Järjen ääntä etsimässä?

Hukassako?

Miten voi olla näin vaikeaa päästää irti? Olimme suhteessa 3 vuotta. Kihloissa ja avoliitossa noin 2. Mies ilmoitti helmikuussa että haluaa eron. Ero tuli ja tiiviisti pidimme yhteyttä sen jälkeen. Olimme kuin pariskunta. Sitten yhtäkkiä mies löysi toisen naisen. Se oli toukokuuta. Nyt he ovat onnellisesti parisuhteessa. Järkeni sanoo että nyt pitää päästää irti ja jatkaa omaa elämää, mutta sydän puhuu toista. Mies oli ensirakkauteni. Kaipaan, ikävöin ja rakastan tätä miestä vieläkin. Minun on vaikea jatkaa elämää eteenpäin ilman häntä. Vielä silloin tällöin pidämme yhteyttä koska on vielä joitakin käytännön asioita mitä välillämme on yhteisiä. Välit pitäisi häneen varmasti katkaista, mutta jotenkin en siihen pysty. Tiedän että pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja antaa olla. Mutta se ei ole niin helppoa. Kaikki toitottaa sitä minulle päivittäin. Alkaa jo ärsyttämään välillä. Tiedän, että he ovat oikeassa. Olisiko jotain keinoja/neuvoja miten päästä tästä umpikujasta eteenpäin?
Käyn lenkkeilemässä, vietän aikaa kavereiden kanssa jne. Kaikki klassiset asiat jo teen, mutta silti mies pyörii ja pyörii vain päässäni. Miksi en osaa iloita asioista jotka on hyviä. Aina kun tulee hyvä asia/hetki niin samantien tulee päähäni mies tai jotain pahaa tapahtuu ja mieleni on taas maassa.
Alan olemaan jo epätoivoinen näihin tunnemyrskyihin ja mielenmuutoksiin. Olisiko täällä "viisaita" (kokeneempia) antamaan elämänohjeita miten tästä voi saada paremman olon aikaiseksi?
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia tälläisessä asiassa. Mutta ei mielellään ilkeilyä (riittää pahaa oloa muutenkin).

18

265

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ~cissi~

      Sulla on jäänyt paha olo päälle kemiallisesti, aivosi ovat siinä tilassa että niitä pitäisi tuupata kunnolla.

      Erokriiseihin ei yleensä suositella perskännejä, mutta olisiko vaarallista kokeilla? Big Night ystävien kanssa, ja joku elvis mukaan baarista. Ei se mieltä ylennä, mutta onpahan uusia ongelmia. Pari viikkoa sitä rallia niin exä vaikuttaa jo varsin tylsältä kappaleelta menneisyyttäsi, jota et ehdi enää kelailla.

      Kuulostaa ehkä hirveältä, mutta olen tosissani. Toki eroa voi prosessoida vaikka maailman tappiin, mutta ajatuksesi kiertävät vain kehää ja koko elimistösi mukautuu elelemään ahdistuksessa.

    • yksmiesyks

      Ei taida olla mitään poppakonstia, itsellä vastaava kaipaus/ ikävä kestänyt jo huomattavasti pidempään, pitää vaan elää päivä kerrallaan ja katsoa mitä eteen tulee, älä välitä oot tunteellinen ihminen ja meitä on muitakin.
      Hyvä et on kavereita ja tekemistä, itelläkin välillä ihan jees fiilikset, sit taas maissa mut harrastukset auttaa.
      Lisäks mulla on koira ja kissa : )
      Aika pian löysi kaverisi uuden, sama täällä ja ihmettelen..

    • Hukassako?

