se_vinee

Vuoden -92 mallia joensuulainen naaraseläjä. Saavuin tänne yleisesti valittamaan omasta elämästäni yleisille keskustelupalstoille ja ehkä löytämään itselleen juttuseuraa.
Kiinnostuksen kohteisiin lukeutuu kirjallisuus, pelit (lähinnä katselupuoli eli playthrought yms.) sekä ajankohtaisohjelmat ja poliittiset satiirit. Kerron myös mielelläni muille ihmisille miksi he ovat väärässä kaikesta. Äitini mielestä olen autisti, mutta se on aivan varmasti vain defenssi havaintoon ettei vapaa kasvatus tuottanut kelpoa kansalaista.
Opiskeleminen on minulle serious business ja pitää minut melko kiireisenä. Tämä yhdessä kotona istumiseen panottuvien harrastusteni kanssa on syy siihen, että sosiaalinen elämäni on vilkas kuin halvaantunut etana.
Suosikkibändit/artistit: Detektivbyrån, Mindless Self Indulgence, Halestorm
Suosikkileffat: Minority Report, Blade Runner, Twelve Monkeys
Linkit: http://wervinkirja.wordpress.com/
Koulutus: Korkeakoulu
Ammatti: Opiskelija
Siviilisääty: Sinkku
Lapset: En halua lapsia
- Eikös sukupuolikiintiöt ole yleensä jotain 1/3:n luokkaa? Eli ei se nykytilannetta juuri muuttaisi vaikka kiintiöt tulisivatkin.
Sukupuolikiintiöiden mielekkyydestä työelämässä voi olla montaa mieltä, mutta erona yliopistopaikkoihin on juurikin tuo selkeille numeroille perustuminen. Niin kauan kuin perusteet eivät ole selkeästi syrjiviä yhteisöt saavat nostaa haluamansa tahon johtoasemaan oman pätevyysarvionsa perusteella, missä ajatellaan sukupuolen ainakin välillisesti vaikuttavan. Kiintiöt siis ovat luotu neutralisoimaan jo olemassa oleva, nimenoaan sukupuolesta itsestään johtuva vinouma. - Jos jokainen saisi mitä ansaitsee niin maailma olisi merkittävästi paskempi paikka.
- Eivät, mitä olen kyllä vähän itsekseni ihmetellyt. Enhän tässä nyt hirveän vanhaksi ole ehtinyt varttua (22v) mutta vanhemmat alkoivat seurustella joskus lukioikäisinä ja siskokin toi nykyisensä näytille alle parikymppisenä ja ovat olleet yhdessä jo vajaan vuosikymmenen. Kuvittelisi että sieltä alkaisi tulla jo vähän kyselyitä, mutta onneksi ei.
Ehkä olen kuopuksena ikuisesti lapseksi leimattu. - [x] Salamurhaajan ahneus
- Oman asunnon pitäminen on ainakin minulle ehdoton vaatimus. "Paljon omaa aikaa" on hirveän suhteellinen käsite, joka tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Huomion arvoista on myös että ainakin minulle oma aika on nimenomaan omaa aikaa, yksinolemista, eikä siis pelkästään kumppanitonta aikaa. Töissä oleminen tai ystävien kanssa ajan viettäminen ei ole omaa aikaa. Ja jos ei halua koko muuta elämäänsä vaihtaa siihen yhteen ihmiseen niin, no. Vuorokaudessa on vaan 24 tuntia ja niistäkin paksu siivu menee nukkumiseen.
Jos löydän sen tyypin joka on tyytyväinen siihen että tavataan kerran ehkä parissa viikossa (netissä yms. voi tietenkin jutella enemmän) niin kyllähän se vaan passaa. Voi sitten kukin miettiä omassa päässään miten tämä käytännössä oikein eroaa siitä paheksusta panokaveruudesta.
Tietenkään yksinään olemisen määrä ei ole ainoa asia jonka pitää sopia molemmille, vaan sen lisäksi on huomioitava kaikki muutenkin parimmuodostukseen vaikuttavat asiat.
Osa on tietty myös pessimismiä. Ei sitä oikein jaksa uskoa jollakulla toisella voisi olla niin samanlaiset toivomukset kuin mitä itsellä on kun median, lähipiirin yms. suhdekäsitys tuntuu olevan aivan jostain toisesta universumista. - Minä taas en kykene ymmärtämään, miten joku voi pysyä järjissään mistään onnellisuudesta puhumattakaan jakamalla kallisarvoista aikaansa ja rauhaansa niin avokätisesti kuin mitä parisuhde tuntuu edellyttävän. Kyllä minäkin pystyn ymmärtäämään, että on ihanaa jakaa aivan erityislaatuinen ns. yhteys toisen ihmisen kanssa, mutta hinta jolla se tulee on ehkä enemmän kuin olen valmis maksamaan.
- Rakkaus on tunne. Miksi en uskoisi siihen? Harvoin tulee kyselyitä, että uskotko kateuteen tai syyllisyyteen.
