Epäilen avovaimoni olevan läheisriippuvainen!

henkxelit

Olen mies lähemmäs kolmenkymmenen vuoden ikää ja minulla "vaimo" ja lapsi 2 v. Olemme olleet parisuhteessa noin 6 vuotta ja rakastan toki vaimoani, mutta viimeaikoina on yhä enemmän alkanut häiritsemään vaimoni läheisriippuvuus. Olemme yhdessä jatkuvasti ja vaimoni harvoin käy missään. Eli lähestulkoon ainoa aika mitä emme vietä yhdessä, on aika jolloin olen töissä ja kun käyn kaupassa. Hän soittaa minulle useasti töihin, mihin aikaan olen tulossa kotiin, vaikka tietää että harvoin teen ylitöitä. Tietenkään en osaa aina tarkkaa aikaa sanoa kun, välillä voi olla ruuhkaa tai saattaa mennä muutenvaan enemmän aikaa jonkin työtehtävän loppuun suorittamisessa. Kaupassa voin käydä itsekseni. Toki jos kauppamatkalla menee hieman pidempään, soi kännykkä välittömästi ja kuuluu kysymys olenko jäänyt jonnekkin terassille kun kestää. Useasti käymme koko perheen voimin kaupassa tai kaupungilla ja jos haluamme nähdä kavereitamme kutsumme ne meille. Mutta asia joka häiritsee minua ehkä eniten on se että en voi nähdä kavereitani, ilman että hän suuttuu ja mökötyksellään pilaa fiilikseni. Paitsi sitten tietenkin jos hän voi tulla myös itse mukaan tai ellei kaveri tule meille käymmään. Tälläinen käytös tuntuu hieman kyttäykseltä. Ikäänkuin hän ei luottasi minuun lainkaan. Jos olen 1,5tuntia pois kotoa, tarkoittaa se hänelle että olen ollut koko päivän poissa. Hankalaa on myös järjestää hänellle yllätyksiä tai käydä vaikka ostoksilla ja ostaa hänelle vaikkapa jotain lahjaa, koska hän on aina mukana. Olen ehdottanut että hän voisi myös nähdä kavereitaan ja käydä välillä kaupungilla ilman lasta ja minä voisin olla lapsen kanssa kotona. Mutta hän harvemmin minnekkään haluaa "yksin" lähteä. Toki hän näkee kavereitaan välillä mutta usein sillä välin kun olen töissä. Joskus saamme sovittua menemisistäni kun minulla on jokin erikoistilaisuus ja mahdollisuus käydä ulkona ilman häntä. Kunhan vain olemme asiasta sopineet ajoissa. Mutta kun tuo ajankohta lähenee hän alkaakin murjottamaan ja tällöin pilaa iltani (joita minulla on harvoin!). On muutenkin paljon erinäisiä yksityiskohtia joita voisin mainita, mutta ymmärsitte varmaan pointin. Mitä mieltä? Onko kokemuksia? Ajatuksia? Kiitos!

20

2032

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ....................

      Nämä on tosi vaikeita juttuja. Ymmärrän tunteesi täysin, kyllä mua alkaisi ahdistaa jos toinen elää elämäänsä mun kautta ja on iholla koko ajan.

      Sitten kun tässä on sekin puoli että samaan aikaan vaimosi saattaa kirjoittaa tänne palstalle viestin jonka aihe on tämäntapainen "Miksi mieheni ei huomioi minua? Ei soita ikinä töistä tai lähettele ihania tekstiviestejä, minä soitan hänelle joka päivä mutta hän ei takaisin kuin harvoin, hän haluaa mennä kavereidensa kanssa terassille ja minut jätetään kotiin jne." Siellä sinut taas leimattaisiin kylmäksi paskiaiseksi tms. Palstan naiset käskisivät jättää sen kylmän ja etäisen miehen "Ei se siitä miksikään muutu"

