Lukeutuuko jatkuva "jättäminen" ja sillä uhkailu narsistin piirteisiin? Olen helposti alistuva ihminen, tiedän sen itsekin ja suurin osa "isoista" riidoista (alkaneet jostain aivan turhasta" päättyvät siihen että mies on minua jättämässä. Sitten alkaa oma anteeksi pyytelyni, lupailu muuttua paremmaksi jne. koska häntä rakastan ja haluan hänen kanssaan olla. Jos tilanne menee siihen, että olen jo pakkaamassa tavaroitani (asumme yhdessä miehen asunnossa) niin sitten ku KAIKKI kamat on pakattu niin hän armahtaakin minut ja antaa jäädä. Tällainen nöyryytys ja sitten selitellään kuinka hän halusi vain että opin jotain?
Muita narsistisia piirteitä miehestäni myöskin löytyy: minun nolaaminen hänen kavereideen edessä, hän ei ole koskaan väärässä, minun haukkuminen (ulkonäkö ja kaikki muu mitä voi vain keksiä), hän saa käydä baareissa miten huvittaa mutta jos itse lähden johonkin.. voi luoja.. Hän on omasta mielestään paras kaikessa niin musiikillisesti, urheilullisesti yms, huono itsetunto, mykkäkoulut, tietokoneriippuvuus (? en tiedä lukeutuuko, mutta sellainenkin löytyy), epäsosiaalisuus (ei halua lähteä kotoa, ei juhli juhlapäivinä), kaikki ihmiset ovat perseestä ja voisivat kuolla-asenne, kaikkitietävyys, ei anna seksiä, koska MINUSSA on vikaa.. lista voisi jatkua.. sovinistisuus.
Olemme seurustelleet hieman yli vuoden ja yhdessä olemme asuneet viime elokuusta alkaen. Rakastan häntä ja inhottaa riidellä mistään, mutta hän voi rakentaa riidan mistä tahansa. Syy on aina minun. Onko kellään kommentoitavaa asiasta? Ja onko jatkuva jättäminen vain tapa koukuttaa minut häneen ja yritys saada minut sellaiseksi kuin hän haluaa? Voisin myöntää jollain tavalla olevani läheisriippuvainen hänestä. Minusta on tullut mustasukkainen mitä en ennen paljoa ollut. Itsetuntoni on laskenut ajasta ennen häntä, mutta silti tahdon jollain tavalla olla suhteessa vaikka ajatukset yksinelämisestä ovat käyneet päässä. Olen epäillyt hänen olevan narsisti kohta jo vuoden. Olen vasta 20-vuotias ja elämä edessä. Tuhlaanko siis nuoruuteni narsistin vankina vai kuvittelenko vain kaiken?
Jatkuva "jättäminen"
28
623
Vastaukset
- 13+5
Lukeutuu.
Rakastat häntä.... mitä on rakkaus? Eikö siinä rakasteta niitä ominaisuuksia mitä toisessa todellisuudessa on...rakastatko? - "jätetty"
Tietysti hän mukava osaa olla kun tahtoo. Se on noin puolet ajasta. Kyllä hän osaa romanttisiakin juttuja tehdä. Arki hänen kanssaan on mukavaa kun kaikki on ns. hyvin. Olen oppinut tällaiseen epävakaaseen elämään. Hyviä ominaisuuksia ovat juuri ne romanttiset eleet yms. Niitä tosin on paljon vähemmän kuin aikaisemmassa listassa. Haluan että mieheni on se kenen kanssaa voin jakaa iloni ja suruni. Häntä ei vaan kiinnosta kummatkaan. Vaarillani todettiin syörä n. 6 kk sitten. Sain tietää asiasta niin että mieheni kavereita oli paikalla. Itkin ja hän lohdutti minua, mutta jälkeen päin hän on ilmoittanut ettei häntä oikeasti edes kiinnostanut koko asia. :( Haluan elämän jossa olisi jotain varmaa. Koti, parisuhde.. mutta aina saa pelätä että tulee jätetyksi (milloin viimeinen kerta?) ja että koti lähtee alta.
