Mustasukkaisuuteni häiritsee parisuhdettamme

Mene hoitoon eli terapiaan puhumaan tuosta aiheesta. Olet sairaalloisen mustasukkainen. Pornossa ei ole mitään pahaa niin kauan kun se on moraalin sallimissa rajoissa ja kun se ei ole sinulta pois..

Voin kertoa että parisuhteesi on pian entinen, voin ihan vannoa että on. Joten hae itsellesi apua ennen kuin mokaat tärkeän parisuhteen. Ongelmasi on kateus ja sitä kautta mustasukkaisuus. Kyse ei ole rakkaudesta missään muotoa eli jos kuvittelet rakastavasi niin ei se sitä taida olla.

Sinulla voi lisäksi olla ocd tai joku ahdistuneisuushäiriö jos asia pyörii koko ajan mielessä. Se ei ole normaalia. Haluat hallita ja kahlita miehen ja se ei hyvää tiedä pidemmän päälle.

katsokoon ken lystää. Minua se ei kiinnosta enkä sitä katso enkä todellakaan halua että kumppanilla on sellainen "harrastus." Siinä on jotain tosi vastenmielistä. Ei ole minun juttu. Tehköön sitä niin paljon kuin sielu sietää mutta ei minun elämässäni!!!!!!!!! Jollain tapaa miehissä elää usein aina pieni tirkistelijä ja sitä piirrettä vihaan yli kaiken!

En tiedä vaikuttaisiko asiaan se, etten ole koskaan ollut tavallaan "itsekseni"? Muutimme yhteen niin nopeasti(minä suoraan vanhempieni luota), mieheni on kuitenkin jo elänyt omaa elämäänsä, asunut yksin. Jotenkin sitä kautta takerrun häneen, haluan pitää vain itselläni ja pelkään etten ole tarpeeksi hyvä. Luulen, että asia ei ahdistaisi minua niin paljon jos asioista voisi puhua suoraan, ja olla rehellinen. Mutta asiasta puhuminen on minullekin niin vaikeaa...Tuo salailu, tiedostojen poistaminen yms. tekee asiasta jotenkin "likaista" ja kiellettyä. Tavallaan tämä on niin outoa, että vaikka sisimmässäni tiedän että pornon katselu on ok, ja mies on vakuutellut minun olevan hyvä juuri näin, niin silti jostain tunkee koko ajan näitä ajatuksia ja alan kelailla asioita päässäni aina uudestaan ja uudestaan. Ja sitten asiat saavat taas järjettömiä mittasuhteita...

Ei tuo ole mustasukkaisuutta vaan ahdistuneisuushäiriö, pakkoneuroosi tai jokin muu oire. Hae ammattiapua ennen kuin suhteenne loppuu sen takia, koska itsestään se ei poistu. Porno ei ole syy, se on vain se asia johon ahdistuksesi on alkanut suuntautua. Monet mielialalääkkeet auttavat ahdistuneisuushäiriöön mutta älä tyydy reseptiin vaan vaadi myös terapiaa ongelman alkuperän selvittämiseksi.

Vai pitäsisi ammattiapua ja lääkkeitä hakea, että pystyy suhteessa jatkamaan. Aika sairas ajatus.

Tässähän ollaan taas perusasioiden äärellä: ongelma on parisuhde itsessään, ei pornon katselu tai ahdistuneisuushäiriö. Ei parisuhdetta > ei ongelmaa. Mies voi katsoa pornoa yöt ja päivät, ja nainen saa elää mielenrauhassa. Miksipä ei?

Vaan kun ihmisten pitää aina tahkota väkisin sellaista, mikä ei vaan toimi.

Voi sinua, halaisin sinua jos voisin.
Ajatuksesi tekee elämästäsi varsin ikävää ja hankalaa, niin sinulle kuin miehellesi.
Saatat olla oikeilla jäljillä, kun epäilet sinulla olevan heikko itsetunto. Kaiken lisäksi tämä suhde on sinulle ensimmäinen vakava suhde.

Minusta miehesi oli rohkea pyytäessäsi sinuakin katsomaan pornoa. Muistathan, että filmin naiset ovat leikeltyjä ja filmitkin käsiteltyjä. Miehesikin sen tietää ihan varmasti.

Oletteko jutelleet keskenänne? Mitä miehesi hakee pornoa katsellessaan?
Jos asiat pyörivät jatkuvasti mielessäsi, keskustele miehesi kanssa siten, että hän ymmärtää tilanteen vakavuuden. Ota huomioon, että vain sinä itse pystyt vaikuttamaan omaan suhtautumiseesi. Joko yksin, muuttamalla ajatusmaailmaasi (koko elämän mittainen tehtävä) tai sitten haet rohkeasti apua terapiasta. Et hae apua pornoon suhtautumiseesi, vaan itsetuntosi kohottamiseen ja itse tuntemukseen.

Voimia sinulle.

Haluan kyllä tosissaan jatkaa suhdetta ja rakastan miestäni enemmän kuin mitään. Tiedän, että vika ei ole hänessä vaan minussa, ja jotenkin tälle asialle pitäisi saada päätös. En tiedä, kaipaanko mitään lääkitystä tai vastaavaa, tuntuu hassulle edes ajatella sellaista...Mutta jotenkin pitäisi saada asiat päässä lutviutumaan tärkeysjärjestykseen, ja oman itseni arvostus kohdilleen. Omaa tekstiänikin lukiessani koko asia tuntuu ihan järjettömältä ja tyhjänpäiväiseltä, mutta silti en vaan osaa suhtautua asiaan neutraalisti. Välillä on parempia päiviä, välillä taas koko asian ajatteleminen saa mielen maahan...Haluan olla parisuhteessa ja haluan saada sen toimimaan, mitä voisin tehdä muuttaakseni tätä kieroutunutta ajatusmaailmaani? Miten tämän asian kanssa pääsisi "sinuiksi"? En kuitenkaan halua rajoittaa mieheni elämää...