    • loner-owner

      Hei! Huomaan itsessäni näitä samoja piirteitä, kuin mitä kuvailet naisellasi olevan. Olen mustasukkainen luonteeltani, mutta aiemmissa suhteissa en ole ollut tällainen. Mieheni on sosiaalinen, minä en. Viihdyn vain perheeni tai mieheni seurassa tai yksin.
      Mustasukkaisuuteni on usein riidan aiheena suhteessamme. Koen ongelman johtuvan aikaisemmasta vaikeasta suhteestani ja myöskin nykyisen mieheni "hulttio"-luonteesta. Eli hän sanoo tulevansa ajoissa, mutta helposti jämähtelee ja pari olutta onkin triplaantunut. Sovitut aikataulut eivät pidä, aina kaikki jää viime tippaan.
      Itse olen jämpti ja on kunnia asia pitää lupaukset. On siis kyse luottamuksen puutteesta kai. Ja ärsyttää toisen hällä väliä meininki. Pelkään, että mies jämähtää baariin ja vetää räkäkännit. Tai ei tule sovittuun aikaan tapaamiseen. Se on loukkaavaa. Ei kai pitäis valittaa, kun itse on prinssinsä valinnut.
      Teillä ei varmaan kuitenkaan tällaista ongelmaa. Parasta puhua asiasta suoraan, mutta ystävällisesti. Kysy miksi hän murjottaa ja haluaa pilata iltasi. Kerro, että tarvitset omaakin aikaa, jotta teidän suhteenne saa hengittää. Tule omilta menoiltasi ajoissa kotiin. Jos naisesi on kotona lapsen kanssa koko päivän, ei ihme, että hän jo odottaa sinua kotiin iltapäivällä. Ehkä hän ei ole tullut ajatelleeksi, että koet "kyttäyksen" ahdistavana.
      Itse olen yrittänyt myös ymmärtää, että mieheni kaipaa muidenkin ihmisten seuraa, vaikka minä en. Olen yrittänyt suhtautua rennommin hänen myöhästymisiinsä ja yrittänyt ymmärtää, että kaikille aikataulut ei ole yhtä tärkeitä kuin minulle. Ei silloin kytätä koko ajan kelloa, kun on viettämässä kivaa iltaa kavereiden kanssa. Enkä voi määrätä kotiintuloaikoja miehelleni. Teen töitä itseni kanssa koko ajan ja olen oppinut ottamaan hieman rennommin. Toivottavasti saatte rakentavaa keskustelua aikaiseksi.

    • ajatus sulle.

      läheisriippuvainenhan riippuu yleensä jotenkin ongelmaisessa ihmisessä kuvitellen parantavansa ja auttavansa häntä, jopa oman terveytensä kustannuksella. Vaikka läheisriippuvainen tarvitsisi apua itse päästäkseen tuosta vaivastansa eroon, ettei uhraisi koko elämäänsä toiselle ja toisen ongelmille. Ja läheisriippuvan puoliso varmasti aina tarvitsee sen riippujan, jotta on mihin tarrautua heikoilla hetkillä, kun muista ei siihen ole.

    • Onnea selvityksiin:)

      Mulla on ajatuksena pieni siedätyshoito. Siis juttelette asiasta, ja sinä voit hyvin pienin askelin vain ottaa hieman sitä etäisyyttä. Ei puhelimeen tarvitse aina vastata, joskus voi jättää vastaamattakin, en itse ole ainakaan aina tavoitettavissa, enkä töissä juttele hupipuheluita ollenkaan. Olen sanonut, että laittaa tekstarin, jos on oikeaa asiaa, niin soitan takaisin.

      Sinä voit olla itse vähemmän läheisriippuvainen, eli hänen tunteensa eivät ole sinun tunteitasi. Jos hän mököttää, voit yrittää kysyä mikä on, mutta jos ei niin ei: sinun ei tarvitse olla tekemättä tai huonolla tuulella koska hän on. Sopiva hetki lähteä yksin kaupungille ostamaan piristävä ruusu on juuri se, kun hän mököttää: hän oppii että joskus se yksin meno voi olla hänenkin etunsa :)

      Jää joskus kauppareissulla terassille, ja laita siitä viesti. Käyn yhdellä, olen tunnin, nähdään sitten! Kyllä hän saa sen kestää. Kun olet noin muuten aika kunnollisen kuuloinen, ja teillä asiat sujuu muuten hyvin.
      Älä siis itse anna hänen mökötyksensä pilata fiiliksiäsi, sekin on yksi läheisriipppuvuuden merkki, että omii toisen tunteet. Tunteet me kuitenkin tunnemme ihan itse ja voimme valita myöskin hieman mihin reagoimme. Jos vaikka sinä näät kavereitasi ettetkä te tee mitään pahaa, niin miksi ihmeessä sinun pitäisikään reagoida naisesi murjotukseen, moikkaat kun tulet kotiin ja annat hänen murjottaa: jos et ole syyllinen mihinkään, miksi käyttäytyisit niin?

