Uskomatonta kuinka vaimot sokeasti uskotte miehenne olevan noin vaan vietävissä kuin tahdoton pässi.
Olen itsekkin aikanaan kokenut sen tuskan petettynä vaimona, mutta ei tullut mieleenikään että joku 60kg neiti olisi väkisin vienyt 120kg ison äijän.
Jos pelkkä silmänisku riitti miehen houkuttimeksi hän oli täys typerys.
Minäkin olin typerys kun olin semmosen miehen itselleni huolinut!
Ei tule mieleenkään väittää että kotona olisi kaikki ok kun mies noin helpolla hairahtui.
En tajua mikä teitä pitää siinä kusipäässä kiinni?
Lapset on huono selitys ja jos vetoatte rakkauteen ette ole itse enää täysin kaikki muumit järjestyksessä.
Tunnen myötähäpeää ääliö miehissä roikkuvien vaimojen puolesta!
Olen itsekkin aikanaan kokenut sen tuskan petettynä vaimona, mutta ei tullut mieleenikään että joku 60kg neiti olisi väkisin vienyt 120kg ison äijän.
Jos pelkkä silmänisku riitti miehen houkuttimeksi hän oli täys typerys.
Minäkin olin typerys kun olin semmosen miehen itselleni huolinut!
Ei tule mieleenkään väittää että kotona olisi kaikki ok kun mies noin helpolla hairahtui.
En tajua mikä teitä pitää siinä kusipäässä kiinni?
Lapset on huono selitys ja jos vetoatte rakkauteen ette ole itse enää täysin kaikki muumit järjestyksessä.
Tunnen myötähäpeää ääliö miehissä roikkuvien vaimojen puolesta!
Vastaukset 25
Vanhimmat
Siinä se katkera kakkonen provoilee. Ärsyttävää, koska kaikki kakkoset ei ole noin lapsellisia. Täällä valitettavasti leimataan ihmiset näiden arkkityyppien mukaan, tässä tapauksessa huonosti petettyä vaimoa esittävän katkeran kakkosnaisen mukaan.
Kaikki vaimot ei ole anteeksiantavaisia idiootteja, eikä kaikki kakkoset katkeria, sinisilmäisiä hutsuja...
Eiköhän se ole loppujen lopuksi jokaisen oma asia. Sinä saat ja sinun pitääkin elää elämäsi niin kuin itsellesi parhaiten sopii, toisten niinkuin heille sopii.
Ikävää kun yhtään asiallista ketjua ei tällä palstalla saada aikaiseksi. Heti alkaa nimittely, huutaminen ja haukkuminen. Aiheena uskottomuus olisi kuitenkin mielenkiintoinen ja hedelmällinen ihan asiallisellekin keskustelulle.
Olen samaa mieltä siitä saisi järkevän keskustelun jos ihmiset hillitsisivät syyttelyn ja ruikutuksen.
Ei asiat etene itkemällä tai jotain ventovierasta syyttelemällä.
Olette tehneet sopimuksen miehenne kanssa ette kaikkien muiden naisten joita varmasti riittää jos mies on niin aivoton että etsii pantavaa.
En usko että avioliitto on kunnossa jos mies tai vaikka vaimo hakee vierasta. Ei se vaan ole saa sitä vakuutella kuin päin vaan.
En ole kakkonen ja en ole valinnut tätä elämäntapaa kun se petturimies teki ihan itse valinnan.
Oletko Buulari todellakin valinnut ja tietentahtoen halunnut elää petturin kanssa?
Olet sitten aika erikoislaatuinen, mutta onnea vaan varmalla nautit siitä tunteesta tulla henkisesti päähän potkituksi.
No hei, jatkat kuitenkin tuota katkeraa vuodatusta, eikö se niin ole että jokainen saa valita elämänkulun kuten haluaa.
Minäkin olen petturi-ukon kanssa ollut 18v ja vieläkin jatkan vaikka viimeisestä petturuudesta on vasta 3v aikaa.
En koe yhtään olevani henkisesti päähän potkittu, elän ja nautin matkoista ja kaikesta muustakin mieheni kanssa, kyllä aika luikuri pitää olla jos vielä on petturuutta tapahtunut, 24/7 kun ollaan lähestulkoon yhdessä.
Katkera en kyllä ole. Otin vaan ilmeisesti kantaa liian arkaan aiheeseen.
Jokainen valitsee todellakin, mutta
miksi siitä omasta valinnastaan enää kannattaa ruikuttaa?
Samat vaihtoehdot ja valinnanvapaus on kaikilla. Valitsette petturin joten olkaa tyytyväisiä koska se on itse valittu.
