jmmikkonen
Tärkeitä asioita minulle ovat kristillinen usko, läheiset, ystävät, seurakunta, terveys, kirjat, musiikki, liikunta, ruoka, puhdas vesi ja luonto sekä rauha.
youtube.com/@juhamikkonen
juhamikkonen.blogspot.fi
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia60 aloitusta · 833 kommenttia
- Toisilla on halu uskoa Jumalaan ja toisilla on halu olla uskomatta. Halu suuntaan tai toiseen ei vaikuta siihen, miten asia tosiasiassa on. Joko hän on olemassa kaikille tai sitten hän ei ole olemassa kenellekään.
Itselleni Jumalan olemassaolon mahdollisuudelle on tiettyjä syitä, kuten mm. maailmankaikkeuden, elämän, tietoisuuden ja moraalin alkuperä. Nähdäkseni teismi tarjoaa niihin uskottavamman selityksen kuin naturalismi. Toki jokaisen täytyy itse ratkaista asia, toisen puolesta ei voi tehdä metafyysisiä perusratkaisuja. - Tarkoitin sitä, että Packer ei koe olevansa osa karismaattista liikettä. Ehkä muotoilini asian hieman kömpelösti.
- Referoin lyhyesti Packerin tekstiä.
- Matteus 10:28: καὶ μὴ φοβεῖσθε ἀπὸ τῶν ἀποκτεννόντων τὸ σῶμα, τὴν δὲ ψυχὴν μὴ δυναμένων ἀποκτεῖναι· φοβεῖσθε δὲ μᾶλλον τὸν δυνάμενον καὶ ψυχὴν καὶ σῶμα ἀπολέσαι ἐν γεέννῃ.
Nestle-Aland 27.painos.
Translitterointi: Kai mee fobeisthe apo toon apoktennontoon to sooma, teen de psykheen mee dynamenoon apokteinai: Foibeisthe de mallon ton dynamenon kai psykheen kai sooma apolesai en ge'ennee.
Käännökseni: Niin, älkää pelätkö heitä, jotka voivat tappaa ruumiin, mutta eivät kykene tappamaan sielua: Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi niin sielun kuin ruumiinkin tuhota Gehennassa.
Otan tähän pätkän Matteuksen evankeliumista, jotta konteksti tulee ilmi (KR92):
Matteus 10:17-33:
"Pitäkää varanne, sillä ihmiset vievät teidät oikeuden eteen ja ruoskivat teitä synagogissaan. Maaherrojen ja kuninkaidenkin eteen teitä tullaan viemään minun takiani, todistukseksi heille ja kansoille. Mutta kun teidät luovutetaan viranomaisten käsiin, älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua. Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki.
Veli antaa veljensä surmattavaksi, isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tuottavat heille kuoleman. Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu.
Kun teitä yhdessä kaupungissa vainotaan, paetkaa toiseen. Totisesti: te ette ehdi käydä kaikissa Israelin kaupungeissa ennen kuin Ihmisen Poika tulee. Ei opetuslapsi ole opettajaansa ylempi eikä palvelija isäntäänsä. Tyytyköön opetuslapsi samaan kuin opettaja ja palvelija samaan kuin isäntä. Jos talon isäntää nimitetään Belsebuliksi, kuinka paljon helpommin sen nimen saa talonväki!
Älkää siis pelätkö ihmisiä. Ei ole kätköä, joka ei paljastuisi, eikä salaisuutta, joka ei tulisi ilmi. Minkä minä sanon teille pimeässä, se julistakaa päivänvalossa, ja mitä kuulette korvaanne kuiskattavan, se kuuluttakaa julki katoilta. Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. Varpusia saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.
Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa."
Näkisin, että Jeesus puhuu tässä hänen seuraajiensa vainoista. Hän rohkaisee olemaan uskollinen loppuun asti. Kristityn ei tule pelätä marttyyrikuolemaa, sillä elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Ihminen voi kyllä riistää toiselta ihmiseltä hengen, mutta ainoastaan Jumalalla on valta tuomita kadotukseen.
Ajattelen, että pahat henget eivät kiduta ihmisiä kadotuksessa, vaan niitä rangaistaan itseään siellä. Ajatuksilla, että pahat henget kiduttaa helvetissä ihmisiä nousee enemmän keskiaikaisista tulkinnoista, ei Raamatun teksteistä. Saatanalla ei ole valtaa helvetissä. Toki on kaikenlaisia "näkyjä" tyyliin "Kävin helvetissä". Suhtaudun sellaisiin hyvin varauksellisesti. Käsittääkseni kukaan ei ole vielä käynyt helvetissä, sitten viimeisellä tuomiolla vasta osa sijoitetaan sinne.
