Luettuani tarinoita täällä aloin miettiä onko juoppo ex-mieheni myös narsisti...
Hänellä oli tapana suuttuessaan rikkoa tavaroitani, eli repi silmälasit päästäni ja rusensi murskaksi nyrkissään katsoen minua samalla häijy ja itsetyytyväinen katse silmissään. Astui ostamani dvd-soittimen lyttyyn.
Heitti seinään neljän vuoden suhteen aikana minun tai tyttäreni kännyköitä yli kymmenen kappaletta. Repi vaatteitani käsin tai puukolla rikki, Tuhosi kirjojani ja dvd-elokuvia ja ihan kaikkea.
Yleensä ennen noita tuhotöitä kyse oli siitä, että hänellä ei ollut rahaa itsellään ja minä en suostunut antamaan kaljarahaa enkä hakemaan sitä kaljaa kaupasta. Siitä seurauksena tulenpalava suuttumus ja tavaraa tuhannen päreiksi. EI KOSKAAN hänen omiaan, ei ei, vain sellaisia joita MINÄ olin ostanut ja maksanut.
Samaten juoppoputken aikana oli usein tilanteita, että mies tahallaan valvotti minua vaikka tiesi että aamulla on noustava töihin. Ramppasi makuuhuoneessa laittamassa valoja päälle, soitti musiikkia ja teki kaikkensa etten saisi nukutuksi.
Tietenkin oli myös väkivaltainen. Sain turpaani monella eri tavalla noiden vuosien aikana. Mitä enemmän ja useammin mies joi, ja mitä enemmän siitä huomauttelin, nalkutin ja raivosin, niin sitä varmemmin tuli pataan. Lopulta en enää edes välittänyt, vaan annoin takaisin myös samalla mitalla. Ainakin yritin.
Viimein mittani tuli ihan täyteen. Huomasin etten tunne miestä kohtaan enää muuta kuin pelkkää inhoa ja vihaa. Alkuvuosina miehen juominen ei sentään ollut ihan jokapäiväistä, eikä väkivaltaa ollut kuin pari satunnaista kertaa. SIlloin vielä luulin että rakkaudella ja kärsivällisyydellä mies muuttaa tapansa.
Yhdessäolomme loppuaikoina mies joi putkeen kuutisen viikkoa ilman yhtään selvää päivää. Etsin asunnon itselleni ja tyttärelleni ja aloin pakata tavaroitani. Mies tunsi voimatonta raivoa, uhkaili että yhtään yötä emme uudessa asunnossa nuku rauhassa, soitteli kavereilleen että käykää kivittämässä ton ämmän ikkunat joka yö niin hän maksaa 30euroa laaki, uhkasi tappaa / hakata / kuristaa minut joku yö ennen kuin lähden. Ryyppäsi ja piti meteliä kaikki yöt viimeisen kuukauden ajan mikä oli pakko saman katon alla olla. Minä kun olin päättänyt etten turvakotiin lähde. Se olisi mielestäni ollut heikkouden merkki.... Nukuin patjalla lapsen huoneessa ja pidin häntä kädestä ja vakuuttelin ettei tuo idiootti mitään tee, kunhan uhkailee. Mikä oli lopuksi tottakin.
Muuttomme jälkeen hän soitteli välillä uhkailupuheluita, välillä itsaripuheluita, ihan kaikkea mitä vain keksi. Lastensuojelu ja lapseni biologinen isä saivat mielenkiintoisia puheluita siitä millainen ihminen ja äiti olen. Vastailin peloissani ensimmäiset 2-3 kk mutta sitten lakkasin vastaamasta kokonaan. Kuulin muualta että mies oli saanut häädön ja joku naisraukka oli ottanut hänet kattonsa alle ja eli sitä helvettiä mitä minäkin oman aikani. En ole miestä nyt kahteen vuoteen nähnytkään, enkä edes puhelimessa puhunut lähes yhtä pitkään aikaan. Elämässäni on turvallinen, ihana ja raitis mies, mutta tokihan aiempi helvetti välillä palailee mieleen.
Hänellä oli tapana suuttuessaan rikkoa tavaroitani, eli repi silmälasit päästäni ja rusensi murskaksi nyrkissään katsoen minua samalla häijy ja itsetyytyväinen katse silmissään. Astui ostamani dvd-soittimen lyttyyn.
Heitti seinään neljän vuoden suhteen aikana minun tai tyttäreni kännyköitä yli kymmenen kappaletta. Repi vaatteitani käsin tai puukolla rikki, Tuhosi kirjojani ja dvd-elokuvia ja ihan kaikkea.