Tuskin muuttuu koskaan ja onhan se oikeinkin saatte juurikin sen mitä olette valinneet.
Toisia naisia on aika turhaa haukkua.
Hyvä kun tyydyt rakkauden ja rehellisyyden sijasta matkoihin ja mammonaan .
Sekin on tapa elää.
Mieleen vaan tulee yksi tietty ammattiryhmä joille myös mies kun mies kelpaa kunhan on mahdollisuus saada maksu vaikka matkojen tai muun rahanarvosen muodossa.
Edelleen tunnen myötähäpeää.
Tämä oli se jäekevä puheenaihe ja se siitä.
"Tuskin muuttuu koskaan ja onhan se oikeinkin saatte juurikin sen mitä olette valinneet".
-Oletko ollut jokaisen entisen pettäjän kotona viimeaikoina...
"Toisia naisia on aika turhaa haukkua".
-Sitähän teet jatkuvasti...
"Hyvä kun tyydyt rakkauden ja rehellisyyden sijasta matkoihin ja mammonaan .
- Oletko ollut kuuntelemassa kuinka rakkaus ja rehellinen asioista puhuminen on palannut suhteeseen anteeksiannon jälkeen...
"Mieleen vaan tulee yksi tietty ammattiryhmä joille myös mies kun mies kelpaa kunhan on mahdollisuus saada maksu vaikka matkojen tai muun rahanarvosen muodossa".
-Entäpä jos maksankin oman osuuteni kaikesta ja olen se varakkaampi puoliso, onko mies silloin maksettu mies ja jäänyt omaisuuden vuoksi?
Minäkin häpeäisin jos puhuisin tuommoisia "järkeviä"...
Ehkä asunkin pienellä paikkakunnalla ja olen väkisin lastenkin kautta joutunut kuulemaan mitä exäni kotona tapahtuu ja ehkä olen myös saanut sieltäpäin viestejä. Jokainen voi myös päätellä.
Häpeä vaan jokainen niin omalla tyylillään kun haluaa.
Olen kuullut rakkauden palaamisesta ja olen myös kuullut kuinka se sama rakkaus petetään yhä uudestaan. Mieshän on saanut ennenkin anteeksi ja siihen luottaa.
Miksi hän pettää ensimmäistäkään kertaa?
Avioliitossa on siis jotain vialla tai vähintään siinä suhteessa.
Oletko, no tietysti olet kuullut uusia selityksiä ja lupauksia?
Matkoja teen minäkin en vaan ole siihen tarvinnut petturimiestä mukaan.
En anna itseäni pettää useita kertoja.
En hauku ketään en ykkösiä enkä kakkosnaisia ainoastaan sitä miestä tai petturia.
Ainoastaan ns.ääneen ihmettelen joidenkin pakonomaista uskoa miehen juttuihin.
Jokainen kaipaa rakkautta mutta kelpaako valheellinenkin tunne kunhan ei tarvitse itse tehdä mitään radikaalia?
Ero on rankkaa, mutta on petturin kanssa eläminenkin.
Mun mielestä sä olet edelleenkin katkera eksällesi, vaikka väität selvinneesi erosta. Jos oikeasti olisit eksästäsi kokonaan irti, niin et miettisi, mitä esim. lasten puheet tarkoittaa. Et olisi lainkaan kiinnostunut hänen elämästään.
Mikä teidän avioliitossa oli vialla, kun mies petti? Mun mielestä toinen puolisoista voi pettää, vaikka liitto olisi miten hyvä. Pettäminen on vika pettäjän korvien välissä. Se ei ole koskaan petetyn eikä parisuhteen syy.
Musta on hienoa, jos jotkut saa liittonsa kuntoon pettämisen jälkeen. Voin kuvitella sen olevan vielä rankempaa, kuin erota. Aattele nyt, petetyn puolison pitää oppia luottamaan uudestaan, arvostamaan ja kunnioittamaan pettäjää. Hyväksyä se, ettei toinen ollutkaan sellainen, mihin aikanaan rakastui ja jonka kanssa perusti perheen. Aloittamaan liiton tavallaan alusta. Pettäjälläkään ei ole helppoa silloin.
Itse erosin yrittämisen jälkeen. Ei siitä mitään tullut. Puoliso ei enää luottanut minuun, enkä minäkään jaksanut aloittaa kaikkea alusta. Tiedän, että pääsin helpommalla kuin jos olisin liitossa jatkanut. Eroa en kuitenkaan kadu, eikä eksäni nykyiset tekemiset vaivaa minua yhtään. Se oli meille paras ratkaisu. Ehkä koen sen näin, koska olin itse se pettäjä.
