Olemme seurustelleet tyttöystävän kanssa 2 vuotta, josta 1 vuoden ollaan asuttu yhdessä. Nyt tosin kesä ollaan asuttu erillään, koska saimme häädön vuokrakämpästä riidan vuoksi. ( vieras mies saattoi hänet baarista kotiin, josta vedin melko kilarit) Nyt olemme suunnitelleet takaisin yhteen muuttoa. Rakastan häntä paljon ja hänki sanoo rakastavansa minua. Ongelma on tämä: vuosi sitten kun hän rupesi opiskelemaan, niin rupesi biletys maistumaan. Joka vkl hän menee baareihin bilettämään kavereidensa kanssa ja näin kesällä festareille. Minun narinat eivät ole tehonneet lainkaan. Hän sanoo että haluaa nähdä kavereitaan. Lisäksi hän aikoo lähteä vuoden päästä 2 vuodeksi ulkomaille töihin eli näkisimme TODELLA harvoin tuona aikana ja mietin miten suhde kestäisi noin pitkän ajan erossa. Kannattaako suhdetta siis jatkaa, vai pitäisikö se nyt laittaa poikki kun ei edes yhdessä tällähetkellä asuta?
mitä teen?
neuvoja/kokemuksia?
3114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No todellakaan kannata jatkaa.. Tai sitte jatkat, mutta kattelet siinä sivussa jonkun muun naisen. Älä todellakaan ala mitään tunteita tuonlaiselle naiselle näyttämään. Se on helpompaa niin, koska hänen elämänsä on ihan erinlainen entä sinun. Hän haluaa elämältään ihan eri asioita eikä selvästikään halua sitoutua siinä määrin missä sinä.
Jos teet siitä liian vakavaa, niin sinä olet ainut joka ei saa kaikkea irti omasta nuoruudestaan.
Kaiken moisia asioita päässäni pyörii, ero ei vaan ole helppoa jos rakastaa. Toisaalta en haluaisi saada häneltä posti korttia thaimaasta että "löysin uuden miehen" Onko kellään kokemuksia onko pitkän ajan etäsuhteet toimineet?
No ei tuo nyt rakkaudelta hänen puoleltaan tunnu olevan. Jos bilettäminen ja kavereiden näkeminen menee suhteen edelle. Ja vieraita miehiä on asiassa mukana.
Kavereita saa ja pitää olla. Ja heidän kanssaan viettää aikaa. Mutta.... jos ne menee puolison edelle niin onko kyseessä enää rakkaus?
Kyllä meillä ainakin aika kuluu yhdessä. Ja kun tarvitaan ns. hengähdys taukoa toisesta ja kavereita tulee ikävä niin näemme heitä silloin. Me emme ainakaan voisi kuvitella että menisimme joka vkonloppu baariin kavereidemme kanssa. Kyllä me rakennamme yhdessä elämäämme. Toki poikkeus vkonloppuja on jolloi toinen haluaa mennä. Ja se on ok. Niin sen pitää mennä. Ei niin että sinne rynnätään joka ikinen kerta kun vkonloppu häämöttää.
Kyllä minä sinuna nyt vakavissani miettisin jatkoa suhteelle. Ei ne sinun narinat hänen menohalujaan vähennä tai lopeta. Jos hän haluaa mennä,hän menee. Mutta silloin voisi kysyä itseltään että olenko hänelle enää yhtä tärkeä tai tärkeä ollenkaan? Kyllä suhteessa pitää kuunnella toisen toiveita ja haluja. Hän ei kuuntele sinua niin miksi sinä jatkat hänen rakastamistaan?
En usko että etäsuhde jo noin hataralla suhde pohjalla tulee toimimaan. Valitettavasti. Olet aina kantapäilläsi ja pelkäät pahinta. En usko että luotat häneen 100 %. Ja onko hän sellaista tyyppiä että on rehellinen ja kertoo aina menonsa ja tekemisensä. Kuvauksestasi päätellen ei ole. Mieti miltä tuntuu elää epävarmuudessa? Kokemuksesta voin sanoa ettei tunnu kivalta. Ei sitten yhtään.
Mutta itse sinä päätökset teet. Tämä on vaan ulkopuolisen näkemys ja mielipide asiasta.
Tsemppiä!