(Ilm 20:10-15)
Eli tämä joukko on elämänsä loppuun asti
vastustanut Jumalan armoa.
Viimeisimmät hyökänneet taivaan avaruuksiin
kohti taivaallista Jerusalemia
valloittaaksen sen Jumalalta.
Tuo tuomio koskee siis vain kuolleita.
Niitä, jotka ovat rakastaneet
pimeyttä enemmän kuin Valkeutta,
eivätkä ole tulleet Valkeuteen,
saadakseen Elämän.
Ja niin he viettävät ikuisuutensa
toisessa paikassa kuin ne,
jotka ovat tulleet tuntemaan
eli suhteeseen Jumalan kanssa.
On todella suuriarvoista se,
mitä Johannes Kastaja
jo nimeään myöten julisti:
JAHVE ON ARMOLLINEN - Herran juhla-ajat on ilmoitettu Raamatussa.
Se, että meillä ylipäätään
on syytä juhlia mitään,
perustuu siihen,
mitä tapahtui pääsiäisena Golgatalla.
"sillä onhan meidän pääsiäislampaamme,
Kristus, teurastettu.
Viettäkäämme siis juhlaa"
(1 Kor 5:7-8)
Israel oli viettänyt Pääsiäistä
Egyptin orjuudesta vapautumisesta asti.
Ja aina Nisankuun 14. päivänä.
"Nämä ovat Herran juhla-ajat,
pyhät kokoukset,
jotka teidän on kuulutettava
määräajallansa:
Ensimmäisessä kuussa,
kuukauden neljäntenätoista päivänä,
iltahämärässä,
on pääsiäinen Herran kunniaksi."
(3 Moos 23:4-5)
Siis Pääsiäinen Herran kunniaksi on tuolloin.
Miksi sitä sitten ei meidän pakanoiden
keskuudessa vietetä silloin.
Eusebiuksen teoksesta
Vita Constantini, kirja III,
löytyy Konstantinuksen kirje
Nikean kirkolliskokoukseen osallistuville,
jonka eräs katkelma alkaa näin:
'Kun pääsiäisen pyhään juhlaan
liittyvä kysymys nousi esiin,
ajateltiin olevan tarkoituksenmukaista,
että kaikki viettäisivät pääsiäistä yhtenä päivänä.
Oli selitetty olevan erityisen sopimatonta
seurata tätä juhlista pyhimpänä
niiden juutalaisten tapoja ...'
Konstantinuksen ainoa peruste sille,
mistä hän tuossa toeaa, oli se,
että emme missään tapauksessa
saisi viettää pääsiäistä
juutalaisten laskelmien mukaan.
Pääsiäislammas siis teurastettiin
nisan-kuun 14. päivänä iltahämärässä.
Herran juhla-ajat ovat
Herran todistuksia.
עֵד = todistus
ed
מוֹעֵד = juhla-aika
moed
Kun Jeesus kuoli juuri tuona hetkenä,
niin koko Vanha Testamentti
ja puolitoista tuhatta kertaa
juuri tuohon aikaan teurastettu
pääsiäislammas olivat todistajia siitä,
että Jeesus on Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin.
Jumala on siis jo etukäteen
valmistanut juhla-ajan.
Tuo heprean sana
moed
pitää sisällään myös
ajatuksen kohtaamisesta.
Siis Herran juhla-ajat ovat sellaisia,
jotka Jumala on valmistanut
tapaamista varten.
Jumala haluaa kohdata Kansansa.
Kun Jeesukselta kysyttiin merkkiä,
niin Jeesus ei antanut muuta
kuin Joonan merkin.
Se, että Hän on oleva maan povessa
kolme päivää ja kolme yötä,
on todistus ja merkki siitä,
että Hän on Jumalan Karitsa.
"Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi
tavoittelee merkkiä,
mutta sille ei anneta muuta merkkiä
kuin profeetta Joonaan merkki.
Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa
kolme päivää ja kolme yötä,
niin on myös Ihmisen Poika
oleva maan povessa
kolme päivää ja kolme yötä."
(Matt 12:39-40)
Jeesus on Valkeus,
joka myös asetti Valkeudet taivaaseen
merkiksi osoittamaan juhla-aikoja.