      Pian löysi joo uuden. Päivää ennen oli nähty ja viikko ennen sitä vielä pyytänyt yöksi seuraksi ja muistellut kuinka kiva meillä oli asua edellisessä asunnossa. Kaipasi sinne. Mutta nyt on uusi heila jo kailalossa. Minkäs teet. Hän jatkoi matkaansa. Ihmettelen kyllä nopeaa toimintaa, mutta ei se ihmettelemällä parane. Pahaltahan se tuntuu vieläkin, että toinen on saanut itselleen hyvän elämän. Sanoo itse elävänsä elämänsä parasta aikaa. Kiitos vain, mitä se meidän kolme vuotta sitten oli?
      Onneksi on tekemistä, perhe ja kavereita. Ilman heitä olisin pulassa. Ei vaan aina kehtaa heillekään valittaa. Alkaa varmaan tulla jo korvista heilläkin asiat. Nolottaakin tavallaan että en pääse eteenpäin. En vaan saa otetta itsestäni. Järki ja sydän ei tottele toisiaan. Kaikki sanoo että aika parantaa. Kyllähän se varmaan sitä tekeekin, mutta odottavan aika on pitkä. Jotenkin alkaa masentumaan tähän että ei saa itettua itseään niskasta kiinni. Jotain olisi tehtävä, mutta tosiaan mitä?
      Kännääminen ei oo oikein mun juttu. Silloin ne tunteet tulee pintaan. Kerran aiemmin koitin, mutta siitä ei ns. hyvää seurannut. Pitää koittaa varmaan uudestaan josko se ois nyt erilainen tilanne. Silloin oli aikaa kulunut paljon vähemmän.
      Olen todella tunteella elävä ihminen. Se on tälläisissä tapauksissa huono(kin) asia. Jos olis järki ihminen niin kaikki ois tavallaan helpompaa. Mutta toisaalta koitan ajatella, että nyt kun käsittelen kaikki asiat niin ne eivät yleensä enää eestä sitten löydy. Niinkun yleensä järki ihmisille käy. Ainakin minun lähipiiriin kuuluvilla.
      Päivä kerrallaan, tunti tunnilta, minuutti minuutilta elän. Josko se joku päivä tulisi vastaan se loppu näille asioille. Parempaa aikaa odotellen :)

    • sama homma

      Sama tilanne täällä myös.
      Surussa ja eroprosessissa ei valitettavasti ole oikotietä, tunteet ja ajatukset vaan muuttavat muotoaan ajan kuluessa ja suru ilmenee eri tavoilla.
      Itse yritän järkeillä asiaa kun sattuu pahiten koska tämä tilanne on nyt vaan pakko hyväksyä sellaisena kuin se on. Mietin silloin myös huonoja asioita suhteessa, oliko se sellainen suhde jossa voin oikeasti hyvin.. Hyvät asiat tietysti vyöryvät päällimmäisinä ja kaipaus mutta muistan myös epävarmuutta, puhumattomuutta, sitoutumattomuutta ja miten en ehkä voinut kuitenkaan olla aina täysin oma itseni jne.
      Lisäksi muistutan itseäni että hän teki päätöksen olla ilman minua. Siihen ei ole mitään lisättävää eikä siihen voi vaikuttaa mitenkään.
      Yritän juuri keskittyä niihin hyviin juttuihin ja harrastuksiin, perheeseen ja ystäviin ja uuteen työpaikkaan. Yritän pitää itsestäni huolta. Ei voi muuta kuin mennä tunti kerrallaan ja päivä kerrallaan eteenpäin. Välillä yritän miettiä kauemmas tulevaisuuteen ja siellä odottaviin hienoihin asioihin. Yritä sinäkin pikkuhiljaa rakentaa itsellesi kaikin puolin ihana elämä.
      Ja varmasti tulee joku uusi ihminen kuvioihin joka haluaa juuri sinut, vähempi ei riitä.

    • Hukassako?

      Kuulostaa tutulta. Noin minäkin koitan ajatella huonoilla hetkillä. Huonoja asioita suhteesta ja miehestä. Mutta silloin kun sydän alkaa puhua niin järki jää kauas taakse. Miten kauan tätä oikeen kestää ja miten voi olla näin vaikeaa päästä toisesta irti, henkisesti? En ois ikinä uskonut että sydänsurut on tälläisiä. Eka ero niin varmasti tosiaan ottaa senkin takia kovimmalle. Olen jo 25v. niin kyse ei ole mistään teinisuhteesta tai erosta. Kyllä tää elämä välillä osaakin potkia päähän ja lujaa!
      Koitan tosiaan itekin nyt elellä vaan hetki hetkeltä. Ei se muu auta. Pakkohan tästä on joskus selvitä. Sitä ei tiedä milloin se sitten tapahtuu. Toivottavasti joku päivä, että en enää tällälailla ikävöisi ja kaipaisi. Pääsisin irti ja löytäisin jonkun muun. En haluaisi enää monen vuoden päästä tuntea tätä samaa tunnekirjoa vielä. Mutta oman aikansahan se vie ja kukaan ei tiedä kuinka kauan se oma aika on.
      Jaksamisia samassa tilanteessa eläville! Tää ei ole helppoa! Koitetaan tsempata toisiamme. Täältä saa hyvää vertaistukea, joka on tärkeää tälläisillä hetkillä!