- entinen uhri
On jättämässä jatkuvasti, kokemusta on. Olin myös läheisriippuvainen (olen vieläkin), mutta eromme (hän jätti minut) jälkeen pakotin itseni siihen, että en ota enää yhteyttä. Ero oli oikeastaan helpotus ja se, että hän oli se joka halusi erota, itse en siihen varmasti olisi pystynyt. Narsistin kanssa elämä on yhtä vuoristorataa. Minä olin suhteen loppuaikoina kuin "elävä ruumis", olin suhteen aikana syyllinen kaikkeen, hänessä ei ollut koskaan mitään vikaa. Koko ajan piti olla jotakin tekemistä (rauhaton). Säätöä oli muiden naisten kanssa ym. Hän oli kylmä ja tunteeton minua kohtaan ja jatkuvasti mitätöi minut. Heikkoutta hän ei minulta sietänyt ollenkaan. Hän ilmiselvästi nautti siitä kun "roikuin" hänessä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mieti tarkkaan mitä teet, itse roikuin suhteessa liian kauan.
- silleen se menee
"Koti, parisuhde.. mutta aina saa pelätä että tulee jätetyksi (milloin viimeinen kerta?) ja että koti lähtee alta. "
Ei taida olla kuitenkaan noista rakennusaineeksi sellaiseen suhteeseen mitä toivot?
Jos ongelmista on mahdollista keskustella, yrittäkää selvittää ja keskustelkaa, menkää perheneuvolaan tms?
Jos mies suuttuu ja uhkaa jättää sinut jos haluat keskustella selkeistä epäkohdista eikä suostu mihinkään terapiaan, eikä suostu näkemään mitään syytä itsessään, niin mitä todennäköisimmin sellaisenahan se tulee aina jatkumaankin, jos kumppanisi on narsisti niin varmasti piirteet pahenee vaan..
Ongelmia pitää yrittää ratkaista jos jos jatkuvasti lyö päätään seinään eikä ne selviä millään niin sitten varmaan kannattaa tehdä omat johtopäätöksensä, selvittää mitä ITSE elämältä haluaa, sen perusteella taas keskustella toisen kanssa, jos se ei millään tuota tulosta tai sinut vaiennetaan niin sitten pitää päättää haluaako elää elämänsä alistettuna niiden hyvien hetkien voimalla vai haluaako erota... (JOS on narsisti niin voin melkein taata, että ne hyvät hetket ovat aina vain vähemmässä ja vähemmmässä mutta mitätöinti ja alistaminen vain voimistuu koko ajan ja muuttuu rankemmaksi)- entinen uhri
Näin se menee alistaminen tosiaan pahenee.
- "jätetty"
En uskalla edes ehdottaa moista. Tiedän jo miten tilanne etenee jos niin teen. Luvassa riita tai kylmästi vain "No mene ettimään uus poikaystävä joka tekee ne asiat mitä haluut, mä en tohon rupee" tai muuta vastaavaa.. :/ Yritän monesti saada keskustelua aikaseks arkisista asioista tai parisuhteen ongelmista joista pitäisi puhua, mutta heti sanotaan että oon painostava, pakotan keskusteluun, olen nalkuttava jnejne. esim. Olemme köyhiä ja mielestäni tulisi tehdä jonkinlainen ruoka budjetti kuukaudelle ettei rahat lopu kesken kuuta ja sitten ollaan syömättä niin vastaus on että "joo kyl sellanen pitäis tehdä, mut en mä nyt haluu siit keskustella". Asia edelleen auki ja kysyina asiaa 2 viikkoa sitten. Oma-aloitteisesti hän ei sitä keskustelua tule aloittamaankaan, se on varma.
- varastettu elämä
Valitettavasti vaikuttaa siltä, että hänellä on koukuttamisvaihe menossa. Katsoo ja ottaa selvää mihin asti jaksat venyä, ja sen jälkeen antaa lisää siimaa (palkitsee "rakkaudella"). Itse jäin aikoinani tähän ansaan ja pikkuhiljaa totuin huonoon kohteluun ja jatkuvaan uhkailuun ja pahaan oloon. Putosin lopuksi syvään syyllisyden monttuun, koska jatkuvasti kaiikki ongelmamme johtuivat vain ja ainoastaan minusta. Itsetuntoni poljettiin syvälle maahan.
