Elämä yrittäjän puolisona

Vastaus on ei, ei varmasti pysty jättämään 3 viikoksi täysin huomioimatta firmaansa.

Oman firman perustaminen vaatii aivan törkeää panostusta itseltä ja silloin pitää olla 24/7 saatavilla, on sitten missä tahansa. Lomat pidetään silloin kun pystytään, suunnitelmat voi heittää samantien nurkkaan.

Ja onhan se ymmärrettävää, ei kukaan halua firmaansa konkkaan. Loppupeleissä se on se firman omistaja, joka on vastuussa kaikesta.

Eli firma on aina tärkeämpi. Siihen pitää oppia sopeutumaan.

Työnarkomaanit kannattaa suosiolla jättää, ota mieluummin työtön mies.

Duunariyrittäjä mikä se on ?Yrittäjä on aina yrittäjä on se sitte Herlin tai Sarasvuo.
Itse palvelualan yrittäjänä en vois olla yhtäjaksoisesti pois kolmea viikkoa, mutta viikon kerrallaan vaikka kolme kertaa vuodessa.
Jos hän on vielä aika uusi yrittäjä niin sillon ollaan vielä paljon työssä, että saadaan pyörät pyörimään.
Mutta kun yritys on jo tunnettu ja kaikki luonaa, niin saa ite yrittäjäkin ottaa rennommin.
Yrittäjän puolison on tultava yksinkin toimeen, koska yrittäjät joutuvat oleen paljon työssä. Riippuu paljon alasta mitä yrittää, palvelupuolella ei paljoa vapaa-aikaa ole.

Yrittäjä on naimisissa firmansa kanssa. Ei hän pysty eikä halua jättää sitä viikoiksi. Olen ollut yrittäjän vaimo kohta 20 vuotta, yhtään edes viikon lomaa ei tuona aikan ole pitänyt. Se onkin johtanut nyt siihen että on pahasti työuupumuksen kourissa, syö masennuslääkkeitä ja pää on aivan sekaisin kaikesta.
Kun yksin on oltava niin isosta määrästä asioita vastuussa, vaikka onkin työntekijöitä ja perhekin auttaa, niin se lopullinen vastuu on yrittäjällä itsellään, se on kaikkein raskasta, koska jatkuvasti on organisoitava jotain, että homma pyörii. Ja jos jotain meinaa viivan alle jäädä, niin verottaja kyllä muistaa sen verran isosummaisella lapulla, että tietää taas miksi aamulla herää..
Joten vastaus kysymykseesi, yrittäjät on täysin eri asemassa kuin palkkatyöntekijät. Ei säännöllisiä lomia, vapaapäiviä, sairastaa ei voi.

Rankkaa on ollut, todella rankkaa.

Samaa sanon minäkin, eli mies on naimisissa yrityksensä kanssa. Siitä on huoli ja vastuu koko ajan. Jos on ERITTÄIN luotettavat työntekijät, niin heidän vastuulle voi jättää ehkä viikoksi tai kahdeksi, mutta ei enempää. Firmasta mies saa leivän pöytään, joten tietenkin se on tärkeä jo siinäkin mielessä.

Tuskin miehesi sinulle kiusallaan sanoo, että yritys on tärkeämpi kuin sinä tai perhe. Ei se niin saisi olla! Miehesi pitäisi suostua vaikka pidennetylle viikonloppulomalle jos ei muuta, vaikka kännykkä mukana jos haluaa soitella miten työntekijöillä menee. Valitettavasti yrittäjillä ei vaan melkein koskaan ole varsinaisesti lomaa. Tiedän yrittäjiä, jotka eivät ole moneen vuoteen pitäneet yhtään kesälomaakaan. Riippuu ihmisestä ja yrityksestä, miten suhtautuu elämään ja lomiin jne.

Avomiehelläni oli yritys kun aloimme seurustelemaan, oli ollut jo monta vuotta. Hän oli monesti illat ja joskus viikonloputkin töissä, mutta lähti hän sentään kahdeksi viikoksi ulkomaanmatkalle kanssani. Jo ennen tuota matkaa työntekijä meni huolimattomuuttaan tekemään suuren virheen ja siitä alkoi yrityksen alamäki. Nyt on sitten koettu se konkurssikin, jota en toivoisi ikinä kenellekään enkä tosiaan halua toista kertaa elämässäni sitä kokea. En toivo sitä teillekään, mutta muistutuksena vain, että se vaara on aina olemassa. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu.