    • hirveä ahdistus

      Itsellä eroprosessi parhaillaan menossa. Olen elänyt vaihtelevalla menestyksellä etäsuhteessa viimeiset 3 vuotta, kun muutimme eri paikkakunnille opiskeluiden vuoksi. Aloitimme seurustelun kun minä olin 16-vuotias, nyt olen 25 v. eli pitkä, mutta myös ainoa oikea parisuhde takana mikä minulla on koskaan ollut. Viimeisen parin vuoden aikana mies aina välillä uhkaillut erolla, koska on kuulemma väkisin suhteessa. Ilmoitti muutama pvä sitten että nyt riittää lopullisesti. Olo on ihan hirveä, ei pysty syömään, ei nukkumaan ja tuntuu että kaikki kaatuu päälle. On ystäviä joille voi puhua, mutta se auttaa vain sen pienen hetken.
      Tuntuu että en yksinkertaisesti voi mitenkään päästää irti, koska tuntuu kuin hän veisi osan minusta pois! Hän tuntuu edelleen elämäni mieheltä ja en voisi kuvitellakaan hänen rinnallaan ketään muuta naista. Olemme yhdessä suunnitelleet tulevaisuutta vielä viime aikoinakin, luulin että kaikki on parempaan päin. En voi todellakaan käsittää vielä koko tilannetta.
      Vertaistuki todellakin olisi nyt tärkää. Syksyllä odottaa jälleen opinnot ja edessä on raskas vuosi, tällä hetkellä tuntuu siltä että en tule selviämään siitä. Missään ei ole hyvä olla eikä mikään tunnu hyvältä. Ahdistaa

      • ikää 40+

        Samassa veneessä sun kanssas :( Meillä suhde kesti 6 vuotta, mies muutti luokseni kevättalvella, 2 viikkoa sitten vain ilmoitti, että hän lopettaa suhteemme, vei tavaransa pois.
        Pari päivää sitten hän kertoi, että oli samantien muuttanut uuden naisensa luo (jonka jopa tunnen). En edes osannut epäillä mitään!!! Ihan viime hetkiin saakka suunniteltiin yhteistä tulevaisuutta, loman viettoa ym. Ekana lomapäivänä sit hän pamautti eron.
        Irti voin päästää ja oon päästänytkin, mutta paskatempun teki, se loukkaaa niin perskeleesti! Valehteleva raukka! En saa nukuttua, koko ajan ahdistaa, oksettaa...

        Aika parantaa, ei mikään muu, olen tän unettomuuden ja oksetuksen kokenut aiemminkin.


    • thjl

      Sama täällä, ei tästä pääse yli. Maaliskuussa tuli ero toisen osapuolen tahdosta ja minä roikun edelleen... Osaltaan johtuu myös siitä, että hänkin välittää edelleen jollain tavalla, on jopa mustasukkainen minusta, mutta ei vaan halua olla kanssani. Mutta tuo välittäminen tekee sen, että sitä vaan elättelee edelleen toivoa yhteisestä tulevaisuudesta.
      Itsekin olen "elämässä mukana"; harrastan paljon, ja elän niin kuin ennenkin, mutta silti se valtava ikävä ei lopu. Ja kukaan ei tunnu yhtä hyvältä kuin elämäni mies. En tiedä, milloin tämä loppuu, ei varmaan koskaan. Olen yrittänyt lohduttautua jopa ajatuksella, että selviäväthän ihmiset toisen kuolemastakin, mutta ei auta...

    • Hukassako?

