Haittaako hiljaisuus?

Ainakin itseä ärsyttää ylipirteät, koko ajan äänessä olevat naiset, tai miksei miehetkin. Keskustelussa pitää osata kuunnella jotain muutakin kuin omaa ääntään. Parasta on vielä, jos osoittaa että oikeasti kuuntelee mitä toisella on sanottavana tekemällä huomautuksia, kommentteja tai kysymyksiä.

Itse olen huomannut, että jos esim. treffikumppani ei paljoa puhu, kannattaa kysellä asioita ja vaikka tehdä tarkentavia kysymyksiä, jotta saada toista vähän puhumaan. Joskus kyseessä voi olla kova ujous, tai vaan hiljainen ihminen.

En kyllä ymmärrä miksi nolaisit miehen olemalla se vähemmän puhuva henkilö. Suurin osa miehistä varmaan ajattelisi, että nolaat miehen jos olet se enemmän puhuva.

Itse huolisin ujon ja hiljaisen naisen koska tahansa. Sellaisen nimenomaan haluaisin... Mutta tosiaan kuitenkin sellaisen, jonka kanssa voisi puhua syvällisiä kahden kesken.

En todellakaan pidä mistään ylipirteistä, joiden pitää olla äänessä koko ajan. Sellainen todella voisi nolata itsensä enemmin seurassani, mutta myös minut.

eri asia jos ei ole mielipidettä tai ei uskalla sanoa sitä ei tiedä mistään mitään. Eri asia on myös ne, jotka tykkää omasta äänestä ja muuten vaan hyppii muiden niskan päälle. Rauhallinen luonne on hyvä, toisaalta sen myös huomaa, jolla ei suu pysy kiinni omasta vilkkaudesta johtuen ja se on surkuhupaisaa.

Ei herrasväki... Aivan kuin olisit kuvaillut minua! Olen aivan samanlainen, itsekin kommentoiden muiden vitsejä yms. hymyilemällä ja hymähtämällä, tuhahtamalla tai sanomalla pari sanaa. Jälkikäteen nolottaa se, että enkö nyt olisi voinut vähän enemmän puhua. Itsekin kahdestaan osaan puhua tai siis KESKUSTELLA, mitä en isossa porukassa osaa, muuten kuin ilmeillä tai vastaavilla.

Meitä on moneen junaan.

Eipä tuo haittaa ja ois kyllä mulle ihanne, mutta käykö samanlainen mies?

Näin muuten vaan sanoen itse en tule juttuun jos toinen koko ajan puhuu ja on äänessä, koska pidän enemmän rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta.

Täällä myös samanlainen mies, joukossa en saa sanaa suustani mutta kaksistaan olen ihan puhelias, kerran yhden koulujutun yhteydessä piti kertoa toisesta jotain arvioijille niin minusta sanottiin että "viihtyy hyvin yksin". Ehkä vähän väärä päätelmä, kyllä mua kiinnostaisi jutella yms mut on vaan turhan ujo luonne..

Ei haittaa yhtään. Melkein parempi noin. Olen itse samanlainen. En ole myöskään koskaan seurustellut :(

Itse olen monesti aluksi se kuunteleva myötäilijä, mutta sitten alkaa suu käymään kun hieman tutustutaan. Ja toisaalta lähtee se suu laulamaan tuntemattomienkin kanssa jos samanhenkisyyttä löytyy.

Mielestäni kylläkin on parempi olla hiljaa jos ei ole mitään kommentoitavaa. Väkisin väännetyt kommentit tai muuten vain typerät jutut hävettävät enemmän kuin hiljaisuus. Toisaalta jos osaa nauraa itselleen ja huomaa kun jutut eivät miellytä muita niin eipä tuolloin ne huonot jututkaan haittaa.

Eniten ärsyttää moottoriturpa, joka ei tajua ettei hänen juttunsa kiinnosta ketään muuta kuin häntä itseään. Hiljaisuus sen sijaan sopii monillekkin naisille, miehillä sitä katsotaan enemmän kieroon.

Eipä hiljaisuudessa mitään vikaa ole, jos osaa ainakin hymyillä (tms) siihen malliin takasin, että pystyy tulkitsemaan, että olet kuitenkin kiinnostunut "keskustelemaan" kanssani vaikka oletkin hiukan hiljaa.

Ei haittaa, päin vastoin, älä vain yritä muuttaa itseäsi. Sinun tyyppisiin naisiin ainakin itse olen aina halunnut tutstua.

Miehellähän yhdistelmää ujo&hiljainen pidetään nykyään lähes sairautena ja se on suht varma tie pysyä ikuisena poikamiehenä.

Ei haittaa. Olen itsekin vähän hiljaisempaa sorttia, mutta toisen samantyyppisen ihmisen kanssa uskoisin saavani enemmän itsevarmuutta. Ei kannata vaipua epätoivoon, olet hyvä sellaisena kuin olet.