Ole tarkkana miten hänen suhtautumisensa sinuun etenee äläkä anna liikaa periksi. Mustasukkaisuus saattaa muuttua omistamiseksi, jolloin oma yksityinen elämäsi mahdollisesti loppuu kokonaan.
Olethan vasta 20 vuotias, ja itse juuri narsistista eronnut 40 kymppinen nainen. Eipä juuri mitään jäänyt kuin hyvät lapset, muu elämä meni.- "jätetty"
Tätä samaa on jatkunut suurimman osan suhteesta. Välillä tulen ns. jätetyksi useasti viikossa, joskus harvemmin. Uskon, että raja hänelläkin menee jossain ja hän pysyy joku päivä päätöksessään. "En muuttunut oikeanlaiseksi tarpeeksi nopeasti". Olemme kuitenkin vasta seurustelleet hieman yli vuoden joten vielä osaan itseäni jonkin verran puolustaa ja näen, että kaikki syy ei minussa ole ja tietysti tiedostan ja myönnän omat virheeni, ei kukaan täydellinen ole. Koskaan en miestäni hauku vaikka aihetta välillä olisi, mutta joskus yritän kertoa, että hänkin tekee virheitä, mutta tuloksetta. Monesti myöskin riidellessä jos asia päätyy siihen, että minä olinkin oikeassa ja mieheni sen tajuaa niin asia mitätöidään, aiheella ei ole mitää väliä tai sitten vedetään jonkin kortti jotaa saa minut taas alistumaan. :( ("no jes olit oikeessa, kuinkas monta kertaa mä oon ollu oikeessa 'siinä ja siinä' asiassa?")
- 28
"Välillä tulen ns. jätetyksi useasti viikossa, joskus harvemmin."
Tuollainen on kaukana normaalista parisuhteesta!!- "jätetty"
Mm-m. :/ Usein se on enemmän sillä uhkailua kun itse jättämistä.
"Jos et tee/käyttäydy näin, niin jätän sut."
- 2+12
Hieman samantyylistä elämää elin exäni kanssa ja lopulta selvisi että narsisti hän oli. Oli nettiriippuvainen, joi paljon, tunteeton täysin, teki tahallaan mustasukkaiseksi kerotmalla kuinka naiset juoksevat hänen perässään (kuulemma kokeilakseen rakastanko häntä).En itsekään ole aiemmissa suhteissa kokenut olevani mustasukkainen mutta exä osasi sen saada minussa sen puolen esiin lukuisilla naisten kanssa kirjoittelulla. Minun olisi pitänyt koko ajan muuttua hänen tahtojensa mukaan. Olin lopulta niin täysin rikki suhteesta etten pystynyt pääsemään siitä irti. Itse tunsin että rakastin häntä enkä halunnut menettää sitä ihmistä johonka olin alussa rakastunut.
Lopulta kuitenkin hän lähti yllättäen ja menin aivan sekaisin. Mitenkä joku voikaan noin vain lähteä kyselin itseltäni Eikö hänellä ollutkaan tunteita minua kohtaan no ei ollut senkin sanoi jälkikäteen. Myöhemmin selvisi että löysi toisen uhrin sanon suoraan, että koulutettavaksi omiin tarpeisiinsa. Soitteli minulle muutamia kertoja jälkikäteen ja typeryyksissäni anelin häntä takaisin. Se oli kuulemma virhe eikä hän kestäisi niin alhaalle joutunutta ihmistä :(.- "jätetty"
Mieheni myöskin juo paljon, pelaa joka päivä monta tuntia tietokoneella, kertoo kuinka naiset soittelee/flirttailee yms., on tunteeton kun sille tuulelle sattuu ja olen hänet saanut kiinni toisille naisille viestittelystä. Nyt vissiin kuitenki lopettanut, tai siltä ainakin tuntuu. kuulostaa ihan samalta! Kai minulla sama kohtalo tiedossa..
Aloittaja "jätetty"
Huh huh. Olet melkoisella tivolireissulla nyt; karusellissa ja vuoristoradassa vuorotellen. Niinkutsuttu kumppani pyörittelee sinua kuin mollamaijaa ikään.
Olet oikeilla jäljillä. Narsismin piirteitä löytyy niin että kuvailemistasi asioista saa melkoisen eepoksen kirjoitettua. En usko että tuossa oli edes kaikki. Liki kaikki merkit ovat nähtävillä.
Jättäminen ei edes ole pahinta. Parisuhteessa ei kertakaikkiaan käyttäydytä millään kuvailemallasi tavalla, siis terveessä parisuhteessa ja se on niin kaukana kuin olla voi. Terveessä ja sopusointuisessa parisuhteessa on välittämistä, arvostusta, kunnioitusta, vuorovaikutuksellisuutta ja luottamusta. Olet nuori ihminen. Iälläsi ei edes ole väliä. Olet ansainnut sen onnen ja hyvän mikä sinulla on edessäsi. Pelkään pahoin (ja taatusti muutkin lukijat) että elämästäsi tämän naamioherran kanssa seuraa paljon kyyneleitä ja murhetta.
Päätöksen tekeminen on vaikeaa. Lähteminen sattuu. Eroaminen ja erossa pysyminen (!) tekee helvetin kipeää. Mutta se sattuuu vain aikansa. Lue, perehdy kirjallisuuteen, kokemuksiin ja etsi vertaistukea. Saat tietoa, ymmärrät kokemuksiasi ja tuntemuksiasi; voimistut ja vahvistut hiljalleen. Se on hyvin tärkeää. Ajan päästä olet eri ihminen. Älä kiirehdi uuteen suhteeseen vaan käy läpi tämä kokemuksesi. Älä jää tuleen makaamaan. Olet ansainnut parempaa. Et varmaan pikkutyttönä haaveillut kynnysmaton urasta? Et. Eikä me muutkaan täällä olleet.- "jätetty"
Tässä sitä istutaan kotona kun miehen kaverit on käymässä. Turha riita juuri ennen heidän tuloaan ja tuloksena hiljaa istuminen kotona käyttäytyen kuin ei olisi olemassakaan. Ja pelkään, että jos suuni avaan ja liityn mukaan keskusteluun jotenkin niin mieheni minut nolaa kavereideen edessä tai vastaavaa. Mutta parempi kai tämä yksinäisyys kuin se. :(
Ei ole nämä niitä hohdokkaimpia hetkiä elämässä. - Papukaijan merkki
Kyllä. Jättämisellä uhkailu tekee ihmisestä narsistin. Poikkeuksetta.
Mykkäkouluakin? Normaalit ihmiset puhuvat aina taukoamatta, mutta ei kuitenkaan silleen että korottaa itseään narsistisesti. Eli puhuu vaan hyviä asioita ja laulaa hippilauluja. Mutta äänessä kuitenkin.
Epäsosiaalinen äijä joka ei tykkää kun käyt baarissa? Näitä ei ole paljoa Suomessa, kaikki on narsisteja. Etenkin jos vielä mykkäkoulu ja uhkailee jättämisellä.
10 suoritus logiikan kurssilta. - 17+9
Itsehän olen nyt ollut pari vuotta parisuhteessa, joista yhdessä asuttu nyt 5kk. Stoppi tuli eilen. Alla ainakin 15 jättämistä, tavaroiden paiskomista, huorittelua ja haukkumista. Omia ystäviäni en ole tavannut naismuistiin, koska aina saa potea huonoa omatuntoa ja syyllistämistä (varsinkin miespuolisista kavereita).
No, eli toissailtana mies päissään pisti homman jälleen kerran jäihin, mutta minäpäs tällä kertaa hyväksyin asian ja aloin heti katsoa uutta asuntoa. Nyt totta hitossa hän on järkyttyneenä ja itkee "Et taida tarpeeksi rakastaa/välittää kun näin vähällä luovutat?".
Hohhoijaa, enpä niin. Sen seitsemät kerrat oon joka vitun aamu itse tullut aneleen armoa ja anteeksiantoa (vaikka vika oli pääpiirteittäin toisessa). Nyt olen vain kylmän viileä, itkut on itketty ja tulevaisuudesta selkeät visiot.