Millainen helvetti on, siitä Raamattu ei kovin paljoa puhu. Puhutaan pimeydestä ja sammumattomasta tulesta, ajattelen, että ne ovat ehkä enemmän kuvia. Jotkut kristityt ajattelevat, että kadotus on tyhjiinraukeamista, tietoisuuden sammumista. Itse uskon, että se on tietoista kärsimystä, mutta tämän kärsimyksen tarkemmasta luonteesta en uskalla kovin paljoa sanoa. Ero Jumalasta, hänen läsnäolonsa siunauksesta on varmaan aika leimaa antavana kokemuksena siellä. - Varmaan samasta syystä kirjoitetaan kommentaareja Raamatun kirjoihin, kuin muihinkin vanhoihin teksteihin, kuten Platonin teoksiin. Halutaan avata tekstien merkitystä. Aika harvat meistä osaa Raamatun alkukieliä hepreaa, arameaa ja kreikkaa. Kulttuuri ja ajattelu on ollut hyvin toisenlaista antiikin aikaan kuin nykyään. Toki Raamatun selitysteoksia on monenlaisia eri tarpeisiin. On raskaita akateemisia kommentaareja ammattitutkijoille, kuten vaikka Word Biblical Commentary-sarja ja sitten kevyempiä opuksia enemmän seurakuntien julistajien ja maallikkojen tarpeisiin, kuten esim. Tyndale Old/New Testament Commentary-sarjat.
- Seksuaalisuus on aika yksityinen asia. Kirjoittelen omalla nimelläni, niin en halua täällä siitä kovin paljoa puhua. Vuorovaikutus on suomi24 muutenkin turhan usein aika repivää. Sen verran voin sanoa kuitenkin, että naimaton heteromies olen ja on naiset mielessä olleet murrosikäisestä asti, vaikken olekaan petipuuhissa vielä ollut.
Minulla ei ole homoja vastaan mitään, saavat mielestäni tehdä makuuhuoneissaan juttuja ihan vapaasti ja jos Suomessa demokraattisesti niin päätetään, kuten näyttäisi käyvän, solmia myös avioliiton. Itse en voisi omantunnonsyistä vihkiä homoparia, mikäli joskus toimisin pastorina, mutta voisin kyllä olla häissä vieraana, jos joku homokaveri niin toivoisi. Olen sitä mieltä, että liikaa on keskitytty tähän asiaan kristillisessä kirkossa. Heterot ei olla sen parempia ihmisiä. - Minulle jäi nyt hieman epäselväksi mistä kysymyksestä on kyse. Mietin, että jos haluaa jotain spesifimpää tietää, niin yliopistolla alaansa opettavilla on ehkä parhaimmat edellytykset vastailla. Netin keskustelupastat eivät ole luotettavimmasta päästä tiedonhankinnassa. Toki oman ajattelun kehittymisen kannalta on varmaan hyvä lukea myös itse mahdollisimman laajasti, eikä tyytyä ainoastaan siihen mitä eri asiantuntijat vastailevat, vaikka heitä on syytä arvostaa. Aika vaan on rajallinen, kuolema kohtaa ennen kuin ehtii perehtyä kovin moneen asiaan kunnolla.
- Hienoa kun kirjoittelit. En itse usko tuohon Jumalaan "pilven reunalla". Ehkä lapsi voisi mieltää Jumalan siten.
Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa, sen kristityt ovat tienneet alusta asti. Itselleni Jumalan olemassaolo tuo elämääni eksistentiaalista mielekkyyttä, jota en löytänyt muualta. Uskon alkuräjähdykseen, mutta en siihen, että maailmankaikkeus olisi syntynyt itsestään. Toinen asia on elämän synty. Sitä ammatikseen tutkivatkaan eivät tiedä miten ensimmäinen solu sai alkunsa. Emme kukaan tiedä. Uskon, että siihen, että elämällä on tarkoitus, että se ei syntynyt sattumalta. Ihmisen tietoisuus on myös kiehtova ilmiö. Emme ymmärrä sitäkään, ainakaan vielä, kovin hyvin. Minusta ajatus siitä, että toinen tietoisuus olisi tietoisuutemme takana, ei kuulosta järjettömältä. Uskon hyvään ja pahaan, oikea ja väärä eivät ole minulle makuasioita. Miksi on väärin kaasuttaa miljoonia juutalaisia, jos siltä tuntuu? Uskon, että moraalilailla on lainantaja.