      Minä näin tämän ex-mieheni uuden naisen eilen. Ei ollut mikään ruusupensaan kaunein kukka. Ekaksi tuli mieleen että mitä hän näkee tuossa tytössä, jota minussa ei ollut. Mikä minussa oli vikana että en kelvannut, vaan piti "vaihtaa" sitten tuollaiseen harakkaan. Tuntui ihan kauhean pahalta. Itketti ja asiat alkoivat pyörimään päässä. Aloin kuvitella heitä yhdessä, tekemässä erilaisia asioita. Kauheaa! Mutta asioita mietittyäni minulle tuli sitten parempi olo. Ei ottanut ainakaan paremman näköistä, vaan tuollaisen tätimaisen hiljaisen näköisen hiirulaisen. On siinä ihmettelemistä sitten kavereilla ja sukulaisilla kun tytön vie heidän eteensä. On vähän eri sarjaa kun minä (tai miehen ennen minua tapailemansa tyttö). Naismaku vaihtunut ihan toiseen äärilaitaan sitten. Tuntuu että se on ottanut ensimmäisen tytön joka on vastaan tullut. Saa nähdä onko tämä se kestävä juttu sitten hänen elämässään.
      Ikävä kalvaa vielä sydämessäni. Välillä hyvinkin kovana. Mutta minulle on alkanut tulemaan hyviäkin hetkiä enemmän. Jospa tämä tästä alkaisi parantumaan. Välillä vielä käy mielessä ajatukset; mitä jos kumminkin mies tajuaisi virheensä ja tulisi takaisin jne. Mutta nämä ajatukset ja toivo on pakko koittaa vähitellen tappaa mielestä. Se on aivan kauhean vaikeaa kun toisesta vielä paljon välittää. Mutta nyt ei olla hetkeen oltu yhteyksissä, niin sekin on helpottanut oloa vähän. Olen päättänyt nyt että yhteyksiä en voi juurikaan pitää koska se tuo sen pahan olon, kun mies puhuu että "me tehtiin sitä ja tätä". Eli on ollut uuden harakkansa kanssa jne. En halua kuulla enää sitä että ne tekee samoja asioita kuin me olemme tehneet. Vaikeaa vieläkään kuvitella että tosiaan sillä on jo uusi, jonka kanssa on parisuhteessa kun puoli vuotta sitten oli vielä kihloissa minun kanssani. Kipeää tekee tosiaan, vaikka nyt tiedän että uusi ei ole mikään kedon kaunein kukkanen. Mutta jotainhan mies hänessä näkee parempana kuin minussa.
      Kannattaa sinunkin vaan pitää mahdollisimman vähän yhteyttä (jos on pakko). Se alkaa helpottamaan kun ei kuule toisesta mitään. Älä anna miehen pitää sinua talutushihnassaan. Se että hän tietää että aina olet hänen tukenaan ja puhelimen päässä jos haluaa pitää yhteyttä, ei ole hyvä asia. Varo että sinulle ei käy niinkuin minulle, että mies löytää toisen ja jättää siitten sinut kuin nallin kalliolle. Sitten häntä ei enää kiinnosta sinä eikä sinun asiasi. Välittäminen hiipuu kun uusi tulee, jolle antaa huomionsa. Älä anna hänen satuttaa sinua enää. Minulle juuri kävi näin. Tunsin itseni todella hyväksikäytetyksi kun asia selvisi. Mies vaan piti yhteyttä yksinäisyyden takia (näin väittää) ja vietti kanssani aikaa koska ei ollut ns. muuta. Antoi minun kuvitella että välimme olisivat korjaantumassa ja palaisimme yhteen vielä. Ero tuli ns. uudelleen käsittelyyn ja samalla piti hyväksyä miehen uusi onni. Se oli raskaampaa ja on raskaampaa kuin silloin oikean eron aikaan.
      Tiedän mitä käy läpi ja ei ole helppoa! Yritetään etsiä positiivisia asioita päivistä. Kyllä niitä jotain aina on vaikka vaikea niitä on hahmottaa. Tästä kun selvitään olemme vahvempia ja viisaampia!