Saisi vain tässä elettyä kuta kuinkin sovussa nämä viimeiset viikot ja sit vauhdilla omaa elämää palauttamaan! - "jätetty"
Olisipa minullakin 'munaa' pysyä tuollaisessa päätöksessä. Eilen tuli taas 'ero'. Minut häädettiin kotoa kun mies vietti iltaa kaverinsa kanssa. Istuin lähellä kotiani ulkona n. 5 h.. Meni aika toisaalta nopeasti "Rakastuin narsistiin" nimisen kirjan parissa. Huh huh, että mieheni sopii siihen kaavaan. Minua tuli haukuttua huoraksi yms. Se kylmyys ja välinpitämättömyys mikä miehelläni aina on kun tuollainen tilanne on päällä.. Antoi anteeksi joskus 1 aikoihin yöllä kun baariin olivat lähdössä. Tietysti minut kutsuttiin sitten mukaan, minulla ainoastaan kun tällä hetkellä rahaa on. :)) Vissiin oli juomat loppuneet kesken.
Rakastan häntä, en kyllä tiedä miksi. Kaiken sen haukkumisenkin jälkeen. En kyllä aio noin vain unohtaa eilistä. Edelleen "huvikseni" olen tänään asuntoja katsellut netissä. Olisi vissiin hyvä katsoa asunto varmuudeksi kun minulle annetaan max päivä aikaa lähteä asunnosta jos tosi tilanne tulee. En voi edes itsekään uskoa mitä kaikkea narsistille voi anteeksi antaa. Itselleni menee läpi melkeinkin kaikki. Joskus kuitenkin pystyn vielä itseäni jopa puolustamaankin ja sanomaan jotain vastaan, siitäkös hän yleensä yllyyntyykin.
Alkuun jättämiset tuntuivat todella pahalta, tietysti. Mutta nyt kun tulee jätetyksi 1-2 viikon välein... Se pistää miettimään että mitähän tässä enää istuskelee. Päätöstä lähdöstä ei vielä varmuudella kuitenkaan ole. Se on itselleni niin vaikeaa kun tuolla tyylillä voin myöntää olevani jotenkin koukussa häneen. Onneksi uusi työ alkaa ensi viikolla. Se toivottavasti edes auttaisi päätöstäni. Ei ainakaan tarvitse ajatella, että eron jälkeen jäisin vain yksin kotiin istumaan häntä miettimään kun kaikki kaverit ovat jo kadonneet.
Hassu tunne tämä. Normaalisti "anteeksi annon" jälkeen tunnen itseni kiitolliseksi siitä ettei erotukaan ja arki palaa ennalleen. Olen vittuuntunut edelleen hänen käytöksestään. Olen vihainen, että hän taas nolasi minut kaverinsa edessä, haukkui minua ilman syytä ja vain pahoittaakseen mieleni. Tunnen itseni tyhmäksi kun jään ja epäilen päätöstäni "ottaa anteeksi anto vastaan". Tuntuu, että omat rajani rupevat tulemaan vastaan. Ei ehkä nyt, mutta lähitulevaisuudessa varmasti. Vaikka niin sanotusti olenkin aina anteeksi pyytelijän roolissa niin kai minullakin jonkinlainen sisäinen mitta on olemassa joka alkaa olemaan ääriää myöten täynnä. - Liki ja kauas
Minut jätettiin jälleen kerran. Olen täysin viallinen ja syyllinen kaikkiin ja kaikkeen, ei varmasti yhtäkään asiaa mikä ei johtuisi minusta, myös tähän olen syyllinen, että hän joutui mut jättämään. Vaikka mitä tekisin ja olisin, on kaikki siitä huolimatta väärinpäin. Yritin myös olla miten hän haluaa ja tehdä asiat miten hän haluaa, mutta siitä huolimatta nekään asiat suhteen korjaamiseksi olivat kuin päätänsä seinään hakkaisi. Mun pitäisi nyt "odottaa" täällä kunnes HÄN joskus soittaa eli antaa luvan suhteen taas jatkua. Suuttui siitä kun sanoin, etten enään halua enkä pysty suhteeseen hänen kanssaan. Nyt hänellä on paha olla ja minä olen syyllinen siihenkin. Siis mitä h..v....ä????
