jth_12
Satunnaista kirjoittelua harrastuksista.
Vapaa-aikanani: Hiihtoa, pyöräilyä (maastossa ja maantiellä) muuta pientä ulkoilua
Siviilisääty: Varattu
Lapset: Olen ylpeä vanhempi
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia13 aloitusta · 241 kommenttia
- Matalampien paineiden takia uudet renkaat on 57-559 ja 60-559. Uteliaisuutta olisi kokeilla sisärenkaatonta vaihtoehtoa, jos vaikka ehtisi askarteleen litkujen kanssa. Tiedä sitten mitä lähikaupassa tietää vanteiden tubeless-muunnossarjoista, vai tilaanko netistä.
Mun maastopyörä on jäykkäperäinen ja sen takia ostin niin isot päälirenkaat kuin mahtuu. Ulkohalkaisija on lähes sama kuin toisessa pyörässä 622 vanteilla :) - Olisiko tässä pyörän tekniset tiedot?
http://www.bikepedia.com/quickbike/BikeSpecs.aspx?year=2011&brand=Marin&model=Lombard
Taitaa pyörän kunto vaikuttaa melkoisesti hintaan. Äkkiä se hinta puolittuu ja varsinkin kun valmistajan suositushinta on ollut $800, niin ei liikoja kannata odottaa. Parempi valinta kai tuo silti on kuin uusi 400€ pyörä? Renkaat näyttää olevan 32-622 ja ehkä on hyvä olla hiukan paksummat, kun alumiinirunko/-haarukka on kova. - Mihin tuo pienemmillä paineilla ajon mahdollisuus perustuu? Vanteen reuna pitää jotenkin paremmin renkaan urassa? Vai onko kyse lähinnä paremmasta käärmeiden pureman siedosta -- ei ala vuotamaan pienestä reiästä.
Ero paineessa sisärenkaallisessa ja sisärenkaattomassa ei kai ole iso. Jälleen näitä missä harvakseltaan pyöräilevän ei kannata vaivautua? - Toistaiseksi juuri kukaan ei ole kysynyt missä ajassa sen 130km retken tekee. Saattaa olla päivämatka, jos on taustalla jonkun verran istumista satulassa (ja kärsivällisyyttä ajaa sitä tahtia kuin jaksaa). Tuon pyörän kanssa kuskaa sen tavaramäärän, kun kesällä pärjää aika pienellä varustuksella. Tarvitaanko teltta ja muuta vastaavaa on sitten toinen?
Vaikka menisikin n. 40km päivä ja kolme päivää (kaksi yötä), niin varustekuorma on suhteellisen kevyt ja pyörän tyypin valinta ei ole kriittinen.
Retkikäyttöä varten voisi olla hyvä joku satulaputkeen kiinnitettävä _iso_ satulalaukku tai Bilteman tavarateline (kantavuus max 10kg). Se sopiva satulalaukku tekee oman lovensa budjettiin. Toisaalta menee millä tahansa pyörällä, niin joku laukku on oltava. Minimalistisella varustuksella matkaan saa lähteä tai sitten hankkii peräkärryn... - Tekemällä oppii :) sanoo yksi yli nelikymppinen jolla on ollu luistelusukset vasta kolme vuotta. Kurssi varmasti olisi ollut hyvä (ja ensi lauantaina olisi vielä lähellä, mutta en nyt pääse).
Youtubesta voi katsoa videoita ja niiden avulla etsiä ideoita tekniikan parantamiseen -- tämä on se kurssia työläämpi tapa oppia. Oma tavoite on kumminkin onnistunut eli pääsee suksille silloinkin kun pertsan suksille ei ole latua tai muuten säiden puolesta voitelu ei osu kohdalleen helposti.
Kokemattoman ehkä ei kannata lähteä vastasataneelle lumelle luisteluhiihtään... paitsi jos ei pelästy ekasta 300m hoippumisesta -- oma ensitutustuminen. Jos pertsan suksilla on luistellut, niin tuokaan ei tuota yllätystä.