Hatunnosto heille, jotka jaksaa jatkaa.
No minun erosta on niin vuosia aikaa etten enää kuule lasten (aikuisia molemmat jo) kertovan mitä isillä tapahtui.
Eroni aikaan lapset olivat 2 ja 5 vuotiaat. Sen ikäiset kertovat miettimättä sen kummemmin äidille kaiken.
Mietin aikanaan missä oli vika, itseäni syytin varmasti ensin pääasiassa.
Mies matkusteli työnsä vuoksi ulkomailla ja oli varmasti enemmän mahdollisuuksiakin hotellielämän vuoksi hairahtua.
Asian miettiminen oli myös surutyötä. Nyt lapset ovat nuoria aikuisia
joudun useinkin samaan tilaan exäni ja hänen nykyisen naisensa kanssa.
On ollut lakkiaisia ja rippijuhlia. Niistäkin on selvitty pää pystyssä.
Olen siinä samaa mieltä että helpompaa on erota kun yrittää jatkaa.
Silti kommentoin sitä kun suhteessa kierretään ympyrää ja mies pettää useita kertoja ja aina nainen nielee saman lastin.
Sillon pidän ns. anteeksiantamista jo tyhmyytenä.
En myöskään ole koskaan katunut eroani. Olin nuori ja jaksoin 2 lapsen kanssa rakentaa uuden elämän ilman miestä.
Olen ehkä mustavalkoinen tässä kohdassa kun en usko että luottamusta enää voi saavuttaa täysin kun sen on pettämällä menettänyt.
Julmakin olen kun en sääli pettäjää enkä siksi ajattele että hänellä helppoa kuuluisi ollakkaan. Kellään ei ole siinä tilanteessa helppoa siis miksi pettäjälläkään pitäisi olla?
Olet sä aika mustavalkoinen. Minä uskon, että luottamuksen voi saavuttaa, jos molemmat niin haluaa. Myös pettäjän on haluttava muutosta. Ei se minusta ole tyhmyyttä, jos antaa anteeksi kerran toisensa jälkeen. Se taitaa olla sitä kaiken voittavaa rakkautta. Vai pitääkö pelkkä maallinen mammona ja lapset pariskuntia yhdessä, vaikka toinen pettääkin?
Pettäjän muuttuminen uskolliseksi taitaa olla monesti aika mahdoton prosessi. Kyllä itsekkin lupasin puolisolleni, ettei enää koskaan ikinä niin käy. Kävi kuitenkin. Enhän mä oikeasti häntä siinä vaiheessa edes rakastanut. Lienenkö koskaan rakastanutkaan.
Musta on edelleenkin hienoa, jos pettäjä "säikähtää", tajuaa mitä meinasi menettää, löytää puolisonsa uudelleen. Puolisolta sitä vahvuutta vaaditaan. Hieno homma heille, jotka onnistuvat. Ja jotka tosissaan haluavat muuttaa omaa käytöstään.
Ja olen muuten nainen.
"Se ei ole koskaan petetyn eikä parisuhteen syy"
MIelestäni erikoinen kommentti, onko taas työnnetty pää puskaan?
En usko että kaikissa uskottomuus tapauksissa syy on ainoastaan petettäjän korvien välissä. Täällä kun lukee näitä kirjoituksia niin melkein kaikissa tapauksissa vaimo kirjoittaa että meillä oli kaikki hyvin.
Ikävä kyllä mielestäni monet vaimot (varsinkin kun lapset ovat pieniä) elävät vain lapsilleen ja unohtavat sen puolisonsa. Itseasiassa en yhtään ihmettele että miehet lähtevät pettämään.
Eikö tulisi huomioida myöskin se puoliso, muutenkin kuin pelkkänä pankkiautomaattina? Ja kyllä itselläni on myös lapset ollut pieniä (tänä päivänä aikuisia), mutta en kokenut heidän ollessaan pieniä, että minun olisi pitänyt vain ja ainoastaan elää heille. Kyllä avioliittoon kuuluu myös se puoliso.
Eli en todellakaan samaa mieltä tuosta kommentista, kyllä ne syyt ovat usein juuri siellä parisuhteessa, vaikka monet sen haluavat kieltää.
Miten niin erikoinen kommentti? Käsittääkseni parisuhteen ongelmia ei ratkaista pettämällä. Kyllä mä tiesin ihan tarkkaan, ettei meillä mene liitossa hyvin. Puolisoni mielestä meni.
Ihan itse tein päätökseni pettää. En ajatellut hetkeäkään, että mulla on siihen oikeus kun puoliso on mitä on ja parisuhde vetelee viimeisiään. Enhän mä itsekkään ollut mikään unelmapuoliso. Vika oli mun omassa päässä.
