Vapaa kuvaus

Tärkeitä asioita minulle ovat kristillinen usko, läheiset, ystävät, seurakunta, terveys, kirjat, musiikki, liikunta, ruoka, puhdas vesi ja luonto sekä rauha.
youtube.com/@juhamikkonen
juhamikkonen.blogspot.fi

Aloituksia

60

Kommenttia

833

  1. Onhan tuo aika outoa huumorintajua naapurilta tällaisessa tilanteessa, kun muutenkin on niin jännittyneet välit lännen ja Venäjän välillä. Luulen, että eri maiden oikeistot saavat tämänkaltaisista tempauksista lisää vettä Venäjän vastaisuuteen. Luulisi, ettei ole Venäjänkään intresseissä sellainen. Eivät taida välittää tällaisesta kuitenkaan. Kun Krim liitettiin Venäjään, kansallistunne oli koholla ja samoin Putinin kannatus. Toivottavasti ei laajene Ukrainasta tulipalo muualle.
  2. Minusta occamilainen partaveitsi on toki monessa asiassa käyttökelpoinen filosofinen työkalu, mutta en soveltaisi sitä ehtoollisoppiin. Olen itse ehtoolliskäsitykseltäni reformoitu, mutta entisenä luterilaisena tunnen hieman myös luterilaista ehtoolliskäsitystä. Lutherille reaalipreesens, Kristuksen todellinen läsnäolo leivässä ja viinissä, oli hyvin oleellinen. Hän ei lähtenyt spekuloimaan ehtoollisesta aristoteelisten kategorioiden avulla skolastikkojen tavoin, vaan tyytyi Jeesuksen sanoihin. Lutherin käsitys on suhteellisen lähellä roomalaiskatolista käsitystä, vielä lähempänä ortodoksista.

    Luther ei ollut ehkä niinkään systemaatikko tai filosofi, kuin raamattuteologi. Hän oli eksegetiikan professori ja askaroi paljon Vanhan testamentin heprean ja Uuden testamentin kreikan parissa. Luther tunsi tiettyä etäisyyttä filosofiaan, vaikka oli toki opiskellut sitä ajan tavan mukaisesti ennen teologian opintojaan. Kun hän väitteli katolisten kanssa, hän vetosi ennen muuta Raamattuun. Uskoisin, että Lutherille ehtoollisen sakramentti oli mysteeri, asia jota ei voi täysin ymmärtää.

    Ajattelen, että filosofia sopii hyvin teologian aputieteeksi, kuten monen muunkin alan (kieltämättä millään tavoin filosofian itsenäistä ja olennaista tehtäväkenttää). Kuitenkin kristillinen teologia ei ole vain uskonnonfilosofiaa tai uskontotiedettä. Raamatulla ja traditiolla on jossainmäärin normatiivisen lähteen rooli kristillistä teologiaa muotoiltaessa. Filosofia puolestaan ei tunnusta ilmoitusta, vaan korostaa järkiperusteita.

    Kristillistä sakramenttioppia ei voi mielestäni laatia ilman Raamattua ja traditiota. En ehkä käyttäisi filosofiaa jonkun tietyn teologin tai tunnustuskunnan sakramenttiopin kritiikkiin. Toki kontroverssiteologialla (tarkastellaan jonkun tunnustuskunnan oppia toisesta tunnustuskunnasta käsin) on paikkansa, vaikka lännen sekularisaation myötä sen merkitys on vähentynyt. Toki naturalistille puhe Kristuksen läsnäolosta ei ole mielekästä. Sakramenttiopissa on kyse uskonnollisesta uskosta.
  3. Presidentti Niinistöltä kysyttiin otsikon kysymys. Hän vastasi, että on selvää että Ukrainassa on venäläisiä joukkoja. Ainoastaan siitä keskustellaan ovatko he virallisesti siellä. Itse näkisin, että Itä-Ukrainan toimet ovat jatkoa Krimin miehitykselle ja annektoinnille. Putin väitti ettei Krimillä ole venäläisiä joukkoja. Myöhemmin alue liitettiin Venäjään. Ei kai ole enää epäselvää, että Krimin pienet vihreät miehet olivat Venäjän erikoisjoukkoja, jotka hoiti operaation taitavasti. En luota kovin paljoa Venäjän virallisiin uutisiin. Toki niitäkin on varmasti hyvä seurata, että näkee miten siellä asiat esitetään. Enemmän luotan esim. Venäjän äidit järjestöön, joka on kertonut siitä, miten Ukrainasta tuodaan kuolleita venäläisiä sotilaita ja heidät haudataan kaikessa hiljaisuudessa ja siitä, miten venäläisiä sotilaita on painostettu lähtemään Ukrainaan. Sekin, että Venäjä on neuvotteleva osapuoli Minskissä kertoo epäsuorasti Venäjän osuudesta asiassa.