Ja Jumala sanoi:
'Tulkoot valot taivaanvahvuuteen
erottamaan päivää yöstä,
ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa
aikoja, päiviä ja vuosia'"
(1 Moos 1:14)
Alkutekstissä on sama sana,
moedim.
Siis valot taivaanvahduudessa
ovat todistamassa ja osoittamassa
Herran juhla-aikoja.
Ainoa merkki,
jonka Jeesus antoi
pahalle ja epäuskoiselle kansalle
oli Joonan merkki.
Kolme päivää ja kolme yötä
Jeesus olisi oleva maan povessa.
Mutta tämä Joonankin
todistus ja merkki on siis vesitetty,
kun ei pidetä kiinni Sanan ilmoituksesta.
Ristiinnaulitsemisessa tuli kiire.
Sillä edessä oli suuri sapatti.
Ryövärien sääriluut rikottiin.
Jeesuksen ei, koska oli jo kuollut.
Kiire johtui siis lähestyvästä
seuraavasta Herran juhla-ajasta.
"Koska silloin oli valmistuspäivä, niin
- etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi,
sillä se sapatinpäivä oli suuri -
juutalaiset pyysivät Pilatukselta,
että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin
ja ruumiit otettaisiin alas."
(Joh 19:31)
Siis oli alkamassa suuri sapatti.
Happamattoman leivän juhla.
"Nämä ovat Herran juhla-ajat,
pyhät kokoukset,
jotka teidän on kuulutettava määräajallansa:
Ensimmäisessä kuussa,
kuukauden neljäntenätoista päivänä,
iltahämärässä,
on pääsiäinen Herran kunniaksi.
Ja saman kuukauden
viidentenätoista päivänä
on happamattoman leivän juhla"
(3 Moos 23:4-6)
Eli Jeesus antoi Henkensä keskiviikkona
Nisankuun 14. päivänä klo 15.
Ja oli noin kolme tuntia aikaa
saada Hänet hautaan,
ennenkuin alkaisi suuri sapatti
auringonlaskun aikaan.
Tuo suuri sapatti oli siis torstaina.
Silloin ei yhtään askaretta
voitu toimittaa.
Pejantaina tori oli auki,
ja naiset menivät ostamaan
hyvänhajuisia yrttejä
ja valmistivat ne.
Mutta kiireellä,
ennenkuin aurinko taas laski
ja alkoi viikkosapatti.
Ja niin vasta sunnuntai-aamuna
eli viikon ensimmäisenä päivänä
naiset menivät haudalle,
joka kuitenkin oli tyhjentynyt
jo lauantaiehtoolla,
kun Joonan merkki eli
kolme päivää ja kolme yötä oli kulunut. - Eli ymmärrätkö niin,
että meidän kuuluu taistella lihamme kanssa? - Keskustelun aiheena
on Johannes Kastaja
Johannes (Johanan)
tulee heprean sanasta,
joka suomennettuna on
"Jahve on armollinen" - Mennään vielä enemmän juurille,
jotta ymmärtäisimme sapatin levon.
ENSIMMÄINEN PÄIVÄ
Kun siirrymme
ennen ensimmäistä päivää
vallinneesta sekasorrosta ja kaaoksesta
Ensimmäiseen päivään,
niin ulkonaisesti
ei mitään muutosta varsinaisesti näy
eikä myöskään tapahdu.
Ainoa asia on se, että Valkeus on tullut
tuon kaiken kauheuden keskelle.
Sydämemme on tullut valaistuksi.
Ja huomaamme kontrastin
Valkeuden ja pimeyden välillä.
Tiedämme olevamme nyt
Päivän lapsia emmekä enää yön lapsia.
Olemme avanneet oven Valkeudelle,
ja tiedämme nyt kuuluvamme Jumalalle.
Olemme oikeudellisesti tulleet
Jumalan lapsiksi.
Pelastaja on astunut katastrofipaikalle.
Se merkitsee ja tietää jo sitä,
että me olemme pelastetut.
Mutta Pelastajalla riittää
töitä meidän kanssamme siihen asti,
että viimeinenkin kyynel
on pyyhitty silmistämme,
ja se tapahtuu vasta seitsemännen
päivän eli seitsemännen millenniumin jälkeen.
TOINEN PÄIVÄ
Toisena päivänä huomaamme,
että koko taivas on tullut vahvuudeksemme.
On vesiä ja vesiä.
