Kolmekymppisenä on hankalaa löytää se oikea, koska siinä vaiheessa näyttää suurin osa vaan haluavan naimisiin ja hankkia lapsia, ihan kenen kanssa vaan, pääasia että niitä saa.
On kiire olla normaali, aikaa ei ole enää paljon.
Etenkin miehet sortuvat tähän.
Sen oikean löytäminen ei olekaan enää tärkeintä, vaan lisääntyminen ja normaalin leima otsassa.
Mitä jos sitä oikeaa vaan ei ole vielä löytänyt?
Minulla on tuttavapiiri pullollaan pareja, jotka on menneet naimisiin muutoin kuin rakkaudesta.
Vain sen takia, etteivät saaneet/ottaneet sitä jonka oikeasti halusivat, niin tyytyvät sitten kakkosvaihtoehtoon koska naimisiin ja ipanoita on saatava!
Parempi naida joku vaan kuin jäädä yksin?
Minusta on parempi jäädä yksin, en jaksaisi vetää jotain roolia päivästä toiseen, vaikka ajan myötä toki kiintyy toiseen jollakin tasolla ilman rakkauttakin.
Kuinka pieni porukka tosi asiassa mahtaa mennä naimisiin tosirakkautensa kanssa, vai kakkosvaihtoehdon?
Nuohan on tavallaan järjestettyjä avioliittoja, vaikka kumppanin saakin valita itse..
Sitten ollaan ihmeissään, kun ei se avioelämä ja perheen leikkiminen olekaan niin ihanaa, eikä pelkkä muottiin kuuluminen teekään onnelliseksi, vaan vaaditaan enemmän..oikeita tunteita, oikeata ymmärrystä, oikeutta olla Minä.
Suattaapi olla hieman katkeransävyinen tämä kirjoitus.
Jep: eilen meni sitten minunkin elämäni rakkaus naimisiin.. Vaikka on ollut minuun salaa rakastunut jo vuosia.
Rakastuimme ensi katseesta lähtien, mutta hän oli silloin jo varattu, joten mitään ei tapahtunut.
Ilmiselvistä tunteistamme juteltiin joskus humalassa..
Minä sanoin, etten suostu hänen kanssa suhteeseen, ellei eroa koska en suvaitse pettämistä. Se oli vaikeaa, molempia halutti niin paljon..
Tiesin, että siinä se nyt on, elämäni rakkaus. Enkä saa koskea..
Emmekä koskaan koskeneetkaan. Rakkaus jatkui silti vuosia.
Joten turha siellä riehua, että kyseessä oli vaan joku panojuttu.
Vuosia tunteemme kasvoi ja tiesin ettei hänen suhteensa ole hyvässä jamassa, mutta miehen pitää ymmärtää itse siitä lähteä, minä en ala suhdetta rikkomaan, tein sen selväksi.
Ei pelkästään moraalisista syistä vaan ihan järkisyistäkin.
Hän oli seurustellut k.o. naisen kanssa jo teiniajoista lähtien ja heidän ystäväpiiri ja sukulaissuhteet olivat punoutuneet niin yhteen sinä aikana, että minusta olisi tullut heidän silmissä hirviö ja kodinrikkoja.
Suhteemme olisi maksattanut liian ison hinnan miehelle mahdollisina ystävien menetyksinä jne.
Olisiko rakkautemme kestänyt sen?
Voi kun voisit vastata=(
Kauan hän mietti ottaako sen riskin, että eroaa ja antaa meille mahdollisuuden.. Eihän ollut varmaa että suhteemme edes kestäisi, kun taas hänen nykyisensä on ns."varma nakki," nainen joka sietää kaiken ja antaa anteeksi kaiken.
Toisin kuin minä, joka olisin paljon vaativampi tapaus.
No arvasinhan sen, että mies valitsee mieluumin hänet.
Kova paikka se oli meille molemmille, mutta näillä nyt mennään.
Olet nyt häämatkalla..
Tottakai tajuan, että hänen täytyy jollakin tavalla rakastaa vaimoaankin, mutta olen varma, että hän oli minulle se oikea ja minä hänelle, sen vaan tietää kun sen kohtaa.
Toivon vaan, että hän olisi onnellinen, mutta pahasti epäilen koska jo nyt juopottelee masennukseensa eikä viihdy kotona, miten sitten kun lapset syntyy?
Näitä vastaavia tapauksia on tuttavapiirissäni paljon, jossakin vaiheessa se roolin vetäminen vaan alkaa sapettaa ja silloin on jo myöhäistä..
Kun se ero heille sitten kenties josain kohtaa pärähtää, niin varmaan mies luulee että odotan häntä.