Ja tämä menee nyt enemmän rahalliseksi puoleksi kuin tunnepuoleksi, mutta sen sinulle muistutan, että ÄLÄ IKINÄ anna mitään omia rahojasi tai omaisuuksiasi miehen yrityksen hyväksi. Vaikka hän anelisi tai pakottaisi kuinka, niin ei koskaan.

Hei! itse olen yrittäjä ja sitoutunut työhöni. tämä antaa voimia ja 1 syy miksi elää. yleensä meillä paljon työtä tekeville työ on osa elämää.. ehkä se pitää meidät yleensä kaidalla polulla. eipähän tarvitse etsiä ukkomiehien salarakkaita joutenollessaan kun tekee työtä jota rakastaa.. minulle kaksi tärkeintä asiaa elämässä on työ ja emäntä..

yrittäjän puolisona ja itsekkin yrittäjänä olevana voin muutaman totuuden helmen kertoa..

ensinnäkin ihmettelen 3 vk:n lomaa?
yrittäjällä on yritys mikä tuo sen rahan kotiin, jolla sitten voidaan elää. voidaanko nykypvänä pistää yritys kiinni ja sanotaan ettei raha kelpaa vaan haluan olla 3 vk afrikassa?

3 :n hengen yritys on erittäin pieni yritys, ja tuntuu et jollei mikään muu yritä kaataa yritystä niin sit se on verottaja. menot pienessä yrityksessä on julmetun suuret, valitettava totuus..

perheellä on helpompi elää jos molemmat aikuiset satsaavat täysillä yrityksen toimivuuteen, perheen keskeiset puheet ns. vapaa-ajalla pyörivät investoinneissa, menoissa, yrityksen tulevaisuuden suunnittelussa, kirjanpidossa ym. asioissa.

työmäärä on huomattavasti suurempi kuin ns. vieraalla ollessa, sekä ei yrittäjä tunne 8h työpäiviä.. itse havahduin kuukausi sitten tekeväni 17h/ vrk ja mieheni tekee 12h/pvä x 7pvä/vk.. yrittäjyys on elämän tapa!

kuinka monena yönä olenkaan herännyt puhelimeen ja minua pyydetään tuomaan jokin letku "koneeseen" kun on mennyt rikki ja työt seisoo.. no.. lähdettävä se on..

entä lapset..ne elävät myös siinä samassa perheyrityksessä (pienestä pitäen), se on juuri sitä paljon puhuttua "äidin maidosta saatua oppia", isompana heille on normaalia, että tehdään paljon töitä ja yritetään yhdessä.. ei huono tapa mielestäni..

kun lapset kasvaa, he ovat oppineet jo sen ettei mitää saa jollei itse tee mitään.
aikuisuuden kynnyksellä oleva poikani, on tyytyväinen elämän suuntaansa tulevana yrittäjänä ja kertoilee kuinka hyvältä tuntuu kun on itse ansainnut työtä tekemällä kaikenlaisia harraste mahdollisuuksia, moottoripyöräilyä, motocrossia, on mönkkäreitä, talvisin moottorikelkkailua, lautailua, laskettelua, milloin ollaan pidennetyllä viikonlopulla ylläksellä, milloin rukalla tai vastaavasti levillä.. mutta tämä kaikki vaatii työtä, työtä mitä tehdään huomattavasti enemmän kuin 8h/vrk

mieti kahdesti ennenkuin hyppäät tähän "oravanpyörään", mutta olen varma, jos haluat satsata elämää niin olet varmasti tyytyväisempi kuin norm. palkkatyötä tekevä.. itse en missään nimessä vaihtaisi osaa kellokortillisen kanssa..

Älä ikinä ala yrittäjän puolisoksi, jos voit valita. Sen verran nähnyt konkurssihelvettejä, että en suosittele. Samoin ollut myös muutamalla yrittäjällä liikaa töissä. Ainakin nuo pienyrittäjät repi jopa työntekijöiden selkänahat, mitä ikinä irti sai. Kaikki pyörii rahan ja yrityksen ympärillä. Siis aivan kaikki. Osallle yrittäjistä yritys on kuin päihde, millään muulla ei ole enää väliä. Yrittäjyyden alttarille uhrataan niin monta hyvää asiaa elämästä, että mieluummin vaikka ikuisesti peruspalkkansa tienaavan duunarin kanssa normaalia elämää, kuin hullua sirkusta 24/7 niillä arvoilla, ja sillä järjestyksellä, mikä sitä elämää sanelee. Raha, raha ja raha. Jos menee hyvin, ensin tulee yritys ja rahat. Jos menee huonosti, aina on yritys ja rahat. Pyhää arkea, kesää talvea. Ihmissuhteet, harrastukset, yöunet, kaikki elämän pienetkin ilot on aina seis, kun puhelin soi. Ja sellaista perhettä ei olekaan, missä vaimo vois matkailla lasten kans Afrikassa pitkiä aikoja ja mies painais yrityksen kans tulosta. Älä edes kuvittele. Itse painat myös niska limassa helteessä, kuvittelet korkeintaan olevasi afikan porottavan taivaan alla rasistisessa ympäristössä.

