Entä kun rakkaus ei loppunut vaan järki kahden ihmisen erilaisuuteen tuli liian voimakkaasti liittyen kaikkeen esille... :/ Rakastin ja rakastan, myös hän rakasti ja rakastaa edelleen enemmän kuin mitään muuta, mutta omat tunteet oli vaan aikuisten oikeesti pakko heittää syrjään ja ruveta miettiin muutakin kun joka ikinen päivä sitä tapellaanko tänään siitä mistä ei olla samaa mieltä, vai kaivanko jonkun vuoristoratamaisen asian menneisyydestä esille kun en luota ihmiseen tippaakaan... Ikävöin vielä varmasti pitkään, mutta olen myös päättänyt mennä eteenpäin, ja löytää tasapainoisen rehellisen parisuhteen itselleni, koska sen olen valmis antamaan myös toiselle... Ei ole aina helppoa ihmisen sydänasiat, mutta niistä selviää kun uskoo ja luottaa jos ei muuhun niin itseensä. Seurusteltiin viisi vuotta ja voin kertoo, että kun skorppionin ja leijonan välinen rataajelu, ja valtataistelu alkaa, ei siltä säästy kukaan, ja pahimmat haavat sain tässä itse, se osui ja upposi suoraan sydämmeen ja koin niin upeita mutta myös niin painajaismaisia asioita mitä en unohda koskaan, ja jos itseni vielä ehjäksi saan niin lupaan... En tiedä vielä mitä, mutta keksin sen tässä ehjätessä itseäni ;) Onko kenellekään tuttua mistä puhun??
Entä kun rakkaus ei loppunut...
27
1219
Vastaukset
- täydenkuun tyttö
Tasan varmasti tiedän mistä kirjoitat, kuin minua toistaisit :((
Valtataistelu ei ole horoskoopista kiinni, vaan omista käytösmalleista, todellisuudessa ei voi kuin itseään ja tapojaan muuttaa, asenne ja oikeiden asioiden, tarpeiden esiintuominen rakentavasti, ilman vaatimusta...siinä näin alkajaisiksi ohjetta.
Kaikesta vanhasta kaunasta luopuminen on kaiken A ja O
Rakkautta lisäävät vain rakkaudelliset teot, ei mikään muu. - pöllöviikari
Löydänpä minäkin itseni ihan samasta veneestä kanssanne.
Alkoholivieroitushoidossa oleva avo-puolisoni sai kuulla minulta muutaman tosiasian ja päätti, että joudun muuttamaan hänen kodistaan, jossa olen asunut jo monta vuotta ja olen kirjoilla myös, jonnekkin, minne tahansa toukokuun loppuun mennessä.
Mikähän oikeus minulla on asua tässä, joka on minunkin kotini?
En voi ymmärtää!- täydenkuun tyttö
Minä tein suhteessani aikanaan hidasta kuolemaa.
Menetin kaiken yhteyden tunteisiini, en osannut osoittaa iloa enempää kuin suruakaan ja kaikki muut tunteet niiden väliltä.
Vuosia pohdin mitä voin tehdä, minne muuttaa.
oli yhdessä ostettu koti, pitkä yhteinen taival takana, joista vuosista minulla oli hyvin vähän hyviä muistikuvia, jos muistikuvia lainkaan.
Puolisoni luuli että olen niin nalkissa että mun on vaan pakko jatkaa sitä tunnekylmää ahdistavaa elämää.
Kunnes tajusin, mikään muu ei ole niin pakko kuin kuolla ja siihen en ala.
Sitten otin vastuun itsestäni, tein päätökseni, ja avautuihan se tulevaisuus työsuhdeasunnon myötä.
1,5v tässä meni ennenkuin olin kykenevä edes ajattelemaan mitään, siis oikeasti mitään muutakuin arkiasioista selviytyminen.
Tämä kesä onkin sitten mennyt eletyn elämän ja tunteitteni peilaamiseen, mistä kaikki johtui, mikä tähän ajoi, miten annoin asioiden mennä niin pitkälle kun annoin.
No nyt pikkuhiljaa alkaa selkeytymään, vaikka tangoon tarvitaan kaksi, niin suurimmaksi osaksi syytän itseäni, itse annoin tämän tapahtua minulle, ja siitä miten kauan annoin sen jatkua.
Vastapuolen teoista ja tunteista en syytä itseäni, minun tunteeni olivat vain seurausta siitä mitä hän peilasi minun sisimpääni.
