..enkä minäkään..
Parisenkuukautta vasta ollaan oltu yksissä, eikä vielä ainakaan mitään rikinkatkuisia taisteluja olla ehditty käymään.
Ainakaan minun osaltani mutta eihän sitä vielä näin alkuvaiheessa voi tietää, mitä vastaan tulee.
Pari kertaa hän on kuitenkin heittäytynyt hankalaksi minua kohtaan:
Puhumattomuus ja ilmiselvä mykkäkouluilu-mökötys ovat minulle ihan uutta. Kotona olen tottunut, että pienistäkin asioista korotetaan ääntä niin että vallit rikkoontuvat. Ei kivaa.
Miehen puhumattomuus pelottaa.
Tunnen itseni sillä hetkellä niin avuttomaksi, en tiedä mitä tehdä, kun toinen ei katso päin ja antaa vain yksitavuisia vastauksia. Yritän kysyä syytä: "Mikä on, kaikki hyvin?"
"Kaikki on hyvin", mutta äksyily jatkuu.
En voi antaa hänen kuin olla ja odottaa että kohtaus menee ohi.
Tiedän itse kyllä miltä hänestä tuntuu sillä hetkellä, sillä olen suuttuessani ihan samanlainen. Ja asiat mistä olen suuttunut vastaavalla tavalla, ovat koskeneet omanlaista mustasukkaisuutta, kuten hänelläkin. (Hän kehui ystävääni kauniiksi, mistä en pitänyt, vaikka se olikin vain rehellinen toteamus, ainakin luulisin/toivoisin :) . Ja hän on saanut nämä "mykkäkoulu- kohtaukset" juuri silloin, kun minua on pyydetty ei viattomasti kahville)
Jälkeenpäin, kun kohtaus on ohitse ja kaikki hyvin, kysyn, mikä mahtoi herraa ottaa päähän?
Vastaukseksi tulee jotain täysin ympäripyöreää.
Ilmiselvästi ei tahdo kertoa, miksi todellisuudessa mökötti. Sitten vaan saa arvuutella kuka oli syyllinen tähän kohtaukseen? Tekikö itse jotain väärää ja johtuiko tämä nyt tosiaan tekstiviestistä, jossa minut pyydettiin kahville?
Eli niin. Mitä tehdä tälläisessä tilanteessa, kun mies mököttää? Miten hänet saa puhunmaan?
Onko olemassa poppakonsteja? :)
Parisenkuukautta vasta ollaan oltu yksissä, eikä vielä ainakaan mitään rikinkatkuisia taisteluja olla ehditty käymään.
Ainakaan minun osaltani mutta eihän sitä vielä näin alkuvaiheessa voi tietää, mitä vastaan tulee.
Pari kertaa hän on kuitenkin heittäytynyt hankalaksi minua kohtaan:
Puhumattomuus ja ilmiselvä mykkäkouluilu-mökötys ovat minulle ihan uutta. Kotona olen tottunut, että pienistäkin asioista korotetaan ääntä niin että vallit rikkoontuvat. Ei kivaa.
Miehen puhumattomuus pelottaa.
Tunnen itseni sillä hetkellä niin avuttomaksi, en tiedä mitä tehdä, kun toinen ei katso päin ja antaa vain yksitavuisia vastauksia. Yritän kysyä syytä: "Mikä on, kaikki hyvin?"
"Kaikki on hyvin", mutta äksyily jatkuu.
En voi antaa hänen kuin olla ja odottaa että kohtaus menee ohi.
Tiedän itse kyllä miltä hänestä tuntuu sillä hetkellä, sillä olen suuttuessani ihan samanlainen. Ja asiat mistä olen suuttunut vastaavalla tavalla, ovat koskeneet omanlaista mustasukkaisuutta, kuten hänelläkin. (Hän kehui ystävääni kauniiksi, mistä en pitänyt, vaikka se olikin vain rehellinen toteamus, ainakin luulisin/toivoisin :) . Ja hän on saanut nämä "mykkäkoulu- kohtaukset" juuri silloin, kun minua on pyydetty ei viattomasti kahville)
Jälkeenpäin, kun kohtaus on ohitse ja kaikki hyvin, kysyn, mikä mahtoi herraa ottaa päähän?
Vastaukseksi tulee jotain täysin ympäripyöreää.
Ilmiselvästi ei tahdo kertoa, miksi todellisuudessa mökötti. Sitten vaan saa arvuutella kuka oli syyllinen tähän kohtaukseen? Tekikö itse jotain väärää ja johtuiko tämä nyt tosiaan tekstiviestistä, jossa minut pyydettiin kahville?
Eli niin. Mitä tehdä tälläisessä tilanteessa, kun mies mököttää? Miten hänet saa puhunmaan?
Onko olemassa poppakonsteja? :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
>Ja hän on saanut nämä "mykkäkoulu- kohtaukset" >juuri silloin, kun minua on pyydetty ei >viattomasti kahville)
Eikö noi tilanteet voi hoitaa niin, ettei toisella ole syytä mustasukkaisuuteen? Esim. vastata ihan suoraan että sori, ei käy?
>Eli niin. Mitä tehdä tälläisessä tilanteessa, kun >mies mököttää? Miten hänet saa puhunmaan?
>Onko olemassa poppakonsteja? :)
Ei tietenkään. Ei oikeassa elämässä ole mitään poppakonsteja. Et kai tosissasi usko moisiin?
Totta kai olen yrittänyt hoitaa vastaavat tilanteet niin, ettei toisella ole aihetta mustasukkaisuuteen, eli tosiaankin vastaamalla viesteihin että ei käy. Ei aina vaan sekään tunnu auttavan.
Kyllä, uskon poppakonsteihin ja hammaskeijuun.
tapeltu kunnolla ikinä. Riidelty kyllä on mut harvoin. Ollaan 6 vuotta seurusteltu ja viis ja puoli vuotta asuttu yhdessä. Kohta laitetaan sormukset sormiin! =D
Minua on välillä kummastuttanut tää harvoin riitely ku nuorempana olin kauhea huutamaan toisille, oon kyllä rauhottunu huomattavan paljon.
Ja mieheni ei helpolla suutu, sillon ku suuttuu ni oksat pois! Kerran sen kaverit "lainas" sen autoa ja rikkovat sen, ni sillon mieheni suuttu ja kylä raiku kun se "keskusteli" kaverin kans (muut pötki piiloon). Mulle se ei oo suuttunu tuollai ikinä.
No mökötystä harrastan välillä mut en jaksa sitäkään kauan. Ja väittelyä on paljon, yleensä mä häviän. =)
Sen oon huomannu et jos mies ei halua puhua ni sitä ei saa millään puhumaan. Ainakaan syvällisesti. Jotaki vaan mutisee. Sit monesti illalla petis jutellaan ni mieheni saattaa kertoa mikä painaa ja mä lohdutan. Oon oikeen tyytyväinen mieheeni sellaisena kuin hän on.
Kaksi kuukautta seurustelua on niin lyhyt aika, ettei vielä kannata puhua mitään miehen puhumattomuudesta. Tuskin ketään heti ensimmäisten viikojen/kuukausien aikana alkaa rettelöimään tai huutamaan, mikä ottaa päähän.
Mun tyttöystävä harrastaa tota samaa mykkäkoulua....se on aika rasittavaa sillä itse olen tottunut puhumaan joskus hieman kovemmallakin äänensävyllä asiat selviksi mutta puhumatta asiat eivät selvene. Puhumattomuus on kaikista kauheinta silloin ku en tiedä mistä tyttöystäväni minulle mököttää....