Yleensä ennen noita tuhotöitä kyse oli siitä, että hänellä ei ollut rahaa itsellään ja minä en suostunut antamaan kaljarahaa enkä hakemaan sitä kaljaa kaupasta. Siitä seurauksena tulenpalava suuttumus ja tavaraa tuhannen päreiksi. EI KOSKAAN hänen omiaan, ei ei, vain sellaisia joita MINÄ olin ostanut ja maksanut.
Samaten juoppoputken aikana oli usein tilanteita, että mies tahallaan valvotti minua vaikka tiesi että aamulla on noustava töihin. Ramppasi makuuhuoneessa laittamassa valoja päälle, soitti musiikkia ja teki kaikkensa etten saisi nukutuksi.
Tietenkin oli myös väkivaltainen. Sain turpaani monella eri tavalla noiden vuosien aikana. Mitä enemmän ja useammin mies joi, ja mitä enemmän siitä huomauttelin, nalkutin ja raivosin, niin sitä varmemmin tuli pataan. Lopulta en enää edes välittänyt, vaan annoin takaisin myös samalla mitalla. Ainakin yritin.
Viimein mittani tuli ihan täyteen. Huomasin etten tunne miestä kohtaan enää muuta kuin pelkkää inhoa ja vihaa. Alkuvuosina miehen juominen ei sentään ollut ihan jokapäiväistä, eikä väkivaltaa ollut kuin pari satunnaista kertaa. SIlloin vielä luulin että rakkaudella ja kärsivällisyydellä mies muuttaa tapansa.
Yhdessäolomme loppuaikoina mies joi putkeen kuutisen viikkoa ilman yhtään selvää päivää. Etsin asunnon itselleni ja tyttärelleni ja aloin pakata tavaroitani. Mies tunsi voimatonta raivoa, uhkaili että yhtään yötä emme uudessa asunnossa nuku rauhassa, soitteli kavereilleen että käykää kivittämässä ton ämmän ikkunat joka yö niin hän maksaa 30euroa laaki, uhkasi tappaa / hakata / kuristaa minut joku yö ennen kuin lähden. Ryyppäsi ja piti meteliä kaikki yöt viimeisen kuukauden ajan mikä oli pakko saman katon alla olla. Minä kun olin päättänyt etten turvakotiin lähde. Se olisi mielestäni ollut heikkouden merkki.... Nukuin patjalla lapsen huoneessa ja pidin häntä kädestä ja vakuuttelin ettei tuo idiootti mitään tee, kunhan uhkailee. Mikä oli lopuksi tottakin.
Muuttomme jälkeen hän soitteli välillä uhkailupuheluita, välillä itsaripuheluita, ihan kaikkea mitä vain keksi. Lastensuojelu ja lapseni biologinen isä saivat mielenkiintoisia puheluita siitä millainen ihminen ja äiti olen. Vastailin peloissani ensimmäiset 2-3 kk mutta sitten lakkasin vastaamasta kokonaan. Kuulin muualta että mies oli saanut häädön ja joku naisraukka oli ottanut hänet kattonsa alle ja eli sitä helvettiä mitä minäkin oman aikani. En ole miestä nyt kahteen vuoteen nähnytkään, enkä edes puhelimessa puhunut lähes yhtä pitkään aikaan. Elämässäni on turvallinen, ihana ja raitis mies, mutta tokihan aiempi helvetti välillä palailee mieleen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
lehteli sukulaisilleen kaikenlaista perätöntä minusta
Voi kun sinä olet niin ihanan vahva !! Ei minkäänlaista heikkouden merkkiä !
Sinussa ei ole mitään vikaa, olet aivan huikaisevan tietäväinen ! Kyllä se renttu nyt katuu......... mikä muuten pisti kirjoittamaan 2 vuoden jälkeen??? :(
Voi että tuota vahvuutta,,,, esimerkillistä !! Jokaisen säälipiirakkamiehen unelma!!
Mikähän on tämänkin viestin tarkoitus? Kerroin tarinani siksi että monet narsistien piirteet osuvat yhteen exäni kanssa ja aloin miettiä olisiko kyse siitäkin alkoholismin lisäksi.
Ja kai minä nyt jo vahva olen. Kahdessa vuodessa on paljon mennyt vettä sillan alta ja tunnen oloni ihan normaaliksi ja rakastetuksi nykyisen miesystäväni kanssa. Mutta et voi kuvitellakaan unettomien öiden, itkujen ja epätoivon määrää kun vielä olin exäni kanssa!
Juuri niin, olet löytänyt sp-miehesi ! :DD
vaikea sanoa onko narsisti...sattaa olla muuten vaan normaalia pirullisempi luonne. Oma ex-mieheni oli narsisti pahinta lajia...Rikkoi tavaroitani, vaatteita koruja ym. täysin selvin päin raivonpuuskissaan, hajotti huonekaluja ym.