    • thjl

      Se on totta, että mahdollsiimman vähäinen yhteydenpito helpottaa. Välillä vaan tyhmälle iskee joku hassu ajatus, joka on PAKKO saada jakaa exän kanssa ja ei kun luuria käteen... Ja näinhän se on että jos joku toinen tulee kuvioihin niin meidän yhteydenpito loppuu siihen. Mutta kun sitä vaan toivoo että ei tulisi ketään toista vaan ex muistaisi miten mukavaa meillä oli ja palaisi. Ihan tyhmää, tiedän sen.
      Oikeastihan, niin kuin hyvinä hetkinä jaksan ajatella, jos jotain on tullakseen joskus, se ei tule pakottamalla ja jankuttamalla vaan itsestään, eli nyt voisi hyvin päästää irti ja katsella muita maisemia ja jos joskus palataan niin se on sitten se.
      Noita hyviä hetkiä on minullakin jo onneksi enemmän, tänään aamulla oli aika vaikeaa, mutta nyt taas juuri tällä hetkellä ihan ok, kävin ystävän kanssa saunomassa rantasaunassa ja parantamassa maailmaa. Toivottavasti jatkuu huomiseen!
      Tsemppiä sinulle!

      • aikuine ihimine

        "Oikeastihan, niin kuin hyvinä hetkinä jaksan ajatella, jos jotain on tullakseen joskus, se ei tule pakottamalla ja jankuttamalla vaan itsestään, eli nyt voisi hyvin päästää irti ja katsella muita maisemia ja jos joskus palataan niin se on sitten se."

        Mä en ymmärrä tuosta mitään, mikä on pakottamista tai jankuttamista?

        Ei ketään voi pakottaa, pyytää voi, ainakin kuuntelemaan.


    • Hukassako?

      Tiedän nuo tunteet niin hyvin. Haluaisin että ex olisi tajunnut ns. Mitä menetti ja tullut takaisin. Mutta ei. Hän etsi uuden ja nyt nuo toivon tunteet on vaan pakko tappaa. Välillä mietin että toivottavasti ne eroisi ja sen jälkeen mies tajuaisi ja tulisi takaisin. Ja JOS joskus mahdollisuus siihen suotaisiinkin niin entiset asiat on pakko olla käsitelty loppuun jotta kaiken voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Vanhasta ei voi jatkaa. Kohtalo ja aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
      Hienoa että sullakin on hyviä hetkiä! Ja se on mahtava että ne tajuaa. Mullakin tulee päiviä jolloin kaikki on hyvin ja sitten on päivä jolloin mikään ei tunnu taas miltään, itkettää ja surettaa. Ikävä painaa kovasti ja toista kaipaa takaisin. Eilen oli taas tälläinen huono päivä. Jospa tänään olisi jo parempi.
      Ei tästä voi enää kun toipua. Koittaa tosiaan elää päivä kerrallaan. Tänne avautuminen auttaa! Tsemppiä myös sinne!

    • thjl

      Tuo on hyvä muistaa tuo "vanhasta ei voi jatkaa". Nyt taas hyvä päivä, kuten eilinenkin, eli olen näistä onnellinen :)!
      Muistin eilen yhtäkkiä muutaman ikävän hetken suhteen viime ajoilta (ajallahan on tapana kullata muistot..) mikä helpotti kun niitä ajattelin ja jollain tapaa jopa ymmärsin hetkellisesti miksi mies teki eron.

    • sydänsuruja

      Tunnemyrskyssä olen itsekin elänyt koko kesän ja tuntunut että kesä mennyt ihan pilalle exmiehen muutettua kesän alussa ja ihan yllättäen. Muutamia kertoja pitänyt yhteyttä ja hän hehkuttaa uutta suhdettaan kuinka tämä uusi on niin paljon paempi kuin minä. Heillä harrastuksetkin sopivat yhteen ja niin ovat kuulemma onnellisia. Ja tämä ei mitään ensirakkautta edes ole vaan molemmat olimme jo eronneita yli 40 kymppisiä. Tässä iässä jo luulin löytäväni sen loppuelämäni kumppanin . Mies muuttuikin lopulta aivan erinlaiseksi mitä suhteen alussa oli itsestään kertonut. Surullista vain se että itse jäää kaipaamaan ja miettimään eniten niitä hyviä hetkiä vaikka tietää, että niitä huonojakin oli. Kuten juuri toisten naisten ihaileminen ihan näkyvästi.
      Aika sitähän sanotaan että se parantaa, mutta näköjään aikaa se vie.