Tasatyöntökin menee luistelusuksilla helpommin kuin pitovoidelluilla pertsan suksilla. - Kaikesta huolimatta kannattaa jarruttaa sekä etu- että takapyörällä. Takapyörän saa asfaltilla huomattavasti vähemmällä jarrutusteholla lukkoon kuin etupyörän.
On sitä tullut maastopyörälläkin lennettyä ohjaustagon yli... ei ole pyörän tyypistä yksistään kiinni. Ehkä nojapyörä olisi tässä jarrutuksessa paras, painopiste matalalla. Toisaalta maantiepyörän painojakauma on usein eteen 40% ja taakse 60% -- tasaisempi kuin citypyörien ja tasaisuudesta on pidossa oma etunsa. - Se vaihteiden välien tiheys ei ole kiinni vaihteiden määrästä -- siis niitä pakkoja voi vaihtaa eikä ole kyse isosta asiasta. Vaatii ehkä hiukan omaa laskeskelua että ne osaa valita tai sitten sen asiantuntevan myyjän (sitä ei löydy nettikaupasta/marketista).
Sinänsä siinä hybridissäkin voisi olla 12-27 pakka (ja 10 lehteä) tai jotain vastaavaa. - Tuossa irtoamisessa on eroja polkimissa. Mulla ei ole kokemusta kuin kaksista polkimista ja niissäkin maastopyörän lukot aukeaa helpommin. Toisissa tarvii selkeämmän sivuttaiskierron, toiset lähtee sillä rivakalla kiskasulla.
Kaatumisriskiä vertaisin kävelyyn. Ei niillä lukkiksillä vauhdissa kaaduta (silloin ne antaa kiinteän tuntuman ajoon ja omaa rentoutta toisaalta). Kävellessä voi kompastua eikä tuo lukkisten kanssa ole sen kummempi riski. Omalla tavalla pyöräilijän kannattaisi varautua niihin kaatumisiin yllättävissä tilanteissa. Liikenteessä kaikki ei ole kiinni omistavalinnoista. - Toistaiseksi kaikki löytämäni raja-arvojen testausmetodit kotikonstein on suuntaa-antavia. Tarkkuutta varmaan saa kokoneempi kuntoilija enemmän.
Tämäkin http://personal.inet.fi/koti/pulkka/kuntoilu/anaert.htm taitaisi kaivata kisakokemusta jonkun verran. Ei anna oikeata arvoa jos ei osaa heti alusta arvioida omaa tunnin maksimi rasituksen tasoa. Kuvittelisin siitä tulevan herkästi todellista matalamman kynnyksen, ainakin jos ja kun menee alle maksimi tunnin tehoilla.
Toisena tulee oman sykemittarin tarkkuus. Tuntuma on että oma Polarin yli pari vuotta vanha bluetooth sykevyö ei ole niitä tarkimpia (toimii kun uittaa tekstiilivyön ennen käyttöä, kevyt kostutus ei riitä).
Jos sitten tuollaisesta jo kahden virheen luvusta vähentää 15-20, niin kuinka hyvän arvon saa aerobiselle kynnykselle? Varmaan siitä saa yhden vertailuarvon, mutta liikaa ei kannata pistää painoa lukemaan.
Näkyyhän tuolla mainintoja, että täsmälliset sykerajat on ammattilaisille. Niille harjoittelu on paljon tarkempaa kuin tavalliselle liikujalle. - OK. Työmatkoillakin voi parantaa tai vähintään ylläpitää peruskuntoaan. Rauhallisesti ajetut päivät menee palauttaviin lenkkeihin (siihen kevyeen hengästymiseen, ei puuskuttamiseen).
