Oletko oikeasti eronnut, vai tullut erotetuksi parisuhteestasi??
Kaikki kertoo olevansa eronneita kun eivät uskalla myöntää tulleensa erotetuiksi
kerran tai kaksi.
Uudelle kumppanille halutaan osoittaa kuinka olen ollut mailman paras, mutta se toinen ei ollut se arvoinen.
Jos kertoisit tokalle/ kolmannelle todellisen tilanteen niin tätä uutta suhdetta ei kenties edes syntyisi?
Sehän kertoo jo jotain sinusta itsestäsi monennellako kierroksella olet ja kenen toimesta.
Oletko tullut ajatelleeksi mistä se kertoo: sinun omista kyvyistäsi hoitaa liittoasi
sekä siitä mitä tämä uusi liitto tulee kokemaan?
Tällaisia ajatuksia syntyi lukiessani joitakin ketjuja.
Kaikki kertoo olevansa eronneita kun eivät uskalla myöntää tulleensa erotetuiksi
kerran tai kaksi.
Uudelle kumppanille halutaan osoittaa kuinka olen ollut mailman paras, mutta se toinen ei ollut se arvoinen.
Jos kertoisit tokalle/ kolmannelle todellisen tilanteen niin tätä uutta suhdetta ei kenties edes syntyisi?
Sehän kertoo jo jotain sinusta itsestäsi monennellako kierroksella olet ja kenen toimesta.
Oletko tullut ajatelleeksi mistä se kertoo: sinun omista kyvyistäsi hoitaa liittoasi
sekä siitä mitä tämä uusi liitto tulee kokemaan?
Tällaisia ajatuksia syntyi lukiessani joitakin ketjuja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No en näin eron ollessa juuri käynnissä ainakaan vielä ajattele uusia suhteita saati uusia avioliittoja. Minut on erotettu joo, mutta syyt olivat kyllä paljolti itsessäni. Nyt saan kärsiä tästä loppuelämän. En olisi halunnut erota ja viimein ymmärsin, että minussa oli suurin vika. Olisin nyt tajunnut korjata asiat, mutta se on myöhäistä, puoliso otti eron..
Eroon johtaneet syyt ovat todellakin sellaiset, että ne kertomalla en koskaan tulisi enää seurustelemaan. Miksi siis kertoisin täyden totuuden? Kertoisin jos en enää haluaisi koskaan seurustella. Tällä hetkellä ei uusi suhde todellakaan houkuttele jos ikinä!
Toisaalta saattaisin kertoa syyt jos uskoisin, että toinen osapuoli on tarpeeksi kypsä ja viisas ymmärtämään. Toisaalta, eikö aina ole kyse kemioista eli vaikka se tai ne suhteet eivät toimineet niin niin ei välttämättä ole sen kolmannen kohdalla..?
Kerroin kyllä ihan rehellisesti että minut on jätetty, silloin alle parikymppisenä vuoden kotileikin jälkeen. Kyllä se varmastikin kertoi kyvystäni hoitaa liittoani, tosin parhaani yritin mutta vaikka mitä olisin tehnyt niin en osannut sitten vastata juuri ja juuri täysikäisen pojan tarpeisiin. Nyt kun mietin jälkeenpäin niin en osaisi vieläkään vaikka elämänkokemusta on jo karttunutkin, no jäihän siinä toki yksi temppu kokeilematta, se lupa pettää. Melko huono taidan siis olla liittoani hoitamaan. Enpä myöskään oikein löydä yhtymäkohtia myöhempiin suhteisiini oikein yrittämälläkään?
No ei kai aina siinä jätetyssä ole vika? Aika lapsellinen näkemys asiaan.
Voisiko syynä olla vaikka erilaiset luonteenpiirteet,erilainen elämänkatsomus yms.? Ei aina tarvitse juuri ihmisessä olla vikaa jos tulee jätetyksi. Vai pitääkö tässä alkaa ensin jättämään ihan varmuuden vuoksi ettei sitten seuraavalle tartte kertoo...niin paitu vei... tulin jätetyksi,eli siis minussa on jotain vialla!
Voi elämän kevät.
Kylläpä oli typerä kirjoitus.