Korjausaikaa itsenikanssa on ja sitä tarvitsen, uuteen suhteeseen en uskaltaudu ennenkuin tämä sastejäämä on minusta liuennut pois, etten vie sitä mukanani seuraavaan suhteeseen.
Pikkuhiljaa pikkuhiljaa alan löytämään takaisin se entisen iloisen vapaan auttavaisen kiltin ja huumorintajuisen minäni, joka oli rohkea ja terveellä itsetunnolla varustettu, jonka tuon kaiken kadotin jäätävän tunnekylmän puolisoni seurassa.
Itseäni kooten teitä lämmöllä rohkaisen ottamaan elämä omaan haltuunne.
Muistakaa aina on mahdollisuus, kun päätös on tehty ja se on kypsä, avautuu ovia joista ette edes tienneet.
- arminlover
Rakkaus ei loppunut, mutta liekki on hiipumassa, kun ajatukset ei kohtaa. Tätä liekkiä puhaltaa niin monet muut tekijät. Jos olisimme kaksin ja tavoittelisimme yhteistä hyvää, rakkaus kestäisi.
- Järjen ääni oikea
Kuka se minkäkin ymmmärtää olevan rakkautta, jos vähänkin tuntuu, että järjen ääni sanoo toisin. älä ihmeessä jatka oma itsesi narraamista.
- Apinamamma
Itselleen on niin helppo valehdella. Minä sorruin siihen ja nyt on eron hetki edessä, kun tajusin etten kohta enää kestä. Rakkaus ei kuole, mutta tosiaan, liekki on hiipunut... Ja voi kuinka pahalta se tuntuu!Vaikka koko ajan olen tajunnut, välillä sameasti ja välillä selkeämmin, ettei tästä nyt jumaliste tule mitään... niin silti, rakkaus ja jonkin sortin läheisriipuvuus pitivät minut tässä. Tappeluja, pahoja sellaisia, unettomia öitä... kun päätös erosta tehtiin, on mennyt niin hyvin että nyt sitten tuntuu pahalta lähteä. Mutta minä lähden, nyt se on totta enkä enää ala perumaan. Järki sanoo että mene, sillä sinä selviät elämästä yksinkin. Tunteet sanoo että jos vielä kuitenkin kerran yritettäis..
Jatkan pakkaamista.
Tsemppiä kaikille samojen ajatusten kanssa painiville! - Sekavattunteet?
Luin kyseiset jutut ja totesin kuinka liemessä itse olen. Olemme olleet avopuolisoni kanssa 3 vuotta yhdessä ja onhan sitä omaisuutta kertynyt: autot, koira, kissa, omakotitalo ja kaksi asuntoa. En tunne tätä miestä kohtaan enään yhtään mitään, jopa ajatus pussailusta hänen kanssaan saa oloni inhottavaksi. Olen tunnustanut hänelle ja kertonut kuinka tunnen oloni ja tuntuu ettei hän tajua mitään... Olen jäänyt kiinni edellisen poikaystäväni viesteistä ja siitä kuinka olen ollut hänen kanssaan tekemisissä, mutta ei ole ollut mitään fyysistä. Haluaisin vaan elää hetken sinkkuna, olla ja mennä niinkuin itse haluan mutta mutta... Mieheni on minua 7 vuotta vanhempi ja tuntuu että ei eletä enään samalla aaltopituudella. En yksinkertaisesti rakasta häntä enään, vai rakastanko? Mä en todellakaan tiedä mitä tässä pitäisi tehdä.
- Elo on
Täälllä ero meneillään samoista syistä.... olen asunnoto.Kai tämä on kaiken kaikkiaan oikea ratkaisu kun ei ole kun riitaa riitaa riitaa se väsyttää
- En jaksa enää mitään
Minäkin löysin itseni sanoistasi. Olemme.. olimme olleet yhdessä yli neljä vuotta, tosin välissä hetkiseksi erottu. En tiedä mikä silloin sai palaamaan takaisin yhteen.. ikävä? Kai jotain sellaista.
Nyt olen kuitenkin suhteemme aikana jo toista kertaa vakavasti masentunut ja jäin miettimään elämäämme. Se on ainaista riitelyä eikä läheisyyskään enää lämmitä. Koen olevani henkisesti alistettu ja hän kokee olevansa käytännön asioissa tossun alla. Eikai tässä kumpikaan voi olla onnellinen?
