Vapaa kuvaus

Järjen ääni.

Aloituksia

5

Kommenttia

2205

  1. Se johtuu siitä, että täällä pyörii niin paljon yuggiksen, lolihentain ja kauhakurun tapaisia ihmisiä. Siis ihmisiä, joille on aivan sama, mitä paskaa suustaan - tai tässä tapauksessa näppäimistöltään - ulos päästää.
  2. Ei se ole vaikeaa muuta kuin silloin, kun siihen ei keskity ja antaa muiden houkutusten häiritä ja vetää sivuraiteelle.

    Omista lukioajoista on se parisenkymmentä vuotta aikaa, joten moni asia on muuttunut - osaksi myös huonompaan suuntaan. En kuitenkaan olisi huolissani kuvailemallasi koulumenestyksellä siitä, että lukiossa menestyminen olisi sinulle ylivoimaista.

    Itse lopetin yläasteen noin kasin keskiarvolla, lukion lopussa se oli lukuaineiden osalta tasan 9. Laaja fysiikka ja laaja matematiikka olivat molemmat kymppejä lukion päästötodistuksessa, vaikka en kyllä yläasteella muista olleeni mikään matikkanero.

    Vaikeaa se ei minun mielestäni ollut, mutta töitä minä kyllä tein. Seurasin opetusta tunnilla. Tein aina läksyt, vaikka siihen saattoi joskus mennä neljäkin tuntia aikaa, kun esimerkiksi jäi jumiin johonkin fysiikantehtävään. Luin kokeisiin, mutta en kuitenkaan päntännyt älyttömästi. Enkä sitten kolmasluokkalaisenakaan bilettänyt tuoreen täysi-ikäisyyden tuomalla raivolla.

    Vaikka numerosi vähän tippuisivatkin, niin mitä sitten. Liian alas ne eivät tule sinulla tippumaan, ellet sitten lyö touhua ihan läskiksi. Ja ei se sinun lukionkäynti liikuntaan ainakaan tyssää, olitpa millainen höyhensarjalainen tahansa. Edes ylioppilaan ei tarvitse olla täydellinen. :)

    Ja muista sitten, että jos siinä opiskelussa sattuisi tulemaan ongelmia, niin puhu niistä ja hae niihin aktiivisesti ratkaisua. Uskalla pyytää tarvittaessa apua.
  3. Kyllä, tarkoitin juuri sitä, mitä sanoin: en suosittele vakavia suhdejuttuja ennen kuin vasta täysi-ikäisinä.

    Olet oikeassa siinä, että kypsymistä kyllä tapahtuu - tai ainakin voi tapahtua - ennen sitäkin. Onnistunut ja kestävä suhde vaatii kuitenkin muutakin. Se vaatii sen verran vakiintuneen elämäntilanteen, että eri paikkakunnille opiskelemaan lähtö ei revi paria erilleen. Se vaatii sen, että suhde kestää mahdollisen armeijaan menon ja sen tuomat pitkät ajat erillään. Lisäksi ilman tietynlaista taloudellista itsenäisyyttä parisuhde-elämä voi olla aikamoista kitkuttelua.

    Olen sen verran vanhempi jo, että olen elämäni aikana tavannut aika monta perhettä. Aniharva näistä pareista on alkanut seurustelemaan toistensa kanssa alle parikymppisinä. Tasan 2 paria on aloittanut alle täysi-ikäisinä ja päätynyt vakiintuneeseen perhe-elämään asti. Siitä voi laskea onnistumisprosentin.

    Totta kai sitä voi leikkiä ja harjoitella suhdetta nuorenakin, mutta onko siinäkään oikeasti mitään järkeä, koska ne erot aiheuttavat vaan sydänsuruja...

    Tiedän kyllä, että te nuoret ette ole ollenkaan samaa mieltä.:) Mutta trust me: aikuiseksi ehtii vähän myöhemminkin. Ja vakaa, turvallinen ja menestyvä parisuhde on nimen omaan aikuisten asia, enkä tässä tapauksessa tarkoita "aikuisuudella" pelkästään täysi-ikäisyyttä, tai edes sen lisänä olevaa henkistä kypsyyttä. Aikuisuus tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että pystyy huolehtimaan omista ja osaltaan myös sen parisuhdekumppanin henkisistä, fyysisistä ja taloudellisista tarpeista itsenäisesti ja selviytymään samalla ehjänä elämän tuomista pettymyksistä. Niitä nimittäin tulee.

    Vanha kalkkis on puhunut. :)
  4. Ensiksikin: kukaan EI voi häntä sinulta varastaa, koska hän EI ole sinun omaisuuttasi, eikä hän muutoinkaan kuulu sinulle. Hän ei kuuluisi sinulle edes siinä tapauksessa, että olisit uskaltanut kertoa tunteistasi hänelle. Ihminen ei koskaan voi sanan varsinaisessa merkityksessä olla toisen "oma".

    Olen pahoillani siiitä, mitä nyt joudun sanomaan. On erittäin harvinaista - siis erittäin ERITTÄIN harvinaista - että sinun iässäsi aloitettu parisuhde kestäisi aikuisiälle saakka. Todennäköisesti se ei selviä edes yläasteen läpi. Nuorten elämät vaan muuttuvat niin hurjaa tahtia ja elämäntilanteet vaihtelee. Persoonallisuudetkin ovat vielä muutosten kourissa. Koulujen vaihtuminen, muutot opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ym. nuoren arkeen liittyvät asiat kasaavat lisää haasteita, eikä toivoa siitä vakaasta parisuhteesta juurikaan ole.

    Todennäköisesti tästä tytöstä tulee se nuoruuden ihastus, jota aikuisena muistelet itseksesi hymyillen. Todennäköisesti hänestä ei kuitenkaan tule elämänkumppaniasi.

    Toki aina on mahdollisuus, vaikka se olisi häviävän pienikin. Se edellyttää kuitenkin sitä, että uskallat kertoa niistä tunteistasi jossain vaiheessa. Älä kuitenkaan hajoa palasiksi, jos tyttö ei tunnekaan samoin tai suhde myöhemmin päättyy.

    Jos lähestyt häntä, niin se tulee tehdä sillä asenteella, että haluat viettää loppuelämäsi hänen kanssaan. Oletko todellakin valmis tuollaiseen jo nyt?

    Joka tapauksessa onnea ja menestystä.
  5. Olet. Mm. "se" on jo isompi kuin minulla.