Olemme seurustelleet mieheni kanssa kuusi vuotta, joista viimeinen vuosi on ollut yksinkertaisesti sanottuna kamala. Viisi ensimmäistä seurusteluvuottamme meni hyvin, kihlat vaihdettiin ja yhteinen tulevaisuus näytti valoisalta.
Yhteisen onnen kuitenkin pilasi uskottomuus. Mieheni ihastui toiseen naiseen ja alkoi epäilemään tunteitaan minua kohtaan. Suudelmia kummempaa ei mieheni ja tämän naisen välillä tapahtunut, mutta ihastuminen sai mieheni tunteet sekaisin ja sitä kautta koko suhteemme kriisiin,
Ihastumisen ymmärrän, mieheni tekoja ja sanoja en. Ne olen kuitenkin pyrkinyt unohtamaan, kuin myös tämän naikkosen. Ne asiat olemme saaneet suhteessa jätettyä taakse, mutta muita ongelmia on tullut.
Minua satuttaa ettei mieheni ole ollut varma rakkaudestaan minua kohtaan, hän ei tiedä mitä rakkaus on. Mies kuitenkin sanoo että rakastaa, se ei kuitenkaan näy hänen teoissaan. Hän on pitkällä kesälomallansa kotikotonaan viettämässä aikaansa ystäviensä kanssa, hellyys ja seksi kaikonneet suhteesta,
Kesäaikaan yhteistä aikaa on ollut vähän ja tämän yhteisen ajan odottaminen saa minut aina toiveikkaaksi, odotan kovasti yhteistä aikaa, hellyyttä, läheisyyttä ja rakkautta. Huomiota en kuitenkaan saa, jolloin pettymys tulee esiin ilkeinä sanoina ja siitähän alkaa taas riita.
Tätä ei ole jatkunut ainoastaan kesä, vaan koko vuosi. Riitelyä ja riitelyä. Itkua ja syytöksiä. Ahdistusta ja epätoivoisia tekoja. Olen tullut todella katkeraksi. Erosta olemme useampaan kertaan puhuneet, välillä on jompi kumpi todennut, että saa riittää. Joku kuitenkin estää eroamasta. Onko se rakkaus kuitenkin vielä siellä, joka kieltää eroamasta? Riittääkö se rakkaus? Vai onko kysymys kuitenkin vain kiintymyksestä, mikä on syntynyt vuosien aikana?
Omaa rakkauttani en epäile, mutta mieheni tunteita kyllä. Onko kiintymys rakkautta?
Tämä on hyvin sekava viesti, ahdistus vaivaa. En enää jaksaisi tätä vuoristorataa. Pyydän vain olla onnellinen.
Riittääkö rakkaus?
8
248
Vastaukset
- bgjhbjk
Oletko kertonut miehellesi että rakastat häntä vielä? ja että toivot yhteistä aikaa jne. josta petyt ja joka tulee esiin ilkeinä sanoina? jutelkaa.. kenties miehelläsikin on vastaavaa? tai sitten ei, mutta se selviää vain keskustelemalla perin pohjaisesti..
- alösdfjölkjdölk
Jos ei ole lapsia, helpointa erota ja aloittaa uusi elämä.
- onneton norppa
Kyllä vain, miehelle olen sanonut hyvinkin moneen kertaan kaipaavani yhteistä aikaa ja hellyyttä. Hän myös tietää, että rakastan häntä.
Keskustella haluaisin, olisin valmis siihen, mieheni ei vaan jaksa enää keskustella. Emme saa yhdessä rakentavaa keskustelua aikaiseksi, vaan se menee joka ikinen kerta siihen, että minä kyselen ja mies ahdistuu. Ei ole helppoa ei... Itse olisin valmis vaikka parisuhdeterapiaan, mutta mieheni ei.
Taitaa olla mieheni luovuttanut meidän suhteemme ja se on ikävää se. Meidän molempien on kuitenkin helvetin hankalaa päästää irti ja erota. - josu111
Jospa kattelisit minkälaisia muita miehiä markkinoilta löytyy.......
- oppeliini
Riitely ja paha mieli koko ajan - tuo ei ole oikea tapa elää.
Mies ilmeisesti on saanut sinusta tarpeekseen ja on ahdistunut eläessään saman katon alla sinun kanssasi.