Niinpä tein päätöksen erosta. Järkeni sanoo, että päätös oli oikein, mutta sydän on vain niin täysin eri mieltä. Ikävöin ja tuntuu, että kuolen tähän tuskaani. Hän on elämäni tärkein ihminen, mutta kuolen suhteessa. Kuolen myös ilman häntä, joten mikä ihme on oikein? En vain enää jaksa. Mitään. - apinamamma
Niin. Minäkin olen nyt uudessa kodissa, ahdistuneena, ja tänään tajusin etten voi edes hoitaa arkipäivän asioita. Se masennus, josta olin jo nousemassa, tulikin takaisin kahta pahempana. Nyt aika kultaa jo pahasti rumiakin muistoja, ja tunteet sanoo että voisin niin mielelläni olla exän vieressä, hänen elämässään. järki taas.... silloin harvoin kun se on kuvioissa, niin se sanoo että painu jätkä... ****uun! En tiedä, kuinka tästä selvitään ja mikä on lopputulos. Ollaan juteltu exän kanssa paljon, enää en hyväksy että kaikki ongelmat kammetaan minun niskoilleni! Ei se oikeasti vain ole normaalia, että toisen pitää masentua, ja vielä kahdesti!
- Jaksan jo jotain
Päivä päivältä olo on parempi. Haikeus ja ikävä on kuitenkin kamala, kun tietää, ettei tästä ole enää paluuta. Vaikka järki sanoo sen oikeaksi, niin vaikeaa on silti. Päätin, etten halua kuulla kyseisestä ihmisestä mitään muuta kuin muuttopäivän. Saa nähdä suvaitseeko kunnioittaa pyyntöäni. Jos hänet näen, tiedän, että se kaipuu iskee liian kovana. Ja mieshän tietenkin haluaisi olla "rakkain ja läheisin ystävä", mitä ihmisellä voi olla. Juoskoon suohon.
Sanon vain, että kaikesta selviää! Se mikä ei tapa, vahvistaa, mutta sattuu ihan hel****ti. Vaikeita ja haikeita hetkiä tulee, mutta lopulta ero voi avata aivan uuden maailman. - selvityjä...
Hei ei pidä luovuttaa... vaikka se mieli velloo helpotuksen ja paniikin välimaastossa niin aina joka päivä mennään päin parempaa.
Aika harvoin niistä uudelleenlämmityksistä tulee mitään, ei ainakaan parempaa.
Sinkulle nämä viikonloput ja juhlapyhät on alkuun pahoja kun tuntuu et kaikilla muilla on vähintäänkin perhe ja hyvä kun ei itkuun pillahda jos näkee nuorenparin kävelevän käsikkäin tai äidin työntävän lastenvaunuja.
Oon kehittänyt strategioita erosta selviämiseen ja nämä on ihan käytännön juttuja.
Yksi on se etten koskaan lähde ulos ilman että näytän hot mamalta, ei tietnkään överiksi asti mutta nautin niin kovasti siitä eksäni ilmeestä kun se tajuaa että vaikka jätti mut niin en silti raahusta kylillä tuulipuvussa.
Sitten: käytännön työt. Tiedän että se nyt oottaa milloin soitan tippa linsissä että yhyy, tuu auttamaan tän remontin kanssa. NO-OU !!
Hyvin pysyy tasohiomakone naisenkin kädessä. Oikein kunnon itsetunnon kohotus kun huomaa että mitäs vaikeeta tässä olikaan, miehän osaan tehä tän ihan itse.
(eikä sähkö- tai putkimiehistä ole yhtään haittaa.. heh)
Pois kaikenmaailman hempeily- ja uikutusmusiikki poppikoneesta.
Ne biisit jotka joskus oli meidän omia, on nyt kasattu ja haudattu vintin perukoille- tilalla reipasta menomusaa.
Esineet mitkä viittaa menneseen tai muistuttaa siitä on myös vintillä pahvilaatikossa jeesusteipillä ympäri teipattuna ja päällä lukee: saa avata vuonna 2050. Samassa laatikossa on myös valokuvat.
Kun iskee yksinäisyys; kylmästi puhelin kouraan ja vaikka soittamaan Aune - tädille että terve mitäs kuuluu. Jos Aune
ei vastaa niin takki päälle ja kioskille ostamaan iltalehti.
Kaikki jotka tarviaa koiran hoito- tai lenkkeilyapua- täältä pesee.
