Kristiina23

Kristiina23 profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Lisää vapaa kuvaus.https://api.suomi24.fi/uploads/34/82/19/original_20220430091714222.jpg?width=512&height=512

Liittynyt 11v sitten
36 aloitusta · 2899 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
demeter1

Enhän tiedä millainen kone sinulla on, mutta itselläni on sellainen vanha kone, että sängystä on pakko nousta, jos aikoo uutiset ja keskustelut lukea ja siinä on sellainen "liidokin" kuva, johon kirjoitan. Joskus on teksti kadonnut, mutta painaessani uudelleen sitä, niin teksti palautuu.

Joskus minullakin on takkuillut tuo "kopioi" "liitä" toiminto ja en muista, kuinka sen sain taas toimimaan
.
SkillaN viestin sain auki, kun katselin hänen profiilin ja siellähän se oli "Ryhmä" palstalla, joten hyvä minä.

Muuta nerokasta en ole keksinyt vuosiin ja en osaa edes tilata uutta akkua puhelimeeni, sillä yksi akku ei alkanut lataamaan ja sitten tilasin jostain "Torilta" puhelimen ja sieltä tuli liimattu ja paikatu puhelin, joka oli suljettu turvakoodilla.

Tyttäreni osti sitten uuden puhelimen, josta huomasin, että minun SIM-kortti ei käy siihen ja minä en käy napsimaan minun entistä korttia paloihin. Vanhakin toimii, mutta sitä on ladattava liian usein, joten puhelut katkeaa pian.

Onneksi saan vielä pankki asiani hoidettua, kun lataan puhelimeni täyteen.

Van, mitäpä näistä, sillä nyt olen saanut ilmeisesti liiasta makoilusta selkäni niin kipeäksi, että "voi pojat", kun olin ajatellut, että lähden vasta sitten kävelemään, kun,. kun, kun ja nyt en pystykään lähtemään.

Terveyden huoltoa en voi syyttää, koska en ole saanut aikaiseksi edes labra kokeisiin mennä, sillä siellä on joku outo "PlapPlab" systeemi, joten olkoon. Sen tiedän, että ambulanssi tule tänne "ennen huomista", siis tavattoman nopeasti.

Joudanpahan minäkin täältä "pois kuleksimasta", kuten joku totesi mieheni kuolemasta.
Voin kuvitella tunteesi, mutta olithan rakastunut, onneksi. Minulle oli erilainen Joulu, mutta melkein samanlainen, koska olin eka kerran pois lapsuuteni kodin Joulusta, koska saimme lapsen 9.12 ja pikkuisen kanssa ei lähdetty 500 km matkalle.

Olihan sitten toinenkin erikoinen Joulu toisen tyttäreni kanssa, jonka vietimme Teneriffalla ja söin aattona pizza ja Joulupäivänä elämäni ensimmäisen ja viimeisen sammakon, jolle tyttäreni vain naureskeli, koska en ymmärtänyt, mitä hän halusi tilata minulle ruoaksi.

Nyt on onneksi Jouluni todella hiljentymisen aikaa, jota on muuten muukin aika, vaikka jotain Jouluista herkkua aion ostaa. Piparit homejuuston kanssa olisi yksi herkku ja ehkä mätiä, joita en muulloin ostele. Lohet ja sillit on melkein viikottain.

Kirjoita lisää niistä tunnelmista sieltä Kolumbiasta. Luen mielelläni.
Ihana Sel-la ja kukaan ei ole tullut vielä kertomaan kuulumisiaan ja ilmeisesti paistavat jo nyt Joulu aaton ja päivän tarjottavaa, vaikka voihan niitä tarjota itsenäisyyden kunniaksi.

Koska minulla ei ole niitä puuhia, niin ylpeydestä täällä kyllä pullistelen, sillä lapsenlapseni saa tänään valkolakkinsa, josta jo sain kuvankin, mutta en vielä lakki päässä.

Voi niitä muistoja nyt tulvii mieleeni, kun muutin Espoosta heitä hoitamaan ja se olikin elämäni parasta aikaa.
Kirjoitan minäkin nyt noista piirakoista, jotka osaan tehdä vaikka unisani...No, nythän niitä paistankin vain unissani.

Olipa tuolla kerran naapuri, joka oli niitä paistamassa ja satuin "hollille" ja tarjouduin avuksi. Minulla oli äitini kaulinpulikka ja separaattorin osasta muotoiltu sopiva kuppi, jolla otin sopivat muotit.

Seuraava ihmettely olikin minun kauluminen ohuiksi ja sen jälkeen se "rypytys", josta he olivat, sanoisinko "äimänkäkenä"?