Tämä on toki vain tällaista yleistä pohdintaa Jumalasta. Kun mennään spesifimmin kristinuskoon, meidän täytyy miettiä sitä, mitä ajattelemme Jeesus Nasaretilaisesta. Ainakin hän eli ensimmäisellä vuosisadalla Palestiinassa ja on vaikuttanut maailmanhistorian kulkuun aika lailla. - En ole Jumala, niin en päätä asioista. Ehkä hän antaakin ihmisille anteeksi vääriä uskomuksia. Kristillisessä perinteessä tällä ajatuksella on jonkinverran kannatusta, esim. metodismin perustaja John Wesley uskoi, että "oikeamielisillä pakanoilla" voisi olla mahdollisuus pelastua.
Toisaalta mietin, että nykyisin Jumala on usein kulttuurissamme meidän "vihaisten syntisten käsissä", kun vielä Jonathan Edwardsin aikaan asia miellettiin päinvastoin. Luther etsi aikanaan armollista Jumalaa, meille on usein itsestäänselvää, että Jumala armahtaa, mutta ajatus siitä, että hän voisi tuomita on aika kaukainen.
Olen jo luopunut ajatuksesta, että ymmärtäisin kunnolla Jumalaa, mutta luotan häneen. Jos hän on olemassa ja sellainen kuin kristinusko mieltää hänet Raamatun perusteella, niin ihminen ei voi häntä täysin käsittää. Uskon, että Jumala tietää mitä tekee. - Kuulostaapa kivalta, että lapsia on huomioitu! Lasten parissa tehtävä hengellinen työ on tosi tärkeää, koska lapset on tosi tärkeitä. Hubahope on kanssa minusta hyvä työmuoto, sellaista hauskaa tekemistä, josta jää kiva mieli. Kid's Actionista ajatus lainattu. Välittäminen ja turvallinen yhteisö on mielestäni tärkeämpää, kuin pitkät puheet, joita lapset ei jaksa kuunnella. Lapsiin kannattaa kyllä satsata.
Sitä olen miettinyt miten vanhempien ja seurakunnan välistä yhteistyötä lasten hengellisessä kasvatuksessa voisi lisätä. Joskus STO:lla oli hieman siitä juttua, vaikken erikoistunutkaan lapsi/nuorisotyöhön. Lasten kristillistä kasvatusta ei voi oikein ulkoistaa työntekijälle, mutta parhaillaan koti ja srk tukevat yhdessä lasten tervettä kasvua. Lapsille pitää antaa tilaa olla lapsia.
Nautihan kesästä! :) - Itselläni ei ole samanlaista kokemusta vapaakirkollisista naisista. Varmaan jokainen itseään kunnioittava mies tai nainen haluaa kunnollisen puolison, jonka kanssa voi jakaa ydinarvot. Sitä olen kyllä miettinyt, että kohtalaisen pieni kirkkokunta on. Luulisin, että jos haluaa naimisiin, eikä omasta liikkeestä löydy sopivaa ehdokasta, voisi olla hyvä laajentaa horisonttia muihinkin piireihin. Vapislaiset ei nähdäkseni niin paljoa poikkea esim. hellareista, luterilaisista ja baptisteista, etteikö seka-avioliitto voisi olla hyvä vaihtoehto.
- Vanha testamentti kirjoitettiin alunperin hepreaksi ja arameaksi noin 1000-400eKr. Uusi testamentti kirjoitettiin kreikaksi noin 50-100jKr. Kullakin kirjalla on oma syntyhistoriansa. Ilmeisesti Vanhan testamentin kirjat muotoutuivat arvovaltaiseksi kokoelmaksi, kaanoniksi, jo esikristillisenä aikana. Juutalaiset kanonisoivat ne virallisesti Jamniassa varhaiskristillisenä aikana. Uusi testamentti tunnustettiin yleisesti jo ennen virallista kanonisoimista 390-luvulla. Joidenkin VT:n kirjojen, kuten Esterin kirja, ja UT:n kirjojen, kuten Ilmestyskirja, oli ennen kanonisoimista hieman säätöä. Katolilaiset ja ortodoksit pitävät joitakin testamenttien välisenä aikana syntyneitä tekstejä arvovaltaisina, kuten 1. Makkabealaiskirjaa.