Uusi harrasts.
Mulle se tuli vähä luonostaan kun kasailin ja jaoin niitä tavaroita ja mietin että hittoako näitä poiskaan heittämään. Lähimmälle kirpparille vaan myyntipaikka ja mieltä lämmittää mukavasti se
ylimääräinen parikymppinenkin mitä sieltä tulee. Nyt oon nalkissa kirppareihin ja eksä kuulema valittelee kylillä että on joutunut ostamaan omia tavaroitaan niistä.
No- mitäs lähti niin ovet paukkuen ja nokka pystyssä.
Nii että näillä keinoin.. ja kaukosäädin on mun, yksinomaan mun, eikä töllstä näy raveja eikä urheiluruutua.- majaka
nÄin juuri...
- Norpppa
Valitettavasti rakkaus ei aina riitä. Toimivaan parisuhteeseen tarvitaan niin paljon muutakin. Minä rakastin ja exäkin kertoi rakastavansa, mutta luovutimme. Kuuden vuoden seurustelusta viimeinen vuosi oli jo väkisin yrittämistä, täynnä riitelyä ja kaikki vaan alkoi mennä pahemman kerran pieleen. Eropäätöksen teimme periaatteessa yhdessä, vaikka käytänössä sen tekikin exä.
Järki käskee lopettaa, sydän ei osaa luovuttaa, vaan olisi halunnut vielä yrittää. En edes tiedä miksi haluan yrittää, toinen on tehnyt oman kantansa ikävällä tavalla selväksi, siitäkin huolimatta haluaisin vaan yrittää. En kuitenkaan voi pakottaa toista tahtomaan minua, tahtomaan olemaan kanssani, pakottaa rakastamaan.
Nyt olen yrittänyt hyväksyä eron. Vielä tämä kovin epätodelliselta tuntuu, kun vielä joudumme yhdessäa asumaan ennen kuin toinen löytää oman asunnon.
Tulevaisuus pelottaa. Kaikki se mitä yhdessä suunnittelimme, on nyt pois.
Päivä kerrallaan eteenpäin se oon vaan mentävä,. - kaikki hyvin taas
Jos jotenkin voin auttaa, kerron, et olin 30 vuotta aviossa ja ero tuli, siitäkin selvisin.
Aikaa menee, mitä enempi on ollut yhdessä, ja minulla meni 5-10 vuotta, mutta nyt tuntuu vasta, oli oikein, kun erosimme.
Tuo, että on kaikenlaista touhua, kyllä auttaa, ja välillä saa ihan vaan käydä läpi asioita, et sydämeen sattuu.
Se on sitä vuoristorataa, mutta kyllä aika tasoittaa.
Voimia ja vaikka nyt tuntuu pahalle, se kyllä helpottuu, ja paniikkiolotilat häipyy myös viikonloppuisin ja pitkinä pyhinä. - turvaton
Yhtään ei puhuta rahasta näissä meileissä, on kuitenkin lohdutttavaa lukea toisen tuskasta, kun on itse ihan rikki. Kumppani on aina pa. ,rahankäyttö holtitonta, minä taas säästäväinen hyvin toimeentuleva. Pitäisi olla lainaamassa ja antamassa ja olen ollutkin, mutta en halua tehdä sitä loputtomiin. Nyt suhde katkolla ja ikävöin niin että kurkkua kuristaa. Asumme eri asunnoissa ja itse hilloan turvallisuushakuisesti, ei siis mitään yletöntä rahanhimoa. Toinen elää kuin päiväperho.
- Tiedäntunteen
Voisin melkein luulla että ketjun aloittaja olisi oma exäni, toki suhteen kesto ja horroskooppimerkit ei täsmää...ehkä tarkoituksella :).
Itse olen mies ja pitkästä suhteesta vastikään eronnut. Vuosia meni ja kuin huomaamatta ( toki perinteisesti riideltiin ja vaadittiin asioita itselle, huomio, seksi, rakkaus, vapaus jne. ) kasvettiin erille, vain lapset oli yhdistävänä tekijänä.
Erotilanteessa ei järki ja tunteet todellakaan ole sama asia, kuten kaikki eron kokeneet varmaan tietää. Ei myöskään tekojen ja sanojen järkevyys. Ahdistus, pelko tulevasta, kaipaus, mustasukkaisuus ym vastaavat tunteet saavat ihmisen toimimaan kuin nurkkaan ahdistetun koiran. Haluaa toimia kuten "normaali" ihminen, mutta sitten puhelimessa tai varsinkin kasvotusten ei pystykään siihen, vaan hajoaa sirpaleiksi...sydän hakkaa, tuntuu että ei saa henkeä, haluaa tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, on samalla hetkellä maailman surullisin ja maailman onnellisin ihminen .
