Haluaisin että jos vain joku pystyy auttamaan minua, auttaisi minua. Minulle on syntynyt pinttynyt tapa yrittää elää nuhteettomasti ja täydellisesti. Ajattelen liikaa muiden mielipiteitä siitä, miten seurustellaan. Kihlattuni on turhautunut. Hän sanoo, että olen liian viisas hänelle.En tiedä mitä tästä tulee.Pelottaa.Riitelimme lauantaina todella kovasti. Hän oli juomassa ja minä selvinpäin- Tiedän, että mitä nyt kerron, saa teidät ajattelemaan että suhteemme on tuomittu, mutta kerron nyt!Hän sanoi minulle että hän haluaa itselleen tyttöystävän, joka välittää hänestä. Rakastan häntä enkä ymmärrä mitä hän tarkoittaa.Minä olen kuulemma liian täydellinen. Hän ei ole onnellinen koska kiellän häneltä kaiken enkä osaa pitää hauskaa.Hän haluaisi minusta ystävän ja rakastetun, muttta en ole kuulemma hänelle kaveri.Tiedän, tajuan sen itsekkin.Yritn olla liian..argh,ÄITI! Tiedän syyt näihin sanoihin. Minä olen ollut aivan kohtuuton. Olen todella ollut pipo kireällä ja kieltänyt kaiken. En tiedä miksi, siitä on jäänyt tapa.Auttakaa minua ja sanokaa, miten pipo löysätään päästä!!!Hän haluaa olla kanssani ja toivon, että minä pystyisin muuttamaan asennettani.Ajattelen niin usein,millainen suhde pitäisi olla ja yritän muutttaa häntä!Olen ymmärtänyt asian ja nyt haluan muuttua!
Ongelmat lähtee itsestä!!!!!
asenne ongelmainen
7904
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On hieno juttu, että olet tajunnut sen itsessäsi.
Kaikilla meillä on ongelmamme. Jotenkin tunnistin itseni tuosta sinun jutustasi. Minäkin olin miehelleni äiti, tosin hän tavallaan halusikin sitä, ei millään meinannut ymmärtää, kun selvitimme asiaa. Tyttöjen kasvatuksessa, siis vanhemmat ja ympäristö, helposti painotetaan asioita siten, että tytöstä tulee huolehtija, äiti. Mutta on hyvä, jos sen itsessään huomaa. Ei siinä auta muu kuin lähteä lapsuudesta miettimään asioita, joiden vuoksi sellainen asenne on tullut.
Viehän se aikansa ja saattaahan se tuntua rankaltakin, mutta kannattaa. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että olen pystynyt ne asiat itselleni selvittämään. Meidän liittomme tosin kariutui moneenkin asiaan, yksi oli juuri tämä, että emme pystyneet enää muuttamaan sitä kuviota.
Siitä oli tullut molempien ongelma. Nyt sitten en enää ole samaan erehtynyt enkä erehdy. Lapsista voin huolehtia, miehen kanssa haluan olla ystävä ja rakastettu.
En osaa sanoa, onko sinulla pipo kireällä vai ei, kun en tunne sinua. Kirjoituksesi perusteella sain kyllä sen vaikutelman, että ette ole sopiva pari. Sinä ehkä tarvitsisit kunnollisen miehen, joka ajattelee samalla tavalla kanssasi. En ymmärrä, mitä pahaa on halussa elää nuhteettomasti. Se on nykyään harvinaista, mutta ennen se oli useimpien ihanne. Tuolla luonteella tulet taatusti kärsimään juopottelevan ja hummaavan miehen puolisona (kukapa ei?). Puolisovalintaa kannattaisi vielä miettiä.
Olet jo tietoinen omista valinnoistasi ja siitä, miten poikakaverisikin niihin reagoi. Se on hyvä alku. Sinä olet paraikaa oppimassa luottamusta, niin itsesi kuin poikakaverisikin suhteen ja sinä tarvitset vain tukea siinä prosessissa - ihan samoin kuin poikakaverisikin. Parisuhde on sitä, että yritetään yhdessä oppia elämään yhdessä - se on vuorovaikutusta. Eikä kukaan ole seppä syntyissään.
