Ei ole ystäviä eikä mitään. Puhelin ei ole soinut aikoihin ja taas yksi monista viikonlopuista olen yksin ollut kotona. Näin se vaan elämä jatkuu yksin. Ensi viikolla on mun synttärit ja olen varma et en saa yhtään onnittelua. En ole juhlinut synttäreitä moneen vuoteen. Vietän nämäkin synttärit yksin kotona. Tuntuu siltä et kaikki luulee et mua ei olisi edes olemassa enään.
En tiedä mitä tehdä
yksin kotona
23448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
ET OLE AINOA
Minäkin elän yksin. Zemppiä teille muillekin. Usein tuntuu tosiaan kuin ei olisi muille olemassa, no olen silti olemassa. :)
Miten olette tuollaiseen tilanteeseen ajautuneet?
Sama homma täällä,ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon.Itse olen joutunut tähän tilanteeseen siten että kaikki kaverit on vaan kaikonneet...
Yksinäisyyden tunne ei ole erityisen mukava tunne, mutta omalla kohdallani se myös sokeuttaa näkemään mahdollisuuteni tehdä asioita. Huomaan joskus oikein jähmettyväni yksinäisyyden taakan alle vangiten itseni neljän seinän sisälle jääden luuppiin omaan saamattomuuteeni. Ja voi kestää päiviä tai jopa viikkoja ennen kuin suutun itselleni, että tee nyt hemmetissä jotakin muuta kuin voivottelet tilannettasi.
Yksinäisyyden määrä on suhteessa tekemisen määrään. Myös elämänkokemus auttaa näkemään, kuinka vakavasti ja vaikeasti voitettavasta yksinäisyydestä on kyse ja onko oma mielikuva omasta yksinäisyydestä todellisuuteen pohjautuvaa.Joskus nimittäin yksinäisyys voi olla sesonkiluonteistakin ja etenkin kesällä tai talvilomilla siihen liittyvät tuntemukset ihmisillä lisääntyvät .
Syrjäytyminen on yksinäisyyden ilmiöistä pahin, koska silloin ei oikeastaan enää kykene edes auttamaan itseään erityisen hyvin. Siihen liittyy fyysisiä ja psyykkisiä rajoitteita, joiden voittamiseen tarvitaan jo ammattiapuakin. Sen koetaan myös olevan tarttuvaa laatua, eikä sellaisen seurassa monikaan tahdo olla.
Kun hermostun yksinäisyyden tunteeseeni kartoitan aina onko pyörä kunnossa lähtieäkseni poikkeuksellinen pitkälle kauppareissulle, jossa samalla voi piipahtaa katsomassa jotakin paikkakunnan tuttua nähtävyyttä. Tai lähden kävelylenkille tai tarkistan onko jollakin tuttavalla tai sukulaisella synttärit tai nimpparit, jolloin voisin muistaa häntä soitolla tai postikortilla. Käyn kirjastossa, matkustan lähikaupunkiin katsomaan näyttelyä tai pengon tavarani voisinko tuunata jotakin. Lainaan lässyjä leffoja ja uppudun niihin pariksi päiväksi saadakseni pääni tyhjäksi yksinäisyyden hömpötyksistä jne.
Olen tällä metodilla luonut ihmisverkoston, joten voin hyvin polkaista lähitorille kahville juttelemaan siellä tutuiksi tulleiden ihmisten kanssa. Kirjastossa juttelen kirjastotädille lomakohteista, lähikaupassa kuuntelen kassan uusimmista kalasaaliista jne. Lisäksi olen lämmitellyt vanhoja tuttavuuksia ja ystävyyksiä, jolloin elämä alkaa pikku hiljaa täyttymään ihmissuhteista. Koen yhä olevani yksin, mutta olen petrannut elämiseni laatua pakottamalla itseni pois nurkistani. Kukaan ei minua tule hakemaan ja voin sen sanoa monen vuoden vankalla kokemuksella. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö olisi tervetullut menemään muiden seuraan.
Aina kannattaa huhuilla elämälle!
hieno kirjoitus!
Itse pidän matkustamisesta. Jostain syystä jumitin ajatukseen, etten voi matkustella yksin. Kunnes tapasin kaltaiseni, yksinäisen, mutta niin eri tavalla siihen suhtautuvan ihmisen netissä. Hän sai mut näkemään, ettei yksinäisyys ole este, ellen itse tee siitä sitä.
Nyt voisin melkein sanoa, että yksin reissaaminen on antoisampaa kuin jonkun kanssa. Yksin reissatessa tutustuu uusiin ihmisiin helpommin, pääsee syvemmälle paikallisiin juttuihin yms. Suosittelen!
