- Olen itse pitänyt Dimexejä työn puolesta joskus aikoinaan ja ainakin silloin ne olivat hyviä ja mukavia vaatteita ja niitä tuli sen takia pidettyä vapaa-aikanakin. Ja ilman mitään fetissiä.
Ja vaikka Dimexeihin olisi fetissikin, niin eihän siinä mitään väärää ole. En kuitenkaan hyväksy sitä, että netissä feikataan itseään nuoremmaksi, kuin ollaan. Se on yleisin keino pyrkiä saamaan itselleen nuorta juttuseuraa.
Ja jaksoin stalkata siksi, että muistin nähneeni ko. nimimerkin täällä jo vuosia sitten ja ikä ei tuntunut täsmäävän. Se herätti mielenkiintoni. Kyseessä oli kuitenkin vain pintapuolinen stalkkaus. - Mielestäni on vaarallisempaa olla jääräpäisesti oma itsensä, jos se tarkoittaa samalla sitä, että syrjäytyy yhteiskunnasta pikkuhousuja.
Jos jostakusta tuntuu siltä, että ihan joka paikassa saa kokea jonkinlaista negatiivista palautetta, kiusaamista ja porukoiden ulkopuolelle jättämistä, niin kyllä siinä vaiheessa pitää jo alkaa miettiä sitä, että onko itsessäkin jotain vikaa ja onko itse ollut valmis niihin kompromisseihin. - Olet vielä kasvava nuori. Sinun ei tarvitse olla vielä "valmis". Sinulla on oikeus olla epävarma. Ja sinulla on oikeus saada sitä apua, mutta avuntarvettasi voi olla vaikeaa tunnistaa sivusta, jos et itse siitä kerro.
- No miten uskaltaisit puhua sille toisellekaan tytölle?
Ehkä sinun kannattaisi unohtaa nuo parisuhdejutut vähäksi aikaa, jotta ennätät vähän kasvaa, kypsyä ja saada itseluottamusta lisää. - Jos ahdistut jo 30 oppilaan "ihmispaljoudesta", niin kotiin jääminen voisi syrjäyttää sinut kokonaan ihmiskontakteista.
Elämässä ei voi aina paeta epämiellyttäviä asioita. Siksi sitä tapaa ei kannata opetella. Vaikeudet pitää koettaa ratkaista ja erilaisiin tilanteisiin pitää sopeutua.
Kotiopetuksessa opettaja olisi todennäköisesti joku perheenjäsenistäsi, koska yksityinen oma opettaja on todella kallis ja vanhempasi joutuisivat maksamaan sen kokonaan itse. Kunta ei maksa opettajaa kotiisi.
Käy juttelemassa asiasta kouluterkkarin kanssa. Kai siellä pikkukoulussakin joskus sellainen käy? Kysy tarvittaessa opettajalta, että miten terkkarille pääsee. - Mene luistelemaan tai hiihtämään.
Myös lukeminen on hyvä harrastus. Kai siellä kirjasto on? - Kerran sinulla on jo hyvä nettiystävä, niin en usko sinun voittavan hirveästi sillä, että koetat kerätä niitä lisää. Hyvin pian käy niin, että aika ei enää riitä huolehtimaan niistä kaikista ystävyyssuhteista.
Voisi olla hyvä käydä puhumassa tunteistasi jollekin ammattilaiselle vaikka koulussa. He eivät saa automaattisesti kertoa käynnistäsi vanhemmillesi ilman lupaasi. - No eiköhän tuostakin joku kiksit saa.
- Jokaisella voi olla omanlaisensa tyyli, mutta ketään ei voi pakottaa pitämään siitä tyylistä.
En edes sano, mitä mieltä olen huomiota herättävistä lävistyksistä, varsinkin kasvoissa... - Voisiko yksi syy olla se, että laadukas nahkarotsi on aika kallis?
Tai ehkä se ei vaan ole muotia.
Omasta mielestäni nahkatakki on paljon farkkutakkia tyylikkäämpi. - Johtuisiko siitä, että ap:n kysymys haisee seksuaalisen fantasian tyydyttämiselle ja siihen on täällä ihan eri aihealueet.
- No jos vaikka sanoisit sen ihan noin suoraan, kun minä sen asian sinulle sanoin? Luuletko, että se onnistuisi ja hän ymmärtäisi?
Minun on tosi vaikeaa antaa mitään mahtavia neuvoja asiassa, kun en sen tarkemmin tunne tätä jääräpääkaveriasi, enkä tarkemmin tiedä, että millainen persoona hän on.
Onko sinulla mahdollisuutta kysyä neuvoa esim. joltain koulun aikuiselta, joka tuntisi tämän toisen pojan ja osaisi auttaa minua paremmin? Kuraattoria tai opettajaa, joka on sun mielestä hyvä tyyppi?
Mun mielestä on ihan mahtavaa, että yrität keksiä ratkaisua, joka auttais tuota sun jääräpääkaveriasi. - No voisit koettaa vinkata tälle jääräpäälle, että aina ei kannattaisi olla niin jääräpää. Elämässä kun on todella vaikeaa pärjätä, jos ei osaa välillä joustaa ja antaa periksi.
Voit myös kertoa hänelle tilanteen suoraan,eli että haluaisit olla hänen kaverinsa, mutta hänen käytöksensä on saanut ne muut kaverisi hyljeksimään sinua. - Miksi nämä muut eivät tykkää siitä yhdestä?
Jos tarkoitit, että olet tämän hyljeksityn ainoa kaveri, niin olet ollut hieno ihminen tekemällä niin. En voi tuomita sinua edes siinä tapauksessa, että valitset sen kaveriporukan, koska tuo on sinun ikäiselle todella vaikea valinta ja harva haluaa tehdä sosiaalista itsemurhaa.
Tietenkin voisit kysyä näiltä muilta, että mitä se heitä haittaa, että olet sen heidän hyljeksimänsä tyypin kanssa ja kertoisit heille, että miksi olet hänen kanssaan ollut.
Kenenkään ei pitäisi jäädä yksin. Jos päätät valita sen kaveriporukan, niin ehkä voisit puhua sen toisen tilanteesta jollekin aikuiselle. - Murrosikäsi ja kehityksesi on keskimääräistä myöhäisemmässä, mutta silti ei ole vielä syytä huoleen. Jokainen kehittyy omaan tahtiinsa ja sinäkin olet vielä normaalin vaihteluvälin sisällä.
- Sinun pitäisi kyllä saada jonkinlaista ammattiapua.
- Veikkaan sinua sen verran nuoreksi, että ehdit aloittaa sen massan keräämisen ja salilla käymisen vähän myöhemminkin. Voit harjoitella voimaa ihan oman kehosi painolla: vatsalihaksia, jalkakyykkyä, punnerruksia jne.
Syö hyvin ja monipuolisesti ja kiinnitä huomiota riittävään proteiinin saantiin. Myös lepo on tärkeää, koska lihas kasvaa levossa. - No onnittelut ammattitutkinnostasi. Ei kai niillä amiskan todistuksen arvosanoilla paljoa merkitystä enää sen jälkeen ole, kun eka työpaikka on saatu ja minä ainakin pidän "kohtalaista" ihan kelvollisena suorituksena.
Se, miten paljon eri asioissa pitää ja kannattaa joustaa, riippuu tietysti aina kokonaistilanteesta ja siitä, mitä sinä haluat. Ketään ei esimerkiksi voi pakottaa olemaan kenenkään kaveri ja jos koet tarvitsevasi kavereita, niin kyllä se olet valitettavasti sinä, joka niitä mahdollisia myönnytyksiä joutuu tekemään.
Minulla esimerkiksi on monia sellaisia mielipiteitä ja asioita, joista en kaikille kavereilleni puhu. Miksi puhua asioista, jotka eivät heihin vaikuta ja joita heidän ei varsinaisesti tarvitse tietää. He ovat kavereita, eivät sydänystäviä tai parisuhdekumppaneita.
Se, että on rehellinen ei ole sama asia, kuin että kertoo oma-aloitteisesti kaiken.
Vanhan sanonnan mukaan laiha sopu on parempi kuin lihava riita. Lisäksi mielistelemällä pääsee yleensä parempaan lopputulokseen, kuin pakottamalla.
Tässä on kyse sinun elämästäsi ja sen eteen kannattaa tehdä tarvittaessa uhrauksia. Asioita kannattaa myös koettaa ajatella pitkällä tähtäimellä. - No joo, kuulostaa tosiaan siltä, että et ollut omanlaisessasi kaveriporukassa.
Jos kuitenkin väität, että pelkkä duunariperhetaustasi estää sinua menestymästä elämässäsi, niin aliarvioit itseäsi. Tottakai se tekee monista asioista haastavampaa, mutta pelkästään se ei estä edes taloudellista menestymistä.
Minä itse olen hajonneen alkoholistiduunariperheen lapsi, mutta olen silti tällä hetkellä monen muun kirjoissa porvari. En ole mikään rikas, mutta hyvin toimeentuleva kuitenkin: on talot, autot ja sen sellaiset. Pari suunnilleen samoista lähtökohdista lähtenyttä työläisperheessä kasvanutta kaveria on vieläkin menestyneempiä. Ja tietenkin niitä surullisempiakin esimerkkejä on....
Sinun ei tarvitse hävetä perhetaustaasi, mutta älä anna sen vaikuttaa siihen, että et edes yritä jotain. Todella moni asia on vain sinusta itsestäsi kiinni. Kykyjään ja taitojaan ei tietenkään voi aina valita, mutta asenteensa voi.
Minä en esimerkiksi koe olleeni mitenkään lahjakas koulussa. Olin pitkään sellainen seiskan oppilas, koska menin vaan virran mukana. Sitten jossain vaiheessa yläasteen aikana (tätä voi kai pitää pienenä ihmeenä) jokin muuttui ja aloin panostaa koulunkäyntiin enemmän. Lopputuloksena pääsin lukiosta ysin keskiarvolla. Se ei kuitenkaan tullut ilmaiseksi, vaan panostin siihen todella paljon.
En halua kehua itseäni, otin tuon vaan esimerkkinä siitä, että kovalla työllä voi todellakin saavuttaa paljon, eikä lähtötilanne aina määritä lopputulosta.
Tuosta mielipiteiden hyväksymisestä sanoisin sen verran, että se riippuu vähän niistä mielipiteistä, että tarvitseeko toisen niitä hyväksyä. Toki tilanne on eri jos puhutaan vaikka pukeutumisesta tai musiikkimausta, mutta en ainakaan minä hyväksy sellaista mielipidettä, että ihmistä pidetään automaattisesti huonompana esim. perhetaustansa tai ihonvärinsä takia.
Näin vanhempana elämää nähneenä ihmisenä antaisin neuvon, että vaikka oletkin ylpeä itsestäsi ja siitä, millainen olet, niin itseään kannattaa myös pyrkiä muuttamaan "toisten pillin mukaan", jos se auttaa selviytymään elämässä eteenpäin. Elämä on täynnä kompromisseja. - Mikä siinä omassa itsessäsi on oman arviosi mukaan vikana? Siis miksi et kelvannut?