Ja ehkä odotankin, tai ehkä haluan olla yksin.
Olen siihen jo tottunut, eikä se minua haittaa.
Ehkä en enää osaa päästää ketään lähelle. Tai uskalla..
Ehkä olen liian ylpeä ottamaan häntä enää siinä vaiheessa, tai ehkä ajattelen että "vihdoinkin"..
En tiedä.
Mutta sen tiedän, että mieluumin olen yksin kuin otan jonkun vain sen takia, että kuuluu olla joku ollakseen jotain ja pitää olla naimisissa ja täytyy saada lapsia.
Ilmankos meillä on niin paljon pahoinvoivia lapsia ja nuoria nykyään, kun lapsia tehtaillaan moisella koneistolla ilman aitoa rakkautta.
Ja jos rakkaani luet tätä ja tajuat että se olen minä, niin muista: minähän sanoin että meidän pitää jutella;)
Valitsit toisen tien, joten toivottavasti ryhdistäydyt nyt ja olet enempi vaimosi tukena, vaikka hän onkin niin tyhmä, että katsoo kaikkea tekemisiäsi sormien läpi. Lopeta se baareissa juokseminen ja ole onnellinen.
Äläkä murehdi puolestani, pärjään kyllä näinkin=)
Järjestetty avioliitto
8
148
Vastaukset
- palmikkopää77
voi miten kurjaa, että tarinanne päättyi noin=(
Vain sen takia, että pitää saada olla normaali. Tiedän kyllä vastaavia tarinoita itsekkin.. kurjaa kun ei ihmiset uskalla seurata omaa sydäntään ja ne jotka haluaa seurata, jää helposti yksin. esim oma isäni jäi yksin kun äitini kyllästyi köyhyyteen,otti eron ja meni naimisiin rikkaan miehen kanssa vain rahan takia..ja se mies oli ilkeä minua ja veljeäni kohtaan, mutta äitini aina sanoi, että meidän pitää se kestää jos haluamme elää hyvää elämää..nyt olen jo yli kolmekymppinen ja isäni sanoo edelleen rakastavansa vain äitiäni, mutta äitini rakastaa rahaa enemmän.
Kyllä vituttaa, mutta elämän on jatkuttava. - ??????????????????
Kiva pikku tarina syntyy kun on liikaa aikaa miettiä.... :-) Tulevaisuuskin jo ajateltu valmiiksi ihan omia vastauksia myöden! Olisipa saatavilla toistenkin osapuolten versiot, tuosta kun suurin osa oli ihan omia päätelmiäsi....
Toisekseen, olehan ihan onnellinen että tämä elämäsi rakkaus meni sinulta sivu suun. Ei kuulosta kovin hääppöseltä. Olette keskustelleet asiasta oikein HUMALASSA? Juopottelee masennukseensa eikä viihdy kotona? Vaimo joutuu kestämään ja antamaan anteeksi kaikennäköistä? Ja tähän kuvioon hän on tottunut kaikenlisäksi jo ihan teinistä pitäen. Mikäs pelastava enkeli sinä kuvittelit olevasi? Rakkautesi voimasta jäbä muuttaa asenteensa yhdessä yössä vaikka koko aikuisikä olisi mennyt näissä merkeissä? Voin kertoa että ei se ihan aina niin mene ja rentuista projekteja ottavat naiset ovatkin jo jonkinlainen oma käsitteensä. Siinä voi vaan ulkopuoliset ihmetellä mihin soppaan ihminen on itseään tieten tahtoen tunkemassa jos vielä vuosia on tuntenut ja seurannut, että luonne ei todellakaan yllätyksenä tule. Se vaan on niin helppo toisena naisena/ulkopuolisena ihastuksena kuvitella kuinka paljon paremmin homman hoitaisi kuin nykyinen kumppani!- vuonna 2011
tottakai olen ottanut huomioon, että ehkä hän olikin vain pelkkä peluri..
Tiedän hänellä olleen muitakin naisia nykyisen suhteensa aikana, joten sitä suuremmalla syyllä en todellakaan halunnut ryhtyä kakkoseksi.
Hän on hyvin ujo mies ja suomalaisittain huono puhumaan tunteistaan joten niistä oli pakko aina puhua kännissä, selvinpäin kun ei suostunut puhumaan, mutta selvinpäin katseet kertoivat silti enemmän. Meidän välinen kipinä on kuitenkin ollut jo lähes 10 vuotta, joten en oikein usko että mikään pika-ihastus jaksaisi niin kauan kestää...
Pelastava enkeli tuskin kuvittelin olevani koska nimenomaan vaadin hänen itse ottavan vastuuta elämästään...
