Pakko saada johonkin purkaa ajatuksia ja kenties saada niihin jotain järkeviä vastauksiakin. Elämä viime aikoina on tuntunut ahdistavalta, sekavalta ja ei oikein tiedä osaako tästä elämästä nauttia täysillä aina..
Ollaan mun miehen kanssa oltu yhdessä 10 vuotta, joista naimisissa 5-v ja meillä on kaksi pientä ihanaa lasta. Elämä on kaikinpuolin tasaisen normaalia,mutta parisuhde ei oikein kukoista. Me ollaan oltu toistemme ns.ekat oikeat kumppanit ja nuoresta asti siis yhdessä. Mies tekee kovasti töitä eri paikkakunnalla ja jääkin paitsi lastemme elämästä hyvin paljon työn takia. Minä olen vielä itse kotiäitinä. Olen kovin yksinäinen välillä vaikka nautinkin lasteni seurasta täysin rinnoin. Mies on kotona vähän ja usein senkin ajan väsyneenä. Vuosien saatossa mieheni on muuttunu paljon,vaikkei sitä itse myönnäkään. Hän on vetäytyneempi ja omissa ajatuksissaan usein. Ehkä vähän masentunutkin väsymyksen vuoksi..Usein mietin murehtiiko hän työ asioita tms...Työuransa alkamisen jälkeen hän on muuttunut kylmäkiskoisemmaksi ja ei enään ole se sama "hauska" itsensä mikä oli ennen. Itse koen vieläkin olevani sama ihminen kuin kymmenen vuotta sitten.
Parisuhde on nyt tilanteessa jossa välillä tuntuu kuin olisimme kämppikset tai parhaat ystävykset. Romantiikkaa ei ole, mieheni ei ole romanttinen eli ns.normaali suomalainen mies? :) Harrastetaan n.kerran-kaksi kuukaudessa seksiä ilman suurempia rakkaudenosoituksia. Seksi on usein rutiinin omaista ja en siitä aina nautikaan. Itse kaipaisin seksissä hyväilyjä ja pidempiä sessioita pikapanon rinnalle ;) Tykkään laittaa itseäni ja pidän itseäni kauniina, haluaisin joskus että miehenikin sen huomaisi. Voi mennä viikkoja että hän edes hipaisee minua. Itse halailen mielellään häntä ja hän voi ihan häpeilemättä jättää minua halaamatta takaisin.
Joskus mietin olisinko onnellinen jonkun toisen ihmisen rinnalla. Sellaisen miehen kanssa joka näkisi minut ja saisi minut tuntemaan itseni naiseksi. Haluaisin myös enempi parisuhteelle aikaa. Mietin usein pitäisikö minun vain antaa ajan kulua ja katsoa muuttuuko elämä "paremmaksi" kun lähden itse työelämään ja miehenikin ehkä tekisi vähempi töitä. Vai riudunko turhaan tässä suhteessa jossa saan aina pettyä?
Saattoi olla sekavaakin luettavaa, kun en osaa eritellä ongelmia ja hyviä asioita :) Kiitos kuitenkin jos joku nyt osasi hahmottaa tästä jotain ja vastatakin.
Ollaan mun miehen kanssa oltu yhdessä 10 vuotta, joista naimisissa 5-v ja meillä on kaksi pientä ihanaa lasta. Elämä on kaikinpuolin tasaisen normaalia,mutta parisuhde ei oikein kukoista. Me ollaan oltu toistemme ns.ekat oikeat kumppanit ja nuoresta asti siis yhdessä. Mies tekee kovasti töitä eri paikkakunnalla ja jääkin paitsi lastemme elämästä hyvin paljon työn takia. Minä olen vielä itse kotiäitinä. Olen kovin yksinäinen välillä vaikka nautinkin lasteni seurasta täysin rinnoin. Mies on kotona vähän ja usein senkin ajan väsyneenä. Vuosien saatossa mieheni on muuttunu paljon,vaikkei sitä itse myönnäkään. Hän on vetäytyneempi ja omissa ajatuksissaan usein. Ehkä vähän masentunutkin väsymyksen vuoksi..Usein mietin murehtiiko hän työ asioita tms...Työuransa alkamisen jälkeen hän on muuttunut kylmäkiskoisemmaksi ja ei enään ole se sama "hauska" itsensä mikä oli ennen. Itse koen vieläkin olevani sama ihminen kuin kymmenen vuotta sitten.
Parisuhde on nyt tilanteessa jossa välillä tuntuu kuin olisimme kämppikset tai parhaat ystävykset. Romantiikkaa ei ole, mieheni ei ole romanttinen eli ns.normaali suomalainen mies? :) Harrastetaan n.kerran-kaksi kuukaudessa seksiä ilman suurempia rakkaudenosoituksia. Seksi on usein rutiinin omaista ja en siitä aina nautikaan. Itse kaipaisin seksissä hyväilyjä ja pidempiä sessioita pikapanon rinnalle ;) Tykkään laittaa itseäni ja pidän itseäni kauniina, haluaisin joskus että miehenikin sen huomaisi. Voi mennä viikkoja että hän edes hipaisee minua. Itse halailen mielellään häntä ja hän voi ihan häpeilemättä jättää minua halaamatta takaisin.