En saa millään tavoin loogiseksi näitä asioita, en enään järjellä enkä tunteella, en millään. Kaikki vaihtaa paikkaansa edes sun takaisin. Puhumisesta ei tule mitään, kun hän raivoaa ja sekunnissa on kuin lauhkea lammas kuin mitään ei olisi tapahtunut ja taas kierros uusiksi kun olen vihainen ja loukkaantunut. Kaikki jotenkin kääntyy nurinkurisesti toisinpäin. En enään usko, että itse näitä asioita voin sekoittaa ja ymmärtää niin väärin. - "jätetty"
Minunkin aina täytyy yrittää olla "parempi tyttöystävä". Yritän häntä miellyttää kaikin tavoin. Aina saa varoa mitä sanoo. Ja olen syyllinen kaikkeen, jonka jälkeen minua haukutaan ja uhkaillaan. Minä olen myös se joka pyytää anteeksi. Toissapäivänä pyysin anteeksi, että olin huutanut ja kerroin, että kuitenkaan en yksin syyllinen riitaan ole. Hänen anteeksi pyyntönsä meni näin: "No kuuntelepa tämä: ANTEEKSI, ETTÄ OLET TOLLANEN VITTUMAINEN LUTKA." Vaikka tekisin kaiken niinkuin pitää, aina löytyy valittamisen aihetta. En tehnyt asiaa tarpeeksi hyvin tai sitten keksitään joku uusi syy mistä en välttämättä ollut edes tietoinen ja ollaan sitten oletettu, että olisi pitänyt tietää.
- henna...
Luin tämän ketjun kirjoituksia ja tuli tunne, että voiko olla tottakaan... Kuitenkin teidän oman kokemukseni perusteella, että voi olla. Ja monien narsistin uhrien kertomusten perusteella. Itse olin ehkä vähemmän alistuva törkeimpien alistusyritysten suhteen mutta sehän tarkoittaa vaan sitä että kun narsisti saa vastusta niin se saa vaan siitä kiksejä ja keinot kovenee. (Tai no en tiedä, tuntuu ne kovenevan joka tapauksessa) Tosin aikamoinen kynnysmatto minäkin aloin olla viimeisinä vuosina, alistettu, pelokas, itsetuntoni oli narsisti vienyt kokonaan...
Se mikä tuli mieleeni näitä lukiessani, että koitakaa nyt hyvät ihmiset pelastaa itsenne ja oma elämänne niin kauan kun olette "järjisssänne", koska luulisin, että se on edessä kuitenkin joskus ja mitä kauemmin narisistin vaikutuspiirissä on sitä enemmän narsisti vahingoittaa toista, silloin narsistin uhri saattaa olla jo niin totaalisen rikki ettei vaurioita kenties voi enää korjata itsessään, lopulta saattaa olla jopa hengestä kysymys, ja silloin ei enää oikein ole vaihtoehtoja, on vain pakko päästä pakoon.
- Liki ja kauas
En ole hetkeen yrittänyt miellyttää, useammin nykyään suutun ja kerron miltä minusta mikäkin tuntuu vaikka saan siitä raivokohtauksen takaisin sekä mykkäkoulun, mutta kokeilin nyt myös hänen ehdottamiaan/raivoamiaan tapoja saada suhde toimimaan. ainakin olen kaikkeni yrittänyt. Yrittänyt itseäni ja käytöstäni muuttaa, mutta turhaahan se on. Olen myös kysynyt miltä hänestä tuntuu, mutta saan jopa tästä kysymyksestä raivon hänelle pintaan, hän ei kerro miltä hänestä tuntuu vaan haukkuu ja syyllistää minut vastaukseksi, en tiedä miksi. Fyysinen väsymys on järkyttävä, ei pelkästään henkinen. Omasta itsestä kiinni pitäminen tässä hullussa myllyssä on kuin maratonia maailman ympäri vetäisi ilman tarvittavaa kuntoa.