    • Särkynyt sydän

      Tosiaan vaikea päästä yli. Seurustelin reilun vuoden ihanan, huomaavaisen ja kiltin miehen kanssa. Meillä oli ihanaa ja pystyin olemaan oma itseni. Olimme hyvin rakastuneita. Elimme hetkessä ja suunnittelimme tulevaisuutta. Hän oli myös ensirakkauteni. Suhteemme loppupuolella kuitenkin sairastuin, olin hyvin ahdistunut ja stressaantunut enkä ollut oma itseni ollenkaan. Kaikki johtui vaikeista perheasioista ja opiskeluista. Myös hänellä oli stressiä opiskeluista. Luulin että kaikki olisi menossa ja parempaan päin.Olin jo suunnitellut kuinka lomalla voisimme nauttia toisistamme, koska kiireiltämme emme olleet ehtineet paljoa viettämään edes aikaa toistemme kanssa. Sitten poikaystäväni jätti minut. Kaikki tuli kuin tyhjästä. Hän ei selitellyt paljoa asioita. Syytin kaikesta itseäni, koska olin voinut huonosti. Vasta pienen ajan päästä sain selville, että tähän liittyi kolmas osapuoli. Poikaystäväni oli valehdellut minulle. Hän oli pettänyt minua ja heillä oli ollut juttua koko sen ajan, kun minä yritin yksin selvitä vaikeasta ajasta. Hän jätti minut toisen naisen takia. En pystynyt uskomaan asiaa, koska pidin miestä todella kilttinä ja luotin häneen koko sydämestä. Olimme jopa puhuneet pettämisestä. Välimme katkesivat kokonaan ja olimme riidoissa. Olin hyvin surullinen ja vihainen. Itsetunto hyvin matalalla. Itkin päivittäin, en pystynyt nukkumaan, syömään ja kaikki oli kaaosta. Toivoin näkeväni pahaa unta, josta heräisin.

      Selviydyin pahimmasta pohjasta ystävieni avulla. Aika kului ja kului. Aloin pääsemään pikku hiljaa jotenkin jaloilleni. Minulla oli jopa ollut juttua toisen miehen kanssa. Mutta kuitenkin ikävöin vanhaa miestäni. Erostamme oli kulunut puolivuotta. Yhtäkkiä hän otti minuun yhteyttä. Ihmettelin sitä, koska olimme luvanneet, että emme pidä mitään yhteyttä toisiimme. Toisaalta tätä minä olin aina toivonut. Sitä että hän tajuaisi tehneensä virheen ja tulevansa takaisin. Pidimme yhteyttä ja juttelimme aina välillä, kun ehdimme. Näimme jopa pari kertaa toisemme. Hän oli taas ihana minua kohtaan. Mietin asioita, mitä minun kannattaisi tehdä. Rakastin miestä edelleen. Olin valmis antamaan kaiken anteeksi hänelle, kunhan vain saisin olla hänen kanssaan. Suunnitellelin hetkeä, jolloin puhuisimme asiat kuntoon. Pari kuukautta oli vierähtänyt eteenpäin. Yhtäkkiä tapahtui jotain radikaalia. Hän ilmoitti minulle, että hänellä on vieläkin juttua saman naisen kanssa. Olin rikki. Tästä on vain vähän aikaa. Olen vihainen itselleni, että annoin miehen satuttaa itseäni uudemman kerran. Yritin seurata tunteitani ja sydäntäni, mutta tässä ollaan. Niin kuin ensimmäiselläkin kerralla, en ole pystynyt syömään tai nukkumaan. Itsetuntoni on hyvin hajalla johtuen näistä tapahtumista ja perheongelmista. Ystäväni ovat vierelläni ja he ovat minulle tärkeimpiä tässä maailmassa.
      Olen myös huomannut alkaneeni pelkäämään sitä, että minua satutetaan uudelleen ja minusta on tullut hieman varautuvainen. En tosiaan ymmärrä miksi tästä on niin vaikea päästä yli. Vaikka mies on tehnyt todella sikamaisesti, kaipaan häntä. En ymmärrä edes miksi. Nyt tiedän kuitenkin sen, että meistä ei tule enää mitään. En pysty luottamaan häneen. En kai voi muuta kuin yrittää päästä eteenpäin tästä montusta, johon olen joutunut. Ajan kanssa toivon taas löytäni onnen ja luottamuksen. Tilanne on pakko hyväksyä, mitään muuta ei voi tehdä.