Ulospäin mitä miellyttävin mies,työpaikallaan luottamushenkilö....Joskus minulle oikein tultiin sanomaan että ihan kadehdin sinua kun sinulla on niin hyvä mies...totuus kuitenkin toinen.
kaikki piti olla kalleinta ja parasta hänelle, esim suksia osti monet ja kalliit vaikka ei juuri koskaan hiihtänyt, mutta ne täytyi olla senkerran kun hiihti, että työkaverit ym . näkee taas uudet kalliit välineet, milloin mitäkin vouhadusta eri.urheiluihin, yritti mm. teräsmies kisaan,rullasukset oli yhden kesän juttu, erik.polkupyörä, myös kilpapyötä ja tavallinen,ja nämä n. 50kg ylipainoisella pallerolla... auto vaihdettiin lähes vuosittain uudempaan, kesämökki ym
Minulle toi jostain alesta vanhat sukset, yhteinen tili jota en saanut käyttää...Loputtoman kateellinen minulle koska olin hoikka ja kaunis, nolasi julkisesti jos joku huomioi minua,
väkivaltainen, katkoi puhelimenjohdot etten pystynyt soittamaan poliisille, lähti autolla perästä etten päässyt tk.n paikkauttamaan itseäni.
Haukkui kaikki sukulaiseni. omalle äidilleen kertoi takanai kaikki asiamme, ja äitinsä tietysti juoni mukanaan.
jatkuvaa haukkumista ja mitätöintiä,autolla en saanut ajaa muka särksisin sen, sukulaisilleen valehteli etten muka uskalla ajaa...
Narsisti on erittäin, erittäin sairas ja kateellinen, hän haluaa tuhota kaiken uhriltaan.
Erottuamme teki neljä vuotta ilmoituksia polisiile j lastensuojeluun en muka huolehdi lapsista, olen puhumut perätöntä hänestä ym....
ilmouttelut eivät johtaneet mihinkää. Lpaseni ovat menestyneet hyvin, vanhempi opiskelee yliopistossa , ja niin varmasti nuorempikin aikanaan en ole vuosiin edes sanaa vaihatnut entisen mieheni kanssa, aina silloin tällöin lasten kautta kuulen miten anoppi yrittää puhua ja mustamalata minua, kertoo mm. kuinka poltan lasten kenkiä ym. perätöntä....Molemmat ovat narsisteja ja pohjattoman kateellisia minulle. olen lapsilleni sanonut ettei mitään minusta saa kertoa heille, ei mitään millä he pääsee iskemään. Ellei lapsia olisi ollut , olisin muuttanut muualle ja muuttanut nimeni, sekä laittanut puhelinnumeron ja osoitteen salaisiksi, muuten tälläisistä ei koskaan pääse eroon.
Minun exälläni oli myös tuo kalliiden ja merkkituotteiden esittelyvimma. Kaikki vaatteet piti olla muutamaa tiettyä merkkiä; ihan sama ettei hän itse ollut ostanut yhtäkään, vaan minä ja hänen exänsä hänet jostain ihmeen syystä halusimme vaatettaa hyvin, että edes ulkokuori olisi hyvännäköinen kun sisus oli paskaa. Jälkeenpäin naurattaa, että ne hänen mielestään niin coolit merkit ei oikeasti itseasiassa niin cooleja ja hienoja edes ole (esim Jack&Jones, Peak, Benetton jne), mutta äijälle itselleen ne oli painonsa arvoisia kultaa....
Mutta mitäpä voi odottaa nelikymppiseltä mieheltä, jonka aivot oli jotain 15-vuotiaan tasolla.
Ei viitsi edes lukea loppuun.
Lopeta koko suhde!
Kai itsekin älyät, että kaikki tuo on sairasta!
Ei se seksi tuon kanssa oo sen arvoista (tämähän on se olennainen juttu)!!!!i
Luetun ymmärtäminen hoi!!!! Jätin tuon paskan jo kaksi vuotta sitten!
Kuulostaa psykopaatilta.
Saman kokenut olen minäkin vaikka lapsia ei onneksi kanssamme asunutkaan.Tuntui niin tutulta kun luin kirjoitustasi.Rauhaan pääsin vasta kun hänelle ilmestyi uusi naisystävä. Sääliksi vaan käy koska tiedän mitä on hänenkin edessään. Luin kirjallisuutta ja olen satavarma että sinunkin exäsi on narsisti kuten minäkin.Olen onnellinen että tajusin asian jo muutaman vuoden kuluttua vaikka irti en meinannutkaan päästä millään.