KOLMAS PÄIVÄ
Kolmantena päivänä
Pelastaja siirtää vesimassoja,
jotka ovat taivaan vahvuuden alla,
yhteen paikkaan.
Nyt meissä on tullut esiin
jotain silmin nähtävää uutta:
vesimassoista vapaata kuivaa maata.
Se on Jumalan maata.
Ja siihen Jumala kylvää Sanaansa.
Ja kohta huomaamme
jotain ihan uutta itsessämme.
Sydämemme alkaa viheriöidä.
Sana alkaa elää meissä.
Kohta kasvamme jopa isoja puita.
Usko kasvaa ja uskon kautta ymmärrämme
Jumalan Sanaa.
Me elämme siitä Sanasta,
joka kasvaa monenlaista hedelmää.
NELJÄS PÄIVÄ
Neljäntenä päivänä
kauksi kadonnut aurinko tulee
lämmittämään sydämemme maaperää.
Jumalan Rakkaus täyttää meidät
ja me tulemme osaksi tuota Rakkautta
ja levitämme valoa pimeään maailmaan.
VIIDES PÄIVÄ
Viidentenä päivänä
näemme ympärillämme
Uuden Elämän ihmeen:
Vesissä vilisevät elävät olennot
ja taivaalla lentävät siivekkäät.
Elämän Valkeus
on täyttänyt niin syvät vedet
kuin korkean taivaankin.
KUUDES PÄIVÄ
Kuudentena päivänä huomaamme
kaikenlaisia maan päällä eläviä olentoja.
Ja lopulta huomaamme,
että meidät on asetettu suureen
vastuuseen Jumalan luomakunnasta.
Meidän tehtävämme on
viljellä ja varjella.
SEITSEMÄS PÄIVÄ
Kaiken piti tapahtua levosta käsin
seitsemännen päivän siunauksessa.
Tuo sapatin lepo katkesi siten kuin
edellisessä viestissäni kerroin.
Mutta neljä päivää
eli neljä millenniumin myöhemmin
meille tuli taas tarjolle sapatti eli...
LEPO KRISTUKSESSA
Jeesus naulittiin ristille ja kuoli
viikon nelnäntenä päivänä.
Viidennen, kuudennen ja seitsemännen
Hänen ruumiinsa oli maan povessa.
Mutta seitsemännen ja kahdeksannen
eli seitsemännen ja viikon ensimmäisen
päivän taitekohdassa
Jumala herätti Hänen ruumiinsa.
Tähän Jeesuksen ylösnousemuselämään
meidätkin upotetaan,
kun synnymme Hengestä Jumalan lapsiksi,
ja olemme Kristuksessa.
Eli nyt me olemme koko ajan
sisällä siinä Jumalan Temppelissä,
joka on Jeesus Kristus.
Me olemme vieläpä osa tuota Temppeliä
itse kukin yhtenä elävänä kivenä.
Se temppeli,
joka oli käsin rakennettu,
on historiaa.
Jeesus rakensi kolmessa päivässä
uuden, joka ei ole käsin tehty.
Me olemme koko ajan sisällä tuossa
temppelissä ja vietämme juhlaa.
Jeesus ja me Hänen ruumiinsa jäseninä
elämme jo kahdeksatta päivää
uusina luomuksina. - Aloitetaanpa tarkastelu ihan alusta.
Kuudennen päivän päätteeksi
Jumalan loi ihmisen,
ja teki loppuhuipennukseksi
Aadamin kylkisiivusta
yhteensopivan puoliskon.
Ja sitten Jumala talutti
tämän luomakunnan ihastuttavimman
luomuksen Aadamin tykö.
Ja tuli ehtoo ja aamu.
Luomakunta oli herännyt Sapatin lepoon.
Tuo Sapatinlepo ei olisi koskaan päättynyt,
jos Aadam olisi pitänyt kiinni
hänelle asetetusta kieltolaista.
Mutta sinä hetkenä,
kun Aadam söi häneltä kielletyn hedelmän,
päättyi sapatinlepo,
ja alkoi ankara ja turhauttava työnteko.
Siis tuo seitsemäs päivä eli sapatin lepo
päättyi vasta silloin,
kun synti ja kuolema astuivat maailmaan.
Ja tuo sapatin lepo päättyi
niin ihmiseltä kuin Jumalaltakin.
Eli ensin alusta asti kaikki oli täydellistä.