    • Hukassako?

      Itsellä tänään ollut hieman huonompi päivä. Tulee kuluneeksi vuosi meidän yhteisestä mökkireissusta viime kesänä. Siellä oli aivan ihanaa olla kahdestaan ja vaan hemotella ja pitää toisia hyvänä. Tulee mieleen ne tunteet mitä se matka herätti. Tälläiset muistot tuntuu todella pahoilta vielä. Toivottavasti joku päivä voin ajatella näitä hymyssä suin ilman sitä pahaa oloa ja ikävää.
      Minunkin ex on muuttunut meidän ajoista jonkun verran. Hänestä on tullut ns. paljon lapsellisempi tietyissä asioissa. Koitan näistä muutoksista löytää huonoja puolia miehestä. Välillä se onnistuukin hyvin ja silloin tajuaa että ei se mies enää edes ansaitse minun pahaa oloani.
      Mies itse halusi olla kaveri minun kanssa, mutta nykyisin hänen kaveruus on sitä että minulle ei voi kertoa kaikkea tai itse ottaa yhteyttä. Minä koitan olla kaveri mutta se kaveruus tuntuu yksi puoleiselta. Olenkin nyt päättänyt että en minä ole mikään varakaveri jolle voi soittaa mutta itse en saa pitää juuri yhteyttä kuin ihan vaan asiasta. Tästä on tultava loppu tälläisestä. Se vaan satuttaa minua enemmän.
      Nyt koitan olla ottamatta yhteyttä enää tähän ihmiseen, vaan silloin kun on pakko. Pakko tästä on minunkin selvitä. Ei sitä tiedä mitä kaikkea menee ohi kun ei itse huomaakaan kun on niin tämän pahan olon vankina.
      Ehkä joku päivä paha saa palkkansa ja kaikki tämä p*aska kolahtaa miehen omaan nilkkaan. Saapahan sitten itse tuntea pahaa oloa ja turha silloin on enää minulle itkeä kaverina, koska ei itse sitä myöskään voinut olla.
      Tulipas taas avautuminen. Mutta tämä helpottaa oloa. Tiedän että en ole ainut.

    • thjl

      Et ole yksin! Itse lohduttaudun välillä seuraavalla mietelauseella, joka löytyy jääkaapin ovestakin: "Jos et saa sitä, mitä haluat, on luvassa jotain vielä parempaa" :)

    • Hukassako?

      Ihana :) Toivottavasti pitää paikkansa. Itsetunto on jotenkin kaiken tämän myötä laskenut. Jotenkin ei voi uskoa että joku päivä tulisi uusi ihminen kuvioihin. Eihän sitä koskaan tosiaan tiedä mitä se elämä tuo tullessaan, mutta jotenkin se vaan tuntuu, että voinko ikinä löytää itselleni enää miestä. Olen 26-vuotias, ja tiedän että olen vielä "nuori". Mutta jotenkin kun matto vedetään jalkojen alka yhtäkkiä ja kaikki yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat kaatuu, niin ei edes jaksaisi aloittaa alusta kaikkea jonkun toisen kanssa. Välillä toivoisi vaan että aikaa saisi käännettyä. Välttäisi tekemänsä virheet ja eläisi onnellisena vielä suhteessa.
      Nämä on vaikeita asioita. Mitenköhän sitä saisi lopetettua näiden ajattelemisen ja tosiaan vaan mentyä eteenpäin. Unohdettua menneet ja katsoa tulevaisuuteen. Ihanaa että on olemassa ymmärtäväisiä sieluja :) Kiitos kaikille!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      277
      17834
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      24
      5701
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      124
      2651
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      17
      2178
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1800
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1051
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      976
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      32
      950
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      45
      948
    Aihe