      Muista siis, että läheisriippuvuus myös tarttuu. Älä siis lähde siihen mukaan ja mieti miten itse pystyt elämään irti siitä. Keskustelut ja rehellinen eläminen kyllä vie naistasikin pois siitä. Voitte myös keskustella siitä, ettei hän halua lähteä yksin: sekään ei ole sinun vastuullasi. On aikuisen ihmisen omalla vastuulla haluaako hän lähteä, pitää yhteytttä kavreihinsa, harrastaa mitään (jopa lapsiparkillisia paikkoja löytyy) ja hankkia niitä kavereita ja tuttuja. Sinun tehtävänäsi ei ole rakentaa hänen elämäänsä. Te rakennatte perhettä ja parisuhdetta yhdessä ja sitten teidän omat elämänne siinä sivussa, on teidän omalla vastuullanne.
      Jutelkaa näistä, ja kuunnelkaa toistenne kokemuksia ja tapoja ajatella.

      Pitkäjänteisyydelllä te kyllä pääsette yli tuosta ja eteenpäin, pienen lapsen aika on aina sitä milloin epävarmuudet ja muut tulevat esiin :)

    • kok on

      Ehdottomasti heti vihellät pelin poikki ja lakkaat tarjoamasta naiselle sitä huomiota jota hän kaipaa noin kovin! Nimittäin jos et tee sitä NYT niin odotettavissa on pikkuhiljaa paheneva henkinen väkivalta ja eristys ihan kaikista tuttavista ja sukulaisista.

      Elät ehkä luonnehäiriöisen, läheisriippuvaisen tms. ehkä masentuneen ihmisen kanssa. Kontrollintarve ei ole normaalia eikä sitä pidä missään nimessä hyväksyä. Eli ajattele itseäsi, ota omaa aikaa ilman että sinun tarvitsee selitellä tai perustella miksi haluat olla yksin tai kavereiden kanssa. Kerro kuitenkin missä menet ja kenen kanssa, että naiselle ei tule se olo että salaat jotain. Jos hän ei usko sitä missä sanot olevasi ja olit rehellinen, niin sitten sanot vain että no, jos et usko niin se on sun asia. Älä vaan lähde noihin kiemuroihin mukaan.

      Rohkaise naista omiin harrastuksiin, näkemään tai hankkimaan ystäviä, käymään sukulaisissa ja kaikki ilman sinua. Yhteiset asiat on yhteisiä, mutta pitää olla omiakin. Jos naamasta näkyy ettei kelpaa niin sitten jätät neidin yksin ja vaan lähdet. Älä alistu missään nimessä tohon pompotteluun! Ihan totta, puhun kokemuksesta eli toi ei tuu paranemaan ilman että otat radikaalit keinot käyttöön. Jos vaan kilttinä toimit naisen tahdon mukaan niin kohta ei riitä mikään ja pahenee vaan..

      • Sivukorva

        Tää oli hyvä vastaus ja samanlaista kokemusta minullakin työkaverin kautta. Miesparka saa vastata yli 20 v kestäneen parisuhteensa lukemattomiin puheluihin työpäivän aikana, jatkuvaa tilitystä missä on ja mitä tekee ja kenen kanssa. Työreissut ovat yhtä helvettiä meille työkavereillekin tuon jatkuvan kuulustelun takia, ja vastaamatta ei voi olla, kun on vielä pienet lapset eikä voi ottaa riskiä että äiti saa hysteriakohtauksen kotona.

        Ota oikeasti tilanne haltuun nyt kun vielä on mahdollisuus saada terveempi suunta tuolle!


      • melkein samaa mieltä

        Sen verran tähän vaan, että periaatteessa joo, ei pidä lähteä kiemuroihin ihan mukaan, mutta ehkä hieman aikuisemmin ja pienin askelin pitää toimia.Tässä on nyt lapsi mukana kuvoissa eikä pelkkä "neiti" joka vaan jätetään yksin, ja lähdetään milloin huvittaa. Siis että järjen käyttö on sallittua, itsevarmuutensa voi pitää, vaikka osaisi puhua ja suunnitellakin ja sen verran pitää kuitenkin ajatella, että pienen lapsen kanssa ei aina vaan voi heittää vapaalle ja lähteä ja jättää neitiä yksin.