Olen yrittäjä. Puolisoni ei tarvitse osallistua yritykseni toimintaan mitenkään. Mitä nyt joskus vie kirjanpitäjälle kuukausittaiset materiaalit ja joskus lähtee seuraksi pidemmälle keikalle. Riippuu paljon alasta millä ollaan, ei kaikilla aloilla ole yllä kuvaillun kaltaista.

On se rankkaa, on.

Olen yrittäjän puoliso. Mies on toiminut yrittäjänä usean vuoden ajan, mutta oli ennen tätäkin hyvin työteliäs. Rankkaa oli silloin, kun lapset oli ihan pieniä. Nyt tilanne on helpottanut, kun lapset ovat kasvaneet. Kyllähän se elämä hyvin pitkälle miehen työn ympärillä pyörii, mutta jotenkin siihen on tottunut. Toisaalta työ on ollut meille molemmille aina hyvin tärkeä osa elämää. Lomiakin on, mutta se vaatii aina omat järjestelynsä.
Meillä on vähän sama tilanne, kuin edellisellä kirjoittajalla; eli minun ei ole tarvinnut osallitua yritystoimintaan millään tavalla. Vaimona olen yrittänyt tukea ja kannustaa, koska sitä se yrittäjäpuoliso tarvitsee. Mutta ei se elämä aina helppoa ole, se pitää myöntää. Ylä- ja alamäkiä tulee, mutta sitähän se elämä toisaalta onkin.

Olen yrittäjän vaimo. Plussaa on se, että mies pystyy ottamaan aikaa parisuhteellemme monina sellaisina hetkinä, joina toisten määräämää työaikaa puskeva ei pysty. Plussaa myös se, että kun mies saa haastaa itsensä omassa työssään äärimmilleen, hän on onnellinen.

Itse olen työssä vapaa-ajan-sektorilla, eli myös omat työaikani ovat tavallisesta poikkeavia. Hyväksymme toistemme työaikahaasteet.

Tällä hetkellä taistelen kuitenkin sen kanssa, kuinka oppia elämään yrittäjyyteen liittyvän taloudellisen jatkuvan epävarmuuden kanssa. Oma palkkani on pieni. Jos mieheni firma ei menesty, mistä rahat asuntolainan lyhennykseen? Mies kyllä on optimistinen ja yrittää suojella minua kaikin tavoin paineilta. Mutta olen yli-realisti, minkäs teet.

(No toisaalta, kukapa voisi näinä aikoina olla varma mistään palkasta omassa tulevaisuudessaan? Ainakaan yrittäjä ei anna itse itselleen ylläri-potkuja...)

Seurustelin miehen kanssa, jolla oli saman kokoinen yritys (3 työntekijää) ja lisäksi lapset (2vkoa/kk) edellisestä avioliitosta. Ja oma kokemukseni oli se, että yritys oli nro1, talo nro 2, lapset nro 3 ja minä sain jakaa sijan 4 harrastusten kanssa.

Mies teki pitkää päivää ja usein töitä viikonloputkin. Lomia ei voinut pitää kuin viikon kerrallaan, ja nekin valittiin lasten lomien aikaan. Minä käytin välillä omia vuosilomia siihen, että olin lasten kanssa, jotta hän voisi tehdä reissutöitä. Tulotaso ei kuitenkaan ollut kaiken tämän ajankäytön arvoita, itse hankin saman 7 h työpäivällä ja 6 vkon vuosilomilla muilla extravapailla.

Exälleni firma oli tärkeämpi kuin lapset, vaikkei sitä suoraan myöntänytkään, aina vaan vetosi, että rahaa pitää tulla elämiseen, se on nro 1, muuten joutuisi palkkatöihin (omasta mielestäni sama raha ilman riskiä olisi tullut siitä niin paljon helpommin). Yrityksellä ei ollut eikä ole vieläkään mitään prospekteja kasvaa niin isoksi etteikö hänen "välttämätöntä" valvontaansa tarvittaisi päivittän. Ihan sama oliko töissä vai lomalla.