Minäkin olen yksinäinen, mulla ei ole paikkakunnallani yhtään kaveria. Olen vain kotona kissojen kanssa. En ole työelämässä joten en näe ihmisiä sielläkään. Lähinnä käyn silloin tällöin ruokakaupassa. Joten et ole ainut joka on yksin kotona.
Ja se on perseestä tää tilanne
Missä päin Suomea te kaikki kirjoittaneet olette. Itse olen EteläSuomessa ja niin tuttua tuo aloittaneen teksti minullekin.
raumalla asun
Meinasin myöskin kysellä, että missäpäin te asutte? Itse muutin vastikään uudelle paikkakunnalle ja kaverit jäivät 250km päähän. Olen kyllä työelämässä ja minulla on mukavat työkaverit, mutta uutena ihmisenä en vielä osaisi kysyä heitä vapaa-ajalla johonkin. Ilmoitelkaahan jos joku on keski-suomesta :) ..olis mukava tutustua muihinkin kun työkavereihin täällä :)
Jyväskylästä ollaan 22vJKL.
Miksei kukaan asu raumalla?
Hyppää bussiin ja tule päiväksi tänne turkuun.
Minä vai, kenen luo, esittele itsesi? Turku on mun toinen koti. Asuin siel pari vuotta joskus kun kävin armeijaa siellä päin.
Sama juttu täällä! Tänään synttärit. Ei yhtään onnittelua, puhumattakaan lahjoista. Sattuu ja syvältä, miul on paljon tuttuja, joita olen pitänyt ystävänä, muuta heti kun tapahtuu henkilökohtaisella tasolla vaikeita asioita ja isoja muutoksia........niin kaikki on kadonnut. Sattuu ja pahasti ja koskee syvälle sydämeen. Kaikki on muuten mallillaan, ystävät puuttuu. En vissiin kelpaa omana ittenäni kenellekään. Keski-Suomesta kirjoittelen.
Paljon onnea minultakin!
Tilanteesi voi vielä muuttua. Eräs uusi ystäväni valitti, ettei kukaan ole muistanut häntä synttäreinään, mutta nykyisin minä muistan! :)
Tässäpä sulle onnen toivotus:) Ruusu, pusu ja rutistus!
Et ole yksin, sama vika täälläkin. Kait se vaan on mentävä päivä kerrallaan eteen päin tässä elämässä.
Minä olen melkein jo mieluummin yksin kuin alituiseen jonkun olkapäänä. Jos ystäviä on enemmän kuin yksi tulee helposti myös takanapuhumista ja juoruamista.
tässä maassa on monta eri ryhmää esim. sinkut ym. vähemmistöt.
asialle pitää tehdä jotain järjestäytyä .
kun kaikki yksinäiset lyöttäytyy yhteen varmasti löytyy ystäviä.
joka paikkakunnalla olis reipas aloitteentekiä
seurakunnantiloissa tai kirjastossa yleisessä tiloissa vois kokoontua .
ei kukaan halua tietenkään leimautua sanantaakse YKSINÄINEN.
sille pitää keksiä uusi nimi .
esim. porinailta ,kuka keksii paremmansanan?
Olen 42 vuotias mies ja tuntuu kuin kaikki ns ystävyydet ovat vain tarpeisiin suuntautuvia. Tarkoitan sitä että minuun ei oteta yhteyttä muussa tapauksessa kuin avuntarpeessa. Kesällä eräs vanha tuttu otti yhteyttä pitkästä aikaa ja tuntui kivalle muistella menneitä ja suunnitella uusia juttuja. Sekin yhteyden otto liittyi vain siihen että annanko hänen tyttärelleen asuntovaunun lainaksi kesän seissulle.
Nyt ei ole sitten kuulunut kuukausiin mitään siltäsuunnalta.
joskus muhun otettiin ainoastaan yhteyttä rahan takia. Aina joku soitteli et tarvii rahaa. joskus lainasin ja sit lopetin lainaamisen kun se oli ainoa juttu minkä takia mulle soitettiin. Nyt ei enään kukaan soita kun en lainaa rahaa tai tarjoaa kaljaa.
Sen takia varmaan mulla ei olekkaan yhtäkään kaveria. Kaikki yritti vaan käyttää hyväksi. Baariinkaan kukaan ei koskaan lähtenyt jos en tarjonnut. Enään en käy itsekkään baareissa kun yksin sinne ei jaksa mennä ja ketään ei voi mukaan pyytää kun ne ei lähde jos niille ei tarjoo koko iltaa.