Kieltäydyin rikkomasta suhteensa, vaikka hän sanoi ettei mun tartte kuin sanoa vaan niin olen hänen..
Ehkä hän ajatteli, etten ole tarpeeksi kiinnostunut kun kieltäydyin..
Itse ajattelin, että se on hänen tehtävänsä lähteä suhteesta eikä niin, että minä tulen sen sössimään ja saan kaikkien vihat päälleni.
Peskööt itse omat likapyykkinsä!
En nyt oikein tiedä, miten tämän olisin voinut paremminkaan hoitaa?
Olisin saanut hänet varmasti, mutta olisin myös saanut paljon vihaa päälleni ja kenties hän olisi ollut samanlainen minun kanssani kuin nykyisensäkin, enkä minä suostu sellaista meininkiä katsomaan.
Jotenkin silti vaikea uskoa, että paatuneinkaan peluri jaksaisi pitää silmäpeliä päällä jopa lähes 10 vuotta, ilman että siinä on oikeita tunteita mukana?
Vai sekö minusta niin vastustamattoman tekikin, että olin niin vaikea saalis?
Onhan sekin mahdollista, että olin vain yksi hänen monista valloituksistaan..
Se katse vaan on niin vaikea sivuuttaa, kukaan poikaystävistänikään ei ole katsonut minua sillä katseella kuin hän..ikäänkuin hän meni transsiin aina kun minua katsoi. Se kaikki alkoi jo ensimmäisestä katseestamme..
Elämä jatkuu, ehkä minä vielä löydän jonkun, mutta olen tyytyväinen näinkin, enkä taatusti ainakaan ota "jonkun vaan" ollakseni normaali perheen mamma.
Se on jo nähty niin monilla ystävilläni, ettei se normaalius tee onnelliseksi vaan se, että on löytänyt sen oikean, jota ei todellakaan kohtele itsestäänselvyytenä.
Tuo nyt ei ainakaan voi olla todellista rakkautta, mitä hänellä nyt on, tai sitten heillä pitäisi olla vapaa suhde, mutta tiedän varmuudella ettei se ole..
Eikä nyt kaikki ole omia olettamuksiani jutussani, en vaan voi kovin tarkkoja yksityiskohtiakaan kertoa paljastamatta kuka olen..
- m
Kuule eiköhän niitä "elämän rakkauksia" ole useita itse kullekin. Miehelle vaimo varmasti yksi, kun on hänen kanssaan niin pitkään viihtynyt ja sinä ehkä toinen (?), mutta mies valitsi nykyisen vaimonsa. Siitähän siinä loppujen lopuksi on kysymys, valinnasta. Ja tietty voi joutua valitsemaan uudestaan useita kertoja elämässään, että haluaako yhä vuosien jälkeen jatkaa saman ihmisen kanssa, vaikka hän, itse tai tilanteet muuttuu... Onhan se outoa jos ihminen ei koskaan kyseenalaista elämäänsä.
Mutta asia erikseen ovat ihmiset, jotka tykkäävät romantisoida asioita ja saavat inspiraatiota elämään ns. menetetyistä tai mahdottomista rakkauksista... Mietin vaan haluavatko he edes olla onnellisesti yhdessä "sen oikean" kanssa? - Kiiskinen
Olet oikeassa siinä asiassa että on "normaalia" mennä nuorena naimisiin ja hankkia mahdollisimman nopeasti mukula tai kaksi; ostettava kaunis omakotitalo ja mökki; katumaasturi; vene ja kultainen noutaja. Ja jos elät ihan toisin omien valintojesi mukaan, muut ovat moralisoimassa ja järjestämässä treffejä että saataisiin tuokin naimisiin.
Minä olen elänyt omien ehtojeni mukaan ja tämän vuoksi minut on koettu uhkana.
Kaikki kaverini menivät nuorena naimisiin, ja minä vasta 45 vuotiaana minua kolme vuotta vanhemman eronneen rouvan kanssa. Tätä ennen kaverien vaimot kokivat minut uhkana ja tämän vuoksi olivat hyvin kriittisiä, jos lähdin kavereitten kanssa iltaa istumaan. Eivät enää.
Koko ajan minua on arvosteltu siitä kun en ole hankkinut lapsia. Sterilisoin itseni heti kun se oli mahdollista eli 30 vuotiaana. Tästä en ole puhunut juuri kenellekään. Vaimoni tietää sen eikä se häntä haittaa, hänellähän on kaksi aikuista lasta edellisestä avioliitosta ja nyt yksi lapsenlapsikin.