Naisilla vaan tahtoo olla tuo kuvitelma, että nainen pettää vasta kun kaikki on menetetty, muka viimeinen hätähuuto. Ei huono parisuhde ole mikään puolustus tai syy pettämiselle. Aivan ihmisen oma halu siihen ajaa. Mä luulen, että olisin jossain vaiheessa pettänyt, vaikka olisin ollut unelmamieheni kanssa naimisissa. Pään sisällä se vika on, usko vaan.
Tuntuu vielä rankempaa olevan kun on eronnut, ei minulla ole ainakaan rankkaa.
Jos ihminen muuttuu aivan omasta tahdostaan onko se mielestäsi paha asia?
Me jokainen huomaamme joskus mikä onkin itselle parempaa, minustakin olisi tullut yhtä katkera kuin sinusta, kuten olla kiinnostunut exän nykyisestä elosta.
Eikö ero ole ero, mitä sitä sitten enää jäädä kituuttamaan kuunnellen "uutisia", lapsillekin voi kertoa että se on toisten elämää joka ei minulle kuulu.
Ei minun tarvitse uskoa "pakonomaisesti", en vain halua pilata enää jäljellä olevia yhteisiä hetkiä vanhoihin juttuihin palaten.
Täällä olen siksi että haluan lukea myös muiden petettyjen "selviytymisiä", joten sinun vuodatuksesi on jo nähty.
Hyvää loppukesää, rakkaudella täytettyä.
Minun ero oli kyllä rankkaa ja en sitä kiellä koskaan.
Siitä on onneksi jo niin kauan ettei ole hetkeäkään enää katkera olo ja samasta syystä minäkin täällä olen kun sinä.
Ei lapsia voi kieltää kertomasta mitä on tapahtiunut vkl kun ovat olleet isänsä luona. Ei minun muistot avioliitosta ole olleet pahoja enklä näe tarvetta lapsia aivopestä isäänsä vastaan.
Totta että ihmiset muuttuu aina se muutos ei vaan ole miellyttävää.
Varsin epämielyttävää on kellevaan huomata kun puoliso muuttuukin ihmiseksi johon ei enää voi luottaa.
Voihan muuttua tosiaan valehtelevaksi petturiksi omasta tahdostaan silti tuntuu melkosen erikoiselta haluta olla epämiellyttävä.
Selviydyin hyvin lasteni kanssa. Se oli se vuodatus osio.
Toivotan hauskaa rehellisen rakkauden täytteistä kuumaa kesää sinullekkin.
Kiitos keskusteluseurastasi.
Yhympä miekii tähä keskusteluu ja ihimettelen kuinka on jos erosta on jo kauan kuitenkii vielä sattuu?
Tuohan tarkoitti että on muuttunut uskolliseks eikä valehtelevaks petturiks.
Veditkö pari situkkaa välillä kun rupes takeltelee, vai onko meidän oma lissukka kyseessä kirjvirheineen?
Jos mies on jäänyt kiinni pettämisestä, hän varmasti pettää tulevaisuudessakin. Jos tahtoo jatkaa pettävän miehen kanssa, tämä on otettava huomioon. Jos kuvittelee miehen tulleen uskolliseksi, on edessä iso pettymys. Jatkaminen sen varassa että mies on muuttunut uskolliseksi, on typerää. Jos kestää sen, että mies edelleen pettää, niin silloin kannattaa jatkaa.
Ja lehmätkin lentää, eikö kenenkään päähän mahdu että joskus se pettäminenkin loppuu, ihan samallalailla kuin jatkuu tai ei.
Kakkoset taas alkaa jyrää kun ne ukkomiehet on vaimoansa hellimässä.
Jos mies ei ole eronnut heti kakkosen vuoksi, ei hän eroakaan.
Kyllä minuakin vtaa kun hän on vaimon luona vklopun.
Maanantaina taas teen eroa miehestä, keskiviikkona anelen ettei jätä minua.
Pettäminen ei lopu. Yritä ymmärtää se. Pettäminen loppuu vain, jos mies on tosi surkimus ja sellainen, jota ykkönekään ei huoli. Muuten jatkuu. Miehen itsetunto on kiinni kakkosesta. Kakkosella hän pönkittää itseään, ja siten kestää ykkösen. Ykkösten pitäisi iloita kakkosesta, koska heidän avullaan liitto säilyy. Ilman hyvää kakkosta liitto loppuisi lyhyeen.
Tästä tais tulla joku periaateriita.