Kun tilanne on ohi huomaa et toimi kuin idiootti, katuu mitä sanoi, tajuaa millainen ilme oli ja miltä se toisesta tuntui. Tuntuu että olisi halunnut sanoa asiat toisin. Miten voisi saada tehdyn tekemättömäksi ? Viestiä perään...ANTEEKSI ! Olin kuitenkin vain ihminen ja rikki, en sille mitään voi.
Voisin sanoa et tiedän tunteen et rakastaa vielä vaikka on eronnut järkisyistä.Tottahan se on että ennemmin tai myöhemmin osaa jälleen olla oma itsensä, elää omaa elämäänsä, toimia omien odotusten mukaisesti...tai ehkä uusi oma itsensä, mitä luulen että minun tapauksessa tapahtuu. En usko että olen se vanha oma itseni useiden vuosien takaa.
Sulla on ihana asenne ja arvostan suuresti että et vähättele tunteita, mut pystyt silti toimimaan ja ajattelemaan hautautumatta täysin synkkiin ajatuksiin. Sitä lahjaa/voimaa meillä kaikilla ei ole, mutta keinoja on yhtä monta kuin "kärsijää".
Toivottavasti löydät sen onnen mitä ansaitset ( silläkin pelolla että olet exäni :) ). - apinamamma
Minä laittelen tänne taas "väliaikakuulumisia", koska pidän kirjoittamisesta ja koen sen tässä tilanteessa hyvin terapeuttisena. Samoin puhuminen, kunnolla vain niitä höyryjä pihalle, jos joku jaksaa vain kuunnella :)
Nyt on mennyt jo useampi viikko uudessa kodissa. Päivät menevät hyvin kun on muuta tekemistä ja ajateltavaa. Illat menevät jotenkin "sumussa" ja pää täyttyy ikävillä muistoilla. Puhelin on kädessä, laitanko viesti... soitanko... en.. kyllä! Exä vastaa, on ynseä, välillä mukava... kaveri tuntuu olevan kylässä. Taas alkaa inttäminen jostain, muuttuu vaivihkaa tappeluksi. Minä kuulemma raivoan :O Pääasia että siellä toisessa päässä on taas yleisöä ja exä voi puhelun jälkeen todeta kuinka hullu minä olin!
Tynnyrissä kasvatettu poikapoloinen ei tajua että tunteita pitäisi käydä läpi, eikä syytellä toista kaikesta. Minä kannan molempien murheet, ja heilun jaksamisen ja uupumuksen rajalla. Yhä useammin muistan vain ne huonot sanat, väkivallan ja kuinka kaikki aina käännettiin minun syyksi. MInä nousen tästä, käyn nämä tunteet läpi ja olen joskus ehkä valmis johonkin uuteen. Exä ei ole hetkeäkään yksin, "kaverit" hengailevat hänen luona ja joka vkonloppu ollaan menossa.
Kumpi tässä ottaa siipeensä pahemmin? - :(
Muiden tekstejä lukiessa tuntui että ne ovat kuin minun kirjoittamia.. Tässä suhteessa tuntuu että kuolen sisältäpäin, olen ruvennut ahdistumaan ja masentumaan helpommin.. Tehtiin päätös tai minä tein että eri osoitteet ainaki alkuun voisi olla hyvä idea.. olo ehkä hieman helpottanut mutta sitten tajuaa taas että kuinka ikävä tulee toista ja ajattelee että entäs jos sittenkin vielä katsottaisiin.. mutta on katsottu jo niin monta kertaa.. enää en jaksa.. Ehkä elämä vielä voittaa kun ensin edes päästään eri asuntoihin muuttamaan.. vaikeaa tämä saman katon alla olo kun mies sanoo että haluaa jatkaa mutta tekee asioita jotka viestivät toista.. Kuten tänään ei ole tulossa kotiin yöksi.. se tuntuu minusta todella pahalta ja saa miettimään että miksi minä välitän miltä hänestä tuntuu kun hän ei välitä miltä minusta..
