Hyvä ulkonäkö laiskistaa?

kauneus ja järki harvoin kulkee käsi-kädessä. missi kilpailuit on hyvä esimerkki.

Noh, voisi sanoa että ei välttämättä ainakaan siinä tapauksessa tee laiskaa sitten jos onkin todella tarpeen saada kehitettyä noita ominaisuuksia, persoonallisuutta ja käytöstapoja ainakin siinä vaiheessa jos vittumaiset piirteet luotaantyöntää pois ympäriltäsi naiset, jopa kaverisikin. Tai jos ei sitten muuten ole kovin sosiaalitaitoinen. Älystäkin sen verran että jos on liian tyhmä joko, sosiaalisesti tai ei muuten ole pärjännyt vaikka jossain kouluaineessa ja joutunut kiusatuksi, niin väkisinhän sekin saattaa pakottaa itseään kehittymään.

Sitten taas jos puhutaankin näistä suosituista hyvännäköisistä kouluissa ja työpaikoilla, narsisteista siis! niin nehän yleensä muutenkin ovat jo sitten sosiaalisia(jopa ehkä liiankin) ja muutenkin älykkäitä nokkelia, ovat verbaalisesti hyvin lahjakkaita, niin en usko että heillä omasta mielestään on sen suuremmin kehiteltävää itsessään ainakin persoonallisuuden, kun ovat muutenkin niin täydellisiä

Riippuu toki ihan ihmisestä. Joku mies kerran sanoi, että kaunottaren kanssa seksin harrastaminen on tylsää, koska kaunottaret ovat tottuneet siihen, että miehet ovat niin heidän ulkonäkönsä huumassa, että kauniilta ei vaadita sellaisia asioita kuin ns. tavisnaisilta. Tavisnaisilla saattaa olla heikompi itsetunto ja heiltä kehdataan pyytää enemmän asioita sängyssä. Kaunotar saattaa siis useinkin olla se paljon parjattu 'lahna'.

Kauniskin voi olla tietenkin fiksu ja jos hän tarvitsee esim. sosiaalisia taitoja tulevassa työssään, niin totta kai hän niitä kehittää. Parisuhdemarkkinoita varten tosi kauniin tai tosi komean ei tarvitse kuitenkaan treenata iskurepliikkejä, koska hän on tottunut siihen, että muut tulevat iskemään häntä. Sosiaalisia taitoja yms. oppii tietysti lapsuudenkodissakin paitsi, jos omat vanhemmatkin ovat olleet niin kauniin lapsensa lumoissa, että hänen asioitaan katsotaan läpi sormien eikä vaadita häneltä samaa, mitä rumemmilta sisaruksilta.

Ei välttämättä ulkonäkö tee muilla osa-alueilla laiskaa. Riippu hyvin paljon ihmisestä ja asenteesta itseen ja sitä kautta muihin. Olen havainnut sellaistakin, että monet ns. hyvännäköiset ihmiset on autuaan tietämättömiä omasta hyvännäköisyydestään ja ehkä sitten ovat pitäneet sitä kriteeriä toissijaisena. Toki monet myös ovat siitä hyvin tietoisia ja jopa ylitsepursuavan itseriittoisia siitä syystä.

Tavallaan nousee niinkun hattuun joku vähemmän tärkeä kriteeri. Jolloin siinä on se vaara, että hyvännäköinen ihminen ratsastaa sillä, että hyvännäköiset saa aina kaiken näkemättä yhtään vaivaa. Ja kyllähän tällaisessa maailmassa usein niin onkin.

Kuten kaikessa, hyvin yksilöllistä.

Aivan, hyvin yksilöllistä. On niitä paljon rumia ja laiskojakin.
Eivät ainakaan omassa tuttavapiirissäni kaunottaret tai komistukset mitenkään ulkonäöllään ratsasta. Ehkä ne jotka sen ulkonäön varjolla laiskistuvat ovat sellaisia ihmisiä, joilla kaikki muukin on elämässä ollut helppoa. Ei normaali joskus koviakin kokenut ihminen kuvittele, että ulkonäkö olisi avain onneen.