Anteeksi jos kirjoituksissani oli kirjoitusvirheitä. En ole Lissu sinun tuttu.
En myöskään kakkonen tai suhteessa kehenkään toisen mieheen.
Eikä enää satu siitä on todella aikaa ja olen selvinnyt erostani.
En vaan ymmärrä miten normaali keskustelu asiasta voi olla näin vaikeaa toisille,
Kiitos silti aktiivisesta osallistumisesta.
Sidukatkin on varmasti enemmän jonku muun harrastus . Vaikka ilmeisen turhaan koitan selittää.
Erosin aikoinaan juuri pettämisen takia, mies kulki vieraissa lähes jatkuvasti, se loukkasi ja satutti minua paljon, sekä menetin luottamukseni häneen. Osittain myös itseenikin, tunsin itseni huonoksi ja mitättömäksi. Kyllä mies pettämisellään osoittaa ettei rakasta toista eikä välitä toisen tunteista enää yhtään.Eläminen petturin kanssa jos mikä tekee katkeraksi, jopa oma mielenterveys on vaarassa. En haluaisi siihen helvettiin enää.
Jos ero onkin rankkaa, vielä rankempaa on mielestäni elää tuollaisessa avioliiton irvikuvassa muine osapuolineen.
Katkera ei todellakaan tarvii olla, minulla on jo vuosia ollut uusi hyvä ihmissuhde, ainoa mitä joskus kadun on etten eronnut jo enemmin.
Tolvanoita riittää. Heikko itsetunto on yksi pettämisen syistä "ihailun" saaminen. Kuvitelma "rakkaudesta" vaikka kysymyksessä on pelkkä seksi ja läheisyyden tarve. Kun järki ei ohjaa ja halujaan ruokkii käyttämättä järkeä se johtaa uskottomuuteen.
Usein avioliitostakin on se rakkaus jo kuollut siitä vaan halutaan pitää kiinni kynsin ja hampain. Joku aiemmin kirjoitti miksi hukata ne viimeiset vielä jäljellä olevat hyvät hetket eroamalla, no onko ero se viimeinen temppu?
Pitääkö odottaa niin loppuun ettei ihmiset enää siedä toisiaan hetkeäkään?
En usko kaikkivoipaan rakkauteen, se on vain haave. Rakkaus muokaantuu välittämiseksi ja jopa vain sietämiseksi tilanteen mukaan.
Väkisin se rakkaus ei vaan pysy parisuhteessa.
Erota voi ystävinäkin niin on joillekkin käynyt. Ystävän menetys on pahempaa kun aviopuolison jonka kanssa ei aina olla edes samassa huoneessa.
Uskon todella että monia pitää yhdessä se maallinen mammona.
Ei aviopareja pidä yhdessä pelkkä mammona vaikka osalle sekin on syy. Lapset, muistot turvallisuus ja tuttuus vie voiton hetkellisistä ihastumisista. Halu elää olemassa olevan perheen kanssa, lasten perheet ovat myös tärkeitä koska he tulevat aina elämään jollakin tapaa yhteydessä.
Oma hyvinvointi. turvalliset ja tavalliset rutiinit ja tapahtumat ovat rauhaa rakastavaille ihmisille tärkeitä asioita. Seksiä voidaan harrastaa harvemmin mutta se on laadukkaampaa ja jokaisella on mahdollisuus harrastaa oman puolison kanssa molemmille sopivalla tavalla. Rakkaus muuttuu elämän myötä seesteisemmäksi, ei intohimoinen rakkaus ole elinikäinen, se muuttaa muotoaan aina jossakin elämän vaiheessa. Joka ei ymmärrä näitä ja kasva aikuisuuteen vaikka odottaa jotakin muuta hän elää pilvilinnoissaan ei elämän realiteeteissa.
Välillä väsytään ja siitä noustaan taas. Puolison on ymmärrettävä toisen väsymystäkin ei pakotettava omien halujen kohteeksi toista. Liitto on kahden ihmisen välinen ja molemmilta voi vaatia suhteen hoitamista.
Hei "rakkaus muuttuu", olipa harvinaisen fiksu kirjoitus! Juuri näinhän se on. Juuri tuo asia pitäisi todella monen miehen sekä naisenkin ymmärtää.
Sinä olet näköjään sen ymmärtänyt, puolisosi saa olla onnellinen että olet noin kasvanut kunnolliseksi ja viisaaksi kumppaniksi.
Onnellista elämää teille, sitä se noilla periaatteilla tulee nimittäin olemaan,
hienoa!
Jep. Tää ap on kakkonen, koska ei osaa kirjoittaa. Se on selvä merkki xD