        Lisäksi en alkaisi todellakaan heti tekemään mitään luonnehäiriödiagnoosia, hieman ehkä aikaista ja hieman ehkä ylilyövä asenne. Ihmisellä on heikkouksia muutenkin ja ehkäpä kannattaa vetää aina henkeä ennenkuin käy syyttämään toista luonnehäiriöistä ja ties mistä. Sillä saa lähinnä tuhoa aikaan. Ei asioita ja ongelmia hoideta sillä, että itse rupeaa sellaiseksi.
        Omaa aikaa pitää jonkun verran olla, mutta silloin kun on pieniä lapsia, niin kyllä sitä vaan joutuu selittämään ja joskus perustelemaankin, ei sitä enää sitten vaan jatkuvalla syötöllä olla yksin ja itseasiassa, se on sitä perhe-elämää ensisijaisesti aika kauan. Että jos ihan noin kärjistää, niin ei kannata sitten lapsia tehdä eikä suunnitella. Etenkin se aika kun ne on pieniä tuo esiin yhtä ja toista....
        Eikä 2-vuotiaan lapsen molemmat vanhemmat vaan ravaile omissa harrastuksissa miten sattuu ja hyppää siellä sun täällä ja jos molemmat itsekeskeisesti pitää vaan kiinni siitä omasta ajasta, niin siellä on yksi hyvin pieni lapsi, joka tarvitsee vanhemman 24 tuntia vuorokaudesta: sitä ei voi jättää yksin eikä lapsia tarvitse tehdä, jos ei muuta tee, kun tunkee ne hoitoon koko ajan.

        Että periaatteessa joo, ei mihin tahansa pidä alistua, mutta ei mitään kovin radikaaleja keinoja, sillä vanhemman vaan pitää luopua yltiöitsekeskeisyydestään. Tuolla tyylillä on itse se itsekäs luonnehäiriöinen ja hyvin pian on sitä ilman perhettään.

        Kannattaa ihan hakea vaikka parisuhdeterapeutilta apua ja keskustella, ottaa vähän omaakin aikaa, vaikka kerran viikossa, ja olla hieman joskus vastailemattakin siihen puhelimeen. Pitää kiinni itsestään ja vaikka ottaa se 15 minuuttia itselleen ja toisaalta, myös harrastaa perheen kanssa. Mitä se perhe siinä tekee, jos ainoa tavoite on sitten hankkia omaa aikaa? Jättäkää se perhe tekemättä, jos kerran se on vain painolastia, jolta täytyy saada omaa aikaa ja omaa aikaa.
        Usein se oma aika tuntuu olevan sitä mitä vanhemmilla on yllin kyllin töissä ja harrastuksissa, mutta lapsen ja perheen kanssa aika tuntuu jäävän jalkoihin kun "ei vaan jaksa".

        Kyllä se ikävä totuus on se, että vaikkei mitään puhelin vastaajaa tarvitse alkaa leikkimään eikä roikkua kuin takiainen, niin etenkin kun on pieniä lapsia, sitä omaa aikaa, ei vaan juuri ole. Eikä tarvikaan olla. Se on perheaikaa silloin. Sitä omaa aikaa saa, kun lapset on isoja.


      • kylläpä niin.
        melkein samaa mieltä kirjoitti:

        Sen verran tähän vaan, että periaatteessa joo, ei pidä lähteä kiemuroihin ihan mukaan, mutta ehkä hieman aikuisemmin ja pienin askelin pitää toimia.Tässä on nyt lapsi mukana kuvoissa eikä pelkkä "neiti" joka vaan jätetään yksin, ja lähdetään milloin huvittaa. Siis että järjen käyttö on sallittua, itsevarmuutensa voi pitää, vaikka osaisi puhua ja suunnitellakin ja sen verran pitää kuitenkin ajatella, että pienen lapsen kanssa ei aina vaan voi heittää vapaalle ja lähteä ja jättää neitiä yksin.