No, kerrankin sain olla ylpeä taidostani, mutta siihen se jääkin.

Nämä tietsikka hommat minullakin alkaa takkuilla, saati puhelin, vanha Nokiani.

Tyttäreni osti minulle uuden, mutta ,mutta, eihän siihen sopinut minun sim-korttini.

Minulla oli jo muutama kortti (vanhoja) malliksi, että tuohon aparattin ei kelpaa minun entinen, joka on leveämpi, kuin tähän uuteen tarvitaan, on kapeampi.

Voi, voi äiti kulta. Tästä vain napsaistaan ja kortti pienene! Niin näkyi olevan, mutta en tuhoa vielä entistä sittenkään.

Mitään ihmeitä en laita Joulua varten, mutta on minulla sentään kaupan pipareita ja homejuustoa, joka on uskomaton herkku.
"Nostan osingot Fortumista maksan sähköt ja elämiskulut"

Sinulle "sikarikas", jonka oletan joskus kirjoittaneen sen jutun pankkitilistäsi, jossa oli aina saldona "paljon rahaa" ja kun nosti, niin jäi vieläkin saldoksi paljon rahaa.

Arvaapa , kuinka usein olen hokenut sitä lapselleni?
Onhan noita vuosia mennyt seuratessa tätäkin palstaa ja toivon, että SkillaN kertoisi, ketkä kaikki oli silloin teidän tapaamisella, koska ainakin edes mennyt "ruuneperi" oli siellä, muistellen tanssiaan?

Ne "kyöpelin vuoren" tapahtumat ovat kyllä muistissa, kuten "Laten" nurkka kaappi ja "Venlastiina" ihanat jutut.

Silloinhan kirjoittelin vain lapsenlasteni hoidosta ja ennen kaikkea niistä pyykin silityksistä, mutta nyt jo tyttökin saa jo valkolakin ja poika joutuu pian "kutsuntoihin" palvelemaan Suomen armeijaan..

Taitaa olla "paree", että en ala kirjoittelemaan muistoja omista häistäni ja mukamas siskoni tanssi valinnoista, koska siskoni oli jo silloin aviossa ja asuin hänen luonaan.

Lapseni kummi hän on myös ja hoiti esikoistani ensimäisen vuoden, koska palasin töihin.

Ja, mitäpä minä alan selostamaan tämän enempää, koska sekoidun, kuin "summ
anen housuihinnsa" ja valun suohon.
Makriina

Hieman palaan tuohon evakoiden majoittamiseen, joka oli luonnollista silloin, koska asuimme Kiteellä, siis rajan tuntumassa ja sukulaisiakin oli jo Viipurista ja mistä lieneekin olleet? Ei siis kaikki edes sukulaisia, mutta hyvänä pidettiin.

Onhan minulla muisto eräästä tapahtumasta vuokralaisesta, kun menin hänen Nero koiran pullaa haistelemaan, niin hän(se) haukkasi minua poskesta.

Olihan äidillekin annettu jo "muuttokäsky", että tavarat valmiiksi lähtöä varten. Onneksi ei tarvinnut lähteä, mutta isän palattua sodasta v-44, niin Joulukirkkoon menimme reellä ja matka oli pitkä Rääkkylään, tosin jään yli.

Tuli mieleeni myös yksi äitini kertoma juttu, kun hän meni takaladosta hakemaan heiniä, niin sieltä tuli ummikko venäläinen vastaa ja oli mukamas muutaman päivän töissä ja sitten katosi

Onhan noita kotimaisia elokuvia kertomassa, kuinka evakoita kohdeltiin, mutta minun kotiseudullani tuollaista ei tapahtunut.
Rohkenen tulla tänne (häntä koipien välissä) taas "satuja kertomaan", kuten häävalssistani, jonka SkillaN huomasikin oitis, että muistini petti, sillä onhan siitä jo jouluna 60 v, kun sitä tanssittiin ja valssin tahtiin. Siskolleni kuitenkin kiukuttelin, kun soitti minun 80-v ja en ensin vastannut.

Makriinalle onnitteluni minultakin ja taisin jo joskus kirjoittaa, kun kuvasi oli esillä, että mistä olet saanut minun kuvani?

Lueskelin tuossa (odotellen SkillaN viestiä) 70+ palstaa ja surkeaa on jutut siellä. Ei todellakaan "miun maun mukkaan", koska siellä oli näitä sota-ajan juttuja. Minulla on mielessä, (vai onko?), että isäni varoitteli meitä lapsia pimeällä ulkona leikkimästä, koska Jääkarhuja voi olla! Nyt olen ymmärtänyt, että desantteja hän pelkäsi.