Hyväksyttävä vain on etten pysty enempään eikä sitä miestä ole olemassakaan johon rakastuin, vain pienen pieninä väläyksinä ja nekin osuu aina takaisin paluu vaiheeseen ja kylmyys alkaa melkein nykyään jo samantien kun ollut lämmin läheinen hyvältä tuntuva lyhyt jakso, nykysin vain vko tai kaksi. Tiedän, että minun on vain hyväksyttävä tämä kaikki ja lähdettävä. Vaikein osuus on se poissa pysyminen. - henna...
Totta.
Jostain muistui mieleeni, että jos meillä oli joku lämmin ja läheiseltä tuntuva pieni hetki tai jakso joka sai minussa pienen toivonkipinän aikaiseksi että jospa tämä tästä, niin opin tunnistamaan, että jos hetken tuntui erityisen "läheiseltä" niin sitä rankempi oli kohta seuraaa pudotus kun hän vetäisi maton jalkojeni alta. - Alicia'
Pysyä poissa, se on todella vaikeaa. Exäni kun tajusi että suhteemme on tosiaan nyt lopussa alkoi heti puhua ystävyydestä, vihjaili jopa paluustaan joskus vuoden kuluttua kun kuopuksensa olisi vanhempi.
Ja minähän jäin roikkumaan välimaastoon kun olin se jätetty osapuoli. Puheluita, viestejä, käyntejä luonani, tavaroitaan joita ei vienytkään pois.
Kunnes huomasin miten jutut kerrottiin erilailla humalan vahvuudesta riippuen. Ex valehteli yhä, ja minulla oli yhä paha olo ja hirvittävä epävarmuuden tunne, minuuteni oli hukassa aina vaan.
Pakko oli sitten repäistä itseni kokonaan irti miehestä, kaamea kipu, aivan kuin irrottaisi ihoon kiinni jääneen teräsharjan. Ex soitti vielä yhden puhelun, jossa soitti jonkin kuolema-aiheisen biisin, sanoi tappavansa itsensä (kun en halunnut olla hänen ystävänsä??? vaikka miehellä on toinen nainen), pyysi anteeksi tekojaan jne.
Vasta nyt tunnen miten pikkuhiljaa elämäni palautuu normaaliksi. Välttelen paikkoja jossa häneen törmäisin ja puhelin pysyy hiljaa. En halua tietää hänestä mitään.
Lähde ap, kokonaan ja pysyvästi. Helppoa se ei ole, mutta varmasti viisain liike mitä nyt kannattaa tehdä. Jälkeenpäin sen kyllä huomaa.Alicia"
Muistan että sinullakin on ollut kipeitä tapahtumia ja olet tuonut asioitasi täällä kirjoitusten kautta esille. Huomaan että olet mennyt eteenpäin, se on kanssamatkaajille tavallaan ilo seurata. Hienoa!
Tiedät millaista on tässä vaiheessa ja pystyt kertomaan siitä. Jaa tietoa. Samalla pystyt pohtimaan menneisyyttä eri silmin (nyt näet kaiken eri lasien lävitse mitä suhteessa) ja voit jäsentää kokemuksiasi. Kerro niistä. Jaa tietoa voimavarojesi mukaan ja pidä vahvuutesi. Tsemppiä sinulle edelleen!
- "jätetty"
Kerroin tänää vanhemmilleni tilanteestani. Vaikkakin he olivat sen minua kauemmin jo tienneetkin ja lopulta antaaneet minun sen nähdä omin silmin. Mielestäni hyvä päätös. Se, että äiti on minulle siitä "jauhanut" että minun tulisi hänet jättää on vain saanut minut kapinoimaan ns. heitä vastaan ja yrittänyt todistella ettei hän sellainen ole. Mutta turhaan tietysti, ei hän muutu..
Äitini isä (jota en ole koskaan nähnyt koska häntä ei kiinnostanut) oli sairaalloinen narsisti. Äitini siis tietää mistä puhuu. Hän on nähnyt poikaystäväni 2 kertaa 1½ vuoden seurustelumme aikana, kummallakin kerralla max. muutaman minuutin ohi mennen ja silti hän jo näki millainen poikaystäväni on. Tavallaan jopa ärsyttää ajatus, että miten hän olikin aina niin oikeassa.
