Kuinka voin auttaa?

Parhaiten olemalla käytettävissä kun tai jos haluavat erostaan tahollaan kanssasi jutella. Älä tuppaannu olemalla "Leelian lepotuoli" tai "Anneli Tempakka", mutta kerro selvästi että mielelläsi kuuntelet jos sitä itse tahtovat. Hyväksy myös se, etteivät välttämättä aivan heti tahdo keskustella erostaan kanssasi ... joskus vähemmän läheinen kuuntelija paras.

Älä ota "puolia" tai heitä bensaa liekkeihin jos toinen pää punaisena tilittää maailman vääryyttä, yritä olla objektiivinen vaikka sinulla olisikin oma näkemyksesi tilanteesta ... puhku ne sisänsä oikeutetut tunteet jonkun oman ystäväsi/puolisosi olkapäätä vasten.

Muista että vanhempasi eroavat toistaan, eivät sinusta. Ero ei ole syysi tai mitään et olisi voinut tehdä sen estämiseksi ... kerro se heille, koska pelkäävät että noin kuitenkin koet tilanteen. Muistuta, että rakastat heitä, ja toivot että tulevat tahoillaan onnellisiksi ... vaikka sitä mahdollisesti toisen tai molempien vaikea nyt nähdä. Yritä valaa uskoa jos/kun juttelevat tilanteesta kanssasi ... silti olematta tekopirteä tai "lässyttävä yliymmärtäjä".

Voimia myös itsellesi!

Itselläni on kaksi aikuista lasta liitosta, joka purettiin pari vuotta sitten. Olin huolissani lapsistani, kuinka he eron ottavat ja miten vierailut ja juhlat sujuvat. Kaikki on mennyt yllättävän hyvin, vaikka entinen mieheni ei halua olla kanssani missään tekemisissä. Sehän vaikeuttaa sukujuhlia.

Lapsilta toivon vain, että he pitävät yhteyttä ja käyvät kylässä. Asun itse heidän lapsuudenkodissaan, jonne he ovat aina perheineen tervetulleita. Tiedän, että lapset olivat aluksi huolissaan, kun isä ryyppäili ja oli tolaltaan. Uskoisin, että lapset tietävät, että äiti kyllä pärjää.

Soittele vanhemmillesi ja käy tapaamassa. Kyllä he selviytyvät; elämää kokeneet ihmiset.