Monesti puhutaan, että eron jälkeinen elämä ei enää kuulu kummallekaan eron osapuolille ja näinhän se toki on. Mutta entäpä ne eroa edeltäneet tapahtumat, jotka saavat eron alulle. Jos jompikumpi osapuoli tekee jotain, joka aiheuttaa eron, niin kuuluuko tämän kärsivän osapuolen saada tietää, mitä katala puoliso on toisen selän takana tehnyt?
Itse olen vastikään jätetty ja jätetty myös pimentoon eron aikaisista tapahtumista. Joka kerta kun tapaan minun ja exäni yhteisiä ystäviä, tunnen kuinka ilmassa on jonkinasteista salailun makua. Kaverit selvästi tietävät jotain enemmän kuin minä, mutta eivät vaan pysty siitä minulle puhumaan koska asia ei taas tavallaan heille kuulu. Välillä joko puolivahingossa tai kohteliaan pinnallisesti kuulen jotain vihjailua. Minä puolestani en ilkeä heiltä tiedustella mitään. Nykyään on suorastaan vaikea olla heidän seurassaan ja varmasti nämä ystävätkin tuntevat samoin. Olen luonteeltani sellainen, että haluan saada asiat selvitettyä, jotta pystyisin jatkamaan elämääni eteenpäin ilman arvuutuksia.
Itse olen vastikään jätetty ja jätetty myös pimentoon eron aikaisista tapahtumista. Joka kerta kun tapaan minun ja exäni yhteisiä ystäviä, tunnen kuinka ilmassa on jonkinasteista salailun makua. Kaverit selvästi tietävät jotain enemmän kuin minä, mutta eivät vaan pysty siitä minulle puhumaan koska asia ei taas tavallaan heille kuulu. Välillä joko puolivahingossa tai kohteliaan pinnallisesti kuulen jotain vihjailua. Minä puolestani en ilkeä heiltä tiedustella mitään. Nykyään on suorastaan vaikea olla heidän seurassaan ja varmasti nämä ystävätkin tuntevat samoin. Olen luonteeltani sellainen, että haluan saada asiat selvitettyä, jotta pystyisin jatkamaan elämääni eteenpäin ilman arvuutuksia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Taidat nyt vaan paranoidisesti kuvitella kaikkea...
Ystäväsi ovat aika mulkkuja, jos läsnäollessasi vihjailevat jtn. Sano heille, että et halua enää keskustella erostasi tai siihen liittyvistä asioista tai kuulla siihen liittyviä juttuja.
Itse kun erosin, olin todella rikki, mutta ystäväni eivät onneksi kyselleet tai ihmetelleet mitään, vaan heidän seurassaan sain sentään hetkeksi unohtaa koko eron ja sen suremisen..