- Jos lapsia aikoo hankkia ja vielä tosiaan noin monikossa, niin kyllä voi tulla kaksioon aika tiivis tunnelma.
- Roskaruoka. Jäätelö. Fanfiction. Jo mainittu flow.
- Facebookin mukaan "married to Jussi Lehmusvesi".
- Tarvitaanko siihen valtion kustantamaa bordellia? Onhan noita maksullisia nyttenkin.
- Samalla logiikalla voisi sanoa, että jos vain partneriehdikkaiden katselu kiinnostaa niin menee sitten sinne yökerhoon.
Mutta joo, voi olla että luin aloitusta kuin piru Raamattua eikä tässä haettukaan että pitäisi jättää nyt ne museotavarat kokonaan huomiotta kun on, herranjestas, ihmisiäkin läsnä. En ollut läsnä tilaisuudessa, mutta ryhmissä joissa tästä alunperin kuulin oltiin innoissaan juurikin siitä, että olisi tilaisuus tavata sinkkuja jotka ovat kiinnostuneet samanlaisista asioista kuin he itse ovat. - Minä taas haluaisin juurikin jotain oheistekemistä, että olisi jotain jutunjuurta eikä heti tarvitse alkaa puhumaan säästä. Samaten antaisin miinusääniä sille että olisi pakko ottaa kontaktia ihan kaikkiin. Kontaktimotivaattori tai jokin mikä madaltaa kontaktin ottamista olisi se keskeisin tekijä.
Ehkä joku sinkkukahvila/ravintola, jossa saa pienen alennuksen annoksen hiinasta jos käy samaan pöytään yhdessä tuntemattoman kanssa. - Tumblr linkattu sinkut palstalle. Maailma on rikki.
Törmäsin vasta nyt sanaan mieskuvahaaste mutta näyttää olevan ihan oikea asia - tosin en saanut hirvittävän hyvää kuvaa siitä, mikä tuon ajatus pohjimmiltaan on, enkä miten sitä on pääsääntöisesti toteutettu. Onko tarkoitus siis laittaa kuvia hyvännäköisistä miehistä? Hyvännäköisistä julkkismiehistä? Muuten vaan kunnioitusta herättävistä tai omaa elämää koskettaneista miehistä?
Suhtaudun kyllä varoivaisen varauksellisesti tähän hommaan, etenkin jos joittenkin randomien kuvia etsitään netistä ja jaetaan omassa naamakirjassa seksisymboleina. Kyseiset henkilöt eivät välttämättä arvosta asiaa. Toisaalta seuraan jotain feministiryhmiä ja odotan ilolla ja mielenkiinnolla sitä kakkamyräkkää joka nousee (ellen ole missannut taas jotain) kun tuosta tulee vastareaktiona naiskuvahaaste. - Haetko jonkun nimenomaisen kylttyyrin lajikkeen harrastajia? Puhut aloituksessasi melko yleisellä tasolla taiteesta ja luovuudesta (johon ilmeisesti liittyy myös jollain tapa museo, mitä en ihan hahmota).
Jos harrastekurssit eivät nappaa, niin mites ihan katsojapuoli? Ainakin täälläpäin esim. improvisaatioteatteri kokoontuu välillä myös baarissa, samoin harrastelijateatterissa ei kuvittelisi olevan niin tiukanoloinen tunnelma kuin ns. varsinaisessa teatterissa, ehkä siellä voisi katsojillekin jutella. Tai onko siellä missä ikinä asutkaan muuta sellaista paikkaa, jossa sosialisointi ja kulttuurillisempi puoli vähän kuin risteävät luonnostaan, sellaisella itseään markkinoivaa juottolaa tai kahvilaa? - No jos on museo kyseessä, niin eikö siellä ole aika luonnollista katsella vitriinejä?
- No jossain vaiheessahan se pitää sanoa. Taustaoletuksena toki on että tuntemattomille tehdyt lähestymisyritykset baarissa on automaattisesti seuranhakua.
- Googletuksen jälkeen jälleen yhtä legendaa rikkaampi, kiitos tästä.
- Vaikka osa minusta haluaisi periaatesyistä pimittää tämän tiedon (kuten Laskutaidoton mainitsi, pitäisi tulkita sanomaa eikä sanansaattajaa) mutta koska erilaiset ihmiskohtalot ja palstalaisten taustat ovat omastakin mielestäni jänniä niin voin kai jotain jakaa itsestänikin: minulla on ollut kolme seksikumppania, yksi kaksi netistä ja yksi oikeasta elämästä "bongattu". Kaikkien kanssa on ollut alustavia suunnitelmia parisuhteeseen, mutta kolmea kuukautta pidemmälle ei ole missään päästy.
- En kannata. Pahimillaan se aiheuttaa aivan tarpeetonta häpeää omista haluista ja parhaimmillaan on epätarkoituksenmukainen tapa suojella omaa terveyttä.
Tervettä järkeä saa aina käyttää, mutta sillä on kovin vähän tekemistä sen kanssa, että siveys olisi itseisarvo.