Voit olla varma, että sinä ja lapsesi tulevat vasta yrityksen jälkeen, varsinkin kun on kysymys noin pienestä yrityksestä -ja todennäköisesti pienistä vuosittaisista liiketoiminnan voitoista.

Otappa selvää, mikä on ollut yrityksen tulos viime vuosien aikana, ja mikä on ollut liikevoitto%. Pitäsi puhua jo reilusti yli 50k€ tuloksesta kymmenien prosenttien liikevoitosta, ennen kuin yksityisyrittäjä voi ottaa ns. rauhallisesti. Ja nämäkin vain ja ainoastaan ilman yrityksen velkaa tai tulevia investointeja. Ja joillekin ei riitä mikään.

Duunariyrittäjä on enemmän naimisissa yrityksensä kanssa kuin pulisonsa kanssa. Hänelle oma saavutettu pieni liiketoiminta on kaiken elämisen ehto; siihen on laitettu rahat ja sielu, ei siinä yksi parisuhde paljon paina.

Kiitos kommenteista. Oli mielenkiintoista lukea. Itsekkin olin suhteessa yrittäjämiehen kanssa. Sama kokemus tuosta 4. sijasta. Pienyrittäjällä on erilainen maailmankuva ja sitä myöden erilainen arvomaailma. Käytännössä se tarkoittaa: ei aikaa yhteisiin harrastuksiin, kahdenkeskisissä keskusteluissa puidaan yrityksen tilaa, ei yhteisiä lomia.
Itselleni ei myöskään tuo 4 sija riittänyt.

Juuri näin oli meilläkin, loputtomia keskusteluja yrityksestä, sen työntekijöistä, yrityksen tulevaisuudesta. Ei mielenkiintoa minun elämääni kohtaan, kaikki tuntui vain pyörivän hänen ympärillään ja ehdoillaan. Yhteisistä harrastuksista oli turha haaveilla, ainoastaan hänen moottoriurheilunsa tuli kysymykseen (johon osallistuinkin, mutta lopetin kun minkäänlaista vastavuoroisuutta ei ilmennyt).Oma elämäni jäi totaalisesti sivuun ja kun halusin siihen panostaa niin suhde ei sitten enää toiminutkaan hänen mielestään. Itsekäs, jopa ihan narsistisuuteen asti, oli hän.

Arvomaailma oli hyvin materialistinen, tavara antoi hänelle tyydytystä enemmän kuin ihmissuhteet ja niinpä siihen puoleen panostikin suvereenisti. Erotessa ihmetteli kun minulle ei kämppä kelvannut ja hänen lapsensa, vaikka olin monen monta kertaa sanonut, että ensimmäiseksi tulee suhde hänen kanssaan ja sitten vasta muut asiat, jopa hänen lapsensa (ja asuntokin oli minulla jo omasta takaa). Ei millään ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää, että suhteeseen olisi tarvittu kaksi ihmistä ja hänenkin panostusta, että aikuisten välinen suhde oli koko "uusperhe" kuvion kivijalka ja perusta. Olisin kyllä kelvannut kumppaniksi, rahoittajaksi, tukijaksi, lasten kaitsijaksi, seksipartneriksi yms., eli laittamaan koko elämäni hänen elämänsä palvelukseen, saamatta itse juuri mitään. Yhteiset hetket kulkivat hänen ajankäyttönsä mukaan, mitään ei voinut sopia koska ei voinut tietää jos vaikka tulisi jotain tärkeämpää. Rakastin häntä paljon ja olin valmis antamaan paljon, mutta lopulta, saamatta itse juuri mitään, voimavarani ehtyivät ja yrittäessäni puhua asiasta sain vain kuulla, että vika on minussa ja etten ymmärrä häntä. Ystäviä hänellä ei ollut, juuri ketään meillä ei käynyt ja suhteet omiinkin ystäviini hiipuivat koska hän ei heistä pitänyt (näin sanoi vaikkei suurinta osaa ollut edes nähnytkään).