- cherie10
Kuullostaa niin tutulta. Käyn itse tunteiden vuoristorataa läpi. tapasin avomieheni 4 vuotta sitten ja tuntui heti että tässä se on, elämäni mies! Hänelle olin myös unelmien nainen, hänen elämänsä valo! Rakastuin ihan täysillä, ensimmäisen vuoden meillä oli molemmilla omat asunnot kunnes mieheni sai puhuttua minut ympäri ostamaan yhteisen asunnon, epäröin mutta suostuin. Olimme sopineet tietyt pelisäännöt joita loppujen lopuksi piti vain minun noudattaa, nämä eivät häntä koskeneet. Yhdessä olo alkoi tuntumaan jatkuvalta valtataistelulta, pienestä riidasta hän teki maailman suurimman ongelman ja tavallaan kosti tekemällä jotain typerää, ei tullut yöksi kotiin, rupesi soittelemaan ex tyttöystäville joita oli haukkunut hulluiksi ja kamaliksi akoiksi, hän loukkasi tahallaan minua ja lopulta syy oli aina minun, minun olisi pitänyt pyytää anteeksi, minun olisi pitänyt muuttua, minä tein kaiken väärin. Olin ihmeissäni ja tottakai hermostuin ja riitelin hänen kanssaan, en voinut ymmärtää missä se rakastamani mies on, mikä oli muuttunut, asuntoamme kohtaan hän oli välinpitämätön, ei osannut arvostaa ja suojella omaa omaisuuttaan vaan tuhosi sitä, humalassa heitti astiat ja ruoat jääkaapista seinään, oli ilkeä koiraani kohtaan, heitteli ruokaa ympäri asuntoa ja huusi "tule nyt hurtta syömään", hän poistui aina paikalta ja jätti sotkut minun korjattavakseni. Anteeksi hän ei pyytänyt koskaan. Välillä humalassa oli omituisia juttuja ja mietin olenko itse hullu vai onko hän sekoamassa. Myös väkivalta tuli kuvioihin, alussa olin tyhmä ja puolustin itseäni sanallisesti hyvinkin voimakkaasti josta hän vain provosoitui lisää, aloin pelkäämään häntä enkä enää pystynyt nukkumaan kun tiesin hänen olevan baarissa enkä tiennyt millä mielialalla hän saapuu kotiin, aina ei tullut joten nukuin vasta aamulla. Itkin, itkin ja itkin...aina hän kuitenkin osasi esittää niin hellyttävää "pikkupoikaa" kun sanoin että nyt riittää, ja taas olin koukussa, seuraavaan kertaan asti! Aloin väsymään ja stressantumaan jatkuvasta draamasta, kun esitin että en välitä (vaikka sydän oli tuhansina sirpaleina), temppujen jälkeen, peli muuttui kovemmaksi, hän oli öitä poissa ja kuulin että on toisen naisen kanssa, syntymäpäivänäni hän toi kotiin tahraiset alushousut, pian tämän jälkeen laitoimme asunnon myyntiin, n. kuukauden kuluttua hän muuttui ystävällisemmäksi ja kiltimmäksi minua kohtaan, nukkui vieressäni mitä ei ollut tehnyt kuukausiin, olin itse niin rikki tilanteesta koska jouduin luopumaan unelmistani ja kaikesta johon uskoin, tammikuussa muutin yksin asumaan, luulin pystyväni lopettamaan suhteen mutta hän aina säännöllisesti kävi luonani, halusin uskoa ja toivoa että hän olisi muuttunut vaikka järki sanoikin ettei näin ole, kesällä yritin jatkaa elämääni eteenpäin tavattuani mukavan miehen, en pystynyt koska en ollut sinut itseni ja tunteideni kanssa, tällöin exäni pelästyi että joku muukin voi minua haluta ja osoitti ns. välittämistä sanoen: älä enää ikinä mene kenenkään muun kanssa, minä pidän sinusta huolen! Rakastan sinua jne. Jouduin tapaturman vuoksi sairaalaan n. kuukausi sitten, hän haki minut kotiin sairaalasta jonka jälkeen häntä niin ahdisti että hän joutui lähtemään baariin, sen jälkeen häntä ei näkynyt, eikä hän halunnut tulla luokseni koska minä olin vihainen (ihmettelin inhottaako häntä ns. "vammaisuuteni", miksi hän ei nyt haluakkaan olla kanssani, hän ei halunnut tulla ennen kuin minun hermoni ovat ns. paremmassa kunnossa. Loukkaannuin koska hän tiesi että olen aivan avuton, tarvitsin apua useissa asoissa n.6vk, ja hän hylkäsi minut muutenkin vaikeassa tilanteessa, 2vk.n kuluttua rupesin kuulemaan tutuiltani että hän on tekemisissä naisen kanssa joka tunnetusti on kiinnostunut varatuista miehistä, nyt tunnen syvää pettymystä ja loukkantumista, en häneen enää koskisi edes viiden metrin kepilläkään mutta sisällä kuohuvat tunteet kiduttavat! Tunnen itseni täysin idiootiksi koska annoin anteeksi liian monta kertaa ja nyt mietin kuinka paljon 4:ään vuoteen mahtuu valhetta ja petosta? Rakastin häntä mutta se kaikki olikin vain pelkkää unelmaa! Halusin uskoa vaikka sisimmässäni tiesin että suhde oli alusta asti tuhoon tuomittu! Miksi on siis näin vaikeaa päästää irti ja unohtaa?