Googlen haulla: peruskestävyysharjoitus pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta
Tuntuu tulevan hyviä ohjeita ja lisää peruskunnosta. Tänäänkään aamulla ei tullut mieleen ottaa sykevyötä mukaan, ehkä parempi niin :) Tuo neljän P:n sääntö varmaan riittää turvallisempi ajaessa, kun ei tarvii kännykkää vilkuilla (tai erillistä sykemittaria). Suurempi osa tän viikon lenkeistä on mennyt palauttavaan enemmän ja vähemmän. No, eilen illalla oli kovempi tuuli, synkät pilvet päällä ja meno sen mukaan että ehti sateen alta pois :) - Siis jos työmatkan ajaisi alle PK tason, niin se ei juuri kuormittaisi ja menisi matalatehoiseen perusliikuntaan. Sen verran matalatehoiseen että ei kehitä enää kuntoa... Ei haittaa kehitystä, jos ei odota sellaista siltä :) Voi sitten muuten rytmittää viikolle jotain tehokkaampaa liikkumista.
Tuntuman perusteella noin matalalla teholla ei ole tullut liikuttua (=palautuminen ei ole ollut 100% aikaisemmista lenkeistä), mutta periaatteessa voisi?
Josko huomiseksi jaksaisi kaivaa sykevyön ja katsoa mitä Sports Trackeri näyttää. En tiedä oikeita kynnysrajoja, mutta aina voi vertailla meneekö hitaammilla vai kovemmilla pulsseilla kuin aikaisemmin. Hiihdossa sykkeiden seuraamiseen on tarvetta, kun pomppaa niin herkästi korkealle. - Testaa ensin omia tuntemuksia retkivarustuksella. Tee vaikka viikon ajan 50km lenkkejä joka päivä. Pyöräretkellä ne matkat on pidempiä, mutta tuon tapainen testi saattaisi antaa tuntumaa.
Pieni testi ei vielä vastaa kysymykseen, mutta ehkä 7x50km jälkeen osaa itsekin paremmin arvella nopeuksia. Joskin retkellä vauhti voi olla 5km/h hitaampaa kuin testissä??
Rauhallisella vauhdilla jaksaa polkea pitkiä päiviä, kun vain on tottunut istuun satulassa. Lähteekö treeni siitä että jaksaa istua satulassa 10h päivässä? - Miten olisi rinnastus metsurin työpäivän ja kevyen pyöräilyn välillä? Sopivalla vauhdilla mennessä tuo pyöräily on selvästi kevyempää ja vähemmän kuluttavaa. Työmatkapyöräilyssä on selvä tavoite: ajoissa ja virkeänä töissä :)
Alkuperäisessä kysymyksessä oli takana se miten tunnistan omalle pohjakunnolle sopivan vauhdin & eiköhän se kohta löydy. Tänään ajelin 22,0 km/h keskarilla töihin. Ei yksistään kerro juuri mitään, kun tähän suuntaan on hiukan enemmän nousuja kuin laskuja (kartan korkeuskäyristä myös löytyy) & repussa jonkun verran tavaroita (lenkkeilyt ilman reppua).
Mun käytännön toinen "ongelma" on että aikataulujen puolesta säännöllinen työmatkapyöräily on hetkellinen herkku. Sen puolesta käytäntö menee "satunnaiseen" lenkkeilyyn. - Joo, niin se on varmasti kunnon kohottamisen näkökulmasta. Tasapaksu 5x2x15km viikon aikana ei sisällä sitä vaihtelua. Jos sitten menee yhden tai kaksi viikkoa tuollaista, niin parin kuukauden ajoissa se ei aiheuta ongelmaa?