Yrittäjyys pelkästään tuskin on syy hänen käyttäytymiselleen, vaimo oli jättänyt hänet lasten ollessa vielä pieniä taaperoita, enkä enää ihmettele yhtään miksi. Loputon itsekkyys ja halu määrätä kaikesta ja toisen ihmisen elämästäkin asettamalla loputtomia ota tai jätä -tilanteita pakottaa ihmisen lähtemään. Ja tässä tapauksessa varmaan oli myös lasten etu mielessä, saisivatpa edes toisen vanhemman luona elää elämää, johon voisi itsekin vaikuttaa ja jossa pieni ihminen otetaan huomioon, eikä vaan käsketä, kiristetä ja lahjota.

Ne muutamat myönnytykset joita hän teki lomien suhteen muistettiin kyllä mainita aina. Joskus hän oli tehnyt suuren uhrauksen, joka oli maksanut hänelle paljon (maksoin itse matkani, joten hinta tuli varmaan hänen menetetystä työajasta...) toisinaan taas matka muuttui jälkikäteen hänen mielestään ihan paskaksi. Rakenna siinä sitten yheisiä ihania muistoja....

Aivan mahdoton mies kaiken kaikkiaan. Hän vei minulta itsearvon tunteeni, itsekunnioituksen ja uskon tulevaan, kunnes sain itseni lopullisesti riuhtaistua hänestä eroon. Elämä on parantunut sen jälkeen suuresti, osin lähes entiselleen ja osin jopa paremmaksi.

Mullakin on isä yrittäjänä. Monet ongelmat on tullu vastaa, velkoja jne vaikka työtä tekee 18h päivässä. Työtä on monenlaista rakennusalantöitä, peltotöitä, sahatyötä, metsätyötä mutta silti ei yritystä ole saatu kannattamaan... Hänellä ei tosiaan koskaan ole vapaapäivii ollukkaa, eikä aikaa kenellekään perheestä paljoakaan... Tosiaan hän on omistautunut työllensä... Ihan täysin.

Minä olen yrittäjä, nainen ja äiti. Olen ollut yrittäjänä 24 vuotta. Yrityksessä työskentelee 3 henkilöä.

Yrittäjyys on rankkaa, eivätkä työpäivät pääty 8 tunnin jälkeen. Olen alalla, johon kuuluu paljon kokoustamista. Pääsääntöisesti kokoukset ovat iltaisin, kun niihin osallistuvat henkilöt pääsevät omista töistään. Kokouksia on keskimäärin 100 vuodessa. Tämä esimerkkinä siitä, ettei yrittäjä voi aina itse vapaasti valita työaikojaan vaan on myös sopeuduttava ulkoisten tekijöiden määräämiin aikatauluihin. Meidän alalla pahin kiire ajoittuu vuoden ensimmäiseen puoliskoon. Kesällä ja alkusyksystä on hieman helpompaa.
Kesälomaa olen jo ainakin 15 vuotena pitänyt neljä viikkoa, tosin yhtäjaksoisen 4 viikon loman pitäminen on mahdotonta. Pisimmillään olen lomaillut yhtäjaksoisesti kolme viikkoa. Lomallakin kuitenkin vastaan työpuheluihin, järjestelen asioita puhelimella ja sähköpostilla. Pidän yhteyttä yrityksen muihin työntekijöihin.

Minun puolisonani oleminen on varmasti haastavaa ja vaatii puolisoltani kykyä joustaa. Hän on myös kantanut päävastuun kotiasioista ja lasten asioista oman myös haasteellisen työnsä ohella. Meille tämä ei ole koskaan ollut ongelma, ei ole tarvinnut riidellä, kaikki on aina hoitunut. Kun minulla on vapaata olen täysipainoisesti vaimo ja äiti, mitään ns. omaa aikaa tai omia harrastuksia minulla ei ole enkä sellaisia kaipaa. Perheen kanssa yhdessä harrastamme kyllä paljonkin ja vietämme aikaa yhdessä.

Ihminen, jolle säännöllinen työaika, lomat ym. ovat tärkeitä ei sovi yrittäjäksi eikä yrittäjän puolisoksi. Myöskään ihminen, jolle on tärkeää koko pitää perheensä ajankäytön langat käsissään, ei sovi yrittäjän puolisoksi. Yrittäjän puolison täytyy olla joustava ja sopeutua vaihtelevaan arkirytmiin.

Taloudellisia ongelmia yritykselläni ei onneksi ole. Suurimmaksi ongelmaksi yrittäjyydessä koen tilanteen, jossa sairastun odottamattomasti. Sovitut työt ja kokoukset on hoidettava vaikka "pää kainalossa", hyvin harvoin voi mitään perua.