jmmikkonen

Vapaa kuvaus

Tärkeitä asioita minulle ovat kristillinen usko, läheiset, ystävät, seurakunta, terveys, kirjat, musiikki, liikunta, ruoka, puhdas vesi ja luonto sekä rauha.
youtube.com/@juhamikkonen
juhamikkonen.blogspot.fi

Aloituksia

60

Kommenttia

833

  1. Onhan tuo aika outoa huumorintajua naapurilta tällaisessa tilanteessa, kun muutenkin on niin jännittyneet välit lännen ja Venäjän välillä. Luulen, että eri maiden oikeistot saavat tämänkaltaisista tempauksista lisää vettä Venäjän vastaisuuteen. Luulisi, ettei ole Venäjänkään intresseissä sellainen. Eivät taida välittää tällaisesta kuitenkaan. Kun Krim liitettiin Venäjään, kansallistunne oli koholla ja samoin Putinin kannatus. Toivottavasti ei laajene Ukrainasta tulipalo muualle.
  2. Olen lukenut Tuomaksen evankeliumin. Minusta se oli hauska, erityisesti Jeesuksen sanat "halkaise kivi, niin minä olen siellä" ja "jokainen nainen, joka tekee itsensä Jumalan valtakunnan tähden mieheksi, pelastuu" ja "jos ihminen syö leijonan, hän muuttuu leijonaksi, jos leijona syö ihmisen, hän muuttuu ihmiseksi". En oikein usko, että nämä palautuisivat historian Jeesukseen, eikä valtavirran Jeesus-tutkijatkaan pidä Tuomaksen evankeliumia Jeesus-tutkimuksen kannalta relevanttina lähteenä. Kuitenkin kiva, että on säilynyt gnostilaisia tekstejä, vaikka kirkko niitä ahkerasti hävitti harhaoppisina.
  3. Hyvä kysymys. Mietin, että miksi koet eksaktit luonnontieteet niin olennaiseksi poliitikolle? Toki olen samaa mieltä, että jo yleissivistyksen kannalta olisi hyvä niistä olla hieman perustietoa. Lukiossa perusteita saadaan kyllä vähän, mutta monilla sitten unohtuu, ellei lähde opiskelemaan kyseistä alaa.
  4. Komppaan edellisen vastaajan kohtaa B)
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Moniälykkyysteoria
  5. ("Aiheta käsitelty aiemmin" efekti. En tiedä onko välttämättä niin kätevä, en ainakaan ole vielä sinut.)
  6. Tässä on arvostetun yliopiston filosofian nettisanakirja:
    http://plato.stanford.edu/entries/nietzsche-moral-political/
  7. Tämä on arvostettu ilmainen filosofian nettisanakirja:
    http://plato.stanford.edu/entries/nietzsche-moral-political/
  8. Minusta occamilainen partaveitsi on toki monessa asiassa käyttökelpoinen filosofinen työkalu, mutta en soveltaisi sitä ehtoollisoppiin. Olen itse ehtoolliskäsitykseltäni reformoitu, mutta entisenä luterilaisena tunnen hieman myös luterilaista ehtoolliskäsitystä. Lutherille reaalipreesens, Kristuksen todellinen läsnäolo leivässä ja viinissä, oli hyvin oleellinen. Hän ei lähtenyt spekuloimaan ehtoollisesta aristoteelisten kategorioiden avulla skolastikkojen tavoin, vaan tyytyi Jeesuksen sanoihin. Lutherin käsitys on suhteellisen lähellä roomalaiskatolista käsitystä, vielä lähempänä ortodoksista.

    Luther ei ollut ehkä niinkään systemaatikko tai filosofi, kuin raamattuteologi. Hän oli eksegetiikan professori ja askaroi paljon Vanhan testamentin heprean ja Uuden testamentin kreikan parissa. Luther tunsi tiettyä etäisyyttä filosofiaan, vaikka oli toki opiskellut sitä ajan tavan mukaisesti ennen teologian opintojaan. Kun hän väitteli katolisten kanssa, hän vetosi ennen muuta Raamattuun. Uskoisin, että Lutherille ehtoollisen sakramentti oli mysteeri, asia jota ei voi täysin ymmärtää.

    Ajattelen, että filosofia sopii hyvin teologian aputieteeksi, kuten monen muunkin alan (kieltämättä millään tavoin filosofian itsenäistä ja olennaista tehtäväkenttää). Kuitenkin kristillinen teologia ei ole vain uskonnonfilosofiaa tai uskontotiedettä. Raamatulla ja traditiolla on jossainmäärin normatiivisen lähteen rooli kristillistä teologiaa muotoiltaessa. Filosofia puolestaan ei tunnusta ilmoitusta, vaan korostaa järkiperusteita.

