Miten saan suostuteltua vanhempani??

mul on täsmälleen sama ongelma! Siis oon pyytäny vanhemmilt napakoruu tosi kauan, eikä ne suostu. Oon kans 13.. Ei mul sul mitää neuvoi oikee oo antaa, mut sano niil et sit et sä toivois mitää muuta koko elämäs aikana! Ja ku sä kerjäät sitä napakoruu tosi kauan, ni ei ne koht enää jaksa kuunnella sun valitustas ja antaa sun ottaa sen.. Hope so!

Voin sanoa että se "mitään muuta en elämässäni enää toivo" -vikiseminen ei auta, koska porukkasi tietävät että se ei ole totta. Eikä myöskään jatkuva vonkaaminen (ns. "väsytystekniikka"). Se suututtaa ne ja pidempään vaan kestää. Taitaa olla napakorun ikäraja 14v. mutta en ole ihan satavarma.

Koitapa tätä:
1.Hae netistä luotettavasta paikasta tietoa miten lävistys tapahtuu, kuinka kauan haava paranee jne.

2.Kerro porukoillesi että haluaisit tosissasi napakorun ja että se olisi itsellesi ikäänkuin palkinto.

3.Anna heille netistä hakemasi tieto ja tee selväksi että napakorun hankkiminen on nykyään tavallista, hyväksyttävää ja turvallista.
Voit myös mainita että kyseessä on vain tämä yksi läväri: et aio tehdä itsestäsi reikäjuustoa ottamalla aina vain lisää (mahdollisista uusista läväreistä voi keskustella sitten jos se tulee ajankohtaiseksi).

4.Lupaa että pidät lävistyksestäsi hyvää huolta etkä anna sen tulehtua tms.

5.Kaiken kaikkiaan keskustele asiasta kuin aikuinen äläkä kiukuttele. Niin pääsee aina pidemmälle. Onnea. ;)

Kerron nyt vaikka tästä ensimmäisestä lävistyksestäni...kulmalävistyksestä. Tämä kävi todella helposti,pyysin,ja faija mietti asiaa kuukauden ja otti selvää ja sanoi että kyllähän se sopii. No aikaa kului,ja aloin kiinnostumaan,ehkäpä idolini innostamana huulilävistyksestä,halusin renkaan huuleeni,tuohon ala huuleen keskelle. no,asia oli tietenkin niin että isäni ei halunnut minusta kävelevää rautakauppaa,eli vastaus tähän oli jyrkkä EI!Aloin käyttää väsytys tekniikkaa, melkein joka päivä kysyin että saanko nyt sen korun,vastaus oli aina ET,EI,EI TODELLAKAAN. No...sitten aloin olemaan jo ihan mahdoton,kun isä pyysi siivoamaan huoneen,vastasin,jos siivoan saanko huulikorun?..tai..bietkö roskat,saano huulikorun..yms.ja aina kun isä sanoi EI olin todella masentunut,koska se merkitsi mulle tosi paljon,no kerran autossa,päätin yrittää viimeisen kerran,faija huokaisi..ja sitten se melkein huusi,no ota nyt se v*itun huulikoru jos se sulle nyt niin tärkeä on!hah,seuraavana päivä mentiinkin jo lävistettäväksi,ja tässä tämä nyt on. sanon vain että malttia!! mulla meni.. yli kuukausi että sain sen.. mutta jaksoin ja se tuotti tulosta:)

Kyllähän se valitettavasti on niin, että vanhemmillasi on sananvalta vielä jonkin aikaa!
Ja kyllä elämässä on paljon muutakin tavoittelemisen arvoista. Jos menet sanomaan vanhemmillesi, että "en halua mitään muuta elämässäni" tjsp, niin se osoittaa pikemminkin kypsymättömyyttäsi kuin järkevyyttäsi.

Jos vanhempasi eivät suostu lävistykseen, niin jätä asia sikseen ja kysy myöhemmin uudelleen!