    En tiedä ovatko separatistit ihan Venäjän kontrollissa, mutta Venäjä on tukenut heitä niin miehistöllä kuin kalustolla. Tuskin he muuten venäläisiä panssaroituja ajoneuvoja, panssarivaunuja, tykistöä, raketinheittiä ja ilmantorjuntaa olisivat saaneet Ukrainaan. Sodan alkuvaiheessa Ukraina miltei päihitti separatistit, mutta sitten Venäjä laittoi lisää sotavoimaa peliin ja tilanne kääntyi. Toki Venäjä ei käy sotaa kuin "säästöliekillä" (ilmaisu Tuomiojalta). Se ei ole tuonut täyttä voimaa peliin. Mm. ilmavoimat eivät ole operoineet. Venäjä halunnee yhä pitää yllä omiensa parissa illuusiota ettei se ole konfliktin osapuoli.
  4. Näkisin, että ongelmaan liittyy ainakin se, että Venäjällä ei ole aitoa demokratiaa. Kun Neuvostoliitto sortui oli lupausta että asiat muuttuu. Euroopassa haluttiin uskoa, että Venäjä integroituu länteen. Ikävää, että siellä ei suvaita oppositiota. Ja että länsi koetaan uhkana. Minusta on kuvaavaa, että monet Euroopan maat ovat vähentäneet puolustusbudjettiaan ja keskittyneet kriisinhallintaan ja rauhanturvaamiseen. Ajateltiin, ettei ole sodanuhkaa. Venäjä on varustautunut sillä aikaa. Toivon ettei tule laajempaa konfliktia. Paljon riippuu nyt Moskovasta.

    Putin tuntuu ajattelevat aivan eri tavoin kuin länsimainen logiikka toimii. Ja sekin on huomiollepantavaa, että Krimin liittämisen jälkeen Putinin suosio oli tosi korkealla. Ilmeisesti jonkinlaista kansallista traumaa on monilla siellä ja kansallinen itsetunto kohoaa kun Venäjä näyttää suurelta, vaikka toimittaisiin vastoin kansainvälistä lakia ja -oikeutta. Luulen, ettei Venäjä tule ainakaan lyhyellä aikajänteellä muuttumaan. Sen verran on kontrollia eikä Putinilla kilpailijaa. Meidän on varmaan totuttava ajatukseen, että Venäjä on mitä on ja yritettävä tulla toimeen sen kanssa.
  5. Minusta ihan hyvä vaan että tutkivat. Luulisi, ettei Puolimatkallakaan mitään sitä vastaan olisi. Puolimatka on yleisesti aika huonossa maineessa toki Suomessa. Oli jo ennen valiokunnalle antamaansa selvitystä mm. kirjojensa Usko, tiede ja Raamattu sekä Usko, tiede ja evoluutio vuoksi. Olen sitä mieltä, että hän ylitti kompentenssinsa rajat, kun kirjoitti eksegetiikasta ja luonnontieteestä. Hän on filosofi, ei teologi tai luonnontieteilijä.

    Toki on lupa kirjoittaa myös siitä, missä ei ole erityisosaaja, sillä meillä on sananvapaus. Soisi että myös professorilla olisi. En tarkoita että olisin samaa mieltä mm. pluralistisesta tiedenäkemyksestä, mikä vaikeuttaisi minusta entisestään jo nykyisin aika sekavaa tieteen kenttää. Sekavuudella tarkoitan, että erityisalat eivät ole aina kovin paljoa vuorovaikutuksessa. Esim. humanististen ja luonnontieteellisten tiedekuntien edustajat toisinaan tappelevat keskenään. Soisi että annettaisiin arvo omalle alalle ja myös naapurin.

    Minua ehkä joskus hieman harmittaa, että Suomen herätyskristillisissä piireissä Puolimatkaa kohtaan tunnetaan usein suurta arvostusta ja mielenkiintoa, mutta samanaikaisesti ei välttämättä samassa määrin filosofiaa, teologiaa ja luonnontieteitä ym. kohtaan. Kun kuulin kirjasta Usko, tieto ja myytit, ajattelin, että kiva kun on Suomessa klassiseen kristinuskoon sitoutunut filosofi. Kirja on ihan perus uskonnonfilosofiaa, mielestäni ihan kelvollinen, joskin turhan raskaslukuinen. Kuitenkin olen miettinyt, että Puolimatka olisi voinut olla ireenisempi varsinkin niissä myöhemmissä kirjoissaan.