Vanhemmilleni kertominen on jo askel uuteen tulevaisuuteen, josta ei enää helposti peräännytä. Tuntuu pahalta olla kotona, tietäen että seuraavalla kerralla kun ero on tulossa, se tulee. Ajatuksissani toivon, että hän muuttuisi ja olisi taas se ihminen johon rakastuin, mutta tiedän kuitenkin ettei niin tule käymään. Se ihminen on poissa, eikä tule takaisin.
Tällä hetkellä on meillä rauha maassa. Poikaystäväni teki minulle ruokaa tänään. Oli käynyt kaupassa hakemassa herkkuja ennen kuin riitamme oli edes sovittu eli tuskin hän oli loppujen lopuksi heittämässäkään minua ulos. Tämä hetki joka tuntuu niin hyvältä, se millainen hän on nyt, on se minkä haluaisin jäävän, mutta ei niin tule käymään. Se musertaa. Tällainen kun hän on nyt, on se henkilö ketä olen pidemmän aikaa jo etsinyt tuloksetta. Hän on kiltti minulle, ei hauku, ei huuda. Mutta kuinka kauan menee, että palataan samaan kuin aina ennenkin? Todennäköisesti ei kauaa. Pahalta tuntuu.. Siis todella pahalta.. enkä sitä tunnetta voi edes kuvailla. Tämä ihminen kenet nyt näen on täydellinen ja unelmieni täyttymys ja on vaikeaa kuvitella elämää ilman häntä.
Rakastan häntä todella. Kaikki kuitenkin mitä nyt näen on tilapäistä ja haihtuu pian. On aika ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä jotain mikä todella sattuu, jotta pelastaa itsensä pahemmalta kohtalolta.- elisakettu (ei kirj)
Aloittaja hyvä; valoa on jo näkyvissä reitin päässä. On hyvä kun olet kertonut asioistasi jollekin läheiselle. Se on todella tärkeää. Kerro lisää. Alat myös totuttautua ajatukseen irtautumisesta.
"jätetty" : liki jokainen ihminen kaipaa lähelleen rakastettua, josta välittää ja joka osoittaa vastavälittämistä. Useimmilla on mahdollisuus siihen. Onnen edellytykset ovat ensin silloin itsestä kiinni. Nykyisessä suhteessa onnen edellytykset eivät täyty eivätkä ole luultavia jatkossakaan. Sen avaimet ovat kaksissa käsissä. Mutta homma ei toimi, koska kumppani ei halua / kykene toimimaan niinkuin terveessä ja hyvässä parisuhteessa tulee toimia. Vastaavasti sinä uhraudut hänen väärälle vallankäytölleen koska haluat ylläpitää kuvittelemaasi rakkautta (vai riippuvaisuutta?) häneen. Suhde ei ole tasapainoisella pohjalla.
Kun lähdet; tee itsellesi myöhemmin selväksi mitä parisuhteelta haluat ja mitä haluat itse sille antaa. Ole juuri niin hyvä kuin olet ja muista että joku ihminen maailmassa on, joka on ansainnut sinut, niinkuin sinäkin olet ansainnut toisen. Sitten aikanaan. Tämä auttaa sinua hieman prosessisi aikana. Ja pidä yhteyttä läheisiisi. Keskustele palstalla ja etsi lisää tietoa kirjallisuuden kautta, ne selkiyttävät.
Kun lähdet, älä katso taaksesi vaan katso eteesi. Ja elä jokainen tuleva senhetkinen päivä kerrallaan. Tsemppiä!
- Et halua tuollaista
Älä hitossa jatka tuota suhdetta enää. Et halua pahentaa tilannettasi.
- ei kirj lynett
Miten voit ajatella rakastavasi (!!!!) tällaista ihmistä ?
Mikä on rakkauden määritelmä ?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti27717834Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist245701- 1242651
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar172178Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361800Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?1111051- 59976
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto32950Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?45948