Meillä oli useita perheitä lapsuudessani meidän saunakamarissa, jossa oli hella ja "tilaa kahdelle", joita oli useita perheitä ja siellä tapasin ensi kertaa tulevan m iehenikin tietämättä sitä silloin, koska ihastuin vain hänen nimeensä ja oli n iin kiva setä, että kiikutteli minua.

Olihan meillä jotenkin varaa pitää näitä evakoita, koska viljaa ja karjantuotteitta riitti kaikil.la.

Sen vielä sanon, kun äitini oli syövästä sairas, niin hän kirjoitti, että kaikki on kipeänä, paitsi kieli! Hän oli yhtä puhelia, kuin minäkin.
demeter

Oliko liikaa kerrottu, koska yli puolet jäi vielä ketomatta, mutta yritän pidättäytyä liiallista avautumistani jatkossa,.
Vai oli ilkeä sisko? No olihan se silloin, mutta se rakkaus teettää kaikenlaisia, kuten monella muullakin. Onhan näitä murhiakin tapahtunut mustasukkaisuuden vuoksi, mutta onneksi ei meillä. Hyvin sopeudumme puolisoime kanssa, hänellä omansa ja minulla hänen entinen heilansa.

Siskoni kanssa olen erittäin hyvissä väleissä, mitä nyt joskus muistutan häntä näistä tanssien valinnoista, joita en tiennyt etukäteen.
Kirjoitan, vaikka ei pitäisi, mutta kun mielessäni pyörii kuitenkin tämä päivä, joka oli 56-v sitten kamalin kokemani.

Sain pika vauhtia nuorimman lapseni ja tuskat oli kamalat, jolloin päätin, että en enää ikinä tätä halua kokea. Sitten näin sen(hänet)kauheimman näkemäni olennon, jolla oli 5 cm pitkä musta tukka ja naama rumempi, kuin apinalla.

Siinä sitten koko aamuyön mietin, kuinka voin piilottaa tuon olion, että sitä ei kukaan näe. Vaan ans` olla, kun aamulla tuotiin lapsi uudelleen, oli tukka kammattu ja ihana punainen rusetti oli päässä ja naama kuin kuvien enkelillä.

Nyt tämä samainen lapsi pitää huolta minusta ja lapsuus kodistaan, joka on muuten tyhjillään.

No, häistä sen verran, että olin jo kihloissa, kun päätin lähteä Englantiin ja kirjoitin "sulholleni", että jäänkin tänne. Heti sain matkaliput Suomeen ja sitten meidät vihittiin Johanneksen kirkossa ja isä saattoi.

Harmillista oli kuitenkin häissäni, kun siskoni valitsi meille häävalssin "Mustasukkaisuus"...ainakin se alkoi "Järjen veti ja minusta orjan teit".. olihan mieheni hänen entinen rakkaansa.

Onhan tähän elämään mahtunut tuulta ja myrskyä, mutta paljon myös hyvää ja aurinkoista, kunnes kuolema vei puolisoni ja hänen hautansa on Kiteellä, joten sinne en kynttilöitä vie. Siellähän on myös isäni, äitini ja veljeni ja yksi veljistäni huolentii nuo muodollisuudet.
Odottelin eilen viestiäsi klo 10 saakka, että mitä ruokaa laitat (?), koska olin menossa kauppaan. Harmi, että sinulle sattui haaveri ja onneksi auttajiakin löytyi.

Mielestäni hyviä vinkkejä saa, kun lukee, mitä toiset laittaa. Sini-sirkulla oli niitä hyviä vinkkejä usein, mutta nyt katselen hänen poikansa ruokia, jotka ovat tosin aika erikoisia näin yksin asuvalle, mutta herkullisia ovat, joten on poika äitiinsä tullut.

Olihan se liukasta ja täälläkin oli kuhmuraiset tiet, jotka olivat hankalat rollaattori liikkujallekin hankalat, mutta niiden avulla pysyy paremmin pystyssä, mikäli ei kaadu sen häkkyrän kanssa. Onneksi sain naapurilta tuon kulkupelin, joka on kyllä kunnan tarjoama etu, jota en itse ole hakenut, mutta ihmeen kätevä.

Olen minäkin tottunut siihen, että pienistä vaivoista, eikä hieman isommistakaan mennä lääkäriin, koska moni vaiva on parantunut kuitenkin, kuten olkapää vammani, johon oli jo leikkaus aika Jorviin, mutta muutin silloin lapseni lastenhoitajaksi, joten asia jäi sikseen ja parantunut on vuosien mittaan.