Huom!
Sangen hyvää.
Siis.
Enemmän kuin hyvää.
Ihminen asetettiin
tämän täydellisen hyvän keskelle.
Ja niin ihminen tiesi
heti silmänsä avattuaan
kaiken hyvästä.
Ihminen itsekin oli kuin Jumal olento
kirkkauden peittämänä
tämän kaiken hyvän valtiaaksi asetettu.
Ihmisen ei olisi koskaan tarvinnut
tulla tietämään mitään
epätäydellisyydestä saatikka pahasta.
Ihminen olisi voinut elää
sapatin levossa ikuisesti.
Tuo ihana ikuisuus olisi sinetöitynyt
sinä päivänä
jona Aadam olisi syönyt Elämän puusta.
Mutta toisin kävi.
Ihminen söi puusta,
joka lisäsi ihmisen tietoisutta asialla,
jota ei totisesti
olisi kannattanut tulla tuntemaan.
Ihminen tuli hyvän lisäksi
tietämään/tuntemaan pahan.
Ja siihen loppui lepo.
Niin Jumalalta kuin ihmiseltäkin.
Sapatin siunaus oli päättynyt.
Elämänpuusta syöminen olisi jatkanut
siitä mihin jäätiin eli
seitsemännestä kahdeksanteen
eli ikuisuuden päivään.
Mutta nyt kaikki mureni.
Paratiisi täydellisenä jäi taakse
ja vaille Jumalan kuvaksi luotua valtiasta.
Jumala asetti vielä
raskaan sarjan vartijat eli kerubit
Eedenin Paratiisin itäpuolelle vartioitsemaan
välkkyvän ja leimuavan miekan kera
Elämän puun tietä.
Ei tullut kahdeksatta päivää
vaan kaikki täytyikin aloittaa alusta.
1 2 3 4 5 6 7 8 ...
Oltiin taas lähtöruudussa.
Eikä vielä siinäkään.
Oltiin ennen ensimmäistä päivää
edeltäneessä pimeydessä
ja sekasorrossa syvien vesien alla.
Taas oli kadonnut se ihanuuksien ihanuus,
joka oli luotu Esikoisen kautta.
Sama ylpeys, joka valtasi
täydellisistä täydellisimmän kerubin,
oli nyt levinnyt ihmislapsen sydämeen.
Ja niin ihminenkin oli nyt vailla
kirkkautta, lepoa ja pyhyyttä.
Pimeys ja pelko ja kauhu hallitsivat nyt
Jumalan kuvaksi luotua ihmislasta.
Niinkuin jo kerran oli syrjäytetty
tuo kauhea pimeys maan päältä,
se tullaan syrjäyttämään taaskin.
Tulee jälleen koittamaan
ensimmäinen päivä.
Ja silloin ihmisen pimentyneeseen sydämeen
syttyy Valo.
Aadam ja Eeva saivat lupauksen
tästä tulevasta Ensimmäisestä päivästä,
joka syrjäyttää pimeyden,
joka nyt vallitsi maailmaa.
Tätä päivää, jolloin jälleen
Valkeus tulee maailmaan,
Aadam ja Eeva odottivat.
Ja mitä se tuleekaan merkitsemään.
Sen he saivat konkreettisesti kokea,
kun Jumala teurasti karitsan,
ja teki sen verisestä vaipasta
vaatteet alastomille ihmisille.
Mutta tästä oli pitkä matka
seitsemänteen päivään,
jolloin jälleen kaikki on täydellistä,
sangen hyvää
ja vielä pidempi matka siihen päivään,
johon tuo seitsemäs eli levon päivä johtaa.
Silloin Jumala luo uudet taivaat
ja uuden maan ja alkaa ikuisuuden päivä,
jolloin mitään pimeyttä ei
Jumalan valtakunnassa enää ole.
Se rauha ja rakkaus ja sopusointu,
joka kätkeytyy
Raamatun ensimmäiseen jakeeseen,
loppui siihen, kun Aamuruskon Pojan
sydän oli ylpistynyt
ja niin hänen sisimmässään
havaittiin vääryys,
joka johti siihen kaaokseen,
josta Raamatun toinen jae puhuu.
Sen korjaamiseen Jumala tarvitsi
seitsemän päivää.
