Mistä saatte voimia elämiseen ja jaksamiseen?
Monellakaan täällä ei ole dynamonaan ainakaa parisuhdetta, eikä liiemmin ystäviä kannustamassa. Kuitenkin pitää vuodesta toiseen jaksaa työelämää, opiskelua, työttömyyttä, auttaa lähipiiriä tai ainakin ymmärtää itseään ja sekä elämää ympärillään. Onnistuuko se helposti?
Monellakaan täällä ei ole dynamonaan ainakaa parisuhdetta, eikä liiemmin ystäviä kannustamassa. Kuitenkin pitää vuodesta toiseen jaksaa työelämää, opiskelua, työttömyyttä, auttaa lähipiiriä tai ainakin ymmärtää itseään ja sekä elämää ympärillään. Onnistuuko se helposti?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Viina, porno ja runkkaaminen antavat elämälle merkitystä ja sisältöä.
Ja tietenkin nettihäröily :-)
Mistä nyt ihmiset ylipäätään saa voimia? Niin kauan, kun elämä on mielekästä, eikä ole liikaa vastoinkäymisiä koko ajan (menetykset, sairaudet ym.), niin voimia riittää.
Sinkut on ihan normaaleja ihmisiä. (No, ainakin osa... :P) Elämä on monelle ihan hyvää ilman sitä parisuhdettakin. Parisuhdekaan ei automaattisesti ole mikään dynamo...
Kun on vaikeeta niin tämä palsta auttaa aina jaksamaan.
Samaa ihmettelin kuin dynis2. Sieltä samasta paikasta saan voimia kuin ihmiset yleensäkin. Ei se parisuhteessa oleminen itsessään tee ketään autuaaksi.
Huono parisuhde ja mikä ihmissuhde tahansa se vasta voimia syökin. En ole sitä mieltä, että parempi vaikka minkälainen sisältö (= turha epäkypsien ihmisten aiheuttama draama) elämään kuin sinkun "sisällyksetön oleminen".
Olet oikeassa. Joskin draamaan tarvitaan useimmiten kaksi. Yksi toimii (epäkypsästi), toinen reagoi (epäkypsästi).
Tapailukumppani, liikuntaharrastukset, ystävien kanssa hengailu silloin tällöin, lukeminen, epämääräisten asioiden opiskelu, puolen tunnin selän hieronta pari kertaa kuukaudessa (istumatyö..).
Toistaiseksi olen saanut tehtyä kaikki opiskeluun liittyvät asiat jättämälle ne aivan viime tippaan, jolloin niitä ei ole enää kehdannut jättää tekemättä. Lisäksi saan jollakin oudolla tavalla sisäistä mielihyvää siitä, että en ole luovuttanut kokonaan ja jäänyt kotiin laiskottelemaan, vaikka olenkin kaikin puolin hyljeksitty paaria.
Mielenkiintoinen työ ja työssä koetut onnistumisen elämykset antavat minulle virtaa. Ystäviä/kavereita ei ole ja suhteet vähäisiin lähiomaisiinkin ovat viileän etäiset. Sosiaalinen kanssakäyminen keskittyy täysin työpaikalle minun tapauksessani. Itsensä rääkkääminen liikunnalla toimii myös akkujen lataajana.
Oletpas kaunis nainen! Ikävää ettei sinullakaan ole ystäviä ja suhteet omaisiin ovat viileät. Mielenkiintoinen työ, harrastukset ja liikunta ovat tosiaan hyväksi.
Parisuhde jossa on pieniä lapsia = dynamo.. Ha ha.. Ehkä kuvitelmissa, mut kun olin käymässä tälläisen perheen luona, niin voi vittu kun teki hyvää päästä kotiin omaan rauhaan,,, Loppu se saatanan kälätys, ei mulla kestä roput tota shittiä.
Sinkkuna sen kun harrastelen käyn töissä ja panen suomi narttuja aina sillon tällön. Mikäs on ollessa.