Ensimmäisen suomenkielisen Uuden testamentin käänsi Mikael Agricola 1500-luvulla. Hän tuli luoneeksi samalla suomen kirjakieleksi. Pian käännettiin Vanha testamenttikin. Nykyiset raamatunkäännökset perustuvat kriittisiin tekstilaitoksiin, kuten Biblia Hebraica Stuttgartensiaan ja Nestle-Alandin Novum Testamentum Graeceen, jotka perustuvat löydettyihin Raamatun käsikirjoituksiin, joista on laadittu rekonstruktio alkutekstistä. Raamatunkäännöksiä on laatimassa nykyisin usein käännöskomiteat, jotka koostuvat asiaan perehtyneistä teologeista ja kielenkäännön ammattilaisista. - Raamattu on vanha kirjasto ja sen kirjat heijastelevat myös muinaista ajattelua. Näen järkevänä tulkita Raamattua historiallisesta näkökulmasta. Raamatun uskonnollinen auktoriteetti ei perustu mielestäni siihen, että Raamatussa opetettaisiin nykytieteen mukaisia käsityksiä. Raamatunkirjoittajat olivat aikansa lapsia, kuten mekin. Samalla he julistivat aikansa ihmisille sitä, minkä kokivat Jumalan tahdoksi, olivat profeettoja ajalleen. Keskeisintä Raamatussa on minusta evankeliumi - Raamatussa on todistusta Jeesus Nasaretilaisen persoonasta ja työstä. Samalla on kuitenkin kyse ihan kulttuurisestikin merkittävästä kirjastosta, josta etenkin läntinen kulttuuripiiri on ammentanut satoja vuosia. Kreikkalaisroomalaisen kulttuurin ja juutalaiskristillisyyden välinen synteesi on tuottanut suuria ajattelijoita. Kuten filosofi Esa Saarinen on todennut kirjassaan Länsimaisen filosofian historia: "Ei ole syytä halveksia kristittyjä."
- Mielestäni Raamatun alkuluvut on nykytiedon valossa hieman haastavaa tulkita ihan kirjaimellisesti. Ajattelen, että luomiskertomus (1. Moos. 1-2) on muinaista heprealaista runoutta, jossa opetetaan Jahven suhteesta ihmiseen ja hänen ja ihmisen suhteesta muuhun luomakuntaan. Syntiinlankeemuskertomuksen (1. Moos. 3) näkisin metaforia sisältävänä kuvauksena ihmisen lankeamisesta pois viattomuuden tilasta.
1. Moos. 4-11 käy läpi nopeasti tuhansia vuosia. Varmaan siellä on historiallisia fragmentteja, mutta ei siitä saa kovin kattavaa kuvaa ihmisen esihistoriasta. Ihminen keksi kyllä kivikaudella viljelyn ja karjanhoidon, sitten metallien työstön. Nykytutkimus katsoo siihen menneen pitkän aikaa, Raamatusta saa helposti kuvan, että ne oltaisiin keksitty aika nopeaan tahtiin. - En usko, että ensimmäisellä vuosisadallakaan ihmiset olisivat tyhmiä olleet. Kyllä se oli jo silloin ihan yleissivistystä, että kuolleet pysyvät kuolleina. Kristinuskoa halveksittiin, kun kristityt uskoivat, että ristiinnaulittu juutalainen mies on Jumala. Kristinuskon leviämiselle on varmasti useitakin syitä, kuten korkea moraali, rakkauden osoittaminen ihmisiä kohtaan sekä se, että kristityt olivat varmoja asiastaan, jopa marttyyriuteen saakka. Sitten kun kristinuskosta tuli valtauskonto lännessä, niin vasta Valistuksen jälkeen on Euroopassa kristinusko menettänyt asemiaan. Valistukselle oli ominaista naiivi luottamus järjen valoon, tämä näkyy esim. Ranskan vallankumouksessa 1700-luvun lopulla. Euroopassa nimikristillisyys on vähentynyt, maallistuneet ihmiset eroavat kirkosta. Sekularisaatio on pitkä prosessi. Kristinusko on yhä suurin uskonto maailmassa.
Toki on yksinkertaisempia uskovia, jotka eivät juuri kyseenalaista asioita, mutta kyllä ihan akateemikkojakin löytyy, jotka pitävät kristinuskon totuusväittämiä mielekkäinä. Raamattu on kyllä haastava kirja monella tavalla. Sen tulkinnassa on kyse myös kulttuurirelativismista. Oma aikamme on kovin erilainen. Ei Raamattua tarvitse tulkita aina kirjaimellisesti, eikä pidäkään. Esim. runous on runoutta. Ihmiset sen kirjoittivat, sen kristityt ovat myöntäneet alusta asti. Ei se sulje pois sitä, etteikö kristitty voi sieltä ammentaa viisautta. Tärkeintä kristinuskossa on se, kuka Jeesus Nasaretilainen oli ja mitä hän teki, ei joku spesifimpi Raamattuun liittyvä tulkinnallinen yksityiskohta. - Olen lukenut, että vuori on rabbiinisessa kirjallisuudessa usein käytetty metafora vaikeuksista. En usko, että rukouksen tarkoitus olisi saada ihmisen tahtoa läpi Taivaassa, vaan enemmänkin edistää Jumalan tahdon toteutumistamaan päällä. Jo se, että Jeesuksen nimessä rukoilemme, pitää sisällään ajatuksen, että Herramme tahdon mukaisia asioita anomme, emme omissa nimissämme omia juttuja aja. Raamattua ei tule aina tulkita kirjaimellisesti, esim. runous on tulkittava runoutena. Terve järki on hyvä tulkintaprosessissa ja tutkimuskirjallisuus laajentaa perspektiiviä.