Joskus mietin olisinko onnellinen jonkun toisen ihmisen rinnalla. Sellaisen miehen kanssa joka näkisi minut ja saisi minut tuntemaan itseni naiseksi. Haluaisin myös enempi parisuhteelle aikaa. Mietin usein pitäisikö minun vain antaa ajan kulua ja katsoa muuttuuko elämä "paremmaksi" kun lähden itse työelämään ja miehenikin ehkä tekisi vähempi töitä. Vai riudunko turhaan tässä suhteessa jossa saan aina pettyä?
Saattoi olla sekavaakin luettavaa, kun en osaa eritellä ongelmia ja hyviä asioita :) Kiitos kuitenkin jos joku nyt osasi hahmottaa tästä jotain ja vastatakin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nosta kissa pöydälle. Näytä hänelle vaikka kyseinen kirjoittamasi teksti. Teidän olisi hyvä alkaa ns. "deittailla" uudestaan. Eli sovittuja yhteisiä tekemisiä...ilman lapsiakin! Tsemppiä! Monet asiat kyllä selviää, kunhan ne uskaltaa ottaa puheeksi!
usein kiikastaa työelämässä vaikkei mies halua myöntää. Vittumaiset työkaverit varjostaa omaa ykistyiselämää, ei sille mitään voi. Työtaakkaa pitää vähentää ettei toinen ylikuormitu ja missaa omien lasten elämää. Monesti miehet on vasta pappoina tarpeeksi viisaita ja katuu monia virheitä kuin myös nainen.
En ymmärrä naisten hölötystä naisena olemisesta, ehkä olen liian karski suomalainen akka ollakseni mitään prinsessaa. Eri asia on tunteiden osoittaminen joka on oleellista, kuten halaaminen jne. Sänkytaidot onkin sitten se, missä monilla tökkäisee kun ei osaa kommunikoida. Jos toinen on "tylsämielinen" sängyssä ja toinen tahtoo kokeilla ja tuntea, ei hyvä seuraa. Mutta tosiaan stressi töissä ja muut vaikeudet voi syödä kaikki seksihalut jolloin räkättävä emäntä koirana kotona voi tuntua todella ärsyttävältä. Miehen täytyy osata avata suunsa ongelmistaan. Siis toistensa ymmärtäminen on ihan hakoteillä suurimmalla osalla.
Tällästä se on. Mies tekee hommia perheensä eteen että perheellä on hyvä olla ja nainen vaan marisee.
Mikset itse tee asioiden eteen mitään? Hiero miestäsi työpäivän päätteeksi tai muuta vastaavaa. Miksi miehen pitää olla aina se joka huomioi? Ehkä miehesi haluaa sinulta huomiota rankan työpäivän jälkeen?
Kyllä jokainen vetäytyy ja muuttuu jos tekee rankkaa työtä perheensä eteen eikä kiitosta siitä saa.
Joskus voisi mennä vähän itseensä ja miettiä miten MINÄ ihan itse voisin muuttaa elämää ja arkea. Eikä aina vaan toinen.
Teille on tehty tälläinen ihan oma juttu jossa saatte hommanne skulaamaan!
Älä kärvistele :) :
http://katajary.fi/pariskunnille/rikasta-minua
Puhu miehelle. Kerro kaikki mikä mättää. Oon satavarma ettei mies tiedä noista sun ajatuksistasi puoliakaan. Hän ei osaa olla ajatustenlukija, joten puhu mieltä painavat asiat. Kummallista, jos ollaan pitkässä parisuhteessa muka parhaan kaverin kanssa eikä tavallisista arkisista ongelmista voi kuitenkaan puhua toiselle..kaikkensa pitää yrittää, jommankumman teistä pitää tehdä aloite ongelmavyyhden selvittämiseksi. Pariterapiakin on vaihtoehto, tai yksilöterapia sinulle kun olet onneton. Auttaisi selvittämään omia ajatuksia. Terapiaa vierastetaan ihan liikaa. Psykologilla tai vaikka seurakunnan työntekijällä, sairaanhoitajalla voi ihan hyvin käydä juttelemassa. Jos puhe ei auta niin sitten voi erotakin. Oletko ehkä 30v kriisissä? Onko sinulla henkilökohtainen kriisi vai parisuhteen kriisi? Voitko tulla onnelliseksi jos yrität muuttaa itseäsi? Eihän se onni ole toisesta kiinni noin periaatteessa, mutta onnettomuus voi olla..olen elänyt suhteissa, joissa olen ollut onnellinen ja sellaisissa, joissa en. Onnettomimpia ovat suhteet, joissa ei kommunikaatio pelaa, kun ei pysty puhumaan, kun toinen ei ota vastaan, kun toinen vain suodattaa puuttumatta tai korjaamatta asioita mitenkään. Olen masentunut huonoon kommunikaatioon. Nainen masentuu jos ei pysty vihaansa purkamaan. Ehkä miehesikin on onneton, mutta ei uskalla puhua siitä. Teillä on yhteiset lapset, joten lasten takia teidän pitää pystyä puhumaan! Tsemppiä, ei ole helppoa nostaa kissaa pöydälle, mutta kokemuksesta tiedän että se kannattaa. Nimittäin vasta sitten kun tunnet yrittäneesi kaikkesi voit luovuttaa, eikö niin?
Ehdota miehelle paluuta kotiin, kevyempää työtä tai sitten muutatte koko perhe työpaikkakunnalle. Voi olla, että miehelläsi on toinen nainen siellä ja siksi hän on tuollainen..?
voi jessus! PUHU sen miehesi kanssa! Kerro mitä sä häneltä haluat.