Moi,
Olen CP-vammainen mies ja haluaisin itselleni parisuhteen. Ajattelin ennen, että saan sellaisen aikanaan kunhan opiskelen kunnolla, pidän itseni työkykyisenä ja duunissa sekä kohtelen naisia fiksusti. Olen nyt kolmeakymppiä lähestyvä. Yliopisto on takanapäin ja töitäkin on riittänyt ihan kivasti. Naista en ole kuitenkaan löytänyt.
Tuntuu vaan siltä, että en vaan riitä kellekään naiselle. Kyllähän joku arvostaa koulutusta ynnä työpaikkaa, mutta toisaalta nykyaikana moni löytää netistä vastauksia ongelmiin nopeammin kuin kysymältä minulta. Sehän on selvää, sillä netti on pullollaan asiantuntijoita. Tuntuu vaan siltä, että nykyaikana en pärjää naismarkkinoilla ollenkaan, sillä vaikka älyllinen suorituskyky on samalla tasolla muiden kanssa, joudun antamaan niin monessa asiassa tasoitusta muille miehille.
Kaippa se on vain hyväksyttävä itseni tällaisena kuin olen, tehtävä kiltisti duunia ja unohdettava haaveilu onnen jakamisesta muiden kanssa. Onneksi on sentään joitakin naisia kavereina. Tuntuu vaan kummalta ajatella, että en ehkä koskaan pääse edes treffeille seuraavien 50 vuoden aikana.
Olen CP-vammainen mies ja haluaisin itselleni parisuhteen. Ajattelin ennen, että saan sellaisen aikanaan kunhan opiskelen kunnolla, pidän itseni työkykyisenä ja duunissa sekä kohtelen naisia fiksusti. Olen nyt kolmeakymppiä lähestyvä. Yliopisto on takanapäin ja töitäkin on riittänyt ihan kivasti. Naista en ole kuitenkaan löytänyt.
Tuntuu vaan siltä, että en vaan riitä kellekään naiselle. Kyllähän joku arvostaa koulutusta ynnä työpaikkaa, mutta toisaalta nykyaikana moni löytää netistä vastauksia ongelmiin nopeammin kuin kysymältä minulta. Sehän on selvää, sillä netti on pullollaan asiantuntijoita. Tuntuu vaan siltä, että nykyaikana en pärjää naismarkkinoilla ollenkaan, sillä vaikka älyllinen suorituskyky on samalla tasolla muiden kanssa, joudun antamaan niin monessa asiassa tasoitusta muille miehille.
Kaippa se on vain hyväksyttävä itseni tällaisena kuin olen, tehtävä kiltisti duunia ja unohdettava haaveilu onnen jakamisesta muiden kanssa. Onneksi on sentään joitakin naisia kavereina. Tuntuu vaan kummalta ajatella, että en ehkä koskaan pääse edes treffeille seuraavien 50 vuoden aikana.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi tehdä duunia jos tuloksena on silti yksinäisyys? En mä ainakaan jaksais raataa ilman kumppanin tukea.
Musta on kuitenkin kiva saada palkkaa ja työkaverit ovat mukavia. Sitäpaitsi työni on sopivan haasteellista.
Turhaan selität tuolle Älyn haamulle. Sille nuo on vieraita käsitteitä.
Aika vaikea tässä on mitään positiivisia kannustavia puheita alkaa vääntämään, kun treffeille pääsy on sairaan vaikeaa sinunkaltaiselle ei CP-vammaisellekin. Mutta ehkä voit löytää itsellesi jonain päivänä vaimon jostain matalamman elintason maasta.