Jos ripustaisi elämänsä pelkästään kumppanin varaan, niin ei silloinkaan hyvin menisi. Ei sellainen voi olla terve suhde.
Ihmisen tulisi rakentaa elämälleen oma pohja jonka varassa seisoa, ilman että tarvitsee tukeutua toiseen ihmiseen kuin kainalosauvaan.
Sitä paitsi suhteen saa todennäköisemmin jos muutenkin seisoo omilla jaloillaan.
Hyvin sanottu.
Tuo on toki totta. On kuitenkin selvää, että sellaisella ihmisellä, jolla on rakastava kumppani tukenaan on aivan toisenlainen perusta vastoinkäymisestä selviämiseen kuin ikisinkulla. Samaten tietysti jos on hyviä ystäviä versus se ettei niitä ole.
Mitäs ne vastoinkäymiset nyt sitten voi olla, Kyllähän ne on just ne toiset ihmiset jotka tekee niitä vastoinkäymisiä. Mitä vähemmän sulla on ystäviä sitä vähemmän selkäänpuukottajia. Kun ei oo naista niin ei oo erojakaan. jne.
No vaikkapa erilaiset epäonnistumiset, työttömyys, sairaudet, onnettomuudet, jne.
Onhan se vähän toista jos joudut itse selviämään kaikesta verrattuna siihen, että rinnallasi on toinen sinua rakastava ihminen.
Kellään ei kuitenkaan ole sitä kumppania valmiina. Kyllä niitä vastoinkäymisiä tulee ennen sitä kumppanin saamistakin.
Millä lailla toista? Haluun tietää, kun kaikesta oon selvinnyt yksin.
Asia on, ikävä kyllä, kuten sanot. Nykymaailmassa voi elellä suht mukavasti ypöyksinkin - mutta vain niin kauan, kuin rahaa ja terveyttä riittää.
On totta, ettei kumppaniin pidä ripustautua. Samaa muuten pätee myös työhön, rahaan ja terveyteen. Ne kaikki voi menettää jopa kertaheitolla. Ajan kanssa jokainen joutuu luopumaan palkkatyöstä. Ensimmäiseksi menee ulkonäkö. Vähin erin toimintakykyyn tulee aina suurmpia rajoitteita ennen, kuin joutuu luopumaan koko elämästä.
Viisainta lienee pyrkiä seisomaan omilla jaloillaan, mutta etsiä ja ottaa vastaan tukea, koska kukaan ei oikeasti pärjää yksin.
Työttömyys ei ole ongelma sinkulle kun ei ole perhettäkään elätettävänä.
Vakavasti jos sairastut ,niin tiedät, että olet vaan riippakivi kumppanillesi sen jälkeen ja ero tulee ennen pitkää, tai sitten tuhoat sen toisenkin elämän.
Tuppaa tuo ihmisten välinen rakkaus sammumaan, kun kumppanilta jalat amputoidaan.
Kyllä mun ainoat vastoinkäymiset näin sinkkuna on loukkaantumiset tai vastaavat kiireet kun ei pääse treenaamaan eikä harrastamaan. Parisuhteessa tuppaa olemaan sitten jo vähän moninaisempia noi ongelmat. Yksikseen ei oo tarvinnu koskaan riidellä mistään.
Paradoksaalisesti saan voimia elää ja jaksaa tiedosta, ettei millään tekemiselläni tai olemisellani ole kenellekään mitään merkitystä. Jos olisin tärkeä ihminen, olisin vastuussa erinäisistä asioista muille, mikä olisi hyvin kuluttavaa. Nyt kaikki mitä teen tai jätän tekemättä on täysin turhaa, jolloin olo on höyhenenkevyt - ja kumma kyllä asioihin ryhtyminen on helpompaa!
Yksinäisyys on suuri rikkaus ja voimavara.
Kaverin lapset on hauskoja, luonto, uiminen, kulttuuri ja naim... siis rakastelu joita todella vähän harrastan mutta ovat voimaannuttavia yleensä.