        Lisäksi en alkaisi todellakaan heti tekemään mitään luonnehäiriödiagnoosia, hieman ehkä aikaista ja hieman ehkä ylilyövä asenne. Ihmisellä on heikkouksia muutenkin ja ehkäpä kannattaa vetää aina henkeä ennenkuin käy syyttämään toista luonnehäiriöistä ja ties mistä. Sillä saa lähinnä tuhoa aikaan. Ei asioita ja ongelmia hoideta sillä, että itse rupeaa sellaiseksi.
        Omaa aikaa pitää jonkun verran olla, mutta silloin kun on pieniä lapsia, niin kyllä sitä vaan joutuu selittämään ja joskus perustelemaankin, ei sitä enää sitten vaan jatkuvalla syötöllä olla yksin ja itseasiassa, se on sitä perhe-elämää ensisijaisesti aika kauan. Että jos ihan noin kärjistää, niin ei kannata sitten lapsia tehdä eikä suunnitella. Etenkin se aika kun ne on pieniä tuo esiin yhtä ja toista....
        Eikä 2-vuotiaan lapsen molemmat vanhemmat vaan ravaile omissa harrastuksissa miten sattuu ja hyppää siellä sun täällä ja jos molemmat itsekeskeisesti pitää vaan kiinni siitä omasta ajasta, niin siellä on yksi hyvin pieni lapsi, joka tarvitsee vanhemman 24 tuntia vuorokaudesta: sitä ei voi jättää yksin eikä lapsia tarvitse tehdä, jos ei muuta tee, kun tunkee ne hoitoon koko ajan.

        Että periaatteessa joo, ei mihin tahansa pidä alistua, mutta ei mitään kovin radikaaleja keinoja, sillä vanhemman vaan pitää luopua yltiöitsekeskeisyydestään. Tuolla tyylillä on itse se itsekäs luonnehäiriöinen ja hyvin pian on sitä ilman perhettään.

        Kannattaa ihan hakea vaikka parisuhdeterapeutilta apua ja keskustella, ottaa vähän omaakin aikaa, vaikka kerran viikossa, ja olla hieman joskus vastailemattakin siihen puhelimeen. Pitää kiinni itsestään ja vaikka ottaa se 15 minuuttia itselleen ja toisaalta, myös harrastaa perheen kanssa. Mitä se perhe siinä tekee, jos ainoa tavoite on sitten hankkia omaa aikaa? Jättäkää se perhe tekemättä, jos kerran se on vain painolastia, jolta täytyy saada omaa aikaa ja omaa aikaa.
        Usein se oma aika tuntuu olevan sitä mitä vanhemmilla on yllin kyllin töissä ja harrastuksissa, mutta lapsen ja perheen kanssa aika tuntuu jäävän jalkoihin kun "ei vaan jaksa".

        Kyllä se ikävä totuus on se, että vaikkei mitään puhelin vastaajaa tarvitse alkaa leikkimään eikä roikkua kuin takiainen, niin etenkin kun on pieniä lapsia, sitä omaa aikaa, ei vaan juuri ole. Eikä tarvikaan olla. Se on perheaikaa silloin. Sitä omaa aikaa saa, kun lapset on isoja.

        juurikin noin, olipa hyvä kirjoitus.

        Miehet eivät aina ymmärrä sitä, että kun on perhe ei voi mennä ja lentää miten haluaa, jonkun täytyy olla kotona lasta ja kotia hoitamassa. Ja onko se oikein, jos mies saa aina vain mennä ja nainen aina kotona? Karsiutuu ystävätkin naiselta elämän aikana pois, kun ei pääse mihinkään eikä kohta ole ketään kenen kanssa mennä. Näin mies saa vielä yliotteen siitäkin,kun ei nainen yksin viitsi lähteä. Ja sitten vielä ollaan ehkä "reissuilla" ns. törttöilty kännissä sen verran, että ensin ei muisteta mukamas mitään ja sitten, kun muistetaankin yhtäkkiä, niin ollaan oltu jos jonkin näköistä naista lääppimässä ja iskemässä ja sitten ruikutetaan anteeksi. Kiltti nainenhan antaa anteeksi, kun tarpeeksi painostetaan ja lepytellään ja luvataan ummet ja lammet ja taas kohta ollaan poikien kanssa juoksussa ja haukutaan yhdessä nainen mustasukkaiseksi hulluksi jne.

        perheen, kun perustaa pitää osata ajatella myös toisia, ei vain itseään ja omia haluja ja menoja, vaan nähdä kokonaisuus. Jokaisella pitää tietysti olla myös omaa aikaa,mutta sitä pitää sitten suoda myös toiselle.

        ja nainenhan voi olla vain epävarma, ei läheisriippuvainen, onkohan ap, jotenkin ruokkinut naisen epävarmuutta? Esim. pettämällä tai muuta semmoista....


      • 3+10
        kylläpä niin. kirjoitti:

        juurikin noin, olipa hyvä kirjoitus.