Aloittakaa pyytämällä toisiltanne anteeksi sitä viikonloppuista riitaa omalta osaltanne. Riitojen sopimistaito on tärkeä jatkoa ajatellen. On ihan normaalia, että kaksi persoonaa ottaa aina silloin tällöin yhteen kun kerran ovat erilaisia, mutta riitojen sopiminen on osoitus kunnioituksesta ja nöyryydestä, jotka nekin kuuluvat rakkauteen.
Luota siihen, että poikakaverisi on aikuinen ja tietää mitä kulloinkin tekee. Et voi elää elämää hänen puolestaan etkä kontrolloida hänen tekemisiään vaikka te yhdessä asuisittekin. Voit vain kertoa hänelle omista periaatteistasi ja toiveistasi ja siten opettaa hälle millainen sinä olet ja missä ovat sinun sietokykysi nykyiset rajat. Hän sitten kantaa oman vastuunsa kunnioittaa sinua valinnoillaan. Ja jos hän loukkaa sinua tietoisesti, osoita se hänelle. Kerro samantien, mikä satutti, jne. Hän sitten pyytää anteeksi tekoaan/sanojaan, jos on siihen tarpeeksi aikuinen ja viisas. No, elämä opettaa kyllä senkin taidon aikanaan, sillä ei riitä, että vain toinen pyytelee anteeksi ongelmatilanteissa. Niiden syntyyn on aina kaksi syyllistä - tavalla tai toisella.
Naiset usein repsahtavat äidinrooliin ja kuulostavat miehen korvaan tietävän kaiken aina heitä paremmin. Vikaa on siis miehenkin asenteessa. Nainen on empaattinen ja aktiivinen osallistuja, mies taas konkreettisempi tekijä ja suorasukainen itsekseen toimija. Joskus niiden yhteensovittaminen on vaikeaa, ja varsinkin suhteen alussa, kun vasta opetellaan tuntemaan niin itseä kuin toistakin juuri siinä nimenomaisessa parimuodostelmassa.
Asenteella ja tavalla/sanoilla, jolla mielipeteitään ilmaisee on todellakin aina suuri vaikutus tilanteiden kehittymiseen - puolin ja toisin. Yrittäkää siis muuttaa asenteitanne toisianne kohtaan positiivisemmaksi eli rakastavammaksi. Kun sinä päästät irti kontolloimistarpeestasi, vapautat siten itsesikin elämään normaalin luottavaista ja tasapainoista aikuisen ihmisen elämää poikakaverisi rinnalla.
Siinä on riittamiin, näin aluksi, sillä tietoinen itsensä muuttaminen on raskasta. Täytyy pysäyttää tilanteita, jottei tekisi automaattisesti vääriä valintoja uudelleen ja uudelleen. Muutos vaatii siis itsensä tuntemista ja rehellisyyttä. Se vaatii myös poikakaverisi osallistumisen, sillä hänenkin on opittava luottamaan, joustamaan ja tekemään kompromisseja myös omasta puolestaan. Ei toinen voi laistaa kaikesta vastuusta väittämällä aina, että "vikaa" on VAIN partnerissa.
Humalaiselle ei kannata ikinä sanoa mitään sääntöjä tai yleensäkään yrittää mitään arkisia asioita selittää/kysellä kun silloin ei ihmisen aivot ota mitään vastaan. Odota kunnes toinen on selvä niin hän sisäistää asiat paremmin.
Juu kannattaa odottaa niin kauan että puhuu sitten selvän ihmisen kanssa. Odottaa vaan tarpeeks kauan, niin monta päivää kun se toinen on kännissä, ja ehkä kannattaa odottaa vielä selviämisen jälkeenkin pari päivää. Krapulaisen miehen kanssa on melkein vaikeempi keskustella kun
sillon kun se on humalassa. Varsinkin "nousuhunalassa" ne lupailee kaikenlaista eikä sitte selvinpäin muista mitä tuli luvattua.
Toivottavasti asiat sisäistyvät teillä (ja meillä).
Ei onneksi sen enempää. Jos ottaisi tuskin olisin täällä pitemmän päälle aikaani tuhlaamassa. Alkoholismi on sairaus ja siihen ei löydä ratkaisua muuta kuin holisti itse.
Jos rakastat miestäsi niin rakkautesi häntä kohtaan kyllä muuttaa sinut,jos jaksat vain yrittää.
Älä välitä muitten mielipiteistä, ole oma itsesi.