Joo eli olen aika hankalassa tilanteessa, enkä tiedä mitä tehdä. Olen tällä hetkellä kihloissa, mutta olemme eroamassa. Ongelmana on, että olen koko tämän suhteen ajan ollut rakastunut erääseen toiseen. Tähän suhteeseen menin vain siksi, koska menetin toivoni hänestä. Tapasin hänet jo lukio vuosina ja kaverini ovat koko ajan tolkuttaneet, että pystyisin saamaan hänet jo pelkän ulkonäköni puolesta, mutta ei se ole ihan niin yksinkertasta. Olen monta kertaa hymyillyt hänelle, mutta hän säikähtää ja kääntää katseensa pois. Miksi? Onko hän ujo vai olenko minä jollakin anteeksiantamattomalla tavalla etova? Minulla olisi hänen numeronsakin, mutta jostain syystä en saa soitettua. Pelkään sitä puhelua. Tiedän, että hänellä ei ole tyttöystävää eli se mahdollisuus on pois alta, mutta entä jos hän vastaa "miksi?", kun pyydän häntä ulos? Mitä siihen on tarkotus sanoa?
Meillä no ollut monia tilanteita yhdessä. Välillä ruuhkabussissa hän on seissyt takanani. Tunnen hänen henkityksen hiuksissani ja aina välillä hänen vartalonsa koskettaa omaani ja se saa mut haukkomaan henkeäni. Kerran kun olin palaamassa kotiin lenkiltä pientä haaraista metsäpolkua pitkin, huomasin hänen olevan edelläni, mutta menossa toiseen suuntaan. Hän kääntyi ja pysähtyi kun näki minut. Tästä on jo monta vuotta, mutta jos vain olisin mennyt hänen luokseen asiat voisi olla nyt toisin. Kun lukio loppui en nähnyt häntä enää niin paljoa. Hän asuu edelleen samalla paikassa, ainoastaan minä olen muuttanut. Näen häntä aina välillä ja vuosienkin jälkeen tunteet ovat minun puoleltani vielä olemassa. Totuus on, että en ole kokenut tälläistä intohimoa koskaan ennen ja en tiedä mitä tehdä asialle. Voiko olla, että koko meidän välinen kemia on vain minun päässäni vai tunteeko hän samoin? Eli toisin sanoen, pitäiskö mun vaan ottaa riski ja soittaa? Mitä miehet toivoisivat naisen sanovan tällaisessa tilanteessa?
Meillä no ollut monia tilanteita yhdessä. Välillä ruuhkabussissa hän on seissyt takanani. Tunnen hänen henkityksen hiuksissani ja aina välillä hänen vartalonsa koskettaa omaani ja se saa mut haukkomaan henkeäni. Kerran kun olin palaamassa kotiin lenkiltä pientä haaraista metsäpolkua pitkin, huomasin hänen olevan edelläni, mutta menossa toiseen suuntaan. Hän kääntyi ja pysähtyi kun näki minut. Tästä on jo monta vuotta, mutta jos vain olisin mennyt hänen luokseen asiat voisi olla nyt toisin. Kun lukio loppui en nähnyt häntä enää niin paljoa. Hän asuu edelleen samalla paikassa, ainoastaan minä olen muuttanut. Näen häntä aina välillä ja vuosienkin jälkeen tunteet ovat minun puoleltani vielä olemassa. Totuus on, että en ole kokenut tälläistä intohimoa koskaan ennen ja en tiedä mitä tehdä asialle. Voiko olla, että koko meidän välinen kemia on vain minun päässäni vai tunteeko hän samoin? Eli toisin sanoen, pitäiskö mun vaan ottaa riski ja soittaa? Mitä miehet toivoisivat naisen sanovan tällaisessa tilanteessa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei!
En ole mies, mutta ajattelin, että onko kuitenkin kyse vaan fantasiaan perustuvasta intohimosta. Mutta saadaksesi rauhan, soita hänelle ennenkuin eroat kihlatustasi. Voi olla että unelmien mies ei todellisuudessa täytäkään mielikuviesi kuvitelmaa. Monesti ajatukset saavat liian suuret mittasuhteet todellisuuteen nähden.
..minä tiedän tapauksen, jossa vuosia ihastunut ihminen lopulta sai omakseen ihastuksensa kohteen. Siinä kävi vain niin, että puolessa vuodessa juttu oli ohi, nimenomaan ihastuneen aloitteesta. Mielikuvat kun on heikko peruste suhteelle.
Vaikka kuinka haluaisit tutustua ihastuksesi kohteeseen sellaisena kuin hän on, niin se tuskin on mahdollista noin monen vuoden ihastuneenaolon jälkeen. Eli suosittelen sinua ottamaan järjen käteen, hän, johon olet "rakastunut" ei ole mitään muuta kuin mielikuvituksesi tuote. Tuo ihminen, jota näet silloin ja tällöin on ihan tavallinen perusjamppa.
Mielenrauhan saadaksesi sinun on luultavasti soitettava hänelle ja pyydettävä kahville, mutta en silti usko, että hän on jokin maaginen "se oikea" sinulle. Hän on ensirakkautesi ja siksi niin ihmeellinen, mutta realistisesti hankala kuvitella teitä yhdessä, kun ette edes tunne toisianne. Mistä hän pitää, mitkä ovat hänen kiinnostuksen kohteitaan, mitä hän opiskelee tai haluaa tulevaisuudeltaan? Entäpä sinä? Entäpä nykyinen poikaystäväsi? Oletkohan sittenkin sopivampi pari juuri hänen kanssaan...
"Ongelmana on, että olen koko tämän suhteen ajan ollut rakastunut erääseen toiseen. Tähän suhteeseen menin vain siksi, koska menetin toivoni hänestä"
Mukava lukee että vielä on olemassa reiluja naisia jotka menee aidosta rakkaudesta yhteen !
Ihan sama ketä nai, kunhan saa jonkun. Sen miehen tilalla en ottaisi sinua vaikka olisin ihastunut myös, koska olet jo likainen.
Säälittävä tapaus!
kaikki haluavat olla haluttuja, joillakin se tarve vain menee sairaalloiseksi. heikosta itsetunnosta se kertoo, et pitää olla joku varalla vaikkei kiinnostaisi. toivottavasti tuo kihlaus purkautuu piakkoin.
...peräkammarinpoika.
tuu tänne ja ota mut mä oon paljon parempi mut et sä silti musta tykkäis, kyl mä sen arvaan.
voi hemmetti, jos oikeesti siitä tykkäät, soita, sä oot nainen, sä et voi saada seksuaalisesta häirinnästä syytettä kuten mä oon saanu (en tosin soittanu kellekään vaan ainoastaan juttelin kapakoissa naiselle joka aina tuli jutteleen mulle ja kun olin muuttaan isompaan kaupunkiin se suuttu ja teki syytteen mistä lähtien - monta vuotta - oon ollu työtön)
Otappa se riski ja kilauttele sille kaverille.Et menetä mitään.