        Miehet eivät aina ymmärrä sitä, että kun on perhe ei voi mennä ja lentää miten haluaa, jonkun täytyy olla kotona lasta ja kotia hoitamassa. Ja onko se oikein, jos mies saa aina vain mennä ja nainen aina kotona? Karsiutuu ystävätkin naiselta elämän aikana pois, kun ei pääse mihinkään eikä kohta ole ketään kenen kanssa mennä. Näin mies saa vielä yliotteen siitäkin,kun ei nainen yksin viitsi lähteä. Ja sitten vielä ollaan ehkä "reissuilla" ns. törttöilty kännissä sen verran, että ensin ei muisteta mukamas mitään ja sitten, kun muistetaankin yhtäkkiä, niin ollaan oltu jos jonkin näköistä naista lääppimässä ja iskemässä ja sitten ruikutetaan anteeksi. Kiltti nainenhan antaa anteeksi, kun tarpeeksi painostetaan ja lepytellään ja luvataan ummet ja lammet ja taas kohta ollaan poikien kanssa juoksussa ja haukutaan yhdessä nainen mustasukkaiseksi hulluksi jne.

        perheen, kun perustaa pitää osata ajatella myös toisia, ei vain itseään ja omia haluja ja menoja, vaan nähdä kokonaisuus. Jokaisella pitää tietysti olla myös omaa aikaa,mutta sitä pitää sitten suoda myös toiselle.

        ja nainenhan voi olla vain epävarma, ei läheisriippuvainen, onkohan ap, jotenkin ruokkinut naisen epävarmuutta? Esim. pettämällä tai muuta semmoista....

        No voi hyvä luoja! Kyllä aikuinen nainen on ihan itsekin jostain vastuussa. Jos ei yksin minnekään viitsi lähteä, on se ihan omalla vastuulla, että ne kaverit katoavat. Ap:hän olisi vain tyytyväinen, jos vaimoke ottaisi joskus sitä omaa aikaa. Minkäs hän sille mahtaa, jos nainen ei sitä suostu käyttämään.

        Tuo kuvaamasi "kiltti nainen" taas on tyypillinen passiivisaggressiivinen marttyyri. Ei mikään uhri, jota pitäisi pitää kädestä ja leperrellä. Pikemminkin pitäisi luopua siitä sädekehästä pään päällä. Muuten henkinen kasvu jää vain haaveeksi. Kusipäiden hyysääminen ei tee siitä hyysääjästä kilttiä ja hyvää ihmistä.

        Aika uskomatonta, että vetäisit tähän vielä uskottomuuden ja sysäsit koko tilanteen miehen syyksi. Jos nainen ei voi antaa miehen rauhassa edes keskittyä töihin vaan soittelee työaikana useamman kerran vailla mitään kunnon asiaa, on naisella oppimista. Miehellähän on tuossa kaksi lasta. Se kaksivuotias ja lisäksi vaimo, joka ripustautuu mieheen kuin pikkulapsi, joka on jätetty yksin kotiin.

        Oikeasti. Sääliksi käy miehiä, jotka tuollaisten kanssa perheen perustavat. Mikäköhän niissä miehiä alkujaan viehättää? Se teeskennelty kiltteyskö? Kuvitellaan asioiden sujuvan kitkattomasti kunnes huomataan, millainen jarrut pohjassa pönöttävä kivireki se toinen tosiasiassa on. Kyllä ihmisen pitää opetella köpsöttämään ihan omilla töppösillään. Ei muitten velvollisuus ole toista selässään kantaa vuodesta toiseen.


      • kylläpä niin.
        3+10 kirjoitti:

        No voi hyvä luoja! Kyllä aikuinen nainen on ihan itsekin jostain vastuussa. Jos ei yksin minnekään viitsi lähteä, on se ihan omalla vastuulla, että ne kaverit katoavat. Ap:hän olisi vain tyytyväinen, jos vaimoke ottaisi joskus sitä omaa aikaa. Minkäs hän sille mahtaa, jos nainen ei sitä suostu käyttämään.

        Tuo kuvaamasi "kiltti nainen" taas on tyypillinen passiivisaggressiivinen marttyyri. Ei mikään uhri, jota pitäisi pitää kädestä ja leperrellä. Pikemminkin pitäisi luopua siitä sädekehästä pään päällä. Muuten henkinen kasvu jää vain haaveeksi. Kusipäiden hyysääminen ei tee siitä hyysääjästä kilttiä ja hyvää ihmistä.