Ja ensimmäinen päivä näistä
seitsemästä oli siis se,
kun Jumala kutsui Ainokaisen Poikansa,
Aamuruskon eli Esikoisensa,
joka oli maailmat luonut,
tuon syntyneen kaaoksen keskelle.
Jumala sanoi jotakin,
ja sitten
Herra Jumala teki sen.
Esimerkiksi sekasortoiseen
tilaan menneet taivaankappaleet
työstettiin asemiinsa valaisemaan Maata
neljäntenä päivänä.
Tämä mahdollisti elämän
Maan päällä.
Ja näin kävi myös neljäntenä millenniumina,
kun Todellinen Valkeus,
joka valaisee jokaisen ihmisen,
tuli maailmaan.
Nyt jokainen ihminen voi kokea sen,
minkä jo Aadam ja Eeva saivat kokea.
Meidät puetaan Kristukseen,
Jumalan Karitsaan,
joka peittää alastomuutemme,
sovittaa meidät.
Olemme jo Kristuksessa.
Mutta täydellinen odottaa vielä aikaansa.
Mutta kerran koittaa
seitsemäs millennium.
Seitsemäs päivä
ja sapatin siunaus.
Se alkaa siten,
että Jeesus tulee taas maan päälle.
Nyt valitun kansansa Israelin
Hoosianna-huudoin kutsumana.
Ja nyt tuo sapatti ei enää katkea,
vaan päinvastoin se tuo jatkoksi
iankaikkisuuden päivän.
Eli toisin kuin alussa kävi,
että keskelle sapatin siunausta
tuli paholainen,
nyt se siivotaankin pois maan päältä,
kun alkaa seitsemäs päivä eli millennium.
Ikuinen elämä sapatin levossa
on jo totta tässä ja nyt,
kun synnymme uudesti ylhäältä Hengestä
Jumalan lapseksi. - Ylipapit huomasivat
Pilatuksen kirjoituttaman tekstin
ilmoituksen siitä,
että Jeesus on Jahve.
Eli tuo
neljän sanan tekstikatkelma
kokonaisuudessaan on:
ישועה הנצרה והמלך היהודים
Näiden neljän sanan
alkukirjaimista muodostuu
י ה ו ה = J H W H
Kirjanoppineet ja fariseukset
halusivat korjausta tekstiin.
Jos Pilatus olisi siihen suostunut,
niin lopputulos olisi ollut
vähintään yhtä selvä ilmoitus
Jumalan Pojasta, Jahvesta,
joka Pelastaa.
Hän on sanonut:
MINÄ OLEN
Juutalaisten Kuningas
Siinä olisi nyt ollut
keskimmäisenä
sama Jumalan nimi
uloskirjoitettuna suoraan
ensimmäisessä persoonassa
' H J H
Mutta juutalaiset eivät
nähneet tai halunneet nähdä,
että Hän totisesti on Jumalan Poika.
Ei vaikka,
olivat juuri vähän aikaa sitten
tämän tosiasian tiedostaneet,
ja huutaneet ilmoille
Jeesuksen
Kuninkuuden ja Messiaanisuuden.
Ei vaikka lukivat
kirjallisen todistuksen
ristin päällekirjoituksesta.
Ei vaikka olivat kuulleet heti alkuun
Jumalan äänen taivaasta.
"Hetki on tullut,
että Ihmisen Poika kirkastetaan.
Totisesti, totisesti minä sanon teille:
jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole,
niin se jää yksin;
mutta jos se kuolee,
niin se tuottaa paljon hedelmää.
Joka elämäänsä rakastaa,
kadottaa sen;
mutta joka vihaa elämäänsä
tässä maailmassa,
hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
Jos joku minua palvelee,
seuratkoon hän minua;
ja missä minä olen,
siellä on myös minun palvelijani oleva.
Ja jos joku minua palvelee,
niin Isä on kunnioittava häntä.
Nyt minun sieluni on järkytetty;
ja mitä pitäisi minun sanoman?
Isä, pelasta minut tästä hetkestä.
Kuitenkin:
sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut."
(Joh 12:23-27)
Ja niin Jeesus sanoo Isälleen.
"Isä, kirkasta nimesi!"
(Joh 12:28)
Ja välittömästi Isä vastaa:
"Niin taivaasta tuli ääni:
'Minä olen sen kirkastanut,
ja olen sen vielä kirkastava'.