    Kristillistä sakramenttioppia ei voi mielestäni laatia ilman Raamattua ja traditiota. En ehkä käyttäisi filosofiaa jonkun tietyn teologin tai tunnustuskunnan sakramenttiopin kritiikkiin. Toki kontroverssiteologialla (tarkastellaan jonkun tunnustuskunnan oppia toisesta tunnustuskunnasta käsin) on paikkansa, vaikka lännen sekularisaation myötä sen merkitys on vähentynyt. Toki naturalistille puhe Kristuksen läsnäolosta ei ole mielekästä. Sakramenttiopissa on kyse uskonnollisesta uskosta.
  9. Evanescence on minusta hyvä bändi. Within temptation tekee sellaista sinfonista metallia. Suuri osa Van Halenin biiseistä on aika kevyttä heviä, voisi sanoa että poikkeuksellisen iloisiakin biisejä, kun duuriakin käyttävät. Toki jos kotimaisesta diggaa, niin Nightwish on ihan kiva. Ja Stratovarius.
  10. Sinänsä ei ole uutta, että katolilaisessa kirkossa suhtaudutaan myönteisesti evoluutioteoriaan. Jo paavi Johannes Paavali II esitti tämänkaltaisia ajatuksia, tosin ei ihan niin suoraan kuin Franciscus. Myös monissa protestanttisissa kirkoissa on paljon kristittyjä jotka uskovat evoluutioteoriaan, heitä on myös ortodoksisessa kirkossa. Mielestäni tosiuskovaisuuden ja evoluutioteoriaan uskomisen välillä ei tarvitse nähdä välttämättä ristiriitaa. Kyse on luonnontieteellisestä näkemyksestä, joka on ajassamme valtavirran käsitys elämän monimuotoisuuden taustalla vaikuttaneesta prosessista. Toki osa kristityistä kiistää teorian paikkaansapitävyyden ja teorialla on myös muitakin epäilijöitä. Siihenkin on lupa. He ovat kuitenkin vähemmistö, etenkin biologeissa.
  11. *Venäjä käy sotaa säästöliekillä
  12. Presidentti Niinistöltä kysyttiin otsikon kysymys. Hän vastasi, että on selvää että Ukrainassa on venäläisiä joukkoja. Ainoastaan siitä keskustellaan ovatko he virallisesti siellä. Itse näkisin, että Itä-Ukrainan toimet ovat jatkoa Krimin miehitykselle ja annektoinnille. Putin väitti ettei Krimillä ole venäläisiä joukkoja. Myöhemmin alue liitettiin Venäjään. Ei kai ole enää epäselvää, että Krimin pienet vihreät miehet olivat Venäjän erikoisjoukkoja, jotka hoiti operaation taitavasti. En luota kovin paljoa Venäjän virallisiin uutisiin. Toki niitäkin on varmasti hyvä seurata, että näkee miten siellä asiat esitetään. Enemmän luotan esim. Venäjän äidit järjestöön, joka on kertonut siitä, miten Ukrainasta tuodaan kuolleita venäläisiä sotilaita ja heidät haudataan kaikessa hiljaisuudessa ja siitä, miten venäläisiä sotilaita on painostettu lähtemään Ukrainaan. Sekin, että Venäjä on neuvotteleva osapuoli Minskissä kertoo epäsuorasti Venäjän osuudesta asiassa.

    En tiedä ovatko separatistit ihan Venäjän kontrollissa, mutta Venäjä on tukenut heitä niin miehistöllä kuin kalustolla. Tuskin he muuten venäläisiä panssaroituja ajoneuvoja, panssarivaunuja, tykistöä, raketinheittiä ja ilmantorjuntaa olisivat saaneet Ukrainaan. Sodan alkuvaiheessa Ukraina miltei päihitti separatistit, mutta sitten Venäjä laittoi lisää sotavoimaa peliin ja tilanne kääntyi. Toki Venäjä ei käy sotaa kuin "säästöliekillä" (ilmaisu Tuomiojalta). Se ei ole tuonut täyttä voimaa peliin. Mm. ilmavoimat eivät ole operoineet. Venäjä halunnee yhä pitää yllä omiensa parissa illuusiota ettei se ole konfliktin osapuoli.
  13. Tuli kirjoitusvirhe, mutta sillä tuskin on vaikutusta.
  14. En jää väitettä. Ennen Ukrainan kriisiä Stubb puhui myönteisesti Venäjästä. Sanoi, että muistaa nuoruudestaan mm. Neuvostoliiton jääkiekkojoukkueen, ei niinkään negatiivisiä asioita itä-naapurista. Vaikuttaa siltä, että Venäjän toimet Ukrainassa ovat tulleet Stubbille yllätyksenä, kuten varmasti tavattoman monelle muulle eurooppalaiselle. Toki sen myötä on huomattavissa pääministerissämme pettymystä Venäjää kohtaan.