        Aika uskomatonta, että vetäisit tähän vielä uskottomuuden ja sysäsit koko tilanteen miehen syyksi. Jos nainen ei voi antaa miehen rauhassa edes keskittyä töihin vaan soittelee työaikana useamman kerran vailla mitään kunnon asiaa, on naisella oppimista. Miehellähän on tuossa kaksi lasta. Se kaksivuotias ja lisäksi vaimo, joka ripustautuu mieheen kuin pikkulapsi, joka on jätetty yksin kotiin.

        Oikeasti. Sääliksi käy miehiä, jotka tuollaisten kanssa perheen perustavat. Mikäköhän niissä miehiä alkujaan viehättää? Se teeskennelty kiltteyskö? Kuvitellaan asioiden sujuvan kitkattomasti kunnes huomataan, millainen jarrut pohjassa pönöttävä kivireki se toinen tosiasiassa on. Kyllä ihmisen pitää opetella köpsöttämään ihan omilla töppösillään. Ei muitten velvollisuus ole toista selässään kantaa vuodesta toiseen.

        käsititkö väärin? Yksin tuskin on kiva lähteä, kun kaverit ovat kaikonneet ja kokemuksesta puhun, että ei ole helppoa naisen lähteä rientoihin, jos on fyysistä ja henkistä väkivaltaa kotona.
        Vastuuta ne kyllä kiellä, mutta se joka ei ole moista kokenut, ei ymmärrä mistä kirjoitan.

        Kirjoitin vain mielipiteeni ja kyseenalaistan kirjoitusta, enkä edes Kirjoittanut niin, että olisi ollut tarkoitksena vastata ap:lle :P


      • 19+15
        kylläpä niin. kirjoitti:

        käsititkö väärin? Yksin tuskin on kiva lähteä, kun kaverit ovat kaikonneet ja kokemuksesta puhun, että ei ole helppoa naisen lähteä rientoihin, jos on fyysistä ja henkistä väkivaltaa kotona.
        Vastuuta ne kyllä kiellä, mutta se joka ei ole moista kokenut, ei ymmärrä mistä kirjoitan.

        Kirjoitin vain mielipiteeni ja kyseenalaistan kirjoitusta, enkä edes Kirjoittanut niin, että olisi ollut tarkoitksena vastata ap:lle :P

        No jospa vaikka olisit maininnut, että kyse on omasta kokemuksestasi tuollaisessa suhteessa. Se, että aletaan moista yleistämään "miehiin" on aika paksua. Siinä olet oikeassa, ettei jutullasi ollut mitään tekemistä ap:n tilanteen kanssa. Ehkä sinä sitten näet sitä pettämistä jokapuolella ja katsot aiheelliseksi sellaista vihjailla tilanteessa kuin tilanteessa. Omalaistaan kyseenalaistusta se kai sitten on tuokin.


      • kylläpä niin.
        19+15 kirjoitti:

        No jospa vaikka olisit maininnut, että kyse on omasta kokemuksestasi tuollaisessa suhteessa. Se, että aletaan moista yleistämään "miehiin" on aika paksua. Siinä olet oikeassa, ettei jutullasi ollut mitään tekemistä ap:n tilanteen kanssa. Ehkä sinä sitten näet sitä pettämistä jokapuolella ja katsot aiheelliseksi sellaista vihjailla tilanteessa kuin tilanteessa. Omalaistaan kyseenalaistusta se kai sitten on tuokin.

        taas vedit ihan omanjohtapäätöksen siitä, että näen pettämistä jokapuolella. Koska näin ei ole!

        Hyvä ihminen, älä sinä syytä minua sellaisesta mikä on sún korvien välissä ainoastaan. ja aina saa kyseenalaistaa..... koska asioilla kaksi eri puolta, parisuhteessa ainakin. APkin voi kirjoitttaa vain omasta puolestaan ja kaunistella asioita omaksi edukseen...... tai olla pelkkä provo.


    • läheisriippuvainen_n

      Hei,
      käyttäydyn itse aivan samalla tavalla kuin avovaimosi. Ehkä suurin syy, miksi olen hänestä niin riippuvainen on se, että minulla ei ole yhtään ystävää. Muutimme uudelle paikkakunnalle ja hänellä on täällä tuttuja ja ystäviä paljonkin, mutta minulla ei yhden yhtäkään. Siksi ainoa kontaktini ihmisiin on avomieheni.
      Olen äärettömän ujo ja luonteeltani sen verran erikoinen, että minun ei ole helppoa tutustua uusiin ihmisiin, saati sitten saada heistä kavereita. Tilanne omalla kohdallani vain pahenee, ikävöin miestäni sinäkin aikana kun hän on töissä.
      Kokeilimme asua erillämme, mutta masennuin täysin ja itkin ikävääni, joten muutimme takaisin yhteen. Tämä on tuskallista, mutta en usko olevani aivan normaali, sillä huomasin, että olen kiintynyt jopa autooni...