Niin kansa,
joka seisoi ja kuuli sen,
sanoi ukkosen jylisseen.
Toiset sanoivat:
'Häntä puhutteli enkeli'."
(Joh 12:28)
Jeesus oli siis päättänyt
kirkastaa Isän nimen,
joka oli myös Hänen nimensä.
Tämä kirkastaminen merkitsi
hirvittävää kärsimystä.
Hän otti koko ihmiskunnan synnin
kannettavakseen jo silloin,
kun Johannes oli kastanut Hänet.
Ihmiset olivat
tunnustaneet ja tuoneet
syntinsä Jordanille.
Jeesus otti ne päälleen,
ja näin kaikki vanhurskaus täyttyi.
Ja nyt oli aika kärsiä tuomio
ihmiskunnan synneistä.
Ja tähän tuomion kärsimiseen
Jeesus oli nyt astumassa.
Poika oli jo kirkastanut Isää
33½ vuotta
ja sitäkin ennen koko
ihmiskunnan olemassaolon ajan.
Hän oli kuitenkin ollut ihminen
maan päällä vain tuon 33½ vuotta.
Ja aloitti sen Jumalan Karitsan
eli uhrilampaan tapaan
seimeen kapaloituna.
Hyvin pienenä Hän
joutui pakolaiseksi Egyptiin.
Sitten Herodes,
joka tahtoi tappaa Hänet, kuoli.
Perhe tuli takaisin Jumalan maahan.
Joosef kuoli ja Jeesus oli esikoisena
raatanut rakentajana elättäen perhekunnan.
Sitten kolmekymmentävuotiaana
Hän aloitti Messiaanisen tehtävänsä.
Ja nyt 3½ vuoden jälkeen
Hän on suorittamassa ratkaisevan tehtävänsä.
Ja taivas kommunikoi Hänen kanssaan.
Mutta Jeesus sanoo,
että ei tämä ääni tullut Hänen tähtensä.
Se tuli kansan tähden.
Sen tuli ymmärtää, mitä tapahtuu.
"'Ei tämä ääni tullut minun tähteni,
vaan teidän tähtenne.
Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse;
nyt tämän maailman ruhtinas
pitää heitettämän ulos.
Ja kun minut ylennetään maasta,
niin minä vedän kaikki tyköni.'
Mutta sen hän sanoi antaen tietää,
minkäkaltaisella kuolemalla hän oli kuoleva."
(Joh 12:30-33)
Kansa vastasi tavalla, joka osoittaa,
että tämä viime hetken briiffaus
oli kovasti tarpeen.
"Me olemme laista kuulleet,
että Kristus pysyy iankaikkisesti;
kuinka sinä sitten sanot,
että Ihmisen Poika pitää ylennettämän?
Kuka on se Ihmisen Poika?"
(Joh 12:34)
Vielä loppukehoitus uskoa
Valkeuteen eli Jeesukseen.
"Vielä vähän aikaa
valkeus on teidän keskuudessanne.
Vaeltakaa,
niin kauan kuin teillä valkeus on,
ettei pimeys saisi teitä valtaansa.
Joka pimeässä vaeltaa,
se ei tiedä, mihin hän menee.
Niin kauan kuin teillä valkeus on,
uskokaa valkeuteen,
että te valkeuden lapsiksi tulisitte."
(Joh 12:35-36)
Enempää Jeesus ei voinut tehdä.
"Ja vaikka hän oli tehnyt
niin monta tunnustekoa
heidän nähtensä,
eivät he uskoneet häneen"
(Joh 12:37)
Esaiaan ennustus oli käynyt toteen.
Kuitenkin ...
"Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin
uskoivat häneen,
mutta fariseusten tähden
he eivät sitä tunnustaneet,
etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi.
Sillä he rakastivat ihmiskunniaa
enemmän kuin Jumalan kunniaa."
(Joh 12:42-43)
Ja niin Jeesus sanoo:
"Joka uskoo minuun,
se ei usko minuun, vaan häneen,
joka on minut lähettänyt.
Ja joka näkee minut, näkee hänet,
joka on minut lähettänyt.
Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan,
ettei yksikään, joka minuun uskoo,
jäisi pimeyteen."
(Joh 12:44-46)
Tässä on
Armon Sana ja Elämän Valkeus.
Jeesus jatkaa:
"Hylkäävä minut...