Saman 150km /viikko voisi varmasti jakaa paremmin. Kyse ei sitten enää olekaan hyötypyöräilystä. Tässä hyötypyöräilyssä voi milloin tahansa vaihtaa autoon tai julkisiin, jos kunto ei riitä. Toisaalta saattaa oppia jotain uutta -- ehkä venytteleen paremin ja ajaan riittävän hitaasti :) - Joo, mittarit on apuvälineitä eikä niiden ole tarkoitus hallita ajoa. Saattaisi enemmän stressata matkalla jos ei tietäisi kuinka hyvin ehtii perille -- tulisi ajettua varmuuden vuoksi kovempaa. Mittarin kanssa voi mennä rauhallisesti, jos ja kun on riittävästi varattuna aikaa :)
Ekan postin jälkeen tuli mieleen, että treenausohjeet ja hyötyliikunnan ohjeet menevät toistensa ohi. Hyötyliikuntaa suositellaan tehtäväksi päivittäin. No, yhden lepopäivän voi pitää viikossa. - Lisäyksenä edelliseen:
Taitaa monimerkkikorjaamolla painottua tuntemus aina johonkin suuntaan ja varsinkin näin kesälomakautena. Vähemmän tunnetun moottorin huolto jäi jonossa hännille, tutummat hoidettu ensin pois? - Aikataulut tuntuu paukkuvan Hyvinkään AD:llä. Luvataan että saa tuoda melko pian, mutta nyt kaikilla kolmella kerralla ekana päivänä ei ole tapahtunnu mitään. Tämä kolmas kerta sisältää sellaista mitä toisaalla tehtiin yhden huollon yhteydessä. Täällä ei tehty vaikka sanoin. Ei siinä etteikö kiireen takia voisi jotain unohtua, mutta... Selityksiä yllätyksistä on eli tulee huollossa jotain odottamatonta vastaan. Varmaan tulee, mutta kuinka usein sitä jaksaa uskoa.
Kattoo nyt miten tällä kertaan melko perusasian huolto etenee. Jotain sähellystä täytyy olla taustalla, kun venyy ja venyy joka kerta. Sijainti olisi ollut kätevä, mutta parempi mennä ensi kerralla toisaalle Hyvinkäällä. Aikaisemmin olen huollattanut muualla pääkaupunkiseudulla ja ne aikataulut on pitäny kohtuudella. - Se päivitys voi olla kuinka laaja tahansa. Harrastuksilla on tapana paisua...
Itse sanoisin, että kannattaa opetella huoltaan pyörää. Ei haittaa vaikka joku kymppi (/satanen?) menee enemmän osiin kuin ostamalla uuden ja myymällä vanhan. Sitä uuttakin toiset lähtee tuunaamaan??
Jos tohon vanhaan uusii voimansiirtoa, niin 200e:llä tekee jo tarvittavat. Halvin vaihtoehto olisi siirtyä 8:sta 9:iin. Siitä todennäköisesti vanha takavaihtaja vielä toimii OK -- jos se on kunnossa.
9:lle XT vivut maksaa 80e (nettikaupassa näytti olevan). Rataspakka 20..30..40e riippuu mitä haluaa. Ketjut on kuluvaa tavaraa, mutta voi nekin laskea 20..30e. Eteen kannattaa vaihtaa myös rattaat ja siihenkin joku kymppi.
Jos eteen ei saa kampia vaihtamatta rattaita vaihdettua, niin hintaa tulee lisää ja saattaa miettiä keskiön vaihtoa samalla...
Jos paljon vaihtaa, niin koko osasarja alennusmyynnistä olisi edullinen vaihtoehto. - Olisko kohtuullista vauhtia pyöräilevissä myös varovaisia mukana? Liikenteen yleinen arviointi on selvästi tärkeämpää. Kypärän käyttö ei suoraan takaa mitään turvallisuutta, kun se koostuu monesta asiasta. Yhden turvatekijän puuttuminen ei vielä romuta kaikkea.
Ilmeisesti on terveellisempää pyöräillä ilman kypärää kuin jättää pyöräily kypärän takia pois. Itse käytän kypärää aina kun on mahdollisuus. Joskus junalle mennessä jätän kypärän kotiin, mutta "huviajelussa" aina mukana. - Ei kannattaisi aliarvioida hintaa. Yksittäin ostettuna saattavat matksaa 2e/kpl. Tai toisaalta sillä hinnalla voi saada paremmankin kuin "tavallisen" 2mm paksun puolan.
Sopiva satula on yksilöllinen ja toisille 20e satula on parempi kuin 50e (tai kalliimpi). Istuinluiden leveys olisi syytä tietää satulaa ostaessa. Sen voi mitata itsekin istumalla esim aaltopahvin päälle... (googlaamalla tarkemmat tiedot).
Sanotaanko että jos pyörän myy ilman korjaamista, niin joku saa edullisilla huolloilla toimivan pyörän...