- Käsittääkseni Ilmestyskirjassa mainitaan kaksi eri valkoista hevosta. Ensimmäisellä kerralla mainitaan myös punainen, musta ja kellanvihreä hevonen, luku 6. Käsittääkseni siinä kuvataan sotaa. Myöhemmin Kristuksen paluuta muvussa 19. Aluksi sodassa on voittajafiilikset, sitten verenvuodatusta, kuolemaa ja puutetta. Ilmestyskirja on haastava kirja tulkita, mutta rikas symboliikaltaan. Pyrin lähestymään sitä sen historiallisesta (1. vuosisata) ja kirjallisesta (apokalyptiikka) taustastaan käsin.
- Piti kirjoittaa noin 13,7 miljardia vuotta.
- Tarkkaa kuvausta Suomen Vapaakirkon opista on hieman haastavaa antaa, koska SVK:lla ei ole laajaa yhteistä dogmatiikkaa. Tietyistä kristinuskon perusasioista (kuten Jeesuksen neitseestäsyntyminen ja ruumiillinen ylösnousemus) pidetään kiinni, mutta kirkkoomme mahtuu jonkinverran myös eri tavoin ajattelevia yksilöitä.
Uskoisin, että enemmän liberaaliteologiasta vaikutteita saaneet eivät yleensä viihdy piireissämme kovin hyvin, eivätkä saa myöskään opetus/julistus-vastuuta kovin helposti, jos tuovat esiin näkemyksiään. Raamatun merkitystä tosiaan korostetaan. Apostolinen uskontunnustus hyväksytään, vaikka sitä käytetään liturgiassa varsin harvoin.
Itse kannatan vanhaa maailmankaikkeutta (noin 17,3 miljardia vuotta) ja ajattelen, ettei vedenpaisumus kattanut koko planeettaamme. Ei ole tullut siitä ainakaan vielä moitteita, vaikka olen asian tuonut useammankin kerran julki.
Näkisin, että suuri enemmistö ei vapiksessa usko makroevoluutioon, vaikka joitakin yksilöitä on, jotka uskovat siihen tai ainakin suhtautuvat perusmyönteisesti teoriaan. Luin erään filosofi-kaverin blogista, että hän erosi vapiksesta, koska suurin osa meistä uskoo helvettiin. Yleensä oppia kadotuksesta ei pidetä kokemukseni mukaan kuitenkaan meillä paljoa esillä. Onko se sitten hyvä vai ei, riippuu varmaan katsojastakin.
Seurakunnat ovat keskenään aika erilaisia, näkisin, että oppikin hieman vaihtelee eri julistajien omien korostusten myötä. Oman kokemukseni mukaan vapislaiset ovat opillisesti aika konservatiivista, mutta suht rentoa väkeä. Keskitymme aika paljon käytännön asioihin, kuten lähetys, evankeliointi, diakonia, sielunhoito, vähemmän esim. teologiseen tutkimukseen.
Olemme maallikkoliike. Joukkoomme mahtuu kuitenkin myös teologeja. Kirkkomme työntekijät koulutetaan pääasiallisesti Suomen teologisessa opistossa. Kuten Tipale sanoi, paras tapa tutustua meihin on mennä paikallisseurakuntaan mukaan.
Tässä linkki kirkkomme kotisivuille, sieltä löytyy hieman matskua:
http://www.svk.fi/
Tässä vielä linkki opiston kotisivuille, sieltä löytyy hieman lisää matskua:
http://www.teologinenopisto.fi/ - En ole kuulunut, mutta vieraillut olen pari kertaa. Vaikutti aika mukavilta ihmiset ja ihan terveeltä meininki. Pari kaveriani on kuulunut ko. seurakuntaan ja puhuneet siitä, että perusasiat on heistä siellä suht kunnossa.