Nyt on lapsenlapset jo niin isoja, että mummia ei tarvita, joten aika kuluu aatellessa päivä päätä käännellessä.
Toki paljon luen, mutta muuta tekemistä ei olekaan, kuin ruoan miettiminen.

Saunaan pian lähden kuitenkin, koska on tuo perjantai vuoro, vaikka tyttären luona olisi sauna vaikka jokapäivä.
Kiitos taas SkillaN. Aina sinä osaat hyvin luovia kirjoitukset, joita on kiva lukea. Jollekin ei vain sovi juttusi, josta joku aina valittaa, mutta näinhän se on, kohi ei satu koskaan.

Avun sain minäkin, kun sohlasin tietsikkani kuvan ylösalaisin ja Eliaana antoi neuvon siihen. Nyt on siis maailma mallillaan. Tuhannet kiitokset sinulle.

Itse olin todellakin sohlannut, kun muistelin tyttäreni näppäilyä, kuinka teksti suurennetaan ja pienennettään, vaikka osasin minä niitä itsekin, mutta eri tavalla.

Täällä oli lumi vallannut yöllä maisemat, mutta äkkiä alkavat sulaa. Katselen seilin sääksi kameraa ja siellä ei ole lunta, mutta Levillä on jo lasketeltu ja pakkastakin on hulppeat -16, kun taas tällä on plussalla.
Kiitos, kiitos. Nyt on kuva oikeinpäin.
Minä olen tumperoinnut pahemman kerran, koska koko näyttö on ylösalaisin ja en keksi millä sen saan oikein ja kellotkin on taas siirettävä" VBoi tätä elämän kurjuutta, mutta onneksio ei koske mihinkääan, jos en ala mitään tekemään.

No tulipa virheitä, joten kaikki on nurinniskoi, mutta olkoon.a
Taidan rohkaistua ehkä piankin kertomaan lisää niistä lehmän lypsyistä ja pas...kasta, joka oli esiliinassani tarttunut, jonka jouduin riisumaan päältäni ja silloin oli ehdoton pakko, että esiliina täytyi olla.

Olihan minä noheva nuoreksi lapseksi, koska osasin myös paistaa ja leipoa aina näille miehille vellit ja puurot, kuten leivät ja piirakat.

Tietenkin pian tulle tämä "ystävämme" sanomaan mielipiteensä , että ei voi vähempi kiinnostaa, mutta miksi sitten lukee näitä juttuja.
Jopas keksit aiheet, joihin tekisi mieli vastata, mutta ensin täytyy miettiä sanottavansa, vaikka en aio niitä tallentaa, leikkaa ja liimaa periaatteella.

Onneksi ei tarvitse nyt lähteä aamu lypsylle, eikä edes iltaisin. Saunaan on pakko mennä nyt päivällä omalla saunavuorolla.
Kerrankin kaikki " tosi ystäväni" ovat kirjoittaneet ja muistelleet sitä alkuperäistä Kahvipirttiä, jossa oli SkillaN;in luoma kattaus ja tunnelma vertaansa vailla, johon kaikki toi virtuaalisia herkkuja unohtamatta "Laten täydentämää Nurkka kaapia", josta joskus sai naukun ottaa.

Mutta, kuka "sammutti valon"? Pirttiin tuli uusi kalustaja, jota entiset eivät hyväksyneet ja alkoi jonkinlainen sanasota, kuten on Eduskunnassakin on nykyisin.

Itse en jaksa nyt muisteloita kirjoittaa, sillä kauppareissulla unohdin kassalle "lompakkoni" joka sisälsi kaikki tarvittavat korttini ja nyt kyttäilen vain, koska tilitäni alkaa virraja alle 50,- ostoksia.
Paloma

Voitko katsoa Ylen- Puhe ohjelmia, joka taitaa olla nyt Ylen -Areena. Sieltä löytyy tätä sotienkin historiaa.
Kiitos taas kirjoituksestasi SkillaN ja tekisi mieli sanoa, että läl läl lää, koska vedin juuri uunista kaneli pullan. Mutta otanpahan takaisin tuon lällätykseni, koska kerroit peruna/ silakka laatikosta oikean sian lihan kera ja minulla ei tarpeita löydy...vielä..

Sitä vastoin googlailin tuon oikeitten käsityötaitureiden sivun ja sitäkin vain kateena katselen, koska en nykyisin neulo en virkkaa, mutta syystä en virka mitään.


Koukku&Puikko klikkaa , on Facessa
8 / 145
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt