ollut sinkku?
Miten kauan olet
--------------------
27259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Nuoruuteni, aina teiniksi asti. Siinä välillä pidempiäkin aikoja olin sinkkuna. Mutta sitten 21-ikävuoden jälkeen olen ollut sinkkuna yhteensä ehkä noin vuoden päivät. On ollut 14 vuoteen pari pidempää parisuhdetta, tähän päivään saakka. Hirmusti en ole ehtinyt sinkkuilla enää vanhempana.
Koko elämäni ja tulen myös olemaan lopunkin aikaa. Miksi ottaisn miehen sotkemaan elämääni?
Niinpä, mäkin jos sinkuksi jäisin. Viettäisin loppuelämäni sinkkuna. En siks et mies sotkee elämää, en vaan jaksaisi enää yhtään parisuhdetta enempää aloittaa ja tutustua aina uuteen ihmiseen. Kiintiö on täynnä. :-)
Joko tää tai ei mitään enää.
no en ehkä tarkoittanut tuota "sotkua" niin kongreettisesti vaikka yleensä sitäkin saa miehen mukana.En vain jaksa alkaa "säätämään" yhteisiä pelisääntöjä tai opettelemaan toisen tavoille. Näin on hyvä.
Vähän samaa itsekin ajattelen. En jaksasi alkaa opettelemaan uusia juttuja taas uuden miehen kanssa. Sovittelemaan ajatuksia yhteen tms. Mielummin olisin sitten mukavuudenhaluisena yksin ja eläisin itselleni. Toki yksinäisyys voisi kaivella toisinaan, mutta ystäviä toki vois olla.
Enkä muutenkaan jaksa uskoa, että enää rakastuisin. Koitan vaalia nykyistä suhdettani niin hyvin kun kykenen. Jos se ei riitä, olen yksin. Eikä se ajatus tunnu edes ahdistavalle. Ajatus että tää nykyinen suhde loppuis on epämukava, ei toivottava. Surullinen ja liikuttava tunne nousee ajatuksestakin.
Mutta suhteita taakseni jättäneenä, tiedän realistina, että kaikki on mahdollista. Onnellisetkin stoorit voi joskus loppua. Syystä tai toisesta.
Parhaansa tekee, muuta ei voi. :-)
Koko elämäni lukuunottamatta paria juttua. Onhan tähän selkeä syykin ja se on että en tee aloitteita sekä olen muutenkin sosiaalisesti kömpelö eli lievästi epäsosiaalinen.
Ei se vaikka asiat oiskin kunnossa muuten mutta kun supliikkia ei ole niin yksin jää, tämä on mulle totuus.
3-4 vuotta.
2 kuukautta.
Koko elämäni. Täytän syyskuussa 34 vuotta.
Liian kauan.
Käytännössä koko ikäni.
En koskaan tavannut oikeanlaista naista, kaikki olleet käytettyjä huoria ja suurimman osan ulkonäkökin on mättänyt. Netistä ei naiset vastaa ja baareissa on vääränlaisia. Olisi pitänyt olla suurempi sosiaalinen ympäristö, etenkin teininä(siis ryypätä), kuten tässä jossain ketjussa sanottiin
Jos naisen joskus enää tässä iässä hommaan niin varmaan sitten ulkomailta. Mitään toisen kierroksen jämiä en ala katsomaan.
Puhut niin kuin sinussa ei olisi mitään vikaa, tai kaikista ihmisistä juuri sinä olisit kyvytön sitä näkemään.
Aina, eli todella kauan
Koko elämäni.
Koko elämäni, melkein 35 vuotta. Viime vuosina on alkanut tuntua yhä vahvemmin siltä että joudun olemaan sinkku hautaan asti.
Mikä lasketaan ei-sinkkuna olemiseksi? Naisethan usein kaunistelevat näitä juttuja ja sanovat olleensa sinkkuna kaiken muun ajan, paitsi sen ajan minkä olivat avoliitossa. Tällä tavoin naiset yrittävät välttää kertomasta sitä, että oikeasti he eivät ole olleet sinkkuina melkein hetkeäkään, koska koko ajan on jotain sutinaa tai panoa meneillään johonkin suuntaan.
Viimeisin lupaava suhteenalkuni, joka loppui taas kerran naisen yksipuolisesti niin päätettyä, oli viime vuonna kesästä syksyyn. Olen ollut siis sinkkuna 7 kuukautta. Ja se tarkoittaa aidosti sinkkuna, siis edes suudelmaa en ole vaihtanut kenenkään kanssa. Naisten valheellisella sinkkumääritelmällä voisin sen sijaan sanoa olleeni sinkkuna jopa 8 vuotta, jos asiaa oikein venyttää.
Minulla edellinen kerta kun oli jotain edes vähän läheisempää kontaktia naiseen oli vappuna 2008, kun suutelin kerran yhtä naista baarissa. Ei siitä koskaan mitään sen enempää seurannutkaan. Varsinaisessa parisuhteessa tai seksisuhteessa en ole ollut koskaan.
Jos siis sinkkuudeksi lasketaan aidon suhteen, tai edes sen alun, puute, niin sitten koko elämäni. Jos taas sitten yritetään määritellä "sinkkuus" niin ettei se sisällä vähäisintäkään kontaktia toiseen sukupuoleen niin kai se sitten on vähän yli kolme vuotta.
Mahtaako olla oikeasti edes yleistä tuo käytäntö? Mä ainakin olen laskenut kaikki mukaan, joka ikisen lyhyemmänkin yrityksen parisuhteeseen. Lyhyin yritys on lienee kestänyt parin kuukauden verran.
Kyllä siinä aina on yritetty enemmän saada aikaan. Joskus vaan on tuntunut, et nuorempana tuli tavattua miehiä, jotka halus vain vakipanokaveria ja loppu oli selittelyä. Ite olen taas aina halunnut parisuhdetta, ihan vakavaa sellasta. Mut eihän se yksin onnistu. :-) Molempien pitäis haluta samaa.
Ja siksikin on tullut katkaistua suhteita, kun on selvinnyt ettei mies halua pidemmän päälle parisuhdetta. Kunhan tapaillaan mitä tapaillaan.
Koko elämäni olen ollut sinkkuna, tai no se vähän riippuu et miten sitä asiaa katsoo, että aloin kiinnostumaan vastaikkaisesta sukupuolesta siinä 12v kieppeillä eli jos tuosta se alku lähtis niin n. 8 vuotta olen ollut sinkkuna. Ei ole ollut ikinä edes mitään juttua joka edes vihjaisisi siihen suuntaan ja pakkohan se on myöntää että kyllä sitä jurppii hieman se, koska haluaisin sen jonkun erityisen jonka kanssa jakaa hyvät ja huonot asiat, antaa tukea ja saada sitä vastavuoroisesti jne.
26v 1kk ja 9 päivää.Eli koko elämäni,prkl
vuonna 1995 kokonaisen aamupäivän.
Reilut 5 vuotta. En olisi koskaan uskonut, että joudun olemaan sinkkuna näin kauan, koska olen erittäin optimistinen ihminen ja ajattelin että tietty löydän heti jounkun kivan miehen, kun olen kerran deittipalstalla. Ja siellä olikin heti yksi josta olin tosi kiinnostunut ja jonka tapasin, mutta jätkä ei sitten jostain syystä halunnut tavata kolmatta kertaa... joo-o. Sen jälkeen en ole kovasti kenestäkään edes kiinnostunut, paitsi yhdestä magneettisen vetovoimaisesta työkaverista, joka oli mulle liian hyvännäköinen tietenkin.
Sinkkuna ollu koko elämäni. Pari sellaista pientä "säätöä" ollut elämän aikana, mutta ei mitään sen ihmeempää. Eiköhän tässä yksin tulla olemaan jatkossakin, mutta onhan tähän jo niin tottunut ettei sitä ehkä mitään kauhean vakavaa suhdetta edes kaipaa.
Koko ikäni, mitä nyt pari erittäin lyhyttä kokeilusäätöä ollut. Miusta sinkkuna ei oo sillon ku seurustelee ja nuo oli tapailuasteella vasta, joten koen saavani sanoo näin, että koko ikäni.
Kohta on 40v mittarissa eikä ole ollut yhtäkään sellaista juttua josta voisi käyttää nimitystä suhde, ei edes opiskeluaikoina. Kuitenkin, tämähän osoittaa sen, että suhde ei ole sittenkään mikään happeen tai ruokaan verrattavissa oleva asia, siis, jotain mitä ilman kuolee.
Luultavasti, tietyn pisteen jälkeen, sitä on joka tapauksiessa omiin kaavoihinsa niin kangistunut, että ei mihinkään suhteeseen edes kykenisikään. Vanha koira ei uusia temppuja opi.
Yksin on taivallettu tätä pimeää polkua jo melkein 36-vuotta. Ei päivääkään seurusteluntynkääkään, halua kyllä, mutta aina olen saanut naisilta vain halveksunnan ja vihan tunteita kohdalleni. En ilmeisesti ansaitse mitään positiivista palautetta heiltä, pahaltahan se tuntuu, mutta tähän on vain opittava sopeutumaan. Onneksi lipido on jo kuollut, eikä alapääni enää innostu mistään, niin kuin nuorempana, silloin tämä naisettomuus oli tuskaisempaa kestää, muttei enää.