- Jännää, ettei valaa ja vakuutusta millään voida järjestää samaan aikaan samalla kentällä. Valan antajat omina osastoinaan ja vakuutuksen antajat omanaan, sitten vain vuoron perään kumpikin litania. Kaikki voisivat olla samassa tilaisuudessa, eikä ketään tarvitsisi piilotella huonompaan aikaan ja huonompaan paikkaan, ja alokkailla olisi paljon helpompi aidosti valita.
Tähän varmasti liittyisi erinäisiä käytännön ongelmia, joten yksinkertaisinta olisi tietenkin yksi yhteinen seremonia, ja sen sisältöä miettiessä pitääkin ottaa kantaa siihen mikä siinä on tärkeintä: jumaluskon korostaminen, vai jokin ihan muu. - Tarkoitatko tätä:
"Onko lohduttava ajatus, että kuollut läheinen on haudattu jonnekin lähelle, eikä esim. hauta jäänyt Karjalaan, tuhka siroteltu mereen tms? Itseni on vaikea nähdä noin. Jos haluan muistaa kuolleita omaisia ja ystäviä, voin kai tehdä sen paikoissa joissa elimme yhdessä?" (http://keskustelu.suomi24.fi/t/14384619/tarvitaanko-hautoja-ja-hautausmaita#)
Ensin on siis kysymyksen asettelu, sitten keskutelun aloituksena oma mielipide kysymykseen ("itseni on vaikea nähdä...." "jos haluan muista...voin kai tehdä..."). Ei mitään aloitetta tai esitystä että näin kaikkien pitäisi ajatella ja toimia. Mistä siis teit esittämsi tulkinnan?
Eikä hautaus tai tuhkaus valinta tietenkään ikäkysymys pelkästään ole. Minä pidän silti todennäköisempänä, että mitä vanhemmasta ikäpolvesta puhutaan, sitä tavallisempaa on perinteisen hautauksen suosoa, ja vastaavasti nuoremmissä ikäluokissa tuhkaus ja kiinteistä muistopaikoista luopuminen on suositumpaa. - Tuotanoin, missäs kohden vapaa-ajattelijoiden tavoitteita tuo tuhkaamispakko onkaan? Itse en sellaista muista nähneeni. Tai missä tätä olisi muutenkään esitetetty ainoaksi oikeaksi tavaksi hoitaa kuolleiden ruumiit?
Eräät Vapaa-ajattelijayhdistyksethän myös ylläpitävät hautausmaita, joten perinteiselle hautaukselle selvästi myös löytyy ymmärrystä (ja tarvetta) vapaa-ajattelijoiden ja laajemmin uskonnottomien piirissä.
Eiköhän tässäkin ole parasta se, että jokaisella on oikeus itse päättää tai ainakin ilmaista toiveensa miten haluaa ruumilleen tehtävän kun on itse poistunut vahvuudesta, ja omaiset sitten huomioivat nämä toiveet omien tarpeidensa pohjalta. - Polttaminen on järkevää niin tilasyistä kuin kiinteän hauta-/muistopaikankin hankaluuden vuoksi, ja tulee varmasti yleistymään. Myös kustannussyistä, miksi käytää tuhansia hautapaikkaan, arkkuun ja kiveen, kun omaiset voivat tehdä silläkin rahalla jotain hyödyllisempää.
Itse vaikkaan suurimmaksi tekijäksi tässä sen, että alle 50-vuotiaiden sukupolvet näkevä jo selvästi miten hankalaa ja kallista hautapaikkojen ylläpito, usein eri paikkakunnilla kuin missä itse asuu, miten hankalaa monille haudoille käyminen on, ja että koko ajan useampi löytää itselleen toimivampia tapoja muistaa kuolleita, ja toivoo samaa joustavuutta myös omille tuleville omaisilleen. Ei muistamiseen hautakiveä välttämättä tarvita, vaikka joillekin se varmasti on jatkossakin tarpeen - Mikä on se mielestäsi tärkein tavoite, jonka vakavuudesta et ole varma?
- Kannatat siis vapaa-ajattelijoiden tavoitteita? Pääpiirteissään samoja tavoitteita se Karkkilakin nimittäin tavoittelee kuin VAL.
- Millä tavalla tämä avaus mitenkään liittyi kriitikon sukupuoleen?
- Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys, toisaalta oma mielipide/tahto/toivomus ja omaisten toiveet ja tarpeet kenties vastakkainkin.
Itse olen ajatellut asian niin, että olen ilmaissut oman mielipiteeni ja toiveeni tuhkaamisesta sekä tuhkan sirottelusta ja että en itse pidä hautakiveä tai muistolaattaa tarpeellisena, vaan minua voi halutessaa muistella missä parhaaksi kukin näkee. Mutta jos joku kuitenkin haluaa kiven tai laatan laittaa, tai vaikkapa kuopata ruumiini jonnekin tunnustuksettomaan hautausmaahan, niin ei minulla siinä vaiheessa mitään sitä vastaankaan ole. En kuitenkaan halua, että kenenkään pitäisi tuntea minkäänlaista pakkoa tai velvollisuutta käydä haudallani.
Vanhempi ikäpolvi selvästi tuntee enemmän tarvetta perinteiseen hautaukseen ja haudalla käynteihin, koska näin on aina tehty, ja se on siten se ainoa oikea tapa. Nuoremmat taas ovat usein muuttaneet eri paikkakunnille kuin vanhemmat sukulaiset, jolloin luonnollisesti hautausmaalla käynnitkän eivät ole niin helposti järjestettävissä, ja toisenlaiset vainajien muistamisen tavat nousevat kuin itsestään. Siltä pohjalta on helpompaa ajatella myös miten toivoisi omien omaistensa aikanaan voivan asiat järjestää. - Avioliitto on Suomessa ensisijaisesti siviilioikeudellinen toimi, ja tätä sääntelevää lakia voidaan eduskunnassa muuttaa - kuten on jo muutettukin, voimaantuloa vain odotellaan enää. Pian avioliitto on siis tarkoitettu myös samaa sukupuolta oleville pareille. Uskonnollinen avioliittokäsitys voi olla jotain muuta, mutta jospa ei sotketa sitä siviililainsäädäntöön.
- Ehkä uskonnollinen tyhjiö täyttyy uskontojen sijaan osittain muilla uskomuksilla, jossainhan oli äskettäin juttua miten uskomushoitojen ym huuhaan suosio on kasvanut tutkittujen ja tieteellisesti todistettujen menetelmien rinnalla. Uskonto häviää, mutta skeptikon ja rationalistin työ ei lopu
- Kirkolla on verotusoikeus sen julkisoikeudellisen aseman takia. Jos kirkko luopuu viranomaistehtävistään eikö myös verotusoikeus tule purkaa?
- HS:n pääkirjoitukesta jäi puuttumaan se pikkuseikka, että kirkko tarvitsee valtiota enemmän ja kipeämmin kuin valtio kirkkoa. Kirkon miljarditulot kirkollisveroista ovat täysin riippuvaiset valtion veroviranomaisen tekemästä työstä.
Pääkirjoituksen mukaan yhteiskunta tarvitsee kirkkoa uskonnollisten kysymysten ja uskonnon väärinkäytön tuntijana. Tarvitaanko tähän kirkkoa ihan oikeasti? Ei politiikastakaan kysytä kokoomukselta tai vasemmistoliitolta, vaan politiikan tutkijoilta ym. koulutetuilta ihmisiltä. - Olisihan tuossa keskustelun aiheita. Vapaa-ajattelijat lienevät pitkälti samaa mieltä Enbusken tekstin kanssa, mutta luulisi että vastustavalta suunnalta löytyisi jotain vasta-argumentteja.
- Usein se väitetty "kritiikki" tuolla ei ole oikeaa kritiikkiä, vaan jokin oma ennakkoasenne esitetään jonkinlaisena faktana ja aletaan penäämään siitä kommentteja herjaavan otsikon alla ja sitten tungetaan vielä sormet korviin/silmille eikä mitään vasta-agumentteja siihen omaan ennakkokäsitykseen edes haluta ottaa vastaan.
"Kritiikki" on monesti tyyliltään kärjistetysti seuraavaa kaavaa (kuvitteellinen esimerkki):
-joku on ehkä nähnyt ryhmän A edustaja pyyhkivän nenäänsä ja kertoo siitä jossain
-seuraava irrottaa tämän nenänpyyhkimiskommentin asiayhteydestään ja vääntää sen tunnistamattomaan muotoon, esim 'Miksi A:t syövät jatkuvasti räkää?' Rään syöminen esitetään ehdottomana faktana, ja kaikki yrityket tuoda jotain taustaa ja faktoja tähän keskusteluun sivuutetaan, ja sitten tätä vänkätään loputtomiin. Ja aiheesta tietenkin väännetään toistuvasti uusia avauksia.
Tokihan niitä ihan oikeitakin kritiikkikeskusteluja satunnaisesti näkyy, ja joskus niissä on mielenkiintoista, asiallista keskustelua jota on ilo seurata. Ja joka katoaa hälyyn, kun esimerkin räänsyöntihäirikkö ilmestyy sotkemaan koko palstan. Tuskin ne oikeasti asiaa ja toimintaa kritisoiavat kirjoittajatkaan tällaisesta nauttivat. - Keskustelu on helpompaa ja selkeämpää ketjussa jossa otsikko ja aloitus ovat käsiteltävän aiheen mukaisia.
Jos ruokareseptipalstalla possun grillausketju haarautuu käsittelemään lohen marinointia, eikö ole selkeämpää ottaa lohen marinointi erilleen omaksi aiheeksseen ja pitää possukeskustelu omanaan. - Olisin huolestunut jos kokoomuksessa tai missään muussakaan vakavasti otettavassa puolueessa nyky-Suomessa kirkkosuhteet olisivat tärkeimpien seikkojen joukossa puheenjohtajaa valittaessa. Tuskinpa tämä kanta Lepomäen valintaa kumpaankaan suuntaan ratkaisee.
Mutta huomattavaa on, että merkittävään pestiin suomalaisessa poliittisessa kentässä pyrkivä henkilö voi esittää avoimesti tällaisia kannanottoja, Tuskin jää viimeiseksi kerraksi, vaan asia nousee esiin jatkossakin. - Vastineena voi taas ottaa esille koululaisten kirkkokäytätysten kustannukset opetustoimelle. Luulisi kiinnostavan, kun koulujen säästöt hiertää muutenkin.
- Eipä sovi unohtaa sitäkään, että myös housuja käyttävä nainen on kauhistus jumalalle. Samoin kuin sianlihan syönti. Ja äyriäisten syöminen.
Voitaisiinko hyväksyä se, että raamatun kiellot ja kauhistukset ovat oman aikansa yhteiskunnan ja ajan kuvaa, ja että nyt muutama tuhat vuotta myöhemmin niin tietämys kuin yhteiskunnan arvotkin ovat kehittyneet aika paljon. Jos joku haluaa rajoittaa elämäänsä VT:n kieltojen mukaisesti, niin hänellä on siihen täysi oikeus. Sen sijaan ei pitäisi olla oikeutta pakottaa niitä näkemyksiä koko muulle yhteiskunnalle, jonka arvot ovat jo erilaiset. Ihan yhtä vähän on esimerkiksi pienellä fennovegaanien ryhmällä oikeutta vaatia koko muuta yhteiskuntaa jakamaan heidän ravintonäkemyksensä.
Ev.lut kirkko yrittää tasapainoilla raamattu jumalan sanana vs yhteiskunnan silloiset arvot -näkemysten välillä, eikä osaa sanoa kumpaakaan selvästi, ymmärrettävistä syistä. - Muistelen kuulleeni tuttavilta, että ainakin jotkin papit ovat tarjonneet kodin siunaamista (ensimmäisen?) lapsen kastamisen yhteydessä. Eli vaikka siunaamista ei olisi itse pyydetty, sitä tarjotaan kaupanpäällisenä samalla kun tullaan liittämään lasta kirkkoon. Selittäisikö kasteiden väheneminen kylkiäisenä tehtyjen kodin siunaamisten (ja osallistujamäärän) vähenemistä myös?
- Onpa hyvä, että avioliittolaki kuitenkin koskee vain oikeustoimikelpoisia henkilöitä, jotka ilmaisevat oman tahtonsa avioliittoon. Yhteiskunta nykyään laajasti muutenkin hyväksyy sama sukupuolta olevien aikuisten keskinäiset avioliitot, mutta ei eläimiä avioliiton osapuolena.