    Kuvaavaa kuitenkin on että A-studiossa kun häneltä kysyttiin "valehteleeko Venäjä", hän totesi, ettei kansainvälisessä politiikassa käytetä sen tapaista kieltä. Ilmeisesti haluaa miettiä mitä sanoa. En usko että haluaa lietsoa Venäjä-vastaisuutta vaan edesauttaa myönteistä kehitystä. Tämä ei ollut tarkoitettu mainospuheeksi, en ole kokoomuslainen. Varmasti tekee virheitä, mutta varmaan niitä tekee itse kukin. Mitä enemmän valtaa, sitä enemmän virheillä on virheillä vaikutuksia.
  15. Minusta on ihan viisasta että ei olla kaikista äänekkäimpiä tuomitsemaan Venäjää. Venäjä on kuitenkin Suomelle tärkeä kauppakumppani ja sotilaallinen suurvalta. Olemme sotilaallisesti liittoutumaton maa ja välimme ovat olleet viime aikoina ihan hyvät. Turhaa on liikaa provosoida. Kuitenkin en itse koe, että olisimme kuitenkaan olleet vaiti. Suomi on mukana pakotepolitiikassa ja poliitikkomme ovat antaneet mediaan avoimesti lausuntoja, joissa tunnustetaan Venäjän osuus Ukrainan kriisiin (mm. kalusto ja sotilaat Ukrainan puolella sotatoimissa sekä kansainvälisen oikeuden rikkominen), niin kuin mielestäni pitääkin.

    Vaikka Suomi olisi Natossa, niin minusta Suomen olisi silti hyvä seurata mieluummin Norjan esimerkkiä kuin Viron esimerkkiä Venäjä-politiikassa. Norja on Natossa, mutta pyrkii kuitenkin asiallisuuteen ja hyviin väleihin Venäjän kanssa. Viron puolelta tulee aika jyrkkiä kommentteja. Toki Virossa muistetaan Neuvostoliiton ajat ja varmasti pelätään. Norjassa ei vastaavaa traumaa ole.
  16. Ainakaan tällä hetkellä Suomessa ei ole sodanuhkaa. Toki on huolestuneita monet niin meillä kuin muualla Euroopassa turvallisuuskehityksestä. Minusta meidän kannatta satsata puolustusbudjettiimme ja ainakin harkita myös puolustusliittoa Ruotsin kanssa ja jopa Natoa. Toivon, että asiallista keskustelua voitaisiin käydä asiasta. En itse voisi äänestää vihreitä enkä vasemmistoliittoa eduskuntavaaleissa, koska he kannattavat armeijamme supistuksia. Toivon, ettei Ukrainan kriisi laajene muille alueille. Jospa sielläkin tykit vaikenisivat pysyvästi.
  17. Näkisin, että ongelmaan liittyy ainakin se, että Venäjällä ei ole aitoa demokratiaa. Kun Neuvostoliitto sortui oli lupausta että asiat muuttuu. Euroopassa haluttiin uskoa, että Venäjä integroituu länteen. Ikävää, että siellä ei suvaita oppositiota. Ja että länsi koetaan uhkana. Minusta on kuvaavaa, että monet Euroopan maat ovat vähentäneet puolustusbudjettiaan ja keskittyneet kriisinhallintaan ja rauhanturvaamiseen. Ajateltiin, ettei ole sodanuhkaa. Venäjä on varustautunut sillä aikaa. Toivon ettei tule laajempaa konfliktia. Paljon riippuu nyt Moskovasta.

    Putin tuntuu ajattelevat aivan eri tavoin kuin länsimainen logiikka toimii. Ja sekin on huomiollepantavaa, että Krimin liittämisen jälkeen Putinin suosio oli tosi korkealla. Ilmeisesti jonkinlaista kansallista traumaa on monilla siellä ja kansallinen itsetunto kohoaa kun Venäjä näyttää suurelta, vaikka toimittaisiin vastoin kansainvälistä lakia ja -oikeutta. Luulen, ettei Venäjä tule ainakaan lyhyellä aikajänteellä muuttumaan. Sen verran on kontrollia eikä Putinilla kilpailijaa. Meidän on varmaan totuttava ajatukseen, että Venäjä on mitä on ja yritettävä tulla toimeen sen kanssa.
  18. Minusta ihan hyvä vaan että tutkivat. Luulisi, ettei Puolimatkallakaan mitään sitä vastaan olisi. Puolimatka on yleisesti aika huonossa maineessa toki Suomessa. Oli jo ennen valiokunnalle antamaansa selvitystä mm. kirjojensa Usko, tiede ja Raamattu sekä Usko, tiede ja evoluutio vuoksi. Olen sitä mieltä, että hän ylitti kompentenssinsa rajat, kun kirjoitti eksegetiikasta ja luonnontieteestä. Hän on filosofi, ei teologi tai luonnontieteilijä.

    Toki on lupa kirjoittaa myös siitä, missä ei ole erityisosaaja, sillä meillä on sananvapaus. Soisi että myös professorilla olisi. En tarkoita että olisin samaa mieltä mm. pluralistisesta tiedenäkemyksestä, mikä vaikeuttaisi minusta entisestään jo nykyisin aika sekavaa tieteen kenttää. Sekavuudella tarkoitan, että erityisalat eivät ole aina kovin paljoa vuorovaikutuksessa. Esim. humanististen ja luonnontieteellisten tiedekuntien edustajat toisinaan tappelevat keskenään. Soisi että annettaisiin arvo omalle alalle ja myös naapurin.

    Minua ehkä joskus hieman harmittaa, että Suomen herätyskristillisissä piireissä Puolimatkaa kohtaan tunnetaan usein suurta arvostusta ja mielenkiintoa, mutta samanaikaisesti ei välttämättä samassa määrin filosofiaa, teologiaa ja luonnontieteitä ym. kohtaan. Kun kuulin kirjasta Usko, tieto ja myytit, ajattelin, että kiva kun on Suomessa klassiseen kristinuskoon sitoutunut filosofi. Kirja on ihan perus uskonnonfilosofiaa, mielestäni ihan kelvollinen, joskin turhan raskaslukuinen. Kuitenkin olen miettinyt, että Puolimatka olisi voinut olla ireenisempi varsinkin niissä myöhemmissä kirjoissaan.
  19. Mielestäni käsittelemätön viha voi muuttua masennukseksi. Viha ei löydä oikeaa kohdetta ja purkautumistapaa ja jää vellomaan sisälle. Itselleni hyviä tapoja purkaa patoutuneita tunteita on mm. keskustelu, kirjoittaminen, liikunta (vaikka juoksulenkki tai kuntosalitreeni) ja astetta rankempi musiikki (en heviä kovin paljoa kuuntele, mutta pidän esim. Evanescencen Fallen-albumista, se on hevareille varmaan vielä aika poppia, toinen rokkibändi, jota käytän joskus aggressionpurkuun, on Rage Against the Machine).

    Olen samaa mieltä, että viha on nykykristityille usein vaikea asia. Minusta sen ei tarvitse kuitenkaan olla. Saa antaa itselleen luvan olla myös vihainen. Kyllähän sitä aihettakin usein on. Armosta haluan vielä sanoa, että se ei ole helppo asia omaksua. Teoriassa ehkä vielä kohtuu helppo, mutta käytännössä ei niinkään. Hyvä on kuitenkin tulla toimeen omien pimeiden puoliensa kanssa (Raamatussa tätä pahaa taipumusta kutsutaan mm. lihaksi ja kristillisessä traditiossa perisynniksi). Niitä on meillä kaikilla. Herra on sanonut olevansa armollinen. Luotetaan siihen vaikkei aina onnistuta vaelluksessa.
  20. Sielunhoidon opettajani Ilmo Mantere Suomen teologiselta opistolta totesi, että itsessään tulee sietää ikäviä puolia, niin kuin sairauksiakin. Onhan meillä ihmisillä usein ihan fyysisiäkin vammoja ja niiden kanssa voi oppia pärjäämään, miksei sitten emotionaalisten, henkisten ja hengellisten ongelmienkin kanssa.

    Tommy Hellsten puolestaan totesi, että on hyvä olla myös itselleen ystävä. Eli mm. ettei liian ankara olisi itselleen, vaan että on hyvää tahtoa myös itseään kohtaan. Pyhitys on aika hidas prosessi eikä tule tässä elämässä valmiiksi. Uskon, että sekin on Pyhän Hengen työtä, että huomaamme itsessämme sellaista pahuutta, jota emme ennen huomanneet, mutta joka oli kuitenkin olemassa jo aiemmin.

    Efesolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa: "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." (4:26) Psalminkirjoittaja sanoi, että Jumala "vihastuu joka päivä". (7:11) Paavali ei pitänyt vihastumista syntinä. Viha on puolustusreaktio. Jos rajojamme loukataan, reagoimme suuttumuksella. Se on ihan normaalia ja hyväksyttävää. Jos viha muuttuu henkiseksi ja/tai fyysiseksi väkivallaksi, silloin mennään mielestäni sitten helposti jo synnin puolelle. Itseään saa ja tulee puolustaa ja myös toisia.
    21. 31 / 42
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt