rosaliiin

Vapaa kuvaus




https://youtu.be/x1TXMpiqcDI

Aloituksia

13

Kommenttia

3629

  1. Hieman olen jo miettinyt värssyä, jonka joulukortteihini sitten kirjoittelen..
    Pussillinen korttitarpeita odottaa nekin. Siitä se alkaa, yhtenä iltana, joulumusiikkia ja korttitalkoot.
  2. Hopsis Hoo,
    kunhan vähän muistelin edellisen sukupolven kyläreissuja, itse he matkansa maksoivat, eivät he ketään rahastaneet, ukkini toi meille lapsille aina Figarol-Tai Pectus- karamellejä , muistatko sellaisia, karamellit olivat lapsuudessani harvinaista herkkua.
    Nyt maallani asuu jo seuraavasta seuraava sukupolvi, ja autoja on pihassa ja keneltäkään ei tarvitse edelleenkään rahastaa, ahkeria työtätekeviä nuoria ovat.
    Vanhako olen, eiköhän olla melkein samaa vuosimerkkiä, en ole tosin vielä eläkkeellä, en oikein kehtaisi vielä, elämä on näin mukavaa.
  3. Enemmän luotan hyötyliikuntaan, siinä saa raitista ilmaa samalla.
    Nyt toimintaani pitäisi yllä lehtien haravointi kun vain kehtaisin kömpiä pihalle ja tarttua haravan varteen.
  4. Niin jos viinakauppaan oli asiaa niin kaupunkiin asti piti mennä, sekin on muuttunut kun kotiin toimittavat viskyt ja muut postin välityksellä jos haluaa.
  5. Kylille kun lähdettiin niin oli muuten monenmoista hoidettavaa samalla reissulla, pankit, postit, kaupat ja apteekki nyt ainakin, puoli päiväähän siinä meni. Ennen vanhaan muistan, kun vanhat ihmiset lähtivät kirkolle, se oli yleensä eläkerahapäivä, silloin vähän saldoja möyhittiin ja tuliaiset olivat hyvät, ainakin suussa sulavat, oli käpykakkua ja gotleripötköä.
  6. Mieleni on hyvä kun uin. Kuntosalilla olen kokeillut mutta saan siellä kauheita naurukohtauksia, peilejä joka paikassa ja ihmiset vesipullojensa kanssa. Meillä täällä on ihan uusi uimahalli ja kuntosali, kyllä meidän kelpaa, tiedä vaikka kuntosalista vielä innostuisin.
  7. Just niin meidänkin postilaatikon reunaan räpsäytettiin, oli vielä heijastava tämä läpyskä. Eipä haitannut jos vaikka pimeää oli.
  8. Posti palvellut maaseudulla, jokaisen oma postilaatikko on esimerkiksi kirjepostin postilaatikko, laitoin pussiin kirjeeni ja mukaan kolikoita postimerkin verran ja hyvin pelasi. Maksusta posti toi myös paketit kotiin.
  9. ...siis kuinka haluan itseäni hoidettavan...
  10. Eri papereita ne on, toisessa kerrotaan kuinka haluan hoidettavan ja toisessa kuinka etujani valvotaan. Hoitotahto ei vaadi maistraattia.
    Just miten toivon raha-asioitani hoidetavan ja miten omaisuuttani käsitellään, annetaan valtuuksia esim myymiseen ja ostamisen yms.
  11. Se paperi on tärkeää tehdä etukäteen hyvissä ajoin, koskaan ei tiedä, mikä päivä omasta elämästä tulee tyhjää ja hiljaista, se voi tapahtua hiljaa hiipimällä tai yhdessä punaisessa sekunnin murto-osassa rytinällä.
  12. Jouduin mummojen ja pappojen papereita ja hoitotahtoja yms aikoinaan kirjoittelemaan. Silloin laiton myös omat paperini kuntoon.
    Jos haluaa, ettei yhteiskunta määrää valvojaa asioitani hoitamaan, sitten kun itse en enää kykene, niin tarpeellinen paperi on. Lapset eivät automaattisesti tule niitä hoitamaan. Siihen vaaditaan suostumus henkilöltä tai henkilöiltä. Paperin voi kirjoittaa valmiiksi ja sitten vain lääkärintodistuksen kanssa ja maistraatti asian vahvistaa kun tilanne tulee eteen.
    Nykyään on helppoa kirjoitella tahtoja kun täältä netistä löytää valmiita kaavioita ja voihan ne aina myös mieleisekseen värkätä.
    Se voi olla myös riesa tälle luottamuksen saaneelle riippuen tietysti siitä, miten avoimesti asioista on etukäteen puhuttu ja suunniteltu.
  13. Taidan jättää väliin. Apteekista pitäisi käydä ostamassa ja aikaa terkkarista tilailla. Moneen vuoteen en ole mitään potenut, eihän se tietysti takaa mitään. Jos tarkkailisi ympäristöään ja välttelisi pahoin pärskiviä nuhaneniä, joisi piimää kuten Frii-lanseerattu tuossa edellä ja söisi sitruksia yms.
  14. Hyvä mies, rahtusen voin kuvitella miltä sinusta tuntuu kun kuukausi on kulunut vaimosi kuolemasta. Tunteet voi myllertää surusta murheeseen, suuttumukseen, kaikki ovat mahdollisia, jopa fyysinen kipu. Loppujen lopuksi jokaisella on aivan omat keinonsa selvitä surusta, yksin ei surunsa kanssa pidä jäädä, kertominen ja asiaan palaaminen helpottaa, vertaisryhmällä saattaa olla iso merkitys. Täällä vastikään oli aloitus asiasta, siinä puhuttiin Eläkeliiton järjestämästä kurssista. Itse olin aikoinani syöpäjärjestöjen järjestämällä viikonloppukurssilla Valamon luostarissa. Se oli tosi hyvä viikonloppu.Helpottaa tavata samassa elämäntilanteessa olevia.
    Omaa surutyötäni tein kirjoittamalla hullun lailla ja juoksemalla koiran kanssa pitkin metsiä. Pikku hiljaa löysin suuren kiitollisuuden, oli suuri onni, että sain pois menneen puolisoni rinnalla elää pitkän ja rikkaan elämän.
    Surullinen pohjavire sydämeen jää. Yhteiset muistot ovat aarteita ja rikkautta kun uusi elämän vaihe alkaa.
    Aika auttaa monin tavoin, voimia sinulle.
  15. Voe, kuules iero kun minua jäi vaivoomaan, että missä ihmeessä myö ollaan tavattu, tavattu myö kyllä ollaan, oikeen kun uattelen, niin oisko tuo ollu kaappahallissa truben kahvilassa, siellä aena kuopiossa käyessäin piipahan, on niin mahottoman hyvät vehnäset siellä, voe että,
    vai oisko tuo ollu puijon kisoissa tai väenölän niemellä juhannusjuhlissä, vai ihanko kupsin pelissä, paremminki kylläkii jiäkiekkoa kahtomassa, siitä kapasesta, isästä ja poejasta, niin tykkään,
    suattohan se olla siellä tammimarkkinoella, karvahatut piässä siellä teltassa kahvia suatettiin yhessä ryystää, niin tai kesällä siellä sataman puolella viinijuhlissa, pikarit käessä nojattiin korkeesee pöyäntapaseen ja niin haikeena musiikkia kuunneltiin, voe että ol romantikkoo sillon pelissä,
    nyt minä sen muistan, siellähä myö kyssissä, muistako, vierekkäin, sinä minun oikeella puolella ja minä sinun vasemmalla puolela niissä rekliineissä toppatuoleissa istuttiin ja luahattiin ja yhteen iäneen voivoteltiin, mikä ihme meitä niin verskiä ja reippaita inmmeisiä oikein vaevoo, kun aena jostain kolottaa ja kivistää, voe hyvä ihme, siitähän myö sitten yhtä jalakoo röntkeniin lähettiin.
  16. Ihanaa eero, miehen teko, pelastat poloisen naisparan tästä pahasta pälkähästä. Sinuun voi aina luottaa.
  17. Hitsi vie, mistä mä nyt sen viiksekkään tähän hätään hommaan.
    Ehtiskö viikset kasvaa siihen mennessä, no viikset ne on pienetkin viikset.
    Onneksi on pari viikkoa aikaa. Täytyisihän sitä vähän treenata etukäteen.
  18. Hyvä miettiä noita marginaaleja, kännykän käytän melkein aina tyhjäksi. Sitten saa aina miettiä sitä pin koodiaan. Olen kuullut, että se on akulle parempi että ajetaan ihan tyhjäksi kuin täytetään vähän väliä.
    Kännykkä on käteni jatke jatkuvasti, päivisin voin joutua käyttämään sitä nopeasti ja yksin asuessa muutoin se on iso turvallisuustekijä.
    Bensatankki on aina melkein täynnä. Halvat bensat tankkaan hyvissä ajoin.
    Huushollini vara-avaimia on varmassa paikassa ja sukulaisilla melkein naapurissa.
    Ruokaa on aina jemmassa, joskus huvittaa käydä kerran viikossa tai harvemminkin kaupassa. Pakastin on hyvä apulainen siinä suhteessa.
    Sähkökatkosten varalle täytyy löytyä tulitikkuja ja kynttilöitä, tähän aikaan vuodesta niitä löytyy muutenkin.
    Palohälyttimet ja vaahtosammutinkin ovat ajan tasalla ja olen jopa testannut että osaan sammutinta käyttää.
    Tärkeät puhelin numerot löytyvät helposti muualtakin kuin kännykästä.
    Laskujani en pyörittele, käyn vain hyväksymässä heti kun ilmoitus tulee.
    Rahaa ei ole koskaan rahapussissa, onneksi nykyään parkkimaksunkin voi maksaa kortilla.
    Talosta löytyy aina myös viinaa, asekaapista haulikko ja sängyn alta kirves...ei vaikkaan.
  19. Vanha iho asettaa jo omat rajoituksensa moiseen hommaan, viruu ja venyy, kuten linkissä olevasta kuvasta näkyy.
    Jos ihan pakko olisi ottaa tatuointi, niin selkään lapaluun päälle ihan pienen voisin ajatella. Kuvalla pitäisi olla merkitys. Ehkä valitsisin vanhan koulukunnan kuvastosta, vapautta kuvaavan pääskysen tai sitten rauhan kyyhkyn, se voisikin olla kaunis tyylitelty, yhdellä vaihtelevalla viivalla vedetty. Vaude, pitäisiköhän...ei ikinä.
  20. Paljon aikaa vai, no, nyt oli vapaata ja hyvää luppoa tämä viikonloppu niin saattoi täällä rillutella useammin.
    Yleensä piipahtelen kaiken muun elämisen lomassa.
    Olen ollut unelmani kimpussa jo aika kauan. Ja puute on juuri ajasta, teen sitä yleensä öisin kun maailma ympärillä hiljenee.
    21. 158 / 182
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt