- Sinä suloinen helle, helmojasi tänään hieman jo heiluttelit.
Lemmikit, kirsikan kukat ja voikukkamykeröiden kuvat, kaiken taas vilkkumaan sait.
Jo vaihtui teepaita hihattomaan, farkut heilahti helmoihin heiluviin.
Kultainen kesäni, et sittenkään ole lapsiasi unohtanut kylmiin virtoihin viluisiin.
https://youtu.be/7cb-lNIdwjM - Mukava oli lukea juttusi luokkakokouksesta, luokkakokoukset ovat ikimuistoisia tilaisuuksia.
itselläni oli hetki sitten tapaaminen opiskelukavereiden kanssa. Useimpia en ollut tavannut neljäänkymmeneen vuoteen, muutamien kanssa olen kulkenut yhtä matkaa koulun jälkeenkin, mutta hauskaa oli todella todeta se, miten vähän olemme niissä vuosikymmenissä muuttuneet. Joku lihonut joku laihtunut melkein kaikilla harmaata hiuksissa, mutta ääni, nauru ja liikkeetkin olivat niin samoja kuin silloin muinoin. Toisaalta tuntui, että kuinka äsken olimmekaan yhdessä siellä opiskelun merkeissä tavanneet ja nyt muistelut sujiuvat kepeästi. Jokainen muisti niin eri tavalla asioita, oli suosikkiopettajia yhdelle ja yökkiopeja joillekin jne.
Mielenkiintoisinta oli kuulla tietenkin miten jokaisen elämä oli kulkenut sen toukokuisen päivän jälkeen kun erosimme. Niin erilaisia polkuja jokaisella, vaikka sama peruskoulutus. Muutama alansa huipputekijä, kansainvälisestikin ja sitten muutama, joka ei ollut ollut päivääkään ko koulutuksen hommissa viihtynyt, kaikkien tarinaa oli mukava kuunnella, sai nauraa ja itkuttakaan tarinoita ei saattanut ohittaa.
Kokoonkutsuja oli joutunut tekemään aikamoista salapoliisityötä, kun tämän meidän porukan kokoon oli saanut. naiset vaikeampia tapauksia, sukunimi vaihtunut joillakin moneen kertaan. Vain yksi oli siitä joukostamme poistunut surullisen lopullisesti. Ensin tutustuimme entiseen oppilaitokseemme ja tapasimme nykyisiä opettajia ja oppilaita, heitä oli mahdollista haastatella, kiva osuus sekin. Entisten opettajien näkeminen vahvisti vain kuvaa siitä, kuinka nuorten kanssa tekemisissä olleet opettajat pysyvät henkisesti, nuorina yli kasikymppisinäkin, se oli tosi ihanaa todeta.
Osoitteita vaihdettiin ja tietysti jo ensi kesänä uhattiin tavata uudestaan, niin paljon jäi kertomatta.
Vaikka opiskelusta jäi paljon käteen opiskeluaikana, niin kuitenkin siinä iässä koetut yhteiset asiat, se ”meidän”porukka siinä elämän vaiheessa antoi paljon toisilleen silloin ja kiva huomata nytkin vuosikymmenten jälkeenkin. Kukaan ei ollut unohtanut ketään, vaikka kaukana toisistamme vuosia kuljeskelimmekin. - Enpä kyllä muista, että olisi alakoulussa jo kiinnitetty huomiota siihen, että toiset oli varakkaampia ja toiset köyhempiä. Samalla alueella samaa porukkaa siellä oli, kaikilla samat kuusi nappia ja ei kellään mitään hienompaa. Kotona sai hienommin väritellä jos halusi. Me tehdasalueella asuttiin ja isä toi tehtaalta jotain tietokoneluiskia ja niideb taakse töherrykset kotonakin suttailtiin.
Joskus opettaja antoi jollekin monot kun kotona ei ollut ostettu, mutta siihen se jäi.
saman näkösissä taloissa asuttiin ja samanmoisissa äitien tekemissä vaatteissa kuljettiin.
Suurimmat erot oli koulunkäynnissä ja ahkeruudessa, enemmän sitä tarkkailtiin kun jonkun vaatteita ja se oppi ei taas mennyt päähän varallisuuden mukaan. - Jos nyt tällä väliltunnilla jotain kirjoittaisi...
Meillä oltiin aina kaksin, oli kivaa kun ei tarvinut mennä ulos, sai sisällä hiippailla vain,
toinen seisoi ovella kun opettaja tuli luokkaan ja toinen esitteli läksyt jos niitä sattui olemaan ja ainahan niitä 50 luvulla oli. Taulunpyyhkimiset yms siivousjutut kävi vikkelästi, niissä ei kuhnittu ja sitten vaan rupateltiin.
Meillä oli tapana muodostaa järkkäpari sukunimen ekasta aakkosissa ja vikasta aakkosissa, olin A.. ja W...oli aina kaverinani.
Kerran mietittiin mitä ihmettä meistä tulee isona, W... oli selvät sävelet mennä naimisiin, minä vain haahuilin silloin kuin haahuilen vieläkin, en tiedä vieläkään mitä minusta tulee isona.
Hänen elämäänsä olen seuraillut julkisuuden kautta hänestä tuli kuuluisan syöksylaskijan puoliso jne
Ai niin jotain muuta tästä päivästä, juotiin just teetä, naistenpäivänä teehuoneessa lahjottiin naisia, tuota lahjusta hauduteltiin tänään, valkoistateetä ja hibiskuksen valkoisia ja punaisia ruusunkukkia ja vadelmaa, ihanan makuista oli ja vaaleanpunaista.
No, nyt tämä välitunti loppuu... - Se tulee syvälle sieluun, joskus niin julmanakin, hipaisee, pian pois luotani viilettää.
Ahneena kanssasi sen suomaan viittaan, pyyhkeeseen kietoudun, nurkkapieliin piiloudun.
Perin pohjin siihen joskus turhaudun, parasta kun juovun ja humallun.
Ikinä en luovu ’tästä hetkestä’, vilahtavan viitan kulmassakin vielä riipun ja roikun.
Elämän kiire ’tätäkin hetkeä’ jo menneitten mappiin ahdistelee.
https://youtu.be/WkO2qJRDH6E - Jep, nyt voinjkin kirjoittaa miten sattuu,
eipä tartte paljon pilkkuja viilata eikä possessiivisuffikseja miettiä
kunhan antaa mennä vaan.
Täällä oikolukija ja päivystäjä.
Mitä lie se itsekritiikki, saakohan siitäkin kannuksia. - Heikunkeikku
Kävipä sulla hyvä tuuri kun noin vallan passelin jutun sait palkaksi.
Parsitut sukat ovat hyvät sukat,
melkein paremmat kuin uudet
ovat nimittäin mokomat jo sisäänajetut. - Hippusellinen hissunkissua
kupillinen kukkuruuta
vadillinen vassakuuta
säkillinen sählinkiä
ripaus ripakinttua
loraus jotain litsinlätsin
valuu viruu tipahtaa tiistaiksi
tihkuu arki tillitallin töttörööksi.
Kiertyy sitten keskiviikoksi. Toteutuu tohraperut torstaiksi,
pamahtaa pannari perjantaiksi. Lirahtaa lorinat lauantaiksi. Lopulta seestyy suven sunnuntaiksi.
Miksi haluan juoksuttaa tätä elämää.
https://youtu.be/aVl19jA2gRw - Aina olen ollut tunteellinen lälläri ja itkenyt kun on itkettänyt,joskus nuorempana nieleskeli kyyneleitään vaan en enää kehtoo.
Omalla kohdallani , yleistää en toki voi, tilanteeseen ja herkkyteen vaikuttaa enemmän tilanteet ja oma kunto ja mieliala kuin varsinaisesti ikä. Veriarvot alhaalla niin johan osaan itkun kehitellä. Läheltäni olen huomannut, että sairaudetkin lisäävät herkkyyttä, esim parkinsson on mielestäni sellainen sairaus.
Pyöriihän se hormoonihärdellikin ympärillä vaikka kaikki vaivat ovatkin jääneet jo aikoja sitten.
Erilaiset juhlat, joulut ja lapset ja veteraanit, saavat liikutuksen aikaan, niin hullulta kun tuntuukin niin kun nuoret miehet lomiltaan varuskuntiin lähtivät niin aina äiti itki. Ehkä niissä lähdöissä oli paljon luopumisen tuskaa ja palautumia lapsuuteen.
Musiikki saa kyyneleet silmiin herkemmin kuin ennen, ehkä nyt on aikaa enemmän kuunnella, niin esitystä kuin itseään. - Voi helluntaihellut, niin se vaan meni taas heilatta tämäkin helluntai.
- Päivisin aurinko hehkuu kaarensa, öisin kuu kultaa kujansa.
Ikkunoissani ei ole verhoja, ei lasien takana hiiviskeleviä varjoja.
Olisipa verhot, niiden raoista kuun valokin joskus tyynylläni viivähtäisi
ikkunasta toiseen silloin yö yöltä kiertäisin ja halaavaa kättäsi etsisin.
https://youtu.be/iZHrRt1MclU - Ei savua ilman tulta, ei liekkiä ilman happea, kipinä tuohen sytyttää.
Savusauna piiloutuu kesään heräävien tervaleppien suojaan.
Puolipäivää se lämpiää, hehkua alla kiuaskivien vaalin.
Räppänät suljen, pian taas kuljen mustaan lämpöön suloiseen.
Löyly loikoilijaa houkuttaa unohtumaan lauteille. Virran vesi väliin viilentää.
Jälkeen kaiken kietoudun lakanaan pehmeään pellavaiseen.
Niin kaukana on myrskyinen maailma.
https://youtu.be/ErgIQu7A3hM - Jos palstavuodesta tälle takarivin maatuskalle arvosanoja jakelisin, se voisi mennä vaikka näin...
Käytös - ei ole koskaan kymppi, vähän väliä kompastelen.
Huolellisuus ja tarkkavaisuus - ,joskus unohtelen 'melkein' koko palstan.
Noi ruokajutut - ne menevät ohi vilahtaen, ei ole jauhopeukaloa suotu, mielelläni syön valmiissa pitopöydässä tai porkkanaa pureskelen.
Verenpainee - on kohillaan, kiitos viisaan tohtorini.
Sydämentykytyksiä - niitä saan jatkuvasti, ihana tunne, pitävät elossa ja hengissä.
Seksuaalinen aktiviteetti - näissäkään jutuissa en kehtoo passiiviksi ruveta. - Ansioistani en liputa, ei ole aihetta, mutta joka kesä eräänä päivänä nostan lipun salkoon, jos satun olemaan kotona, syntymäpäiviä saa liputtaa ja sen teen, varsinkin jos on kekkerit, tai jos joku luonani juhlaansa viettää, niin lippu salkoon. Suomen suveen sopii suomen siniristilippu niin hyvin.
Muuten liputus, vaikka isänmaallinen olenkin, on mielestäni joskus riesa.
Ainoita päiviä jolloin vakaasti mielelläni liputan on itsenäisyys- ja äitienpäivä, niin ja tietysti juhannus.
Surujakin liputtelen, riippuu ketä suren ja ikävöin. - Kuule kuinka hiljaa luoksesi hiivin yön tummin siivin.
Polveilen portaita pitkin polvelle, sieltä reidelle kapuan
kämmenen kautta rinnalle sydämeen, syvälle syliin.
Värisevän hengityksen rytmiin suudelmaa hamuan.
Kesäyön kasvava kuu lipuu kukkivan hevoskastanjan taa.
https://youtu.be/LNv95GEvIh4 - Vanhassa valokuvassa me kaksi melkein yhdenikäistä rinnakkain
nuori nainen ja koristeomenapuu, kukimme, hehkumme kumpikin.
Tänään katselen kaihomielin taas näitä kahta:
Vanhaa omenapuuta, eloa kaipaavaa sammaleista kuivaa käkkyrää.
Kuvan naista, jonka elämän kyljessä yhä rimpuilevat tuoksuva kukka ja virkeä lehti.
Ohi vilahtavat vuosien naurut ja ilot, muistan itkuja ja leikkejä
olemme molemmat joskus todistaneet niitä, nyt jo niin hiljaisessa pihassa.
Minulla vielä hetki aikaa, omenapuuta odottaa nyt päättöleikkaus ja peijaiset.
https://youtu.be/rLyDQO-W0rU - Täällä on niin paljon ansiokkaita rattaidenpyörittäjiä ympäri maailmaa,
puolestani en voi röyhistellä rintaani missään suhteessa,
Kaiken arvon annan edellisille sukupolville, heitä hehkutan, että ovat löytäneet sen yhteishengen , jolla tätä maata vietiin eteenpäin, niin sota-aikaan kun sen jälkeenkin kaikessa elämän rakentamisessa.
Olen ollut omaan napaani tuijottaja kun olen tehnyt työtä ja maksanut veroja , aina olen ajatellut vain omaa asiaani ja lähipiiriäni. Koskaan en ole loistanut , että tässä nyt yhteistä hyvää rakennetaan ja pohjoismaista upeaa yhteiskuntaa, ja että halutaan olla maailman parhaita. äänestäminen vaaleissa on usein riittänyt.
Voi paskat omaa suuta olen aina ajatellut.
Toisaalta silloin kun kasvatin lapsia, ruokaa ja metsää silloin koin olevani osana jatkumossa, jonka vapautta ja tasa-arvoa arvostin silloin ja arvostan yhä vieläkin. Olen yhä siinä samassa jatkumossa, ennen oli perspektiivi useinkin taaksepäin, katsottiin mitä on aikaan saatu ja visiotkin pyörivät vain omien tekemisten kuvioissa. Nyt olen saanut myös enemmän perspektiiviä myös eteenpäin, kiitos lastenlasten. Kasvattamiseni on muuttunut iän mukana hoivaamiseksi, tiukkapipoinen ammattimaisuus ja pyrkyryys on kadonnut, oli sitten kyse edellisistä sukupolvista, lapsista tai metsistä.
Hehkutetaan veronmaksua, miten kilttejä me ollaan kun sitä tehdään, niin pitääkin tehdä, vaikka se rasite onkin aikamoisen suuri, silti se pohjoismaisen hyvän yksi tukijalka, Tosin moni kehuskelija saattaa siinäkin asiassa on jatkuvasti saamapuolella. Varmasti minäkin, vaikka aina itken ja valitan veronmaksua. Se on kuitenkin kuvio, jolla sitä yhteistä jaetaan ja tavallinen ihminenkin voi osallistua huolenpitoon vaikkein muuten ketään hoivaisikaan.
Norjalaisten kohdalla ei passaisi unohtaa maan sijaintia, kuinka suuri onkaan heidän varallisuutensa öljyn ansiosta, velaton maa, joka pystyy pitämään infransa hyvässä kunnossa pelkillä öljytuloilla. Norjalaisten yhteisöllisyyttä ja luontosuhdetta passaa vaikka kademielin katsella. - Jos kertoa osaisin, kaiken kertoisin.
Jos laulaa osaisin, maan ja taivaan laulaisin
toukokuun viimeisen yöhetkenkin laulaisin
niin paljon on aihetta…
https://youtu.be/T0NI-NERL4k - Sukelletaan yhdessä samaan uneen,
sujahdetaan sylikkäin laiturilta lempeään juoneen.
Silmät kiinni syvään aaltoon, läpi lämpimän virran
liu’utaan liki pinnan poutapilveen, iho iholla kohti kultaisen hiekan rantaa.
Tästä unesta en herää lain, nukun aamuun tyyny kainalossain.
https://youtu.be/IDvLhNaiaGw - Samaa mieltä, täysin... kiertäisin kaukaa.
Monissa kirjapainoissa on omakustannuslaskureita, joilla voi laskea karkean arvion painatuksen hinnasta.
Paljon vaikuttaa miten paljon tarvitset apua, joudutaanko asemointia ja muita juttuja tarkastamaan vai lähetätkö vain tikulla kirjasi painoon täysin valmiina painettavaksi.
Kannattaa kaikki sanamuodot yms miettiä ajoissa huolella, joskus raakakopion jälkeen tehtävät korjaukset maksavat maltaita (tai ainakin hinta tuntuu isolta muutokseen nähden)kun ajattelee, että jokin pieni loppupääte esim korjataan siinä vaiheessa.
Samoin vaikuttaa millaiselle paperille, päällystettyä vai päällystämätöntä ja missä koossa kirjasi haluat, entä minkälaisiin kansiin, koviin vai pehmeisiin.
Monta ruksia joutuu ratkaisemaan kirjatilausta tehdessä.
Tietysti mitä isomman painoksen ottaa, se tulee kappaletta kohden halvemmaksi
Joissakin painoissa voi tehdä myös tarvepainatussopimuksen, jolloin voit jopa yksittäisin kappalein tilata lisää kirjaasi.
Karkean arvion voin heittää 50 kirjaa pehmeissä kansissa päällystämöttälle paperille painettuna 140 sivua ja 40 värikuvaa, yksikköhinta voi olla esim 14 euroa kpl, joten noin 700 euroa . Halvemmallakin voi saada ja kalliimmallakin.
Joku kehui tuossa edella amerikassa painattaneensa, kannattaa miettiä ja vertailla myös Viroa painatuspaikkana,
Samoin tuli mieleen, että löytyy myös kirjansidontayrityksiä, jotka painattavat painotyöt suurissa kirjapainoissa tai painatuslaitoksessa kirjan sisällön, ja palvelevat asiakasta sitten sidonnassa ja muissa painatusta koskevissa asioissa.