lihavuus mies/nainen

lihava vs. lihava on ku kaks vesisänkyä törmäisi.

Älä nyt viitsi, eiköhän se asetelma ole juuri toisinpäin. Miehelle voi kuka koska tahansa sanoa sen olevan ylipainoinen ja siitä on ihan normaalia vääntää vitsiä. Naiset voivat myös julkisesti arvostella miehen ylipainoa eikä sitä pidetä mitenkään moukkamaisena. Jos mies taas arvostelee naisen ylipainoa julkisesti niin sitä paheksutaan.

Naisille kautta pinnallisuuden historian on miehessä ollut tärkeintä ulkoiset ominaisuudet; pituus jne.

Eiköhän tässä ole yksilöllisiä eroja. Joitakin ylipaino haittaa ja joitakin ei taas yhtään. On olemassa esimerkiksi miehiä, jotka pistävät erektio-ongelmat sen syyksi, että nainen on lihonut puoli kiloa tms. Toisaalta voi olla ylipainoisia, joilla on ihan mahtava seksielämä.

Itse en piittaa muutamista kiloista ollenkaan, koska niitä on itsellänikin. Raja menee siinä, että onko ylipaino normaalin aktiivisen elämän esteenä. Harrastan paljon liikuntaa, sienestän, marjastan, harrastan hyötyliikuntaa, tykkään ulkomailla kävellä ja katsella paikkoja jne. Samoin sängyssä haluan, että mies ei ole löysä laiska lahna, vaan itseni kaltainen aktiivinen innokas kokeilija. Valitettavasti vain olen huomannut, että ikäisteni miesten joukossa mies on usein lihava ja laiska tai aktiivisempi mies on sitten hoikka. Hoikalle miehelle en kelpaa ja lihavaa taas en huoli, jos tosiaan elämäntapa perustuu autoiluun ja sohvailuun.

Naisen laihdutus voi nostaa markkina-arvoa valtavasti.

Miehen laihdutus ei sen sijaan sinällään riitä välttämättä mihinkään.

jo oli katkeraa tilitystä.Kyllä sitä ulkonäköä tuijotetaan puolin toisin ihan liikaa.Se on mun mielipide.

Ihmetyttää nämä kaikki aloitukset, jotka koskevat naisten ulkonäköä ja sitä kun eräs ei saa tarpeeksi kaunista ja nuorta naista itselleen ja on siitä kovin katkera. Miten tuollaisen ääliön kanssa kukaan rumakaan oikeasti päivää kauempaa jaksaisi ???

Sellanen mielikuva tulee, kun lukee palstoja. Toki, voihan noissa ajatuksissa totuuskin osittain piileskellä. Nimittäin monet uskaltavat kertoa vasta todellisen mielipiteensä nettimaailmaan piiloutuessaan, kun ei tarvitse kohdata näitä ihmisiä joille herjansa kohdistaa.

Uskoisin et moni lätinä jäis sanomatta monelta, jos ne tyypit joille sen kohdistaa olis ympärillä mulkoilemassa vastaan. Mut sitten taas, täällä on myös hyvä ylikorostaa kaikkea ja purkaa pahaolo maailmalle. Jopa lihava haukkuu toisen lihavan ja työtön toisen työttömän, kun pännii. Keksitään rooli jonka takaa voi solvata kaikkia, jopa omat heikkoutensa. Surkeeta, mutta ihmiselle tyypillistä.

Sitten taas itse asiaan. Eli aiheesees. Yleensä toisessa ihmisessä on vaikeaa hyväksyä piirteitä, joita itsessään inhoo tai inhoaisi. Vähän sellainen peilireflekti.

Ja ihmisellä on taipumusta antaa itselleen myös anteeksi asioita, joita ei missään nimessä muille anteeksi antaisi. Kuten vaikka ulkonäkö. Olenhan minä ja olenhan minä, mutta mutta jne.

Syy on aina helpompaa löytää ympäriltä, kun itsestä. Niin se menee. kaikilla vaan ei ole munaa myöntää omia ongelmiaan eikä puutteellisia ominaisuuksiaan, silloin ne täytyy kaivaa muista esiin ja solvata niitä.

Johonkihan se turhautuminen on purettava, kait.

Moni ajattelee kai et kun on oikein hyvännäköinen se avaa portit ihan joka paikkaan. No totuus kuitenkin on, että kauneus on katovaista ja kaiikki ei sula pintaan, jos sisn näyttää vastenmieliselle. Ei pidä pitää ihmisiä kuitenkaan tyhminä. Kyllä jokainen tajuaa, että vaikka on kuinka kaunis paketti paskan ympärilläkin, niin sisältö on edelleen paskaa. Näin vertauksuvallisesti.

Eli sen sisällön kanssa kun kuitenkin pitäis juttuun tulla, eikä sen kuoren kanssa. Kuori muuttuu, sisältökin voi muuttua. Mutta sisältä ajatukset tulee, toki aika monella siihin sisältöön vaikuttaa se oma ulkokuorikin, se korostaa joitain henkisiä ominaisuuksia ja jättää joitain piiloon.

Jos peiliä ei olis keksitty, vois ihmiset olla onnellisempia. Aika moni kun luulee peilistä löytyvän vastauksen edelleen, vaikka kerro kerro kuvastin on edelleen vaan satua. Niin kun sekin miten sä itses näet sieltä peilistä, ei kaikki muut näe sua samoin. Jokainen muodostaa mielipiteensä erikseen ja osa laumoissa. Laumat taas ei osaa ajatella yleensä ite. Joten ei niistä kannata lannistua.

Olitpa ruma tai helvetin kaunis, sulla on elämä elettävänä. Ihan yhtälailla. Joten viis vikinöistä, ei tarvi kaikille kelvata, mut itselleen sentään joo. Kummasti sitä rupieaa kelpaamaan muillekin, kun ensin tykkää vähän ittestään. Kunhan ei heitä överiksi siinäkin.

Mitäs sitten, kun puoliso, elämänkumppani vammautuu tai tulee vanhaksi ja muuttuu ulkonäkö näiden johdosta? Heivataanko se pellolle, koska se ei ole kuten silloin kun kohtasin sen? Jos heivataan niin "TOOOSI rakkautta" varmaan ei ole koskaan ollutkaan.