    • 3+4

      Se, että oletat ap:n "ruokkineen naisen epävarmuutta pettämällä tai muuta semmoista..." tuollaisen tilityksen lopuksi kyllä kertoo siitä, että sinulla on sitä pettämistä tapana tunkea paikkaan jos toiseenkin. Se pettäminen kun todellakin tuli ihan sinun korviesi välistä. Jos tuollaista pidät kyseenalaistamisena, kannattaisi kyseenalaistaa se oma tapa kyseenalaistaa. Tuonkaltaista kyseenalaistusta kun useimmiten harrastavat ilkeämieliset juoruilijat. Toivottavasti et tuollaista kyseenalaistusta harrasta oikeassa elämässä. Se myrkyttää ympäristön hyvin äkkiä.

      • 1+18

        Tämä siis oli nimimerkille "kylläpä niin". Ei tuolle läheisriippuvaiselle.


      • etkö ymmärrä?

        sinähän se näytät myrkyttävän täältä muita pois tuolla haukkumisella vai kolahtiko omaan nilkkaan?


      • 9+15
        etkö ymmärrä? kirjoitti:

        sinähän se näytät myrkyttävän täältä muita pois tuolla haukkumisella vai kolahtiko omaan nilkkaan?

        Ei osunut omaan nilkkaan. Olen vain lopunkyllästynyt naisten kanamaiseen käytökseen, jossa jokainen tilanne pyritään vierittämään miesten syyksi. Revitään sitä pettämistä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa tilanteeseen kuin tilanteeseen vaikka väkisin. Ihan sama, onko siihen ollut mitään muuta syytä, kuin tuollainen "kyseenalaistaminen". Voisi pysähtyä todellakin joskus miettimään, miltä se siitä toisesta osapuolesta tuntuu. Ap varmaan arvostaa sitä, että häntä ollaan vääntämässä pettäjäksi ihan vain sen tähden, että joku on tuhlannut osan elämästään jonkun vieraissa juoksevan nilkin kanssa. Jotain rajaa niihin "kyseenalaistuksiinkin".


    • PersikkainenNainen

      eikö sussa nyt ole miestä juttelemaan asiasta naises kanssa?
      Kokemuksia toisilta ruikutat vaan, keskustele, äläkä ruikuta. Koska aikuiset hoitaa asiansa keskenään keskustelemalla.

      • 6+15

        Oletko skitso?


    • että näin.

      okei, sulla noin, varmasti ärsyttävää, joo.
      Meillä taas niin, että kumppani ei koskaan soita, ei edes silloin kun kuuluisi soittaa, joten en minäkään enää soita silloin kun kuuluisi soittaa. Yhdessä ei käydä missään muualla kuin sukulaisilla, ei edes kaupassa, no tänä vuonna ollaan käyty kolme kertaa yhdessä kaupassa, siis koko vuoden aikana. Kavereiden kanssa jos menisin, niin hän osoittaisi kyllä ilkein teoin ja mököttämällä, että nyt oli sitten taas sopimatonta lähteä, mutta ei soita ei sano mitään joten en enää lähde. Taas jos hän menee ja häntä ei kuulu takaisin silloin kun on sovittu,( huom! joskus venyy päivällä ja pari kertaa olen hakenut ensiavusta), ja kysyn tätä missä on, siitä suututaan.

      Joskus olen miettinyt, että miksi olla yhdessä, jos meno on sitä, että ei välitetä eikä soitella, ei keskustella ei mitään ole välillämme kuin yhteinen mökki ja lapset. Haikeana aina vierestä seuraan, kun toisille mies soittelee ja juttelee ja välittää missä toinen menee jne... mutta ei meillä, mutta kuitenkin jotenkin ollaan mustankipeitä, jos kamujen kanssa menisin....

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      277
      17834
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      24
      5701
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      124
      2651
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      17
      2178
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1800
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1051
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      976
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      32
      950
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      45
      948
    Aihe