On hyvä että tuo asia tuli selville ennen lasten tekoa. Teille kummalekkin on oikea tapa elää - rauhasa, hyvillä mielin, onnellisena ja... ilman toisianne.
Ole aivan huoletta, sinä kyllä tulet saamaan todellisia huolen aiheita joille itse et voi mitään: sairauksia, läheisten kuolemat, taloudellisia kysysmyksiä jne jne..
Miksi siis kasaat tietoisesti ja harkiten elämääsi epäsopua ja vaikeuksia? - Onneton Norppa
Joo, ehkä tämä tarina on loppu.
Typerää kuitenkin lähteä vertaamaan parisuhteen päättymistä muihin huolen aiheisiin. Huolia ja murhetta aiheuttaa pitkän parisuhteen päättyminen ihan siinä missä läheisten kuolematkin, kokemusta valitettavasti niistäkin on.
En halua kuitenkaan liian helpolla luovuttaa, se nyt riippuu siitä haluaako kumppanini taistella rinnallani, Jos ei, niin sitten on aika päästää hänet menemään ja minun aika surra päättynyttä suhdetta ja sopeutua uuteen elämäntilanteeseen. - samassatilanteessa!!
Siis ihan sama tilanne kuin meillä! tai siis mies ei ihastunut toiseen, alkoi muuten vaan epäilemään tunteitaan. Mutta mites otat selvää haluaako toinen jatkaa kun meilläkää mies ei tykkää puhua vaan ahdistuu kun alan tivaamaan tunteista ja tulevaisuudesta. Hän ei halua erota, vaan haluaa kattella tuleeko varmuus ja tunteita lisää tulevaisuudessa. hän ei lupaa minulle mitään eikä oikein anna enää toivoakaan.Arki on yhtä helvettiä kun olen niin epävarma ja varmaan joka päivä itken miehelle kuinka en halua menettää. Mies vastaa "mutta en mä voi väkisin sua rakastaa, tykkään kyllä mutta en tarpeeksi, ainakaan vielä, älä mieti näitä asioita vaan anna ajan kulua. En tiedä tuleeko meistä enää mitää, en voi luvata"
Koita sitten tässä elää epävarmuudessa. olen varma ettei niitä tunteita enää tule ja mies mut jättää. Mutta toivossa on hyvä elää..kai. Nyt olen päättänyt että vaikka kuinka tekisi mieli puhua tästä aiheesta miehen kanssa, kysellä tunteista, kysellä tulevaisuudesta ja muuten vaan sanoa koko ajan miehelle että rakastan häntä ja toivon ettemme eroa niin en sitä tee! Olen yhtä vaikeasti tavoiteltava kuin hän. en ahdista häntä ja elän omaa elämääni. Joko mies tajuaa itse kun en ole liian helppo ja itsestäänselvyys ja alkaa kiinnostumaan ja tykkäämään kun ei koko ajan riidellä tästä jutusta tai sitten mies huomaa kuinka elämä on helppoa ja kivaa ilman stressiä minusta ja eroamme. Ihan sama. Olen 22 vuotias nuori, kaunis nainen isossa kaupungissam löydän kyllä seuraa jos tuo ei mua huoli - Onneton norppa
Jep, ihan sama tilanne. Epävarmuus on niin ahditavaa, itse haluaisin jotakin tietoa tulevaisuudesta, tuntuu etten osaa yhtään suunnitella tulevaisuutta. Tai kai se on niin, ettei mikään mene ikinä niin kuin toivoo.
Sovimme keväällä ettemme puhu asiasta kun kerran kuussa. Se onnistui ja meillä menikin huomattavasti paremmin. Nyt kuitenkin kesä toi meille yhteistä aikaa todella todella vähän, olemme viettäneet aikaa pakon edessä paljon eri paikkakunnilla, mikä tietyllä tapaa on vaan lisännyt ahdistustani. Nyt on käynyt niin että puolet yhteisistä päivistämme on ollut ihania ja ne toiset puolet kaikkea ihan muuta...
Toisaalta yksin olo on tehnyt minulle hyvää, olen huomannut että minun on hyvä olla myös yksin. En tarvitse miestä ja kyllähän niitä ottajia olisi. Se hieman lohduttaa, mutta siitäkään huolimatta en tahtoisi miestä menettää.
Tsemppiä kohtalotovereille!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti26517118Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist235517- 1152592
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar152076Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361775Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?1111007- 59959
Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?45899Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto32897