Miksikö menin naimisiin? Rakastuin tähän naiseen korviani myöten ja eikä tuo tunne ole hiipunut mihinkään. Ihan korvissa suhisee, kun yöllä herään ja katselen häntä sekä kuuntelen hänen tuhinaansa siinä vieressä. Välillä tuntuu että pumppu lentää pihalle, kun tunteet nousevat. Ja se olo on niin taivaallinen, kun vaan tietää ja tuntee että hän on siinä vieressä.
Mutta mitä tulee tuohon tekstiisi, niin tämä rakkautesi ei jostain syystä hyväksy sinua. Jotain on taustalla, koska jos hän vuosienkin jälkeen vaan valitsee toisen. Jotakin siinä on. Usko pois.
Pitemmän päälle suosittelen että viilennät, jopa katkaiset, välisi siihen mieheen. Onhan hän jo naimisissa. Kiusaat ja rääkkäät vaan itseäsi.
Mitä siinä odottelet, kun hän kuitenkin on jonkun syyn takia ottanut toisen?
Ala elämään!
Ja tuosta kaikesta näkee, että tuo mies ei osaa päättää tunteittensa mukaan vaan tuijottaa ulkokohtaisia asioita ja sinä et siihen muottiin mahtunut.
Vaihda kaupunkia; muuta täysin toisaalle. Jos olet asunut samalla paikkakunnalla vuosia niin muutto tekee terää! Sen voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä. Asuin eräässä kaupungissa 15 vuotta ja muutin tuosta vaan yli 200 km:n päähän piikukaupunkiin. Asuin siellä 5 vuotta, mutta sitten muutin taas yli 200 km:n päähän isompaan ja nyt tuntuu että olen löytänyt paikan johon asettua. Tämäkin on kuitenkin vajaan 200 km:n päässä paikasta, jossa asuin sen 15 vuotta.
Jos pelkäät että kaverisi hylkäävät sinut, ei huolta! Näin minullekin on käynyt. Kavereita tapaan tasan yhtä usien kuin aikaisemminkin, ja onha nyt apuna vielä kännykkätekstiviesteineen, sähköpostit, Skypet, facebookit ja mitä niitä nykyään onkaan.
Kokeile, jos mahdollista. Tällä konstilla ainakin pääset eroon tuosta lapatossusta.- vuonna 2011
niin no kyllähän minä tavallaan ymmärrän sen, että hän ei osannut heittäytyä matkaani koska en suostunut hänen kanssaan mihinkään..
On aika vaikeeta varmaan heittää vanha suhde romukoppaan, vain selvittääkseen, tulisiko meistä EHKÄ mahdollisesti jotain..
Hän halusi kokeilla minua suhteessa ollessaan, mutta minä en siihen suostunut ja tän siitä sitten saa;P
Mutta ainakaan ei minun tarvitse hävetä mitään.
Olen kyllä valmis odottamaan "sitä oikeaa" vaikka se tapahtuisi vasta vanhainkodissa, enää en tee sitä virhettä että alkaisin vaan "oleen" jonkun kanssa, ne jutut on jo nähty.
Osaan olla yksinkin.
- JK
VOIHANNPAHA
- ihanaihanaihana
Itse olin yli kolmekymmentä kun tapasin sielunkumppanini.
Olin juuri perustamassa yhteistä kotia poikaystäväni kanssa. Olimme seurustelleet muutaman vuoden ja tulevaisuudessa siinsi lapset, talo, koira ja ne muut perinteiset. Välitin hänestä todella ja luulin rakastavanikin.
Ja sitten BANG! Tapasin sielunkumppanini. Kaikki muuttui. En tuntenut häntä mutta silti tiesin että hänet oli minulle luotu. Hän oli vapaa ja samalla lailla kiinnostunut minusta heti ensi näkemältä.
Sitten pitikin vaan tehdä päätös. Vaikein elämässäni! Päätin ottaa hypyn tuntemattomaan ja valita sielunkumppanini. Oli vaikeaa olla onnellisin ihminen maailmassa ja samaan aikaan potea syyllisyyttä siitä että jätin entiseni tuosta noin vain. Nyt 9 vuoden jälkeen olen onnellinen että uskalsin tehdä tämän valinnan. En ole rakastanut ketään koskaan näin paljon ja tuntuu että rakkaus vain kasvaa välillämme kun yhteiset vuodet lisääntyy.
Ymmärrän kyllä ihmisiä joilla ei ole voimia eikä uskallusta repäistä itseään pois vanhasta tutusta. Jotkut ehkä tekevät sen myöhemmin kun eroavat onnettomasta suhteesta, eli ennemmin tai myöhemmin kuppi menee nurin. Jotkut taas kasvavat ja sopeutuvat onnettomaan suhteeseen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti26717307Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist235557- 1162605
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar162106Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361782Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?1111021- 59962
Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?45914Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto32913