- tiedän tunteen
Apinamamma yritä ajatella vain ja ainoastaan itseäsi. Keskity itseesi ja asioihin mistä sulle tulee hyvä mieli. Tee asioita mistä saat ansaitsemaasi arvostusta kavereiltasi ja tuttaviltasi.
Erossa itsetunto saa aina aika kovan kolahduksen ja raskain tapa on hakea arvostusta ja kunnioitusta exältä...tiedän tunteen oikein hyvin.
Ole kavereiden kanssa, tee heille ystävän palveluksia, pyri laajentamaan sosiaalista verkkoasi jne.
Itse olen kokenut kyseiset asiat hyviksi keinoiksi matkalla kohti omaa itseäni.
Pahin mahdollinen on kieriä itsesäälissä ja yrittää todistella itselle/exälle olevansa parempi kuin joku tai jokin.
Yhteydenpito minimiin ja nokka kohti uusia "omia" tuulia.
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä ;)- cherie10
:-) Hyvä Resepti! Kiitos!
- Kuoppis_1972
Kyllä nuita murheellisia eroja tuntuu olevan :-( Itsellä se on menny koko kesä ajatuksia kootessa pääsiäisestä lähtien..Ja nyt sitten olen alkanut ratkomaan asioita ,että ex:n tavarat lähtis sinne missä asustaa..Osasta olen joutunut kysymään neuvoja virkavallalta ja vastaukset on olleet aika selkeitä niin kuin olen ajatellutkin (tietää että ex käy näillä palstoilla niin ei voi kertoa enempää) Mutta toivotaan,että joskus olen puhe väleissä hänen kanssaan. Mutta sen voin sanoa että vaikeaa tulee olemaan,koska syytökset minua kohtaan on sitä luokkaa.Sen annan neuvoksi jotka harkitsee eroa ja tuntuu että ei tule mitään...Niin yrittäkää keskustella ajoissa ennen kun tilanne menee niin pahaksi,että ette voi olla enää edes puheväleissä ja että alkasitte puhua toisesta sellasia asioita,jotka ei pidä paikkaansa....No mutta tsemppiä eronneille ja koittakaa jaksaa eteenpäin
- Vaikeaa on...
"Tiedän tunteen" =) Kamala kun säikähdin tuota sun alotusta! :)) Mutta exäni ei ole noin ajattelevainen toisten murheista :)... Juu, siis meitä on niin monta jotka painii samojen asioiden kanssa. Se mikä itseäni eniten ärsyttää on että nykyään erotaan liian helposti. Jos ei nyt tänään nappaa niin kamat kasaan ja menoks, ainakin säätämään ja purkamaan omaa pahaa oloa, mitä sitten jos toiseen se sattuu enemmän kun mihinkään, mikä ihme ihmisiä vaivaa?? Mutta itse siis erosin, ja nyt kun on hetki mennyt eteenpäin talot on myyty, itse ostin oman yms.. Niin tiedän tasan olevani onnellisempi ilman häntä jossain kohtaa elämääni, ja jos mietin kaiken p***** mitä niskaan on tästä kaikesta satanut , ihmettelen mistä löysin kaiken tämän voiman jatkaa, koska tiedän että moni heikkohermoisempi ei tätä kaikkea olisi kestänyt. Olen hurjan ylpeä itsestäni ja myös kaikista kanssakävijöistä samassa tilanteessa olevista tai olleista ihmisistä, jotka näistä on ylpeänä noussut ja ylipäässyt.! Tämä ei todellakaan ole viäläkään helppoa, mutta vaikeampaa kaikki olisi yhdessä. Niin se vaan on, aina ei pelkkä rakkaus ja välittäminen riitä, vankkaan kaiken kestävään suhteeseen tarvitaan vaan niin paljon enemmän kun pelkkä rakkaus, vaikka se sanana onkin suurin niistä kaikista sanoista, väittäsin silti että että kunnioitus toista kohtaan menee edellisen sanan edelle kestävässä ja oikeassa suhteessa. Hienoohan se on ja olis kun itsekin saisi ne kummatkin samassa paketissa... Siihen ainakin pyrin, joten lainaten yllä mainitun nimimerkin sanoja ei muuta kun, leuka ylös ja kohti uusia pettymyksiä!! ;) Oikein ihanaa syksyä kaikille ketjuun osallistuneille!! :)
- tiedän tunteen
Vaikeaa on... se oli "leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä" :)
Päivät, viikot ja kuukaudet vaan vierivät...
Tunteet eivät vaan laimene...voi että mä rakastinkin sitä !!!
Kyllähän järki jo sanoo että oli oikein erota, mutta ei ole helppoa elää näiden tunteiden kanssa. Ei tämä elämä ole vielä "omaa" elämää, ei.
Kyllä yhteisellä menneisyydellä on vielä vaikutus lähes kaikkeen tekemiseen, mutta tahdonvoimalla on vaan mentävä päivä kerrallaan eteenpäin ja uskottava että aurinko vielä nousee...ja nouseehan se, vaikka väkisin nostamalla :)
Uusin tunne on häpeä erosta...uskomatonta mitä kaikkea sitä saakaan tuntea. Onko muilla samoja kokemuksia ?
Olo on kuin olisi epäonnistujan leima otsassa...
Nyt kuitenkin ulkoilemaan :) - 19
Suhteissa, kuten elämässä yleensäkin, ongelma on se että opimme jo lapsuudesta lähtien ajatuksia mm siitä minkälaisia meidän tulisi olla ja miten meidän tulisi käyttäytyä. Kopioimme siis roolin jota alamme esittämään. Mutta koska se on vain rooli, niin myös suhteista tulee teatteri, eli epäaito, siis valhe. Tavallisesti tämä tapaoppi on tapahtunut jo niin nuoresta lähtien ja niin kauan, että ihminen uskoo olevansa se henkilö, joksi hänet on kasvatettu. Parisuhteissa siis esitellään rakkautta, mutta se ei ole aitoa. Toki nämä ajatukset voivat toimia myös päinvastoin, pohjalla saattaa olla rakkautta, mutta ajatellaan että "kaikki sillat on poltettu" ja erotaan, koska teatteri vaatii sitä.
Suhteet eivät ole ainoa asia mihin ulkoiset ajatukset vaikuttavat, sillä nämä ulkoiset ajatukset alkavat ohjaamaan myös elämän suuntaa, ja vähitellen oma tahto vajoaa tiedottomuuteen.
Kompastuin sattumalta kirjaan, jonka avulla sain selkeyttä mieleeni, ja ymmärsin miten, niin suhteissa kuin elämässäkin, opitut ajatukset vaikuttavat meihin. Kirja kuvailee ajatusten ja mielen toiminnot todella tarkalla tavalla, ja antaa työkalut joiden avulla tulee tietoiseksi omasta itsestään, sekä omasta alkuperäisestä tahdostaan. Omalla kohdallani olen saanut aitoa toimivuutta elämääni. Se on kyllä vaatinut kovaa työtä itseni kanssa, mutta tuloksena on elämä jota tahdon. Kannattaa lukea! Kirjan nimi on Alkuajatus- n 25
Kannattaa vilkaista myös Miguel Ruizin opuksia, esim. Neljä tietä totuuteen, Sheldon B. Koppin Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet! ja Anthony de Mellon Havahtuminen.
Parhaita avaimia toimivaan parisuhteeseen ovat kaikki ne, jotka lisäävät itseymmärrystä ja tietoisuutta asioista. Kun oma pää on selkeä ja on sinut itsensä ja tunteiden kanssa voi alkaa rakentaa jotain toimivaa myös toisen ihmisen kanssa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti27717834Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist245701- 1242651
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar172178Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361800Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?1111051- 59976
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto32950Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?45948